Viime vuonna ihmeteltiin Pukinmäen vanhan ostarin purkua. Tilalle on nyt nousemassa yksityisiä, kalliin rahan vanhustenasuntoja. Talon alkaa pikkuhiljaa valmistumaan. Vieressä on taas purkutyöt täydessä käynnissä. Kuusikymmentäluvun taitteessa valmistunut vanhusten palvelutalo päätettiin purkaa homevaurioiden takia. Isosta kerrostalosta sai lähteä siinä pitkään eläneet vanhukset. Tiedä mistä heille sijoituspaikka löytyi, sillä muuallakin lähialueella on vanhukset joutuneet evakkoon korjautöiden alta. Osa on päässyt Riistavuoreen ja osa joutunut kokonaan lähtemään yksityisille markkinoille tai kaupungin vuokra-asuntoon yksineläjiksi.
Tänään päätin kuntosalireissulta palatessani jäädä pois bussista Puksun kohdalla ja napsia vielä muutaman kuvan historiaan jäävästä vanhusten palvelutalosta, joka väistyy uuden tieltä.
Tässä on jo harjakorkeudessaan Pukinmäen ostarin paikalle valmistuva vanhusten yksityinen palvelutalo.
Purkutyöt on täydessä vauhdissaan Eskolantiellä. Asuinkerrokset ovat luhistuneet betonikasaksi ja taustalla häämöttää vanha päiväkotirakennus, joka on onneksi vielä pystyssä.
Kauhakuormaajalla riittää purkutöitä.
Mahtava määrä elementtimoskaa.
Vielä on yksi pääty lähes harjakorkeudessaan ja kun se on purettu, niin pitkästä vanhustentalosta ei ole jäljäellä enää mitään. Nuoriso on näköjään ehtinyt jo speijata käyntikorttinsakin talon elementteihin, vaan eipä nekään jää enää jälkipolvien luettaviksi.
Tässä viimeinen kuva purkutalosta, joka ulottui tuon punaisen uuden rakennuksen liepeille asti. Ennen rakennettiin taloja, jotka kestävät satoja vuosia, nyt ei näköjään kestä enää edes neljääkymmentä vuotta.
Aamusella heräsin kovaan ovikellon pimputukseen. Kuuloni kun on huono ja yöksi joudun ottamaan kuulolaitteen pois, niin aina ei edes tajua ovikellon soivan. Nousin ylös ja hetken kuulostelin, että oliko se ääni vai harha. Todellakin se oli ovikellon ääni ja siitä sitten nopeasti miettimään mitä riuhtaisee yllensä, sillä puolialastomana ei toki ovelle saata mennä. Aamutakkia etsimään ja sen löydettyäni huutelin, että tullaan, tullaan.... Siellähän seisoi ilmielävinä kaksi kaipaamaani remonttireiskaa kainalossaan upouusi työpöytälevy. Iloissani päästin heidän sisälle. Tiedä sitten, että olikohan sekään pöytälevy tullut "tehdastoimituksena", kun sitä piti hioa moneen otteeseen, että saatiin mahtumaan sille varattuun paikkaan. Tiskipöytää piti nostella vielä paikoiltaan ja astianpesukonetta vedellä pois seinäkomerosta. Hankalaksi meni tuokin homma. Loppujen lopuksi saivat työtason ja tiskipöydän paikoilleen ja saumattua kiinni. Ilmoitin olevani erittäin iloinen, että minulla on nyt ainakin tuo työtaso.Uskaltauduin vielä pyytämään remonttireiskalta, että laittaisi minulle keittiökapustimia varten varatut koukkutelineet seinään, kun niitä on vaikea saada itse siihen ja kiellettiin poraamasta reikiä itse. Hän lupasi tulla asentamaan ne maanantaina kun saumausmassa on ensin kuivunut. Joten ehkä auttoi tuo eilinen purkaus ja valitus. Nyt alkoi toiminta. Tosin on vielä niitä muita puutteita, kuten kattilakaapin karuselli, mutta se tulee kun ehtii. Siitä ei niin suurta meteliä auta nostaa.
Johan näyttää enemmän keittiöltä, kun on tiskipöytä ja tasot paikoillaan
Ei sitten muuta kuin Juhannuksen viettoon. Ehkä kokkoa ei sitten tänä juhannuksenakaan näy, sillä kylätoimikunta ei ole enää järjestänyt juhannuskokkoa, kun muutama kyläläinen on vastustellut sitä satunnaiseten juopottelujen vuoksi. Minusta tilaisuudet olivat kivoja eli lähes koko kylä kokoontui rannalle, jossa vietettiin iloista juhannusaattoa ja kylätoimikunnan buffetista sai ostaa kahvia, pullaa, lettuja, makkaraa ja karamelliä ja tarjolla oli juhlajuomaa. Kokko oli tietenkin illan kohokohta ja tikkakisat palkintoineen olivat jokavuotinen ohjelmanumero. Tämäkin perinne sitten näköjään hiipui ja jokainen nyt saunoo omassa mökkisaunassaan ja viettää juhannusta yksin tai tuttavien seurassa. Olisihan Syvälahden lavalla juhannusaaton tanssit, jos kiinnostaisi lähtemään. Joka tapauksessa Maapirtille mennään juhannuspäivän iltana tanssahtelemaan. Se on ainakin varmaa.
Hyvää Juhannusta!
Tänään sitten (vihdoin ja viimein) keittiöremontti saatiin loppusuoralle. Tosin keittiöstä puuttuu edelleen toinen työtaso eli siitä jonka työmiehet veivät toissaviikolla naapurin keittiöön (josta puuttui). Tänäänkään ei kuormaa, jossa olisi pitänyt tulla puuttuvia osia. Lisäksi puuttuu kattilakaapista karusellihylly. Sekin tulee sitten "joskus", ehkä huomenna tai perjantaina. Toivottavasti kuitenkin kesäkuussa ettei mene syksyyn sporttimallilla tuo keittiö.
Parina iltana ovat kalustemiehet kasanneet keittiökaapistoja ylitöinään. Tänään vielä sähkömiehet tekivät hommia: laittoivat katkasijoita, työtasovalaisimia, kattolamppujen sähkötyöt sekä sähkölieden asennustyöt. Jääkaappi ja astianpesukone asennettiin paikoilleen. Ovia maalattiin vielä aamusella ja loppujen lopuksi siivoojatytöt kävivät siivoamassa koko keittiön. Itse pitäisi vielä pestä ikkunat ja sitten keittiön kalustamiseen. Odottelin tässä niitä lopputarkastuksen tekijöitä. Kävivät äsken. Kirjasivat puutteet ylös. Silikonitkin puuttuvat tasojen ja tiskipöydän ympäriltä. On se nätti, meinaan tämä uusi keittiö. Kyllä nyt kelpaa kokata siellä. Nyt sitten pitänee vaan miettiä, että mitenkäs kaiken sen krääsän saa mahtumaan noihin uusiin ja ehkä pienempikokoisempiin kaappeihin. Saattaapi tulla vaikka kirppiskeikka vielä, jos ei kaikki mahdu. Pikaisesti pitikin jo mallata rosaa uutta naru-räsymattoa lattialle, että mahtaakohan se värinsä ja kokonsa puolesta siihen sopia. Niitä mattoja on kolme kappaletta: iso, keskikokoinen ja pieni.
Oli se juhlaa keittää päiväkahveet keittiössä ja juoda ne rauhassa, niin ettei koko ajan joku juoksentele edes takas keittiön ja porraskäytävän väliä. Rauha taas talossa. Keittiön valmistauduttua lupasin pistää käden kyynärpäitä myöten ristiin. Hieman reumaattisia ongemia joten ei onnistunutkaan, mutta ajatuksissani sen teen. Huh, mikä urakka edessä, että saisi kaikki tavarat paikalleen ja sitten on tämä arkistointi ongelma eli projekti mapin siivouskin vielä kesken. Onhan päivä vielä huomennakin, onhan???
Eihän ne työt "tekevältä" lopu?
Keittiö vielä ammottaa tyhjyyttään, mutta tällainen siitä tuli.
Kuvissa ei näy sitä ruokapöydän paikkaa. Keittiössä on pitkulaien käytävä ja päädyssä on leveämpi tila, johon mahtuu ruokapöytä. Siihen kaapiston jatkeeksi pitäisi vielä mahtua toiselle puolelle pakastinkaappi ja toiselle puolelle pieni arkkupakastin.
Mitäsä pidätte? Entiset kaapit olivat valkoiset ja lattia kellertävän vaalea. Nyt tuli hieman väriä. Minusta näin on viihtyisämpi. Tuo parkettikuvioinen muovimattokin on ihan yes!
Tänään on sitten meilläkin ollut vilskettä tuolla keittiön puolella. Aamusella kävi sähkömies poikkasemassa sähköt ja näperteli uutta sähkökaappia automaattisulakkeineen eteisen seinään. Samaan aikaan keittiön puolella vilisteli muutama työmies kaapistojen kimpussa. Niitä ruuvailtiin kilpaa kasaan. Välillä tietty iski pakolliset kahvi- ja ruokatauot. Sitten taas jatkettiin. Kaakeleita rapattiin seinään ja maalari maalasi ikkunaseinää ja patteria. Normaalin työajan jälkeen ajattelin mennä katsomaan, että mitäköhän mahtaa olla aikaan saatu tältä päivältä. Katsoin parhaakseni etsiä harjan ja rikkalapion jostain ja putsata keittiön lattian, ennen kuin lattiapaneelit laitetaan paikoilleen. Lattiakaapistoissa oli 10-15 cm korkuiset jalat, joten kaappien alle olisi ollut hyvä jättää kaikki höyläysmoska ja tarvikelaatikot ja muut roskat. Onneksi tajusin lakaista ja vielä imurilla siistiä loput. Rätillä ja sienellä kaavin sementtikasoja pois sekä vihreää vesieristettä, jota oli tippunut myös uudelle lattialle. Juuri kun olin saanut tuon homman tehtyä, niin ovikello soi ja paikalle tuli työmiehiä. Luulin heidän tuovan työtarvikkeita seuraavalle päivälle, mutta he tulivatkin ylitöihin klo 16:30 maissa. Kysyivät kyllä, että sopiiko että tulevat, kun pitäisi saada valmiiksi. Keksiviikkona olisi lopputarkastus ja paljon on vielä keskeneräistä. Kaapeista puuttuu ovet ja hyllyt. Muuten näyttää kyllä aika hyvältä kaapiston suhteen. Vähän maalia seiniin, kaakeleiden viimeistelytöitä, sähköhommia ym. Kaapeista puuttuu myös vetimet ja jotain pientä. Kylmälaitteet, hella sekä astianpesukone sitten keittiöön. Toivotaan, että ennen juhannusta kämppä on ok. Olen ottanut keittiöstä kuvia päivittäin, että näen miten homma etenee. Harmittaa vaan, että keittiön tiskipöydän alle ei tule mitään jalkalistoja, sillä haluavat pitää kaapiston alustan sellaisena, että näkee heti jos tulee vesivahinkoja. Rako on kyllä sen verran suuri, että siitä sitten kaapin alle kerääntyy vuosikymmenten villakoirat sun muut ruoan jätteet. Tiskikaappeihinkin tulee metalliset tiskihyllyt... vähän tuntuu kyllä siltä, ettei siinä ainakaan lautaset pysy pystyssä. Kunhan keittiö on kunnossa ja tavarat paikoillaan, niin esittelen teille tämän paljon puhutun keittiömme. Silloin ilo on kokonaan minun puolellani ja pala siitä myös teille.
Tässä on nähtävissä kaapiston osa ja uutta parkettikuvioista mattoa...aika kolo jää kaapin alla vielä kun siihen eteen tulee paneelia...alta pääsee kyllä vielä pölyä jemmaan
Katsotaan minkälainen vilske täällä huomenissa on. Tosin ne kaapin ja työpöydän osat sitten puuttuvat toistaiseksi, jotka joku vei jonnekin muualle tässä eräänä päivänä. Nyt siis täältä puuttuu ja kaluste auto tulee keskiviikkona, jos siinä sitten sattuisi olemaan puuttuvia osia tai sitten ei. Ans kattoon nyt.
Huomenna tulee kaksi viikkoa kuluneeksi keittiöremontin aloittamisesta.Taloyhtiössä on 16 porrasta ja remontti aloitettiin vähän takaperin eli viimeisestä rapusta ensimmäiseen päin. Meille se tuli pari viikkoa suunniteltua myöhässä. Aikataulun mukaisesti keittiöremonttiin piti mennä kaksi työviikkoa+yksi päivä. Nyt näyttää kyllä tosi uhkaavalta, että lähestkään tuohon tavoitteeseen ei tulla pääsemään.
Eilen kämpässä kävi aamusella maalari, joka maalasi katon. Sen jälkeen ei ketään tehnyt mitään. Joku saattoi hakea jotain tai tuoda jotain asuntoon, mutta työskentelyä ei muuten tapahtunut. Ajattelin, että olisipa pitänyt aloittaa remonttipäiväkirja, siten olisi huomannut mitenkä tämä työ oikein edistyy. Tänään aamulla apupoika haki harjat ja rikkalapion, mutta ketään vielä ei ole näkynyt "hommissa." Ekoina päivinä koko keittiö romutettiin ja vanhat kamat roudattiin ovesta ulos. Tähän mennessä on lattiaan laitettu kaunista parkettikuvioista muovimattoa. Katossa on maali ja tiskitason kohdalla kirkasta vesieristettä seinällä. Sähköjohdot on uusittu ja ne törrötää seinillä, pistorasiat on poistettu. Vielä (enää) puuttuu kaapistojen kokoaminen, kaakelointi, vesijohtotyöt, seinien maalaus, lattialistat ja seinäkoukut, liesituuletin ja maustehylly ja sähkötöiden lopputyö sekä uuden sähkötaulun asentaminen. Asuntoon tuotiin uusi hella ja jääviileäkaappi. En voi ainakaan uskoa, että nämä jäljellä olevat hommat hoituisivat parissa päivässä.
On hieman kiusallista asua tällaisessa tilanteessa. Aamulla herätyskello soimaan klo 7:45, vaikka ei olisi minnekään menoa. Viimeistään kahdeksalta on ponkaistava ylös, vaikka väsyttää. Kun olen saanut vaatteeni päälle, niin yleensä ovikello soi silloin ja sitten joku tulee avaimillaan ja huutelee hyvät huomenet. Tosin joku työmies siis hakea vaikkapavain harjan tai tulee katsomaan olisiko maalari esimerkiksi asunnossa? Sitten kuluu tunteja ja joku tulee taas.. Iloinen mieli tulee, jos joku työmies tulee tekemään jotain, sillä siitä huomaa että homma edistyy. Vähän tyhmältä on tuntunut olla ns. "päällepäsmärinä". Se on vaan niin, että jokaisella on omat hommansa ja kun kysyin, että koskas te siivoatte lattialta nuo roskat, niin työmies sitä sanomaan, että jossain vaiheessa. Kuitenkin saman aikaisesti sisään kannettiin jo uutta kaapistomateriaalia. Kauhistuin kun huomsin, että ne jättää ne roskat sinne uusien kamojen alle ellen siivoa niitä sitä ennen pois. Remonttimiehen poistuessa hakemaan uusia kaapin osia nappasin rikkalapion ja harjan. Lakaisin kaikki mattotyön jätteet pussiin ja pyyhin lattian, jossa oli länttejä tuosta vihreästä vesieristeestä. Maalilänttejäoli myös lattialla ja roskia yllin kyllin olisi varmaan ollut, ellen olisi mennyt siivoamaan. Sellaisia nuo miehet ovat, ei niiden silmää häiritse "pienet" roskat.
keittiömme on nyt tässä vaiheessa
Äsken maalairi haki kattomaalipurkkinsa pois ja häipyi sen siliän tien. Taidanmpa tästä lähteä ostoksille, sillä ei noita remonttimiehiä jaksa päivät pitkät odotella, jos ei sitten tulekaan. Eihän se mikään pakko ole kotonakaan olla, mutta ehtisi sutasta nuo roskat hetimiten pois ja varoitella hajoittamasta uutta mattoa kun kasaavat keittiökaappeja. Jollakin kun oli jo mennyt rikki siinä vaiheessa. Huh...tämän kun saa päätökseen, niin sitten saa kyllä olla iloinen. Anteeksi tämä vuodatukseni. Täällä kun ei voi tehdä yhtään mitään. Siinä mielessä mukavaa kun voi vain istuskella koneella tai virkata. Sitten on todella hommia kun tästä remontista päästään.
Elo täällä on kuin Helsingin rautatieasemalla. Ihmisiä tulee ja menee, meinaan meidän kotona on "avionten ovien päivä". Tämä remontti on aikamoista hommaa. Miehiä kulkee solkenaan sisään ja ulos. Joku tekee sähköhommia, joku vaihtaa Lvi-osia, joku hajottaa keittiötä ja toinen sitten yrittää kasata jossain vaiheessa uutta tilalle. Heräsin aamulla yököttävään hajuun. Viemäriputken päästä kuulema tulee sellainen haju kun se kuivuu. Sitä ei oltu suojattu millään ja onneksi edes aamulla remonttimies tajusi laittaa siihen sanomalehteä tukkeeksi. Nyt ilmakin tuntuu jo hieman raikkaammalta. Tänään oli pyykkipäivä ja onneksi pääsi hetkeksi tästä hullun myllystä irtautumaan. Tietenkin kone hajosi kesken kaiken ja siitä sitten huolomiestä pyydystämään. Jonkin ajan päästä saapuikin apua ja sulakkeiden vaihdon jälkeen kone pyöri taas iloisesti. Vaatehuolto on ainakin kunnossa tältä erää.
Vielä ei viitsinyt pyykkiä pihalle kuivumaan laittaa, kun remontin takia ikkunoista lentää kaikenlaista roinaa ja vielä on sitä siitepölyäkin ilmassa. Ajattelen usein pyykkiä kuivumaan laittaessani, että miksi mun pitää laittaa vaatteet loogisesti omaan järjestykseen. Siis kaikki pinkin peräkanaa, sitten vaaleanpunaiset omaan riviin, mustat omaan jne. Sitten vielä samankaltaiset vaatteen peräkkäin eli housut omaan riviin, alusvaatteet omaan, T-paidat omaat ja tietenkin muistettava se ettei värit saa olla sekaisin. Onko sen sitten niin väliä, ajattelen, mutta kuitenkin joku pakottaa sisälläni noin tekemään. Ihmisillä on hassuja piirteitä ja tämä varmaan yksi omistani. Sitten on vielä se vaatteiden kaappiin laittaminen, että samanväriset vaatteet ovat samalla hyllyllä ja henkareissa värisävyn mukaan lajiteltuina. Höh, tyhmä minä. On siinä mulla kyllä perustelunikin, että löydän paremmin tietyn värisistä vaatteista etsimäni ettei tarvitse penkoa koko kaappia ja etsiä sitä tietyn väristä paitaa esimekiksi. Varmaan joku ulkopuolinen ajattelee, että onkohan tuo hieman "höpsähtänyt"?
Palatakseni taas "köökin" puolelle:
Kotona odotteli uuden uutukaiset keittiökoneet. Eteiseen oli roudattu uusi jää-viileäkaappi ja hella. Miehet olivat parhaillaan tyhjentämässä jääkaappiamme, kun tulin kotiin. Sanoivat, että olisivat saaneet syötävää. Eihän meillä tosin mitään gourmet-aterioita olisi ollut, sillä remontin aikana kun täytyy tyytyä halpoihin eineksiin. Ehdittiin äiteen kanssa hätiin ja pakattiin kylmälaukkuihin tarpeelliset ruokatavarat ja vanhentuneita heitettiin roskiin. Nyt uusi Helkama hurisee iloisesti olohuoneen nurkassa. Onhan se iloista muutaman viikon päästä sitten sisustaa ihan uuden uutukaista keittiötä. Joka tapauksessa positiivisesti suhtautuu hän tähän remonttiin ja yrittää kaikesta huolimatta elää "normaalia elämää" tämän kaaoksen keskellä ja virkata vaalenpunaista kukkaponchoaan vapaahetkinään.
