Tänään maanantaina oli taas vesivoimistelupäivä. Niinpä aamulla lähdin maanantaiseen tapaani pysäkkiä kohti, normaali aikaan. Olisi tietenkin pitänyt ajatella, että ei ollutkaan mikä tahansa maanantai, vaan lunta oli tuprutellut koko viikonlopun ja ilma oli sen mukainen. Aamulla yhdeksän jälkeen oli taajama-alueen sivukadut ja jalkakäytävätkin auraamatta. Ainoa mahdollisuus oli tasapainoilla jalkakäytävälle muosotunutta kinttupolkua pitkin isomman tien laitaan. Tälläisella kuulovikaisella kun muutenkin tuo tasapaino heittää, niin se vaikutti lähinnä kuin nuorallatanssimiselta. Ei auttanut vilkuilla sivuilleen tervehtiäkseen tiellä olleita naapureita. Siinä vaiheessa olisi saattanut käydä köpelösti ja olisi löytänyt itsensä rähmällään lumihangesta. Niinpä, kieli keskellä suuta (näin kuvainnollisesti) taiteilin ajotielle asti. Luulin siellä odottavan helpommat kulkuväylän, mutta vielä mitä...... Jalkakäytävät olivat auraamatta, kuten myös ajotiekin. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin vaihtaa tien toiseen laitaan ja kävellä vastaantulevien kaistalla ajotiellä renkaiden muodostamia ajouria pitkin. Bussipysäkille on noin 700-800 metriä ja läähätin ja puhisin sinne päästessäni. Onneksi en jäänyt auton alle:
Bussissa odotteli jo pari uimakaveriani ja mietimme, että missäköhän kunnossa pysäkkialue mahtaa olla määränpäässä. Eipä ollut hurraamista....
Bussipysäkillä...
Piti leikkiä kukkulankungista, päästäkseen bussista maantielle. Huonojalkaisena ja tasapainohäiriöisenä se tuntui aika toivottomalle tehtävälle. Onneksi pääsin rahallisesti menemällä lumikasaan muodostuneita jalanjälkiä pitkin katutasolle.
Toisten jälkiä ja meidän siinä ohessa...
Vesijumpasta poislähtiessä kuvailin lumen aiheuttamia esteitä...
Lumivallin taakse jäänyt auto....on siinä kaivamista taas liikenteeseen.
Kotipysäkillä jäädessäni, tien toisella puolen odotti tällainen korotettu jalkakäytävä. En edes yrittänyt kiivetä tuonne metrin korkeudelle kinttukujalle. Otin riskin ja kävelin ajotien laitaan ja kirin vauhtiani, kun näin vastaantulevan auton....huh...
Ajotieltä palatessani jalkakäytävälle, se näytti tällaiselta. Todennäköisesti joku aurauskalusto oli kulkenut siitä, mutta ei ollut varmaan sen "lääniä", joten pyörän uria pitin sitten piti taas taiteilla. Mietin vaan niitä liikuntarajoitteisia ja vammaisia sekä vanhuksia ja lastenvauluijen kanssa liikkuvia äitejä....Miten ihmeessä he pääsevät liikkumaan. Meidän alueella asuu aika paljon ikäihmisiä ja liikuntarajoitteisia, kun lähistöllä on vammaisten palveluasutola sekä -työkeskus. Viime talvena eräs naapurin invalidimies kulki rollaattorilla hangessa ja joutui joka askeleella nostamaan kulkupelinsä ilmaan.....pöyristyttävää.
Tuo kuva on napattu äskeisten esteiden jälkeen eli tulosuunnasta. Hyvin epätasaista kulkureittiä...
Tuolla kohtaa oli kuljettava taas ajotiellä, kun lumikassa oli keskellä jalkakäytävää.
Meidän rinnettä alas ja naapuri tulikin vastaan keskellä ajotietä. Se oli paras paikka kulkea, kun jalkakäytävä taas ihan tukossa.
Kotitalon kattokin näytti tällaiselta. Mietin, että koskakohan tömähtää. Mies kun tuli töistä, niin sanoi, että pyykkituvan ovessa lukee: VAROKAA KATOLTA TIPPUVAA LUNTA! No, just joo....pitää mennä erityisesti lukemaan se lappu ja sitten voikin olla liian myöhäistä varoa. Mielestäni siinä pitäisi olla puomit ja nauhat eristämässä vaara-alueen.
Vesijumpasta kotiin palattuani kuulin uutisista, että nainen oli menehtynyt onnettomuudessa Töölössä, kun katolta tippui lumikasa hänen päälleen. Juuri siellä suunnassa olimme vesijumpan jälkeen kahvittelemassa ja tarkkailin talojen kattoja, että kuinka paljon niissä oli lunta. Erään kiinteistön katolla olikin lumimiehet pudottelemassa lunta ja vastakkaisen talon katolta oli toiselta sivulta tiputettu lumet, mutta toiselta ei....eikä kyllä ollut mitään esteitäkään jalkakäytävillä?
Meidän asunnon ikkunan alusta näytti tällaiselta eli kohta varmaan saadaan lunta tupaan...
Nyt on ilma taas lähes nollassa ja tänään osittain jo lumi sulantta, joten kun tuo kaikki jäätyy, niin sitten on taas pääkallokeli. Teiden auraamattomuus siirtää taas katuhoitokustannuksia terveydenhoitokustannusten puolelle. Kuinkakohan paljon jalka- ja käsivammaisia taas tulee, puhumattakaan vakavammista vammoista. Huonompikuntoiseten pitäisi varmaan olla sisätiloissa talven ajan??
Lumi kyllä valaisee pimeitä päiviä, mutta liika on kuitenkin liikaa!
Joka vuosi helmikuussa, on aika pysähtyä miettimään ja juhlistamaan elämän jatkoaikaa, jonka sain maksansiirron vuoksi 18.2.1991. Vaikka tuo siirrännäinen ei voinut kulkea kanssani kuin noin kolme vuotta ja kolme kuukautta. Lähtölaskenta alkaa kuitenkin tuosta ensimmäisestä uudesta mahdollisuudestani. Viikon päästä sitten juhlin tätä kolmatta uutta mahdollisuuttani, jonka turvin olen saanut jatkoaikaa 17 vuotta ja edelleen maksani toimii moitteettomasti. Elämää isolla E-kirjaimella. Siihen on mahtunut hyvin paljon ihania asioita. Uusi ammatti alkujaan, vaikka sairastuin uudelleen, enkä voinut olla töissä kuin vajaa vuoden ja uudelleen koulutuksessa n. 3 lukukautta eli n. 1½ vuotta. Se oli kuitenkin elämäni ihanimpia aikoja siirron jälkeen. Olen ollut paljon mukana vapaaehtoistyössä, mutta viime vuosina hieman rajoittanut osallistumistani. Kertoa vedeän kuitenkin kerran kuukaudessa edelleen. Kuusi lastenlasta olen saanut tänä aikana ja saanut olla ylpeä tyttärestäni, joka on saavuttanut oman unelmansa kokkina ja kirjailijana. Päässyt nauttimaan sen "pienen vauvan" vanhojen tansseista, joka on syntynyt ensimmäiseksi lapsenlapsekseni siirron jälkeen. Nyt odotellaan seuraavaksi lakkiaisia. On ihania asioita tapahtunut tämän sairastumiseni ohessa.
Teholla siirron jälkeen
HIEMAN NARINAA PITKÄAIKASISAIRAAN ELÄMÄSTÄ:
On myös jotain kremppaakin, kuten matkan varrella usein sattuu. Ei kuitenkaan mitään hälyyttävää....etiäpäin, niin kuin mummo lumessa ja täysillä.
Näinä päivinä syntyy kaikenlaisia säästöjä kunnan kassoissa ja niinpä itekin olen taas joutunut ottamaan välillä sen "kovemman minäni" esiin ja yrittänyt pitää puoliani. Ihmettelen vaan välillä sitä byrokratiaa, joka tulee eteen hoitoa tarvittaessa. Marraskuussa oli aika tilata kunnallinen hammashoito. No, ensin minulle sanottiin, että puolen vuoden päästä tulee kutsu. Tietenkin tyrmäsin heti sen ja selittelin juurta jaksain, että minun on määrä käydä tietyin väliajoin hammashoidossa ja ienhoidossa ja nyt pitäis saada vuoden vaihteelle aika, eikä millekään kesälle. Kävipäs sitten "hyvä mäihä", niinkuin hammashoidon ajanvarauksessa sanottiin, että löytyisi yksi peruutusaika sille päivälle. Pakon edessä sitten sen otin, koska en viitsinyt jättää asiaa puolen vuoden päähän tarkastukseen ja hoitoon sitten olisi voinut mennä vielä kuukausia sen jälkeen.Varmuuden vuoksi kysyin, että otanko antibiootit mennessäni, jotka yleensä on määräys ottaa ennen hoitoa, jos mennään veriteihin asti. Hoitaja sanoi, ettei tarkastukseen tarvitse ottaa. Otinpa kuitenkin, varmuuden vuoksi, kun aiemminkin on sanottu joskus, ettei tarvitse ottaa, mutta sitten paikanpäällä en olekaan saanut hoitoa, kun en ole ottanut.
Pyysin miestäni viemään minut hammasklinikalle, toiselle puolen kaupunkia, kun aikaa oli vain noin pari tuntia vastaanottoon. Saavuimme hammasklinikalle, mutta ihmettelin alkuunsa sitä hiljaisuutta siellä. Tarkastimme molemmat mahdolliset kerrokset, mutta ilmoittautumisluukut olivat kaikki kiinni. Sattumalta näin pari valkotakkista henkilökuntaan kuuluvaa hoitajaa kerroksessa ja tiedustelin, että olenkohan oikeassa paikassa. He sitten näkivät käytävällä erään valkotakkisen henkilökuntaan kuuluvan hoitajan tai lääkärin, mikä lienee.... Hänelle selvitin asiani ja hän ihmetteli, ettei kyseinen hammaslääkäri ole kyllä sinä päivänä töissä siellä. Olipa outoa, kun olin kerran saanut ajan hammashoitoon sille kyseiselle päivälle, enkä voinut itse erehtyä, sillä puhelimessa ajan antanut hoitaja painotti, että kohta minun täytyykin jo lähteä hoitoon, kun kello on niin paljon. Tämä valkotakkinen otti kela-korttini ja kävi koneelta tarkistamassa ja sanoi sitten ajan olevan seuraavalle päivälle. Kyllä harmitti turha matka ja itse asiassa antibiootitkin olivat sitten loppu, joten seuraavana päivänä menin ilman kyseisiä lääkkeitä. Hoitolassa sitten ei hammaslääkäri voinutkaan tehdä tarkastusta, koska en ollut niitä antibiotteja ottanut. On se kummaa, kun saa niin vääriä ohjeita puhelimitse. Onneksi kuitenkin sain korjautettua yhden lohjenneen hammaspaikan. Seuraavalle viikolle sitten uusi aika, jolloin otin antibiootin ja tarkastus voitiin suorittaa.
Tarkastuksessa joulukuun alussa ilmeni märkäpesäke suussa ja muutama reikä. Sain palvelusetelin hammashoitoon eli paikkaukseen ja ienhoitoon. Mikä tässä sitten mättää.....? Hammaslääkäri lupasi konsultoida erikoislääkäriä märkäpesäkkeen suhteen eli voidaanko hampaaalle tehdä jotain vai tuleeko tuomio sen poistamiseen. Odottelin vastausta kolmisen viikkoa ja soittelin sitten ajanvaraukseen, josta jättivät soittopyynnön kyseiselle lääkärille. Hän soitti ja sanoi, että on laittanut paperit eteenpäin, vaan kirurgi ei ole vastannut mitään. Pyysin kiirehtimään asiaa, sillä elinsiirron saaneena ei saisi pitää pitkään mitään tulehduksia. Jonkun päivän päästä sitten hammaslääkäri soittikin, että kirurgi haluaa, että hammas poistetaan siellä laitoksella kirurgisesti, kun minulla on niin monenmoisia vaivoja. Jäin odottamaan kutsua....meni joulu, meni uusi vuosi, meni loppiainen. Mitään kutsua, eikä soittoa kuulunut. Olin jo muutamaan kertaan soitellut asiasta kirurgiselle polille, jossa sanottiin, että lähete on siellä, mutta kirurgi ei ole vielä ehtinyt katsoa sitä. Oli kulunut jo 1½ kuukautta odotellessa, märkäpesäkkeen kanssa, hampaanpoistoa. Tammikuun puolivälissä sitten viikonlopulla alkoi epämääräisiä sydänlihaskipuja ja pelkäsin saavani sydänlihastulehduksen. Soitin taas päivystysajanvaraukseen, mutta hoitaja tuhahti, että ei ymmärrä mitä minä haluan, kun olin saanut viikonloppua edeltävänä perjantaina puhelinsoiton ja ajan konsultaatioon 7.2. Siinä vaiheessa olisin odottanut pikaista hampaanpoistoa jo yli kaksi kuukautta. Voiko todella yksi hampaanpoisto olla niin vaikeaa? Puhelun avaulla sain kuitenkin ajan päivystykseen, mutta lähdin sinne hieman epävarmoin mielin. Antibiootit otin kotona kuitenkin. Hammasklinikalla sitten vuoroni tultua hammashoitaja kutsui sisään ja lääkäri mietti koneen ääressä vaivaani. Lopputulos kuului, ettei hän voisi poistaa hammastani, kun minulle on annettu aika konsultaatioon kolmen viikon päähän. Jestas sentään....eikö kukaan ymmärrä, että kyse ei nyt ole ihan mistä tahansa hampaan poistosta, vaan minun terveydestäni. HL: "Eikö kipulääkkeetkään auta?..." T: "No, enhän minä voi syödä kipulääkkeitäkään." HL: "Teillä on aika 7.2...en minä voi mennä kirurgien ylitse." T. Voi olla, että olen siinä vaiheessa jo teholla". Sanailu jatkui ja siinä välissä lääkäri kuitenkin tarkasti hammastulehduksen tilanteen. Lopulta sain hänet suostumaan konsultoimaan asiaa kirurgilta ja takaisin tullessaan sitten suostui ottamaan hampaan puudutuksen avulla pois. Ehkä siinäkin oli tietty oma riskinsä, mutta itse asiassa se oli minun mielestäni parempi vaihtoehto kuin se, että olisin ottanut riskin ja odottanut sitä ns. konsultaatioaikaa vielä kolme viikkoa.
Mikä tässä kaikessa tuntuu niin oudolta? Potilas menee päivystysvastaanotolle marraskuun lopulla ja joutuu väärien ohjeiden vuoksi odottamaan tarkastusta vielä viikon ajan. Sitten todetaan hammastulehdus ja asiaa konsultoidaan kirurgilta ja protetiikan erikoislääkäriltä. Sen jälkeen lähete menee kirurgiselle polille, jossa odotetaan jälleen, että kirurgi siellä antaa oman lausuntonsa asiasta ja päättää mitä tehdään. 1½ kk:n päästä sitten päättää ns. konsultaatioajsata. Tosin sanoen, on ptiänyt konsultoida kolme kertaa eli kaksi kirjallisesti ja yksi sitten polikliinisesti, eikä sittenkään vielä olisi saanut hoitoa, ennen kuin siinä tilanteessa olisivat päättäneet mahdollisen leikkausajan.
Sainpa kuulla, että olin ollut jonossa vain kaksi päivää, kun menin poistattamaan hampaan päivystyksessä. Toisin sanoen....paperit olivat seilanneet ja seisseet eri paikoissa 1½ kk ja viimeinen paperikirurgi oli sitten vasta laittanut minut jonoon. Ilmankos jonotusaikaa kuluu papereiden ollessa jossain ö-mapissa, kun ei kukaan ehdi tehdä päätöstä. Nyt sain sitten ajan protetiikan erikoislääkärille, eikä siinä sitten mennytkään hampaan poiston jälkeen ollenkaan niin kauaa aikaa kuin itse tuohon kiireellisempään juttuun. Mitä tästä taas opimme? Kissan se pitää oma häntänsä nostaa... Onneksi nyt on taas voimia taistella näistä asioista, joita ei aina toiset jaksa ymmärtää...
Viime aikoina olen joutunut hieman miettimään omakohtaisia tapahtumia ja elämän katoavaisuutta. Se, että on selvinnyt kolmesta vaikeimmista leikkauksista, joita ihmiselle voidaan tehdä, on selvinnyt hotellipalosta, monista kompuroinneista, joissa olisi ollut jo ainesta suurempaankin onnettomuuteen jne.
Vapun jälkeen kerroinkin, kuinka kaaduin suorilta jaloiltani päin terävää kiviporrasta, otsa edellä. Onneksi siitäkin selvittiin muutamain tikein, eikä päähän jäänyt sen kummempia vammoja. Jokin aika sitten kompastui tai horjahdin olohuoneessa ja lensin suoraan nokilleni, naama edellä lattiaan. Silloinkin selvisin muutamalla mustelmalla, vaikka kirjahyllyltä tipahti taulua, ym. koriste-esineitä päälleni.
Viikko sitten odottelin pieniä lapsenlapsiani mummilaan yökylään ja tarkoitus oli valmistaa pojille päiväruoka valmiiksi. Kuinkas sitten kävikään....kuorin perunat, pilkoin ne palasiksi, jotta kypsyisivät nopeampaa ja voisin sitten tehdä lihaperunasoselaatikkoa. Meillä oli pihansiivoustalkoot ja niinpä minäkin päätin kantaa korteni kekoon ja menin omalle pikkupihaparvekkeelle leikkaamaan köynnösruusun ja villiviinien oksia. Autuaasti siinä touhutessa sitten unohdin ne perunat sinne liedelle. Kun sitten ajan päästä palasin sisälle, niin sankka harmaa savu tuli ovella vastaan ja huoneessa vastaan tuli karmea palaneen haju. Sitten tosin muistui mieleeni liedellä olleet perunat, mutta aivan liian myöhään. Pikimustia perunoita kattilallinen ja levy oli hehkuvan punainen. Salamannopeasti nappasin kattilan liedeltä, laskin kraanasta kylmää vettä sen täyteen, sammutin lieden ja avasin kämpän kaikki räppänät.
Ei siinä kauaa mennyt kuin pojan perhe tuli ja ihmettelivät portaikossa vastaantullutta käryä. Nolona tuumasin, että se tulee meiltä. Palohälyttimessä oli kyllä patterit, vaan ei ehkä savu vielä noussut niin ylös, että olisi reagoinut sitä.
Onneksi ei sentään syttynyt tulipaloa, mutta läheltä varmaan piti. Kattila oli entinen ja perunat ihan taatusti olivat biojätettä. Seuraavana aamuna katselin kattilaa ja ihmettelin sen pohjaa. Huomasin sitten vasta, että teräskattilan pohja oli irti kattilasta eli se uloimmainen paksumpi osa, joka on kattilan pohjassa.
Pläähhh....tässä mun palanut teräskattila sitten on.
Joskus mietin, että olenkohan syntymästäni hajamielinen vai johtuuko tuo "muistin menetys" niistä lukuisista "turhista" nukutuksista, joita koin ennen siirtoa, kun tuli ns. vikahälytyksiä. Muutaman päivän vielä kämpässä haisi tietyissä kohtaa savu, mutta nyt en enää ole sitä haistanut. Tosin seuraavana päivänä laitoin vahingossa vikalevyn päälle ja ihmetelin, kun juurekset eivät kypsy. Onneksi työpöydällä ollet patakintaat eivät ehtineet palamaan, kun olivat liian lähellä keittolevyä. Hui minua....
Eikä tässä vielä kaikki viime aikaiset tapahtumat.....ettei elämä liian tylsäksi kävisi.
Tänään menin muutaman viikon tauon jälkeen vesijumppaan, sillä olin flunssan ja muiden menojen vuoksi joutunut jättämään kolme käyntikertaa väliin. Vesijumppa meni mukavasti ja olitin jo päästy pukuhuoneeseen asti. Ystäväni tuli toisesta pukuhuoneesta hoputtelemaan minua ja kaveriani, koska tarkoitus oli lähteä vesijumpan jälkeen tavanomaiselle kahvilareissulle. Minä vielä viime tuimaan haikailin toista hansikastani ja yritin kurkotella metallisen vaatekomeron ylähyllylle, mutta pituuteni ei riittänyt ihan sinne ylös asti kurkottamaan. Äkkinäinen ahaa-elämys ja ponkaisin itseni vieressä olevalle penkille, ottaen vaatekomeron seinästä tukea. Kuinkas sitten kävikään. Onneksi refleksini olivat niin nopeat, että hetkessä tajusin kaapin olevan kaltevassa asennossa ja kaatuvan päälleni. Ehkä penkkikin samassa horjahti ja nopeasti olin lattialla, mutta onneksi pystyssä. Muutamalla askeleella ehdin perääntyä takaseinää kohti ja ehkä tartuin käsilläni kaatuvan, levän kolmeosaisen metallikaapin ylälaitaan kiinni. Kaapin yläosa iskeytyi polveeni ja minä pyllähdin penkille istumaan. Hetken haukoin henkeäni ja pelästyin, että oliko ovelle tullut ystävä jäänyt kaapin alle. Onneksi oli ehtinyt poistua käytävälle, eikä tullutkaan pukuhuoneeseen jossa kaappi juuri kaatui oven eteen. Jostain tuli verta....sormestani ja siinä aika syvä haava. Kuitenkin onnistuimme painamaan sen tiukasti laastareilla kiinni ja mietin mihin muualle koskee....polveeni sattui. Tarkistin tilanteen ja niinpä sinä oli iso patti. Jäsenet pitivät ja tuumasin, että oli suojelusenkeleitä matkassa. Tehtiin vahinkoilmoitus ja mietin sitten menenkö kotiin vaiko päivystyspolille. Päätin mennä tyttöjen kanssa kahville ja sieltä sitten kotiin.
Oikeasti ihmettelen, että mitenkä niitä metallisia kolmen pukukaapin yhdistelmiä ei ole pultattu seinään mitenkään vaan kaatuvat jos joku tarttuu laidasta tai mahdollisesti horjahataa. Uskon, että tämän jälkeen puuttuisivat asiaan. Hetken huono olo tuli talon ulkopuolella, ehkä se pelästys sitten hieman laukesi. En todellakaan uskaltanut edes miettiä, minkälaista jälkeä olisi tullut, jos minä olisin sen rautakaapin alle jäänyt.
Tänään tässä olen vaihtanut laastaria sormeeni ja hautonut kylmägeelipussilla polveani ja pohjettani, johon näyttää tulevan pitkäomainen mustelma eli osui varmaan takaseinällä olevan penkin laitaan. Selkääkin särkeeä eli olisikohan tärähtnänyt jotenkin. Kaikki tapahtuu siinä tilanteessa niin nopeasti, ettei edes osaa reagoida mitä teki ja missä vaiheessa. Nyt hieman taas on hiljennettävä ja yritettävä jatkossa olla taas varovaisempi......jos elämä taas hieman olisi opettanut.
Pieni enkeli, oli uupunut aivan. Pitkän päivän myötä, se teki suojelustyötä...
Viikko sitten käytiin perjantaina käytiin kaupassa ja näin Prismassa ihanan kellokukkaruukun....juuri sellaisia vaaleanpunaisia kellokukkia, aivan minun makuuni ja niin oikean värisiäkin minulle. Ynnäsin viimeisiä rahojani ja päätin ostaa tuon kukan itseni iloksi parvekkeelle. Siirsin kukan muoviruuksta lasitettuun saviruukkuun ja laitoin parvekkelle, ruskean säilytyslaatikon päälle, muutaman aiemmin ostamani kukkasen viereen. Viikon aikana aina silloin tällöin tarkistin, että kukka ei pääse kuivumaan.
Tänään muistin, että en ollut kastellut kukkaa pariin päivään, joten meni parvekkeellle kasteluaikeissa. Mitä näinkään, kaunis uusi kukkani oli kadonnut laatikon päältä ja pelkkä alusasetti oli enää tallella. Harmistuin suunnattomasti....yritin vielä kurkkia pihamaalleni, jos joku vihamielinen ihminen olisi heittänyt kukan jonnekin pusikkoon....vaan eipä näkynyt kukkaa ja pikku-pihamaamme porttikin oli sepposen selällään. Joku siis oli röykeästi tunkeutunut reviirillemme ja miltei ikkunamme alta, parvekkeelta käynyt varastamassa rahattoman eläkeläisen vähäisistä kesäkukista sen kaikkein kauneimman. Mietin jo keinoja minkälainen kosto olisi suloisin.
Pihamaallamme on vilistänyt aherasti lehtokotiloita ja välillä tuppaavat kiipeilemään seiniä ja laatikostoja pitkin puutarhakukkiinkin. Nyt vain voisi toivoa, että varas saisi kaupantekijäisiksi muutaman lehtokotilon, joka pääsisi herkuttelemaan tyypin muita kukkiakin. Haluaisin ostaa uuden samanlaisen kukan, vaan arvaanko ostaa mitään kaunista ja rahanarvoista kukkaa tai esinettä parvekkelleni, kun joka vuosi joku outo hiippari siellä puuhastelee. Viime kesänä katosi mystisesti iso päivänvarjomme, jonka olin myös vast´ikään ostanut kaupasta. Se löytyi sitten aivan ihmeellisesti ja mystisestä paikasta ja en oikein ymmärtänyt, että miten ihmeessä tuuli on sen tiettyyn pusikkoon voinut "heittää", kun vastassa oli korkea säleaita ja pari korkeaa pusikkoa ja kävelytie välissä. Johonkin se olisi tarttunut tuon lentonsa aikana. Naapuri palautti sen silloin, kun olin laittanut roskikseen kyselyn. Pitäisiköhän nyt laittaa lappu roskiksen oveen ja kirjoittaa: Kukkavarkaalle tiedoksi. Sinä joka varastit kesäkukkani parvekkeeltamme. Mahdolliset kotilot saat kaupanpäälliseksi....ei tarvitse palauttaa. Tiedoksi, että kotilot tykkäävä erityisesti kaikista kesäkukista.
Hautausmailla kuuluu käyvän ikäviä kukkavarkaita, vaan näyttää niitä liikkuvan toisen ikkunoiden allakin. Pitäisköhän virittää joku ansa?
Kuvasinpa tuon kukkasen silloin, kuin oin vaihtanut sen kukkaruukkuun ja tämä kukkanen oli kadonnut ja tuo aluslautanen jäi vaan jälkeen. Rahallisesti ehkä tuo lautanen olisi ollut arvokkaampi, silä se oli joku vanha Arabian asetti. Nauratti vielä, että parvekkeen pöydälle oli jäänyt Teema-muki ja joku Riihimäenlasin asetti....vaan kukka oli enemmän varkaan mieleen.
Tuntuu tietenkin aika vähäpätöiseltä asialta, mutta minun reviirilleni on tultu ja se tuntuu pahalta.
Aamusella kuulin uutisen, että kaupungin osassamme on sattunut putkirikko ja sadat ihmiset olisivat vailla vettä.Ilta-Sanomat uutisoi asiasta tänään. Onneksi sentään tilanne ei koskettanut meidän asuinaluettamme. Äiti asuu aivan tapahtumapaikan lähellä, mutta hänelläkään ei ollut vedestä puutetta.
Iltasella kävimme kyläreissulta palatessamme katsomassa tilannetta. Liikenne oli ohjattu vastaantulevien kaistalle eli oli puolin ja toisin vain yksi kaista käytettävänä ja iso risteys oli poikkaistu osin liikenteeltä. Koko päivän olivat työmiehet ahertaneet kadulla ja tie oli avattu kaivinkoneella auki. Taitaa olla vähän isompi tieremontti tiedossa.
Vielä iltakuuden jälkeen oli tie- ja vesijohtohommat kovassa käynnissään.
Tiellä tuli vastaan mies vesiämpärinsä kanssa, kuten joskus ennen vanhaan, kun ihmiset hakivat vesiään vesiposteista.
Tällainen vesiposti oli asennettu vedenottopaikaksi torin kulmaan. Toivottavasti asukkaat saavat vetensä vielä tämän yön aikana, vaikka jälkihommat varmaan verottavat vielä pidemmän ajan
Naapuristossamme olevan vammaisten työkeskuksen henkilökunta voi hieman ihmetellä töihin palattuaan, kun koltiaiset ovat lennättäneet lukitun, metallisen postilaatikon taivaan tuuliin ja samoin on käynyt rakennustyömaalla olevalle muoviselle postilaatikollle. Mikä kumma saakaan nuoret kokeilemaan paukkujaan vuodesta toiseen niin hölmönhommana.
Samoin holtittomasti ampuivat nuoret rakettejaan Uuden Vuoden aattona, kun kävimme visiitillä tyttären luona. Pieni tyttönen istui lumikinoksen päällä risteysalueen penkassa, kun vastakkaisella puolen tietä oleva nuorisojoukko lennätteli rakettejaan. Yksi heistä kompastui raketin kanssa ja raketti mennä sujahti kohti pientä tyttöstä. Kauhulla katselimme mitä tuleman pitää. Tähtisateet piirittivät tytön, mutta onni onnettomuudessa....mitään ei onneksi käynyt. Tosin olisi voinut raketti osua suoraan lapsen silmiin. Joku tolkku se pitää olla noita raketteja lennättäessäkin.
Mökkilomalle lähtiessämme pakkasimme myös läppärin matkatavaroiden joukkoon. Päätarkoitus mökillä ei tietenkään ole surffailla netissä, mutta kaukana pankkipalveluista ym. tietolähteistä, sen mukanaolo selvästi rauhoittaa ja laskujen maksu ja rahatilanteen tarkastaminen sujuu luulisi sujuvan paremmin kun tietolaatikko on mukana matkassa. Näin taas kuvittelimme. Kevättalvella tuli hankittua tuo läppäri miehelle ja hän sitten tohkeissaan miettimään nettitikun hankkimista. Sopivasti kauppareissulla olikin Cittarin käytävällä jo innokkaita pojankloppeja myymässä Soneran palveluita. Pojat vakuuttivat, että sellaisella nettitikulla kyllä yhteys muodostuu mökilläkin, vaikka ei olisikaan 3G-verkossa vielä. No, nettitikku hankittiin ja tehtiin hölmöyksissämme 24kk:n sopimus. Nettitikun sai sitten matkaan euron hinnalla, vaikka oikea hinta olisikin ollut toista sataa euroa. Kuukausimaksu tuolle liittymälle oli 14,90. Kyllähän se kotona toimi, vaikka ilman sitäkin tuli koto-oloissa toimeen, sillä olihan meillä olemassa oleva Soneran langaton laajakaistayhteys. Hitaan puoleiselta yhteys oli jo tuntunut talviloman aikaan, mutta elättelimme toiveita, että pian kylilläkin yhteys palaisi paremmin, kun Soneran puhelinmyyjät vakuuttelivat että jatkuvasti yhteydet paranevat. Joku kyllä jossain vaiheessa sitten "lohdutteli", että kolmen vuoden päästä ainakin pitäisi toimia?
Ärsytyskynnys nousi huippuunsa mökillä, kun nettiin pääseminen kesti n. 20-30 minuuttia ja parhaimmillaan jopa yli 50 minuuttia. Sivulta toiselle siirtyminen oli yhtä työlästä. Päästäkseen esim. Facebookista katsomaan kommentteja, joutui parhaimmillaan olemaan netissä viisi tuntia, ennen kuin pääsi yhden sivun lukemaan ja sitten saattoi yhteys katketa tai monesti juuri kun pääsi sivustolle, niin oli aloitettava alusta, kun aikakatkaisu katkaisi yhteyden. Sivustot lataantuivat erittäin hitaasti, vaikka yhteys näyttikin "very good signal". Moni sanoi, että kyllä ne yhteydet ovat hitaampia mökillä, mutta kun vävykokelas sitten totesi paikan päällä, ettei yhteys niin hidas saa olla ja voi olla, niin päätimme ottaa yhteyttä Soneraan.
Siellä inttivät, että liikkuvan laajakaistan ei pidä toimia jossain tietyssä paikassa, vaan se on valtakunnallinen liikkuva yhteys. Totesimmekin sen jo, että yhteys liikkuu mukana, kun sitä viitsiin liikutella. Paras tapa saada yhteys ulkomaailmaan mökiltä, kun nappaa läppärin auton matkaan ja huristelee yli 30 km:n päähän kirkolle, hautausmaan parkkipaikalle, jossa lähettyvillä on Soneran tukiasema. Sieltä saa nopeamman yhteyden ulkomaailmaan. Näin matkaa taittuu verkkopankkiinkin yli 60 km edestakaisella matkalla. Soneran täti oli sitä mieltä, että vika olisi meidän "huomossa" läppärissä, joka sentään oli vasta vajaa puoli vuotta vanha ja maksoikin lähes tonnin. Vikahan ei ollut tietenkään koneessa, vaan yhteydessä jota ei löytynyt. Meille ilmaistiin kyllä, että olemme tehneet kahden vuoden sopimuksen ja nettiyhteys toimii, kun se toimii meillä kotona. Sanoin, etten tarvitse kotona tikkua, kun laajakaista on sitä varten. Jos teemme reklamaatin, niin joutuisimme maksamaan nettitikusta n. 100 euroa kuulema ja sillähän ei tee sitten mitään sen jälkeen, jos vaihdamme esim. Elisan nettiyhteyteen, joka naapuistoissa toimii moitteettomasti. Näyttää kaikki mökkinaapuritkin sanoneen Soneran yhteydet irti ja ovat vaihtaneet parempiin yhteyksiin.
Hautasmaan parkkipaikalla verkkopankissa sekä omilla sivustoilla asioimassa...liikuttelemassa laajakaistaa...
Someran täti ehdotti, että mieheni ostaisi erillisen antennin ja laittaisi sen katolle. Nauroimmekin, että sitten kun lähdetään liikenteeseen, niin käydään irrottamassa antenni katolta ja otetaan mukaan, jotta saadaan seuraavassa paikassa yhteys nettiin.
Kaupungissa hieman nauratti tämä Soneran mainos:
"Miksi linnunkakka on valkoista" tai "Mistä avaruus alkaa"....ÄLÄ OLE ÖÖ, PIDA TIETO MUKANASI..
Hyvähän se tieto on pitää mukanaan ja liikutella läppäriä pitkin maakuntia, mutta se on sitten eri asia, että saako sen tiedon esille vai jääkö vain läppärin ja nettitikun siirtämiseksi paikasta toiseen. Pitäneekö siis maksaa turhasta vielä puolitoista vuotta eli yhteydestä, jota ei saa siellä missä tarvitsee vai tehdäkö reklamaatti, jolloin joutuisi maksamaan vähintään tuon satasen verran tuosta "lahjatikusta". Meitä ei paljoa lohduta, jos yhteys toimii jossain muualla kuin missä itse olemme ja sitä päästäätöisesti tarvitsisimme. Ehkä pitää vielä toista vuotta maksaa "ei oosta" ja sitten vaihtaa kokonaan toiseen palvelun tarjoajaan, jolta saa vastinetta rahoilleen.
"...ÖÖ...Sonera, juuri sellaisena kuin sinä haluat"....
Tätäköhän mekin halusimme eli yhteyden hautausmaan parkkipaikalta nettiin? Olisi kannattanut ensin kyllä katsella netistä itse, että minkälaiset toimita-alueet näkyvät palveluntarjoajan karttasivustoilla. Sonera ei nautä kuuluvuutta meidän mökkialueella, mutta vähätkös ne Soneran värvärit siitä välittää, jotka kauppakeskuksissa myyvät näitä palveluita. Heille on yhden tekevää se, että toimiiko nettitikku jossain, kunhan itse saavat jokaisesta asiakkaastaan sovitun palkkion. Taas meni joku lankaan.
Tänään aamusella pääsin kaivattuun jalkojenhoitoon. Hieman tuli kyllä syyllinen olo, sillä tiedän että hoitoon pääsy, on pienoinen lottovoitto. Syyllisyys iski, sillä mietin, että miksi minun jalkojenhoito olisi oikeutetumpaa kuin monen muun, joka ei sitä tule saamaan. Sitä vaan ihmettelen, että miten ihmeessä tuo kansalaisten jalkojenhoito on ajettu noin alas. Lähinnä on olemassa vain muutamaia potilasryhmäi, joiden jalkoja hoidetaan, eikä niitäkään ihan kokonaisvaltaisesti. Terveyskeskus hoitaa vain diabetesta sairastavien jalkoja, Reumaa sairastavat, joilla jalkamuutoksia, Vaikeaa ASO:a sairastavat potilaat, jotka kärsivät katkokävelyoireista, Vaikeat jalkadeformiteetit, joille esitetään lääkinnällisenä kuntoutuksena pohjallisia. Erikoisterveydenhoito hoitaa myös lähinnä diabetesta sekä erittäin vaikeaa verenkiertohäiriötä sairastavien jalkoja ja lähinnä haavahoitopotilaiden jalkoja. Näiden kriteereiden pohjalta vain harva saa hoitoa ja diabetsta sairastavatkaan eivät saa välttämättä hoitoa tai mahdollisesti vain kerran tai pari vuodessa. Terveyskeskuksien jalkahoitajat eivät tee jousihoitoa, eivätkä edes välttämättä leikkaa kynsiä. Heidän työnsä lienee olevan vain neuvontaa sekä kovettumien hoitoa ja haavahoitoa.
Kuka hoitaa muun väestön vaikeita jalkaongelmia. Ainakaan Helsingissä ei hoitoa näytä heruvan. Omalla kohdallani mietin tänään, että kuinka paljon HUS on säästänyt kohdallani vuoden ajan, jolloin olen ollut ilman hoitoa. Laskeskelin, että normaalisti olisin käynyt vuoden aikana n. 6-8 kertaa jalkojenhoidossa. Kuluneen vuoden aikana olen joutunut itse kaivelemaan koukkukynsiäni ihon alta ja siten ne ovat välillä olleet tulehtumaisillaan. Joulun alla kävinkin jo kerran terveyskeskuksen päivystävällä lääkärillä, jolta sain hoidoksi fucidinhappovoidetta eli antibiottia sisältävää salvaa. Tänään sain sitten vuoden tauon jälkeen hoitoa, oman sisukkuuteni ansiosta. Kynsivallit olivat ärtyneet ja sisälsivät paljon kovettunutta ihokudosta, joka piti poistaa. Jalkapohjissa oli kovettumia ja mahdollista tulehdusta. Tarkoitus on tehostaa rasvaamista parin viikon ajan sekä sain pottuvarpaisiin superlonipehmusteet, jotka eristävät hieman varpaisiin kohdistuvaa ärsytystä. Lisäksi sain kenkiini kumiset pehmusteet, jotka hieman pehmentävät askeltamista. Parin viikon päästä on uusi aika, jolloin yritetään laittaa ne jouset ja katsotaan miten jalkapohjien iho on parantaunut. Luulempa, ettei tässä loppujen lopuksi ole tullut tippaakaan säästöä. Ensinnäkin Normi 1½ kk hoitoväli on nyt 2 viikkoa ja lisäksi se yksi isopalkkaisen lääkärin luona käynti. Nyt sitten näköjään joudutaan ottamaan takaisin ja tiheämpään jalkojen seurantaa, kun ne ovat päässeet vuoden sisällä huonompaan kuntoon. Eihän niitä itse pysty millään hoitamaan.
Tässä olisi päättäjille pohdittavaa ja kyllä tällainen asia pitäisi saada kuntoon. Maassamme on paljon pitkäaikaissairaita, joilla on paljon ongelmia ja tällaiset jalkojenhoitoasiat rasittavat turhaan heitä. Tiedän miltä tuntuu taistella kipeiden varpaiden hoidosta, kun on ollut täysi työ pysyä muutenkin tolpillaan ja jalat eivät ole kantaneet. Ihmistä pitäisi hoitaa kokonaisvaltaisesti, eikä vain vatsaa tai selkää ym. tiettyä ruumiin osaa tai elintaä. Isossa keskussairaalassa voi olla vain yksi tai kaksi jalkojenhoitajaa ja onhan se ymmärrettävää, etteivät he voi vastata koko miljoonasairaanhoitopiirin jalkahoitoa tarvitsevien asiakkaiden hoidosta. Väkisinkin tulee se paha sanahirviö "resurssipula" eteen. Ymmärrän toki, että yhtä vaikea tilanne on hoitajalle, kuin näille potilaillekin. Tämä asia olisi selvitettävä ihan kuntatasolla ja saatava lisää alan ammattilaisia ennalta ehkäisemään vaikeita jalkavammoja. Uskon, että loppujen lopuksi ennalta ehkäisy tulee edullisemmaksi kuin raaja-amputaatioiden korjaus ja hoito. Jostain kumman syystä jalkojenhoidosta on sellainen käsitys, että se olisi kauneudenhoitoa tai hemmotteluhoitoa. Minä kyllä hemmottelisin itseäni aivan eri tavalla, kuin menisin jalkojenhoitajalle istumaan hampaat irvessä, kun kynsivalleja kaivetaan ja yritetään oikaista käpristeyneitä kynsiä. Terveydenhoitoon verrattavasta jalkojenhoidosta pitäisi kyllä saada kela-korvaus, yksityisen jalkojenhoidon osalta. Lisäksi, jos kunnalla ei ole mahdollisuutta tasapuolisesti kohdella kaikkia hoitoa tarvitsevia potilaitaan, niin silloin pitäisi turvautua ostopalveluihin. Voiko ketään jättää ilman hoitoa, vain resurssipulan takia? Näköjään voi. Ilman jalkokojenhoitoa nämä potilaat kuormittavat sitten terveyskeskuslääkäreitä, jotta saisivat infektioihinsa hoitoa. Hieman nurinkurista logiikkaa.
Omalaatuista resurssin hallitaa tämä jalkojenhoito kunnallisella sektorilla. Olisipa varmaan Eduskunnan oikeuskanslerillekin hommia tässä asiassa, sillä kansalaisia kohdellaan eri arvoisesti, eripuolilla maata.
Jokainen jättää jälkensä.
Oravako tästä on mahtanut mennä? Vähän hyppien ja sitten ehkä jarruttaen....jotain mielenkiintoista etsimässä varmaan.
Isomman lintueläimen jälkiä tässä näkyy hangessa.
Täälläkin on pienen sipsuttajan jälkiä, mutta kuka jättää tällaisia jälkiä? Dorisko siitä meni? Epäilen, että siitä on mennyt ihan joku muu, joka jätti tyhjän viinapullon jälkeensä.
Tällaista kulkijoista en kyllä tykkää. Bussipysäkille mennessä oli "mäyräkoiran nahka" lumihangessa ja lopputulos näkyi sitten katosen alla. Osa aikatauluista oli lähtenyt omille teilleen ja tuuli riepotteli niitä jäljelle jääneitä. Bussiaikataulun lasi on tuhansina sirpaleina maassa, kenkien alla....verovelvollisten maksettavana.
...eikä sekään vielä riittänyt, sillä kaljapullo piti rikkoa vastakkaiselle puolen pysäkkiä. Tuo pysäkin mainosteksti sopisi kyllä näihin läyhääjiin paremmin.
Yksi jälki, jota en viitsinyt kuvata kuului jäljen perustella, isokokoiselle nelijalkaiselle koiralle. Onko se niin vaikeata noukkia niitä jätöksiä niihin pusseihin. Valkoisella lumihangella ei kyllä paljon mieltä ylennä, iso ruskea läjä.
Tällaisia kulkijota täällä meillä päin liikkuu.
Olen tässä jo lähes kaksi viikkoa odotellut puhelinsoittoa hammaslääkäriin, ajansaamista varten. Soittelin toissa viikolla Koillis-Helsingin keskitettyyn ajanvaraukseen, saadakseni helmikuulle ajan erikoishammaslääkärille, jolla olen käynyt ienhoidossa. Aikoinaan kävin ienongelien takia Helsingin Hammaslääketieteen laitoksella hoidossa ja siellä kaikki toimi ihanteellisesti. Kuitenkin jossain vaiheessa tuli hammaskirurgille resurssipula hoitaa kaikkia potilaitaan ja hän ehdotti, että siirtyisin oman hammashoitolani hoitoon. Helsingissä olisi viisi sellaisiin ienhoitoihin erikoistunutta hammaslääkäriä, joista oma terveyskeskuslääkärini olisi yksi heistä. Epäilin silloin, että näinkö tuo toimii ja saanko ajan tarvittaessa ja säännöllisesti. Otin siis riskin tai olisiko minulla ollut edes vaihtoehtoja...kaupunkihan hoidoista päättää. Tähän mennessä olen saanut ajan aina tietyin välein. Olen käynyt yleensä kolme kertaa vuodessa tuolla hammaslääkärillä ja paikkaushoito tehdään sitten kuten muillakin asiakkailla eli jonolistan mukaan. Sen tekee ihan eri hammaslääkäri ja helmikuun puolessa välissä on paikkausaika varattuna.
Yhteys terveyskeskuksen ajanvaraukseen tapahtuu ns. keskitetyn ajanvarauksen kautta. Siellä tarkkaan kyseltiin miksi tarvitsen aikaa ja miksi en ole sitä saanut? Selitin käyneeni viimeksi syyskuussa ja silloin ei minulle voitu uutta aikaa antaa, kun tämän vuoden työlistat eivät olleet vielä käytössä. Pitäisi siis soittaa ja varata uusi aika. Minkäs teet, kun terveyskeskuksen ajanvaraus ei uutta aikaa tälle hammaslääkärille voi antaa. Lupasivat jättää soittopyynnön. Odotin muutaman päivän ja kun soittoa ei tullut, niin päätin kysellä uudelleen.
Sain hieman tylyn tuntuisen vastauksen kysymykseeni, että miten saan helmikuulle ajan tuolle hammaslääkärilleni. Piti taas selittää juurta jaksain, että miksi minun pitää päästä hoitoon. Tämä on aikoinaan minulle määrättyä hoitoa, potilaan eliniän ajaksi. No, löytyi kai sieltä kirjoista ja kansista maininta, että helmikuulle pitäisi saada uusi aika, mutta edelleenkään sitä ei voida minulle antaa. Syy siihen on se, että hammaslääkäri ei ole luonut keskitettyyn ajanvaraukseen aikoja, joita voidaan antaa. Hammaslääkäriasemalle ei saa soittaa asiakkaat...puheluita ei oteta vastaan. Säädökset kieltävät soittamsta hammaslääkärilleään. Ihmettelin, että pitääkö minun lähteä muutaman kilometrin päästä naapurikaunungin osaan kysymään aikaa, jota en todennäköisesti saa vastaanottovirkailijoilta. Puhelimeen vastannut naishenkilö tuumasi siihen äkäisen oloisena, että enkö halua siis uusia tuota soittopyyntöäni? Eihän minulla muutakaan mahdollisuutta ole hammaslääkäriajan saamiseksi. En voi siis itse soittaa hoitolaan, niin täytyy vaan odottaa, jos jossain vaiheessa hammaslääkäri ottaisi yhteyttä ja jos ei ota, niin jään vaille tätä tärkeää hoitoa. Ongelmani ovat ikenien liikakasvu, joka johtuu syömistäni lääkkeistä ja lisäksi on jouduttu tekemään hammasongelmien vuoksi osaproteesit sekä postliinikruunuja. Hammaskiveä joudutaan siksi poistamaan lääkesuojassa normaali useammin, jotta en saisi pahempia tulehduksia. Lisäksi minun pitää aina ennen hoitoa ottaa antibiottisuojalääkitys, tulehdusvaaran vuoksi.
Tänne hammashoitolaan minun pitäisi saada aikaa, mutta minneköhän sen ajanvaraus on oikein keskitetty? Pitänee ehkä odotella sitä paikkausaikaa ja ihmetellä asiaa tuolle toiselle hammaslääkärille, jos hän voisi jotain tehdä asian suhteen. Mainitsin ajanvaraukseen vielä sen, että helmikuussa minulla on muitakin lääkärikäyntejä ja hammaslääkäriä, joten ehkä heidän tarjoamansa aika ei sovi, jos asiaa vitkutetaan kovin pitkälle. Hän tuumasi, että aikaa voi sitten siirtää...Kysynkin vaan, että missä sitä voi siirtää, kun ei ajanvarauksesta nytkään saa aikaa?
Mikäköhän tässäkin systeemissä mättää?
Edit 21.1.2009, klo 20:15:
Pari tuntia sitten, illansuussa soitti tuo kaipaamani hammaslääkäri puhelinsoiton, tarjoten aikaa vastaanotolleen. Helmikuussa ei ollut aikoja enää tarjolla, joten piti tyytyä maaliskuulle. Äkkiseltään en muistanut suunniteltua konserttikäyntiä, joten sain ajan ennen maaliskuun puolta väliä. Onneksi sain sopivan päivän, sillä muuten olisi tullut ongelmia, sillä vain keskiviikkoisin olisi ollut aikoja tarjolla. Nyt vaan pitää toivoa, että ei tule esteitä. Näyttää siltä, että kyseinen hammaslääkäri on hyvin varattu ja kiireinen. Luulen, että hän kiertelee muissakin hoitoloissa, kun vain oman alueen sisällä. Parempi kai, että soitti myöhään, kuin ei ollenkaan. Kiirettä pukkaa. Muistutti vielä niistä antibioteista.
Tänään on päästy harjoittelemaan uudistuneen Vuodatuksen ihmeellisyyksiä. Lisäksi on saanut tovin miettiä mistä tutut toiminnot löytyvät vai löytyvätkö enää mistään?
Itse en halua ihan näkymätön ja kaipasin blogikuvaani tuonne yläkulmaan. En ymmärrä mistä sen saa, vai saako enää mistään. Yritin päivitellä jotain profiilianikin, mutta tiedä sitten mistä ne tiedot tulevaisuudessa löytyy...ei ainakaan blogistani. Kommenttispämmikirjaimiakaan ei enää näy....onko tarviskaan vai voidaanko nyt odottaa entiseen tapaan roskaposteja, kuten silloin ennen muinoin.
Ihmettelin myös, etten nähnyt tuttujen blogilinkkejä kommenttilootassa. Näyttää siltä että he eivät ole ehkä entiseen tapaan sitä kirjoittaneet vai onko se toiminta välillä tökkinyt. Ei ole myöskään sähköpostiin tullut ilmoituksia uusista kommenteista, vaikka se on asetuksissa merkattuna.
Lisäksi MapLockin kävijäkarttakaan ei toimi....jostain kumman syystä. Töks, töks....aina välillä tökkii, mutta toivotaan, että parempaan päin ollaan kuitenkin menossa.
Edit illalla 6.1.2009:
Nyt näkyy kommenttispämmikirjaimetkin, joten siltä osin ainakin toimii. :)
Edit päivällä 9.1.2009:
Nyt mä sen hokasin.....Siksi en saanut lisättyä uusia linkkejä listalleni, kun otsikossa oli ä-kirjain. Muutin "Linkkejä"-sanan Linkit-nimelle ja nyt onnistuin liittämään uusia ystäviä blogilistalleni. Joskus se on vain niin pienestä kiinni.
Eilen odotin koko päivän puhelinsoittoa koepalavastauksesta ja ihmettelin, että mikä se sellainen "piilosoitto aika" on; jolloin ei soiteta? Soitin eilen vielä kolmen jälkeen tarkistaakseni, että olin ymmärtänyt oikein ja minulle sanottiin, että herra Isoherra on vielä töissä monta tuntia ja hänellä on vielä potilaita, joten soittaa kyllä. Ei vaan soittoa kuulunut iltaan mennessä.
Aamulla kävin pyykillä ja päätin soittaa puoli kymmenen aikaan, jotta tämä päivä ei menisi pelkästään turhaan odotteluun ja epäilin, ettei hän tänäänkään soittaisi, kun ei ole mitään varattua puhelinaikaakaan sovittuna. Hoitaja polilla ihmettelemään, että mitenkä lääkärin piti minulle soittaa, kun ei heillä ole tapana niin toimia, vaan potilaat soittavat lääkärille. Kerroin mitä potilaskortissani luki ja oli kai se sitten uskottava, että näin oli määrätty. Hän soitteli välisoiton lääkärille ja sain kuulla, ettei lääkärillä ollut mitään aikeita soittaa minulle, sillä ei hänen mielestään niin oltu sovittu. Herra Isoherrat puhuvat monesti hoitajillekin niin, että he saavat arvata mitä tarkoitetaan, kuten tälläkin kertaa. Ymmärsin jo polilla käydessäni, että hoitaja ei ollut oikein jyvällä kaikista sovituista asioista, vaan mietti mitä lääkäri mahtoi sanoa. Minä en itsekään kuullut läheskään kaikkea, saati sitten ymmärtänyt mistä oli puhe. Tulee vaan mieleeni, että kun kaikki olimme ns. suomalaisia, emmekä siltikään ymmärtäneet lääkärin puhetta, niin miten on laita, jos onkin vieraskielinen potilas tai lääkäri tai hoitaja. Taitaa tulla sitten vielä pahempia informatiokatkoksia.
Hoitaja lupasi, että lääkäri soittaisi tänään. Odotin jälleen koko päivän ja lähellä neljää päätin soittaa polille, jolloin keskus ilmoitti, että poli on jo suljettu ja avoinna jälleen huomenna. Pah....suututti, sillä olin jo varannut tikkien poiston terveyskeskuksesta huomiseen ja alkuviikosta olisi maksakontrollit Meikussa labroineen. Ne oli varattu jo kahdeksan kuukautta sitten, enkä halua niitä mitenkään yllättäen perua.
Viittä vaille neljä sitten kännykkä pärähti ja Herra Isoherra soitteli ja ilmoitti, että koepalavastauksessa on todettu sitä samaa okasolutyyppistä syöpää, jota uumoiltiinkin. Nyt hän laittaa lähetteen Töölööseen ja sitten odottelen koska sieltä tulee kustu. Tekevät mahdollisesti siellä sen vartijasolmuketutkimuksen, jolloin selviää, ettei ole niitä etäpesäkkeitä...ainakin toivon niin. Aika venyy varmaan yli juhannuksen ja sitten vielä koska pääsen sinne toimenpiteeseen ja tikkien poistot ym. tutkimukset ja hoidot. En tajunnut kysellä, että vaatiiko se jotain soluhoitoja tms. Nyt vaan nöyrästi odottelen edelleen kutsua. Tässä on mennyt viikkotolkulla aikaa. Nyt on mennyt jo kuutisen viikkoa ja vielä todennököisesti viikosta pariin, jolloin pääsisin toimenpiteeseen. Toivotaan, ettei se tuumori ärhäköidy. Saas nähdä miten sen korvalääkärin ajan kanssa käy? Sekin voi vielä peruuntua näiden päällekkäisyyksien vuoksi, kun ensin se meni mönkään sen vuoksi, etteivät olleet kirjanneet sitä koneelle. Tuli kolme viikkoa lisä odotusaikaa ja nyt sitten sekin on hieman vaakalaudalla.
Jotenkin tuosta polin tohinasta ajattelin, että yksi tärkeä asia on unohdettu eli potilas itse. Lääkärit pyörittävät tuloksia ja päätöksiä, mutta eivät ilmoita niistä potilaalle itselleen. Jos en olisi tänään soittanut, niin olisin todennäköisesti saanut odottaa postissa sitten kutsua Töölööseen joskus juhannuksen jälkeen ja siinä välissä olisin ollut kuin tulisilla hiilillä. Samoin oli viimeksi, kun eivät ilmoitaneet minulle tuloksista, ennen kuin itse niitä ryhdyin penäämään. Aika omatoimsita tämä terveydenhoito nykyään. Ensin piti netistä etsiä diagnoosi, jotta voi hakea hoitoon.....kun sitä ennen sanottiin, että ei johdu elinsiirrosta ja siihen ei otettu kantaa. Täytyy siis olla kai siten valmis diagnoosi, jotta voi saada hoitoa.
Seuraavaksi kai täytyy tutkia netistä sitä, miksi olen laihtunut yllättäen niin paljon.
Soitti se Herra Isoherra sittenkin, kun hieman prutkutin asiasta.
.
Tälle päivälle sain Ihotautiklinikalta ylilääkärin soittoajan. Korttiini oli merkattu, että soitaa puoli yhdeksän ja kello kuudentoista välillä. Heräsin aamulla ajoissa, että en nukkuisi onneni ohitse. Kaikki askareeni tein 'puhelimen lähettyvillä'. Kun kuuloni ei pelaa normaalisti, niin pitänee olla puhelin koko ajan käden ulottuvilla. Kiusallista odottaa, kun ei tiedä koska mahdollinen soitto tulisi. Antavat ns. "piilosoittoajan", joka tarkottaa kaiketi sitä, että lääkäri soittaa koska hänelle sopii, jos sattuu sopimaan. Näin ainakin itse tänään päättelin. Varmuuden vuoksi soitin polille kolmen jälkeen päivällä, varmistaakseni että onko lääkäri paikalla ja etupäässä soittamassa edes minulle. Ystävällinen hoitaja sanoi, että hänellä on vielä potilasvastaanotto kesken ja tohtori olisi vielä monta tuntia työssä sinä päivänä, joten soittaa kyllä varmasti.
Odotin tuntitolkulla. Mies ehti tulla jo töistäkin ja kyseli kaupaan lähtöä. En ihan vielä uskaltanut lähteä, jos silti soittaisi. Toki minulla oli kännykkä, mutta ei ole mukavaa selvitellä terveysasioitaan kaupan kassalla tai myymälähyllyjen välissä. Viiden jälkeen päätin lähteä kauppaan, mutta eipä sitten kyllä kukaan soittanut polilta enää siihen aikaan.
Mietin vain, että miksi niitä soittoaikoja sitten annetaan tai sanotaan, kun eivät pidä paikkaansa. On varsin ikävä odotella tärkeää viestiä tutkimustuloksista ja jatkohoidoista, kun niitä ei kuulu. Hoitaja sanoi viime käynnillä, että jos soittoa ei kuulu, niin sinulle on erittäin tärkeätä että saat tiedon tästä asiasta, joten soita poliklinikalle. Täytynee soitella taas huomenna uudelleen, ellei aamupäivällä mitään soittoa kuulu.
Viimeksikin kävi niin, että soitin itse ja lääkäri oli juuri kirjoittamassa lähetettä Töölön sairaalaan tuumorimeetingiin. Yksi asia vaan oli unohtua eli se potilas, jota tieto koski. Minun piti saada tietoa siitä jo muutama päviä aiemmin. Viimeksi sitten soittelivat viime viikon keskiviikkona, että torstaina pitäisi tulla näytille. Ihmettelin, että miksi jälleen haluavat näytille, kun kerran jo kävin. Kukaan ei kertonut, että otettaisiin uusi koepala. Mitäpä jos olisin syönyt verenohennuslääkkeitä tai disperiniä ym. sen kaltaista lääkettä, jotka pitää lopettaa väliaikaisesti muutamaa päivää ennen tutkimusta. Silloin torstaina sitten vasta vastaanotolla minulle selvitettin, että tarviaan tarkempi koepalanäyte, joka otettini saman tien.
Hoitajat ovat ystävällisiä ja lääkäritkin tuolla polilla, mutta jotain tässä tökkiin, kun sovituista ajoista ei voida pitää kiinni. Ajattelin, että jos ei tutkimustulosta jostain syystä ole saapunut, niin ainakin voisivat ilmoittaa, että soittoaika siirtyy. Nyt en sitten tiedä, onko lääkäri vain unohtanut soittaa tai ei muuten vaan ole "ehtinyt". Huomenna menen pyykkitupaan ja täytyy siellä sitten kai olla korva tarkkana, metelöivien pyykkikoneiden joukossa. Toivottavasti en saa mitään yllärikutsua polille ensiviikon alussa, sillä olen menossa maanantaina labraan ja keskiviikkona gastrolle ja ne ajat olen varannut jo kahdeksan kuukautta sitten. Näitä aikoja en ihan hevillä menisi perumaan, tuon ihotautien takia, vaikka se onkin kiireellinen juttu. Loma-aika pukkaa kohta päälle ja jotain tarttis kohta tapahtua.
Hei, miks et sä soita....sua turhaanko odotan?
Nyt on Vappu takana päin...ehkä onneksi, ainakin monen sivusta seuranneen kannalta Vappuhan on työläisen juhla ja jokainen juhlii tavallaan....Onks muuten Viljoa näkyny?
Viljo näytti lähteneen Vappua viettämään ja seurasin tänään Viljon kulkua kadun varjoisalta puolelta. Tällaiselta se näytti:
No, ensin kun lähdetään matkaan, niin täytyy toki hankkia polkupyörä. Mistäköhän sellaisen saisi? Jospa joku olisi unohtanut omansa kaupan pyörätelineeseen. Voihan harmi, kun ne on jätetty lukossa telineeseen. No, otetaan tuosta pyörä ja jätetään etupyörä telineeseen....kaipa jostain löytyy sopiva etupyörä siihen. Näköjään matka on jatkunut.
Matkalla on kiva ruiskuttaa sotkuserpenttiiniä puun oksille ja maahan...antaa kummasti väriä tähän harmaaseen kevääseen.
...jotta tuokin harmaa ikkuna saisi vähän väriä, niin sitä on mukava korisella hieman.
Jossain vaihessa sitten Viljollakin alkaa tulla laskuhumalan paikka. Tuo aseman ovikin on tuossa tiellä ja vielä kiinni, joten potkaistaanpa se auki. Hitsi, kun taisi mennä luja panssarilasikin rikki, mutta mitäs väliä sillä on....kyllä Viljo on kova jätkä.
No, niin ja nyt alkoi jo Viljoa ramasemaan, joten torilla on siihen tarkoitukseen oiva lepopaikka. Pyörä kauniisti tuohon viereen ja muut nyssykät turvallisesti pedin viereen. On tainnut muuten mamma näyttää ovea vai mitä lie matkassa tavaraa? Pikkuhiljaa matka jatkuu...
Onneksi ei tullut hätä käteen, kun siitä selviää käden käänteessä.
Kaivonkansikin tulee värikkäämmäksi, kun siihen vielä ruiskuttaa serpenttiniä ja nyt on vapputunnelma, jossain muualla kuin katossa.
Vappujuhlat jatkuvat sitten kavereiden kanssa lasten leikkipuistossa. Siellähän on hyvä juhlia, kun on kunnon puitteet juhlintaan.
Mäyräkoiran nahkoja ainakin näyttää kulkeutuneen leikkikentälle, joten mahdollisesti Viljolla ja kavereilla on ollut oikein kennel mukanaan.
Millä lienee pöytäkin katettu, ainakin mäyräkoirilla ja juhlapäivään kuuluvilla nautintoaineilla. Kiva on äidin mussukoiden mennä sitten huomenissa taas leikkipuistoon, kun ei tiedä minkä hiekan jyvän alla niitä lasinsirpaleita taas piilee ja tupakannatsoillakin on kiva leikkiä.
Niinpä kotiin päin tulessa sitten ottaa jostain syystä kaikki nuppiin ja kun ei ketään muuta satu olemaan siinä iskettävänä, niin metallisella ralliraudalla on hyvä hajoittaa tyhjäksi jääneen liikehuoneiston ikkuna. Tosin laseja näytti olevan ainakin kolme kerrosta, mutta sopivasti sirpaleita ja arvokkaan laskun saa tuostakin ruudusta aikaiseksi. Onks Viljoo näkyny....minne se meni?
...ja ettei totuus unohtuisi, niin "milloinka vaimo sai viimeksi kukkia"? Se asia pitänee korjata. Näyttää Viljo noukkineen Rentun liljan jonkun kukkapenkistä, mutta eipä tainnut olla kotiin menemistä, kun kukka oli hyljättynä kiveyksen päällä.
Tällälailla näyttää vappu sujuneen kadun varjoisella puolen ja ajattelemisen aihetta näytti antavan Alko. Olisi ehkä kannattanut tyytyä siihen äidin tekemään kotisimaa, jossa ei ole niitä promilllejakaan.
Tänään pääsin sitten viimein Terveyskeskukseen hammaslääkärille. Aiemmin olen käynyt hammaslääketieteen laitoksella erikoishammashoidossa hoidattamassa ikeniäni, joihin on lääkityksestä johtuen tullut ikenien liikakasvua. Hammaskirurgi ja erikoishammashoitaja ovat niitä aiemmin hoitaneet monien vuosien ajan. Viime syksynä minua kehoitettiin jatkossa käymään omalla hammaslääkärilläni, joka omaa tämän erikoishoidon. Ei siinä mitään, jos homma toimii. Puolisen vuotta siis kesti, ennen kuin pääsin hoitoon. Aiemmin olen käyntyt hoidossa noin neljän kuukauden välein.
Joulukuussa lohkesi paikka hampaasta ja tammikuussa toinen paikka. Silloin jouduin menemään päivystysluotaiselle vastaanotolle korjauttamaan niitä. Kysyin jonotilannetta ja sanottiin etteivät voi minulle antaa, kun olen erikoishammashoitopotilas ja lääkäriltä tulee jossain vaiheessa kutsu. Luotin siihen ja nyt on juttu niin, että en ole ollutkaan tarkastusjonossa, sillä hammaslääkärini hoitaa vain iensairauksia, mutta ei lainkaan enää paikkaushoitoja. Siis en ole ollutkaan jonossa ja viime käynnistäni paikkaushoidossa on kulunut jo kaksi vuotta. Kerroin hammaslääkärilleni, että minulle jopa sanottiin, että jono on kaksi vuotta. On kuulema syksymmällä ollutkin, mutta nyt pääsisin huhtikuussa jonoon ja jonoja purettaisiin syys-lokakuussa eli jokseenkin puolen vuoden päästä tulisi kutsu. Tosin se kutsu tulisi jossain vaiheessa syksymmällä ja vain tarkistukseen. Sitten arvioitaisiin hoidon tarve ja siihen joutuisi jälleen odottamaan. Mieheni on päässyt jo pariin otteeseen hoitoon, tällä välin kun minä en ole päässyt edes jonoon. Hammaslääkäri kyllä kertoi, että on laittanut v. 2006 lähetteeseeni, että tarksitus vuoden kuluttua, mutta ei minua ole kylläkään silloin edes kutsuttu. Sitä ei siis ole mitenkään huomioitu ja nyt olen sitten jonon hännillä.
Tämän kertaisen käynnin tarkoitus olikin vain hoitaa niitä ikeniä. Ensinnä lääkäri tivasi minulta, että onko minulla herpes. Huuleni iho vaurioitui viime kesällä, kun en monista puhelinsoitoista huolimatta saanut hoitoa ärhäkkään herpesvirukseen, joka aiheutti mojovan rakkulan ja päähäni ikävää hermosärkyä. Minua pompoteltiin terveyskeskuksen, Kirran ja Meikun polien välillä ja terkkarilla ei ollut kokemusta ja tietoa, Kirralla ja Meikussa ei ollut halua hoitaa. Loppujen lopuksi sain lääkettä aika myöäisessä vaiheessa nefropolilta ja rakko oli jättänyt tosi ikävän jäljen huuleeni. Tuon jälkeen ei huuleni iho ole parantunut, vaan repeää tämän tästä. Sain vakuuttaa lääkärille, että siinä ei ole ollut lähes vuoteen mitään rakkulaa, mutta iho on vaurioitunut siitä. Hoitoonhan ei voida ottaa, jos potilaalla on aktiivivaiheessa oleva herpes, joka voi levitä potilaan suuhun sekä hoitohenkilökuntaan. Toki se on ymmärrettävää, mutta tosiaan suututtaa, ettei potilasta hoideta kokonaisvaltaisesti liitäntäsairauksien osalta omassa hoitoyksikössä eli Hus:ssa. Näin ollen voisin joutua luopumaan koko hammashoidosta, kun kukaan ei suostuisi minua hoitamaan. Nyt onneksi ienhoito onnistui ja sen otin antibiottisuojassa. Moneen kertaan kysyttiin, että olenhan varmasti ottanut antibiotit ja kuinka monelta ja kuinka monta tablettia?
Palatakseni vielä elinsiirron saaneiden jalkahoitoon, joka on auki yhä edelleen. Viikolla selvisi muutama asia, josta hämmästyttävin oli kirurgin kanta. Hänen mielestään elinsiirron saanut on terve ja ainoa haitta onnistuneen siirtoleikkauksen jälkeen on jatkuva lääkitys sekä kontrollikäynnit. Voin siis elää aivan normaalia elämää ja en ole etuoikeutettu jalkojenhoitoon, eivätkä ne kuulu potilaan tarvitsemiin hoitoihin. Mitä taas tulee sivuvaikutuksiin lääkkeistä, niin kaikki potilaat eivät saa sivuvaikutuksia lääkkeistä, joten näköjään ei tarvitse hoitaa niitäkään, jotka saavat. Aika suppeakatseista ajattelumaailmaa. Minulla ja siirtoystävilläni näyttää olevan aivan eri näkökanta jalkaongelmista, kuin kirurgilla, joka hoitaa elinisiirtoja ja on ehkä kiinnostunut pelkästään sisäelinten toiminnasta. En usko, että heitä jaksaa kiinnostaa potilaiden kynsiongelmat. Luulempa, etteivät ole konsanaan meikäläisten varpaankysniä edes nähneet. Ehkä heillä on se käsitys, että kaipaamme kauneudenhoitoa ja lakkaa kynsillemme. Emmehän haekaan mitään etuoikeuksia, vaan hoitoa. Mikä on hoitotakuu? Potilas ei ainakaan pääse hoitoon, vaikka olisi kuinka tulehtunee varpaankynnet, kun emme kuulu terveyskeskuksen kriteereihin. Toki Kirralla voi olla resurssipula, mutta kuka voi sanoa, ettemme tarvitse hoitoa, joka aihetuu lääkkeistämme. Mielestäni kaikkia tarvitevia pitäisi hoitaa, jos on hoidon tarvetta ja infektioriski.
Lääkäriein tehtävä kun on kannustaa potilasta mahdollisimman normaaliin elämään, mutta normaalia elämääkö se on jatkuvasti kipeine jalkoineen ja tulehdusuhkineen? Niinhän sitä varmaan oppikirjoissa sanotaan, mutta todellisuus on tarua ihmeellisempää.
Ei kai sillä sitten mitään väliä ole, vaikka jalat jatkossa tulehtuvatkin, kun emme kerran mitään hoitoa tarvitse.
Tuossa edellisessä postauksessa hehkutin kirppisostoksiani. Jäin kuitenkin sormi suussa pähkäilemään mustesuihkukirjoittimeni säiliöiden täyttämistä. Minulla on Canoin Pixma MP 150 monitoimikone. Onkos kellään kokemusta onko tässä mallissa mahdollista täyttää noilla säiliömusteilla näitä säiliöitä?
Monitoimikoneeni on tämän näköinen ja siinä on kaksi kasettia sisällä. Toinen on värikasetti ja toinen on mustan värin kasetti.
Tässä kasetit eri kulmista kuvattuna. En kyllä ymmärrä mistä näihin voisi tuota väriä laittaa. Osaako kukaan viisaampi sanoa?
Tuosta pyöreästä reiän näköisestä ainakaan ei saa minkään valtakunnan neulaa ujutettua sisään. Saattaahan tietenkin olla niin, että valmistaja on hoksannut, että joku rahastaa säiliöväreillä ja näihin säiliöihin ei saakaan lisättyä mustetta. On aika tuhlausta heittää säiliöt roskiin aina käytön jälkeen. Lisäksi nuo värisäiliöt ovat aika hinnoissaan ja monesti on jopa edullisempaa ostaa uusi monitoimikone, ennemmin kuin ostaa uudet värikasetit.
Viikko on vierähtänyt hieman eri tunnelmissa kuin olin ajatellut. Viikko sitten jouduin jättämään hyvästit Soneran huoneistoliittymälle ja tarjottiin tilalle Asdl-liittymää ja nopeampaa laajakaistayhteyttä. Torstaina sain ovelta ovelle-kuljetuksena tukiaseman, joka piti olla helposti liitettävissä verkkoon. Koska itse en ole mikään haka näissä lataushommissa, niin minulle tarjoutui apua. Siskonpoika tuli avitamaan tätiä ongelmissa. Nuorethan ovat tottuneet huseeraamaan näiden laitteiden kanssa, joten oletimme, että homma hoituu ongelmitta. Mitäpä vielä....ohjeet olivat puutteelliset ja lankapuhelimella soitettaessa laajakaista häiriköi mahdottomasti ja niiden saman aikainen käyttö ei ollut mahdollista. Mietimme, että missä ongelma ja olemmeko luoneet yhteyden oikeaan verkkoon.
Yritin soitella Soneran asiakastukeen 20 minuuttia, mutta sitten luovuin, sillä homma ei päässyt etenemään ja päätimme soittaa Soneran maksulliseen tukipalveluun. Sinne pääsi nopeammin, mutta hinta onkin 1.99 euroa minuutilta ja tukesta emme tulleet paljon hullua hurksaammaksi. Sen vain saimme tietää, että piuhat tulevat lähiverkkoon ja seinän ja johdon väliin tulee asdl-pistoke väliin. Ongelma vain jatkui ja mietimme, että toivottavasti linja on oikein laitettu, ettei normaali puhelinlasku raksuta koko ajan, kun nettiyhteys on päällä. Yritin jälleen saada yhteyttä Soneran tekniseen tukipalveluun, jotta tilattua laajakaistaa päästäisiin käyttämään. Äänite puhelinyhteydessä toisti tämä tästä, että "Tiesittehän, että Sonera palvelee maksullisessa tukipalvelussa, jos yhteytenne on kunnossa ja puhelu maksaa 1,99 euroa minutti". Tiesinhän minä ja tulin sen oikein hyvin tietäneeksi, kun kuuntelin tiedotetta tunnin, kunnes yht'äkkiä nauhalta kuului tiedote, että palvelulinjamme sulkeutuu ja palvellaan jälleen seuraavana päivänä.
Ei voi olla totta, että olen joutunut odottamaan linjalla tunnin ja sitten yhteys katkaistaan ja joudun maksamaan tyhjästä palvelusta puhelinmaksuja.
Näin sitten jätimme laajakaista asennuksen sikseen ja käytin illalla konetta, peläten koko ajan, että yhteys ei olisikaan oikein. Onneksi kukaan ei soitellut lankapuhelimeen enää siihen aikaan illasta tai muuten minun olisi pitänyt katkaista yhteys puhelun ajaksi.
Seuraavana päivänä yritin iltapäivällä saada uutta yhteyttä Soneran tekniseen asiakastukee, kun kone takkuili ja yhteys katkesi vähän väliä. Jonotin puhelimella, jonka tautamusiikkiakaan en juurikaan kuullut. Vaimeaa puhettä välillä eli se samainen nauha, joka edellisenäkin päivänä pyöri, mutta missään vaiheessa kukaan ei kertonut kuinka pitkä jonotusaika on Soneralla. Jonottamisen ohessa kirjoittelin Soneralle "risuja" nettisivuston kautta, mutta mitäpä sekään auttaa, kun kukaan ei varmaan niitä lue tai perusta niihin mitenkään.
Uskokaa tai älkää, mutta aikaa jonottamiseen kului kolme tuntia. Kuinka se voi olla mahdollista? Loppujen lopuksi naisääni vastasi ja sain hieman myötätuntoisen valituksen, että minulla on ollut niin huono tuuri ja olen joutunut jonottamaan niin kauan. Valtakunnallisesti kuulema on ollut parina päivänä eli viime viikon torstaina ja perjantaina isoja ongelmia sähköpostipalvelimella. Kerron kyllä, että hermot menee, kun kolme tuntia joutuu odottamaan palvelua ja lisäksi edellisen päivän soitot eli yhteensä kahtena päivänä puhelimessa Soneran linjoilla n. 5 tuntia.
Kyselin, että kuuluuko tukiasemaan ns. häiriönpoistajaa ja minulle kerrottiin, että ei kuulu ja se pitää itse ostaa ja niitä saa edullisesti tavarataloistakin. Selvittelimme hieman muitakin ongelmia ja hän totesi, että koneeni saattaa olla sen verran vanha ja hidas, jotta sekin vaikuttaa tuohon nopeuteen ja tökkimiseen. Jos edelleen tökkisi, niin minun käskettiin ottamaan yhteyttä toiseen numeroon. Kyselin mikä se tekninen tuki mahdollisesti olisi? Onko kyseessä se maksullinen tuki vai? Ei kuin teknisen tuen palvelunumero, mutta juuri siihenhän olin soittanut kolmisen tuntia. Asiakaspalvelija totesi, että ovat sitten kääntäneet puhelun asiakastukeen, kun teknisessä tuessa on ruuhkaa niin paljon. Kyselin, että saako sitä soittaa tuohon asiakaspalveluunkin ja saa, mutta teknisellä tuella voi olla paremmat palvelutoiminnot.
Eihän minun muu auttanut sitten kuin odottaa lauantaita ja lähteä sitten miehen kanssa etsimään niitä häiriönpoistajia.
Tämä on se pistoke, joka Zyxelin tukiaseman kanssa tuli, mutta kukaan ei kertonut mitään sen enempää siitä. Menimme ensin Vantaalle Jumboon ja sieltä bongasimme Soneran palvelupisteen, mutta eihän he näitä häiriönpoistajia myyneetkään, vaan opastivat Tietokulmaan. Siellä meille esiteltiin juuri tuon kuvassa olevan pistokkeen välissä olevaa lisäkappaletta ja totesimme, että juuri sellainenhan meillä on. Hintaa kyseisellä häiriönpoistajalla oli liikkeessää 7,95. Päätimme vielä mennä etsimään Elisa-shoppia. Siellä meille esiteltiin aivan samanlaista laitetta ja ihmettelimme, että kun tukiasemassa on samanlainen liitäntäkappale, mutta puhelut väin häiritsevät yhteyttä. Ei kuulema pitäisi. Sitten vasta hoksasimme, että pitääkö muissakin huoneistossa olevissa puhelimissa olla vastaava välikappale ja kuulema pitää. Ostimme Elisalta kaksi kappaletta niitä häiriönpoistajia lisää ja hinta olikin....yllätys, yllätys....vain 4 euroa kappale. Ajatella, että Tietokulmassa olisimme joutuneet maksamaan lähes puolet enemmän, joten kannattaa kyllä kysellä hieman hintoja. Kotiin päästyämme mies asensi häiriönpoistajat paikoilleen ja nyt yhteys toimii moitteettomasti. Jospa tuo tieto olisi lukenut ohjeissa ja muutenkin ne tiedot olisivat olleet ymmärrettävissä. Pieni läpyskä oli vain mukana ja siinä muutama rivi, jossa todettiin, että tarivtset vain tietokoneen ja yhteyden ja asennus on toimii hetkessä. Olisimme säästäneet monta rahaa, kun ei olisi tarvinnut roikkua turhaan Soneran tukkoisella linjalla. Näin ollenhan Sonera saa lahjaksi antamastaan tukiasemasta hinnan pikkuhiljaa takaisin katteettomilla puhelinpalveluilla eli kun joutuu jonottamaan "ei mitään" palvelua.
En vieläkään ymmärrä, että miksi meille sanottiin, että tukiasemaan ei kuulu häiriönpoistajaa, kun se siinä oli, mutta emme tienneet että laite on se välikappale, johon tulee puhelin ja tietokoneen piuha kiinni ja se tuikataan sitten seinään.
Laajakaistan muutos on vienyt kiireisestä viikko-ohjelmastani aikamoisen ajan, joten moni muu homma on jäänyt tekemättä ja siksi tämäkin postaus tulee viikon myöhässä. Toivottavasti tämän laajakaistan kanssa ei tule lisäongelmia tai sitten pitää totisesti miettiä mitä tilalle.
Ps, Ota osaa juhla-arvontaani, aikaa 25.2.2008 asti ja osallistua voi täällä.
Pari tuntia melkein ihmettelin, että mitä taas mättää? Outlook vaati käyttäjätunnusta, joka on muka vanhentunut, salasana ei kelvannut, lähetettäviä viestejä ei voi toimittaa eteenpäin, portti on väärä ym. Tätä samaa tapahtui jo muutama viikko sitten ja silloin syy oli kuulema koneessani, ei Soneralla. Silloin soitin asiakaspalveluun, jossa määriteltiin vian olevan sellainen, että pitäisi soitella tekniseen tukeen. Sieltä taas ilmoitettiin, että vika olisi omassa koneessani, joten jos haluaisin selvittää ongelman miksi sähköpostit eivät kulje, niin pitäisi soittaa maksulliseen intenettukeen. Ennen se maksoi 20 euroa, jos halusi vian selvitettäväksi ja homma hoidettiin kunnes asia oli ok. Nyt ovat keksineet, että puhelun minuuttihinta on 1,99 euroa ja hinta menee siitä kun intenettuki vastaa eli viime kertaiselle internettuelle tuli hintaa noin 18x1,99=35,82 euroa eli lähes tuplaten enemmän kuin aiemmin.
Ongelma siis oli olevinaan koneessani, mutta mielestänihän se oli päivityksissä, joka sotki asetukset koneellani. Näin Sonera kuittasi asian: Ongelman aiheuttajia voi olla esimerkiksi Outlook Expressin päivitys, joka voi sotkea ohjelmiston ja estää kyseisten ohjelmien porttien käytön.
Asetuksia muutettiin, mutta jo parin päivän jälkeen tilanne oli sama. Onneksi osasin jo itse muuttaa portit toisiin. Tämän päivän kohdalla luulin ongelman olevan taas sama, kun Internet-avustaja herjasi samalla lailla.
Internet-avusajakin tökki, joten sitä kauttakaan ei päässyt tarkistamaan oliko koneessani vikaa, vai missä.
Vihdoin oli pakko luopua ja yrittää soitella sinne Soneran internettukeen. Tosin ei paljon innostaisi, sillä on hyvin todennäköistä että linjalla saa roikkua noin +/-puolituntia. Yllätys, yllätys....siellä olikin nauha, joka kertoi ongelmasta sähköpostiyhteydessä. Eipä ainakaan Soneran Intenetavustajalla ollut mitään tiedotteita Soneralta. Hyvää asiakaspalveluako tämä?
Sonera söhläsi tarjoustensa kanssa vuoden vaiheessa, jolloin tarjosivat minulle 1½ vuoden sopimuksella vuoden ilmaista nopeuden nostoa. Innostuin ja tilasinkin palvelun netistä saamieni ohjeiden mukaan.Lähettivät ison määrän postia, jossa kertoivat uusista tunnuksista, liittymän avaamisesta, tietoturvaohjelmasta ym. Hämmästyin tätä menettelyä ja lopulta selvisi useiden puhelinsoittojen jälkeen, että ovat tarjonneet palvelua, jota ei tälle nykyiselle liittymälle voi asentaa, sillä tämä on huoneistolaajakaista. Tilaus purkaantui ja nyt on ole sidoksissa Soneraan...en ainakaan pitäisi olla. Huoneistolaajakaista kuulema lopetetaan ja tilalle tullee normaali asdl-laajakaista. Nyt vaan odottelen milloin se tapahtuu ja mitä ongelmia siinä sitten tulee eteen.
Raivostuttavaa ajan hassausta tämäkin. Kuinkakohan monta kommenttia olen tänään missannut, sillä yleensä luen ne sähköposti-ilmoitusten kautta. Harvemmin kuikuilen blogiasetusten sivustola ja siellä niitä on kirjattuna varmaan tuhatkunta, joten siinä menisi sitten yksi päivä samaan syssyyn lisätöitä.
Mitenkäs muilla Soneran laajakaistan sähköpostit toimivat yleensä? Lisäksi kuulin, että kaikki sähköpostit eivät ole saapuneet postiini...kuka ne nappsi?
Edit 31.1.2008, klo 22:10:
Huh....Nyt vasta Soneran sähköposteja pääsin lukemaan tai etupäässä pääsin koko palveluun. Se herjasi koko iltapäivän, että sähköpostiosoitteeni ei ole voimassa ja salasanani ei kelpaa. En päässyt palveluun ollenkaan, mutta äsken (n. 15 minuuttia sitten) pääsin yllättäen "normaalisti" sisään.
SONERA TIEDOTTI ASIASTA TÄNÄÄN:
Sähköpostipalveluun tehtävät muutokset tulevat voimaan viiveellä. Häiriö ohi 31.1.2008 n. klo 13
30-31.1.2008 sähköpostipalvelussa olleesta viasta johtuen sähköpostiin liittyvät muutokset eivät ole astuneet voimaan. Muutosten valumisessa on ollut katkos, joka on korjattu 31.1.2008 n. klo 13, mutta edelleen voi olla hitautta muutosten valumisessa sähköpostipalveluun.
Sähköposti toimii tällä hetkellä normaalisti.
Potaskaa.... :((
Nyt kyllä pisti jo vihaksi ja pahemman kerran. Pitänee kai sanoa, kuten tapana on, että ottaa päähän ihan kybällä (täysillä). Olin onneksi saanut asiasta jo jonkun verran vihiä, joten tiesin lähteä sairaalaan jo tietyin varauksin. Tänään oli siis aika jalkojenhoitoon. Viime kertasesta oli kulunut jo noin puolitoista kuukautta. Tosin toisen jalan hoidosta oli kulunut jo kolmisen kuukautta aikaa, kun viimeksi hoitajan aika meni jousen tekemiseen. Pyysin silloin hieman nopeammin seuraavaa aikaa, että tulisi toinenkin jalka hoidettua ja kynnet lyhennettyä. Luvattiinkin, mutta todellisuudessa ei ollutkaan antaa sitä aikaa kuin vasta nyt.
Vastaanotolle pääsin kyllä ihan omalla ajallani ja hoito aloitettin normaalisti. Kummatkin olivat vaiti, niin hoitaja kuin itsekin, koska hän keskittyi niin siihen työhönsä. Lopuksi, kun oli jousten lakkauksen aika, niin hyvin varovasti hän aloitti puheen tulevista muutoksista. Jalkojenhoidossa on kuulema resurssipula ja pitänee karsia potilaita. Enää tästä lähtien elinsiirtopotilaat eivät saa jalkojen hoitoa, eikä myöskään munuaispotilaat eikä maksapotilaat, ellei heillä ole sitten perustautina diabetestä.
Nefrologian johtavat lääkärit ovat kaikessa viisaudessaan menneet tekemään päätöksen, että hoitajan työtaakan helpottamiseksi tulee kaikki muut potilaat karsia vastaanotolta ja jatkossa hoidettaisiin vain diabetestä sairastavia. Kyllähän minä sen ymmärrän, että siitä sairaudesta tulee pahoja jalkaongelmia, mutta kun kunnallinen terveydenhoitokin hoitaa vallan diabeetikoita. Elinsiirron saaneet käyttävät hyljintään estolääkitystä, joka on solunsalpaajalääkettä. Lääke hillitsee elimistön immuuni- eli puolustusjärjestelmän toimintaa ja lääke heikentää heidän vastustuskykyään; joten infektioriskejä tulee vältää ja tulehduset hoitaa hyvin. Itse sain ensimmäisen kerran pahan infektion jalkaani elinsiirto-osastolla, jolloin vaivaani ei osattu tunnistaa. Valittelin monia monituisia kertoja varpaissani olevaa kipua ja loppujen lopuksi sanoin, että niihin ei saa kukaan hoitaja hipaistakaan pestäessä, sillä kipu oli mieletön. Monen monituista kertaa pyysin jalkojenhoitajan konsultaatiota, kunnes se minulle myönnettiin. Silloin oli jo toien jalkani märkivä ja toinen viittä vaille tulehtunut. Muistan, kuinka jalkojenhoitaja puhdisteli jalkjani ja hoiti tulehdusta, äitini ollessa vierastunnilla luonani. Niinpä puristin äidin kättä siinä hoidon aikana ja ehkä aika lujaakin, sillä märkähän ei puudu ja silmissä oikein tuntui mustenevan. Onneksi ne jalat silloin hoidettiin ettei tullut mitään kuoliota tai muuta vastaavaa.
Toinsen kerran jouduin turvaantumaan vieraaseen jalkojenhoitajaan ollessamme lomareissulla kylpylässä. Silloinkin varpaissa oli mieletön kipu ja huomasin käytävällä huoneen, jonka ovessa luki jalkahoitaja. Niinpä kyselin vapaata aikaa ja muutaman tunnin päästä sainkin sellaisen. Silloin jalkani laitettiin pesuveteen likoomaan, kynnet leikattiin, jopa lakattiinkin. En muista, että laitettiinko niihin kuituja, tokkopa. Hetkellistä helpotusta ja kotiuduttuamme oli pikapuolin sairaalan vuosikontrolli. Sillon sain uudelleen puhuttua itselleni tuota jalkojenhoitoa. Muistan vieläkin, kuinka silloinen jalkojenhoitaja oli tuiman näköinen hoitaessaan ja viimeni sanoi, ettei hän minulle ole vihainen, vaan henkilölle joka on hoitanut jalkani siihen kuntoon. Silloin vasta minullekin selvisi, että on kahdenlaista hoitoa. On niitä terveysalan jalkaterapeutteja eli entisiä jalkojenhoitajia. Sitten on niitä jalkahoitajia, jotka ovat käyneet kauneudenalan oppilaitoksen opetusjakson. Jälkimmäinen hoito on kauneuden hoitoa ja hemmoitteluhoitoa. Tuo aiemmin mainittu on sitä terveyspainotteista hoitoa ja niitäkin on kahta koulukuntaa. Toiset liottavat jalkoja vedessä ennen varsinaista hoitoa ja toiset taas ovat sitä mieltä, että siinä liottamisessa on riski pöpöjen kulkeutua veden välityksellä haavaisista paikoista elimistöön. Omat jalkahoitajani erikoissairaanhoidossa eivät käytä tätä liotusmenetelmää. Lähinnä se on itselleni juuri tuo sisäänpäinkasvavien kynsien jousihoito, joka pitää jalkani kunnossa sekä kuitukangasta kynsinauhojen väliin.
Kerran olin vielä kuntoutuskurssilla, jossa hoitoon kuului jalkojenhoito. Silloinkin seuraavana päivänä jalkani tuikkivat ja särkivät mielettömästi. Hoitolaitoksen hoitaja ei arvannut, että ne tulehtuvat niin herkästi ja oli kaivellut kynsinauhojen välkejä hieman ronskein ottein, jollon seurasi tulehdus ja siihen auttoi vain antibiotit. Näitä kuureja olen taannoin syönyt monet kerran näiden kynsiongelmien vuoksi. Sen jälkeen kun olen saanut vakituisesti hoitoa, olen välttynyt näiltä tulehduksilta. Nyt taitaa tulla muutosta tähänkin asiaan, sillä taidan olla liian "pieni" ihmiseksi ja eihän meikäläisten jalkaongelmilla ole mitään väliä. Meidän tulehduksemme ovat toisarvoinen asia. Kehoitettiin siirtymään yksityispraktiikkaan. Ei käy....eipä ole mulla rahaa moiseen. Nykyvaluutassa olen maksanut näiltä käynneiltäni ns. sarjahoitomaksun eli 6 euroa per käynti ja jos nyt menisin yksityiselle niin hinta lähes kymmenkertaistuisi ja kerrottuna hoitokäynnit vuotuisiin käynteihin, niin saisin maksaa siitä noin 600 euroa vuodessa.
Alakuvassa tänään topatut kynnet. Tällaista on jousihoito, jossa yritetään oikaista sisäänpäin kääntyneen kynnen reunoja kasvamaan eri suuntaan, kuin ihoa kohti. Eivät suosittele kynsien tyvileikkausta meikäläisille...liian verekästä hommaa.
Erikoissairaanhoitopaikan jalkojenhoitajan kertoessa minulle priorisoinnista, niin adrealiinit tuntuivat kohoavat aivoissani ja laitoin kädet puuhkaan rinnuksille ja olin heti valmist puolustautumaan ja penäämään "oikeuksiani". Mitä ihmeen oikeuksia...eihän potilaalla enää mitään oikeuksia taida ollakaan? Selittelin, että olin käynyt hoidossa 13-14 vuotta lähes yhtäjakoisesti, pieniä taukoja lukuunottamatta ja nytkö hoito tullaan katkaisemaan ja minua ei enää huolittaisi hoitoon. Näin on.... Kyselin, että ketä kaikkia tämä päätös koskee vai onko kourallinen maksansiirron saaneita liikaa? Pitäisi koskea kaikkia meitä munuais- ja makapotilaita ja siirron saaneita. Ilmaisin hänelle, että tulen viemään aisiaa eteenpäni ja minua kehoitettiin käymään osastonhoitajan pakeilla. Niin olin jo päättänyt ennen tuota vastaanottoa mennä. Ymmärrän toki, että hoitajahan se syytön on näihin priorisointeihin. Minulle kerrottiin, että hoitojen karsimisesta on päättänyt sisätautipuolen johtavat lääkärit hoitajan työtä helpottaakseen.
Osastonhoitaja oli ystävällinen ja kuunteli pitkän tovin kertomustani ja huoliani asian suhteen. Näin se vaan on, että yksityisen suuntaan ohjattiin.tai terveyskeskukseen, mutta eihän sinnekään ole menistä. Sinnehän kokeilin kesällä ja vastaus oli tyly "Ei". Vain yhden ainoan kerran sain käydä akuutisti hoidattamassa jalkojani. Helsingin kaupunki tiedottaa täällä kriteerinsä, kenelle hoito on tarkoitettu. Samat ovat kriteerin oireet, mutta minulla on vain väärä diagnoosi.
Eläkeläisiähän vast'ikään muistettiin jätti-isolla "palkankorotuksella". Sain kokonaista n. 24 euroa puhtaana käteen. Nyt ei kai tule sijoitusongelmia, sillä nehän eivät edes riittäisi tuohon hoitoon ja luulempa, että jousihoidosta saa pulittaa paljon enemmän kuin pelkästä perushoidosta. Tuttu lause tänäpäivänä monessa hoitoyksikössä: "Mene yksityiselle...meillä ei ole resursseja hoitaa..." Tulee vääjäämättä mieleen, että ketä varten on julkinen terveydenhoito tänäpäivänä, kun mihinkään hoitoon ei edes pääse. Mennäkseen terveyskeskuslääkärille, niin pitäisi olla aika varattuna ihan vaan varmuuden vuoksi, jos sattuisi vaikka sairastumaan. Hammashoitoon ilmoitetaan olevan kahden vuoden jonot, jos edes otetaan hoitojonoonkaan. Jalkojenhoitoon ei edes pääse ilman reuma- tai diabetesdiagnoosia. Pitäisiköhän kuitenkin kaikki hoito ulkoistaa. Taisi palkankorotuksen hoitopuolella tuoda ihan toisen laisia ongelmia. Nyt on potilaita liikaa, kun ollaan vähentämässä henkilökuntaa monelta osin. Tuossa jalkojenhoitopaikassanikin ollaan sanottu diabeeteshoitaja irti ja kuitenkin satsataan näiden potilaiden jalkojehoitoon, joille ei ole varsinaista hoitoa siellä klinikalla, vaan ovat yleensä niitä muita sisätautipolin potilaita.
Nyt vaan miettimään, että miten saisin pidettyä jouset kynsissäni mahdollisemman pitkään. Hoitaja laittoi lopuksi jäykät tupot pottuvarpaisiin, jotta pysyisivät pidempään hyvinä. Totta puhuen...koko kotimatkan jalkaa hiersi ja kipuoi. Kotona katselin, että mitä kummaa...tuppo oli sukan kärjessä. Enhän sellaiset hautovat tupot jaloissani kyllä ala olemaan, joten oli pakko ottaa ne pois. Koko illan on toista jalkaa juilinut, sillä taas tuli ronkittua oikein kunnolla niitä kynsinauhoja, joten pitänee olla skarppina, ettei tule tulehdusta. Huomenna alkaisi kuntosali, mutta katselen kiputilan mukaan, että uskallankohan mennä. Jalkojenhoidon jatkosta on paha mennä sanomaan, miten tässä käy. Taitaa olla Hus nyt heikoilla hangilla, kun lähettään infektioherkän erityissairaan potilaan tosi heikoille hangille. Enkä minä ole suinkaan ainoa, vaan perässä tulijoita riittää. Mietin, että miksi Kela ei korvaa jalkojenhoidosta sairaanhoitokorvauksia, sillä useille potilasryhmille se juuri on terveydenhoitoa. Pahimmassa takapauksessa voi hoidotta olemisesta koitua monin verroin isompia kuluja. Minulle tämä on tärkeää. Arggghhh...mä olen vihaine, uskotteko? En teille, vaan tälle järjestelmälle.
Edit. 9.1.2008:
Verkkolehti InMediasres jatkaa keskustelua aiheesta täällä.
Itsekin menin ihan sekaisin noissa jalkojenhoidon nimikkeissä, sillä googlettamalla "jalkahoito" löytyi vähän kaikenlaista yrittäjyyttä, josta en menisi takuuseen tällaisissa jalkaongelmissa, kuin itselläni on..Tarjotaan fysikaalista hoitoa hierontoineen ja lymfahoitoineen, kauneutta, hemmottelua, kotipalvelua, kampaamopalveluita ym.
Mistä sitä tavallinen tallaaja tietää mikä on oikeaa terveyspohjaista ammattitaitoa. Jalkojenhoitaja ja Jalkaterapeutti (AMK) ovat nimikesuojattuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä. He ovat alaraajojen ja jalkaterän alueen vaivojen ja ongelmien asiantuntijoita.
Täältä löytyy esim. Helsingin kaupungin asettamat kriteerit, kenelle kunnallinen jalkojenhoito on tarkoitettu.
Löysin myös HUSin sivulta tietoa jalkojenhoidosta. Viisainta on varmaan tunnistaa nuo oikeat hoitajat Suomen jalkojenhoitaja- ja jalkaterapialiitto ry:n sivuilta. Stadian ammattikorkeakoulussa valmistuu näitä jalkaterapeutteja. Kunto-Stadiassa opiskelijat pitävät yllä jalkaterapiapalvelua, mutta näköjään on jaettu jotenkin opintojaksojen mukaisesti nuo palvelut. Tuosta linkistä löydät tietoa ja palveluhinnaston.
Mitäpä sitten, jos kunnassa ei ole olekaan muita jalkojenhoidon alanammattilaisia, kuin ne joille pääsee vain diabetestä sairastavat? Nyt olisi kirveelläkin töitä!
Joulupyhiä ennen huomasin, että etuhampaastani oli lohjennut paikanpala. Ennen infektioriskipotilaat pääsivät nopeammin hoitoon, mutta tänä päivänä sairaudella ei ole mitään merkitystä hoitoonpääsyssä. Soitin eilen terveyskeskushammashoidon palvelevaan numeroon, joka vastaa oman kaupunginosa-alueen hammahoitoloiden ajanvarauksista.
"Onko hampaassa särkyä?", kysyi hammashoitaja.
"Ei ole", vastasin..." Minulla on osaproteesit ja reiästä on haittaa niiden käytössä".
"Onko kyseessä tukihammas?"
"No, ei varsinaisesti, mutta reikä jää puoliksi metallivahvisteisen proteesin alla ja osaksi yli".
"Jonotusaika on kaksi vuotta...."
"No, enhän minä mitenkään voi kahta vuotta jonottaa ja olen ollut hammaslääketieteen laitoksen potilaana ja paperini on siirretty nyt omaan hoitolaan, jossa jatkohoito pitäisi tehdä."
Selittelin vielä, että itselläni on ikävä luunystyrä juuri hampaan alapuolella, jota proteesi ikävästi ärsyttää.
Kyselin, että eikö missään ole aiemmin aikoja. Olisin saanut helmikuulle toiseen hammashoitolaan pidemmän matkan päähän ajan. Eihän se tähän hätään olisi juurikaan auittanut. Sitten hoitaja totesi:
"Soittakaa aamulla aikaisin eli heti kahdeksalta, sillä silloin meillä annetaan akuuttiajat, mutta ne menevät aivan hetkessä. Kannattaa siis soittaa aivan heti kahdeksalta."
Lohdullistahan sekin, joten herätyskello soimaan kymmentä vaillle kahdeksan ja heti kellon lähesyessä tuota h-hetkeä soittamaan kiiruusti hoitopaikkaan.
Numerossa vastasi automaatti, joka ilmoitti milloin hoitolaitos on auki ja milloin numeroon voi soitella. Päh..luuri kiinni ja hetkisen paussi ja uusi yritys. Sitten numero tuuttasi varattua. Hetken päästä uudelleen ja pääsin jonotukseen. Onneksi sain "ihmisen" luurin päähän ajoissa. Selittelin ongelmani ja sen, että olen elinsiirtopotilas (ihan varmuudeksi) ja kaikki hammmasongelmani. Kello oli siinä vaiheessa kymmentäyli kahdeksan. Kysyttiin, että pääsisikö tulemaan puoleksi. Sanoin, etten mitenkään voi ja sitä paitsi minun pitäisi ottaa antibiottiprofylaksi tuntia ennen toimenpidettä. Onnistuin saamaan toisen aja eli h-hetki olisi puoli kymmeneltä, jolloin ehtisin paikalle.
Näin olin ajoissa paikalla. Hammashoitola oli lähes tyhjä. Vain yksi asiakas tuli hetken päästä. Hänen mentyä vastaanotolle, tuli pieni poika joka jäi vielä jälkeeni odottelemaan. Tultuani pois vastaanotolta odotustilassa oli yksi nuori odottamassa. Ei siis minkään näköistä ruuhkaa ja hoitolassa oli kuitenkin useita hammaslääkäreitä. Kyselinkin varmuuden vuoksi, että mitä koneella sanotaan jatkohoidostani. Siellä on lähete, jossa mainitaan että minun hoitoni on siirretty omaan hoitopaikkaani ja hoitoa pitäisi saada puolen vuoden välein. Saahan todella nähdä, sillä kahden vuoden jonot tuntuvat tosi utopistisilta.. Luin netistä Mediuutisista syksyn kirjoituksen, jossa mainitaan, että hoitoajat ovat lyhentyneet ja kolme neljästä hoitopaikasta pystyy nyt ottamaan asiakkaansa vastaanotolle hoitotakuun rajoissa. Mihinköhän ryhmään tämä meidän hoitopaikkamme mahtaa kuulua ja tiedän, että myös muualla on hankaluuksia. Tytär kertoi juuri, että heillä on niin pitkät jonot, että jonoonkaan ei huolita.
Hammashoidossa ainakin mättää täällä Helsingin alueella ja pahasti. Kuitenkin Helsingin Kaupungin hammashoitoon pääsystä sivustolla sanotaan jotain aivan muuta mitä hoitaja puhelimessa antoi ymmärtää kahden vuoden odotusajasta, hmmm....mitenköhän homma hoituu, jos jossain ei edes jonoon huolita?
EDIT:
Lisään hieman faktaa (30.12.2007), sillä kaikki hammashoidossa eivät edes näitä riskejä tunnista Joskus joku hoitaja on jopa kysynyt, että syötkö sinä vieläkin niitä hyljinnänestolääkkeitä? Tottakai syön, sillä muutenhan elimeni alkaisi mahdollisesti hylkimään tätä siirtoelintä...loppuikänihän minä niitä syö.
Elinsiirtopotilaiden hammashoito:
Tohtori.fi selvittää: Sydän-, keuhko- tai munuaissiirteen saaneen potilaan hammashoito tulee tehdä antibioottisuojassa. Siirteen saaneella potilaalla on siirteen hylkimistä estävä voimakas lääkitys, jolloin elimistön oma puolustuskyky mikrobeja vastaan on heikentynyt merkittävästi. Suuhygienia tulisi elinsiirtopotilailla olla moitteeton sekä ennen että elinsiirron jälkeen. Elinsiirtopotilailta hoidetaan pois suun kaikki tulehduspesäkkeet ennen varsinaista elinsiirtoa. Suun bakteerit voivat verenkiertoon päästessään aiheuttaa potilaalle vakavan, jopa henkeä uhkaavan tulehduksen.
Uudella maksalla uuteen elämään - potilaan käsikirjasta (Fujisawa):
Hyvä hammashoito on maksansiirtopotilaalle ensiarvoisen tärkeää. Hanki sähköinen hammasharja. Harjaa hampaat huolellisesti pehmeällä harjalla välttääksesi ienvaurioita.Suuontelon infektioiden ja/tai hampaiden reikiintymisen ehkäisemiseksi sinun tulee käydä hammaslääkärissä säännöllisesti. Ennen mitä hyvänsä suuontelossa tehtäviä toimenpiteitä (hamapiden paikkaus tms.) tarvitset antibiotteja riippumatta siitä, kuinka kauan maksansiirrostasi on kulunut aikaa. Antibiotteja otetaan ennen toimenpidettä ja tarvittaessa vielä 1-2 vrk sen jälkeen. Reseptin saat lääkäriltäsi tai hammaslääkäriltäsi.
Tietyt lääkkeet voivat aiheuttaa muutoksia ikenissä. Niitä voit välttää mm. hyvän suuhygienian avulla.
Elinsiirtopotilaat siis käyttävät ns. solunsalpaajalääkitystä, joka heikentää vastustuskykyä. Itse otan 2x300mg Dalaciniä tuntia ennen toimenpidettä antibiottisuojaksi ja se riittää. Hyljinnänestolääkitys sekä jotkut verenpainelääkkeet aiheuttaa itselleni ikenien liikakasvua sekä osteoporoosi haurastuttaa hammasluustoani. Ennen maksansiirtoa tarkistetaan kroonista maksasairautta sairastavien potilaiden hampaat ja tulehdusalttiit hampaat tai huonosti juurihoidetut hampaat poistetaan ennen leikkausta. Itseltäni jouduttiin poistamaan seitsemän hammasta ennen maksansiirtoa, sillä sanoivat suun olevan kuin aikapommin eli tulehduksesta voisi elinsiirron jälkeen tulla hengenvaarallinen verenmyrkytys. Oli aika shokki luopua noin monesta hampaasta, mutta tarkemmin ajateltuna....Parempi elää ilman hampaita, kuin kuolla hampaat suussa.
Musilin sivustolla vielä lisää aiheesta: "Elinsiirrot, hampaat ja suu". Artikkelissa puhutaan lähinnä elinsiirtolasten hammashoidosta, mutta asia koskee myös meitä aikusia siirronsaaneita.
Mietin tässä menneillä viikoilla, että mitäköhän tämän nettiyhteyteni kanssa tekisin, kun tuntuu kovin hitaalta. Sonerakin ilmoitteli, että lopettaa nykyisen palvelunsa eli Laajakaista Huoneisto-liittymän ja korvaa sen Soneran Laajakaistalla. Lupasivat toimittaa tarvittavat asennusohjelmat ja modeemin sitten lähempänä asennusajankohtaa asiakkaalle. Päätin myös nostaa tämän liittymäni nopeutta, kun luvattiin vuodeksi 1 Mbps nopeuden hinnalla 2 Mbps:ää samaan maksuun. Tosin sopimus pitää olla voimassa vähintään puolitoista vuotta. Kaipa siihen piti sitten riskeerata.
Eilen tuli imoitus, että palvelu on kytkettävissä ja valmis toimintaan, mutta ei sitä nopeutta näyttänyt ainakaan vielä olevan ennemmän. Soitin Soneralle ja varmistin, että olen toiminut oikein ja pitääkö minun tässä vaiheessa ennen Laajakaistaliittymän tuloa tehdä mitään muutoksia koneellani. Sanoivat asian olevan ok. Illalla kuitenkin huomasin, että minulle päin saapuu postia, mutta sähköpostini ei suostu lähettämään viestejäni eteenpäin. Jätin homman sikseen ja tänään iltapäivällä sitten palasin ongelmani ääreen. Edelleen kone irvaili omiaan ja posti ei kulkenut pois päin. Soitin Soneralle, mutta syy ei selvinnyt. Pyydettiin soittamaan tekniseen tukeen, mutta edelleenkään eivät "osanneet" selvittää ongelmaa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi soittaa maksulliseen asiakastukeen, josta veloitetaan pari euroa minuutilta. Jotenkin vain alkoi tuntua, että tämä on rahastuspolitiikkaa, kun tuki ei selvitä mitään vaan tarjoaa tätä palvelua hyvin kepein perustein. Sen verran teknisestä tuesta tarkistettiin, että netin sonerasivun kautta pystyin lähettämään testiviestin, jolloin jäi pääteltäväksi, että vika on asetuksissani. Olin pyörinyt sivustolla ja kokeillut mitä taisin, mutta ongelma ei ratkennut. Loppujen lopuksi tuki selvitti, että outlook-päivitys on voinut vaikuttaa suojattuihin asetuksiin ja muutettiin muutaman asetuksen arvoja. Nyt näyttää posti kulkevan, mutta se maksoi minulle taas kolmisen kymppiä rahnaa. Mitään ei näytä saavan enää palveluna palveluntarjoajalta ilmaiseksi, vaan kaikesta pitää maksaa. Toivottavasti en joudu asennuksen yhteydessä ottamaan Soneraan mitään yhteyttä, sillä ilmainen nopeus voi koitua vielä hyvin arvokkaaksikin. Nyt olen sitten Soneran kanssa "naimisissa" ainakin puolitoista vuotta jos hengissä niin kauan pysyn.
Järkyttävää lukea tämän päivän Ilta-Lehdestä kuinka Kirralla tehtiin viimeiset elinsiirrot keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Elinsiirtoja ei nyt toistaiseksi tehdä mahdollisen hoitajalakon vuoksi. Suomi kuuluu yhteispohjoismaiseen rekisteriin. Siirtoelimistä on yleensä huutava pula ja kun sellainen löytyy, on toimittava nopeasti. Kirurgisen sairaalan koko leikkaustoiminta ajetaan viikonlopun aikana alas. Sitten Suomi jää tämän yhteispohjoismaien rekisterin ulkopuolelle eli Suomi ei ole nyt tässä rekisterissä mukana. Elinsiirtotoiminnassa on oltava valmius joka heti. Kymmenen viimepäivän aikana on Kirralla tehty kaksikymmentä elinsiirtoa, joka on aikamoinen ennätysvauhti.
Tehostetussa hoidossa maksansiirron jälkeen
En todellakaan haluaisi olla tämän päivän elinsiirtojonossa oleva maksasairas. Muistan vielä kuin eilisen päivän, lähes 17 vuoden takaa, jolloin itse olin siinä asemassa eli odotin maksasiirrännäistä. Krooninen maksasairauteni oli edennyt siihen pisteeseen, että jouduin siirtojonoon. Sopivaa siirrännäistä ei vaan löytynyt. Tosin pari siirtokelvotonta siirrännäistä olisi ollut ja turhien kutsujen ja nukutusten jälkeen jouduin poistumaan kotiin odottamaan uutta mahdollisuutta. Tunsin hiipuvani pikkuhiljaa tästä maailmasta pois ja jokainen puhelinsoitto merkitsi toivoa. Äärimmäisen huonossa tilassa jouduin odottamaan siirrännäistä muutaman kuukauden ja silloin olin jo niin huonossa kunnossa, että siirron jälkeen sain vakavia komplikaatioita ja sairaalassa oloaikani venyi kolmeen kuukauteen. Näistä komplikaatioista johtuen jouduin vielä kahteen uuteen maksansiirtoon.
Voin aavistaa miltä jonossa olevista tuntuu, kun tiimalasin aika hupenee loppua kohti. Elinsiirtoryhmään kuuluu monia kymmeniä ihmisiä, joista jokaisella on oma tehtävänsä tässä suuressa operaatiossa. Itse tässä puhun lähinnä maksansiirtopotilaan kokemuksella. Hoitajat ovat erikoissairaanhoitajia, jotka ovat tähän alaan koulutettuja. He toimivat leikkaussaleissa, tehohoidossa ja potilasosastoilla. Voisin vain kuvitella, että rahallisesti ajatellen tämä tulee kalliiksi, kun mahdollisesti poitlaat menevät niin huonoon kuntoon, että tarvitsevat tehohoitoa selvitäkeen. Maksansiirtoja tehdään myös akuutin maksasairauden johdosta ja silloin maksa voi tuhoutua muutamasta päivästä - muutamaan viikkoon välisellä ajalla vieden potilaan hengen ilman maksansiirtoa. Hus:n konserin Kirurgisessa sairaalassa tehdään noin 300 elinsiirtoa vuodessa, joista valtaosa eli noin parisataa on munuaissirtoja.
Hus:n mukaan ei ole suunnitelmissa tällä hetkellä tehdä potilaiden lisäsiirtoja Ruotsiin ja Uppsalaan, mutta valmius on tehdä siirtoja tarvittaessa Tukholmassa ja Göteborgissa. Kalliiksi tämäkin tulee ja tosi ikävää jättäytyä pohjoismaisen rekisterin ulkopuolelle ja kotimaisista siirrännäisistäkään ei ole näille poitilailemme hyötyä työtaiselun aikana.
Nyt en voi mitään muuta toivoa näiden potilaiden osalta, kuin että Tehyn työtaistelutoimia ei alkaisi ja rahaa löytyisi sairaanhoitajille. Tulisi rauha maahan ja sairaille toivoa elämästä ja terveydestä. Huippukirurgia, joka pelastaa monen ihmisen hengen on rahataistelussa pistetty jäihin.
Kirurginen sairala vaikenee....mutta toivottavasti ei vaikenisi.
VIELÄ VETOAN:
Torstaina on tulossa apteekkiväen työnseisaus, jolloin Helsingin, Espoon ja Vantaan sekä Kauniasten apteekkien farmaseuttinen henkilöstö on poissa töistä klo 12-24.
Lakonuhan sovittelua jatkettiin tiistaina, mutta näkemyserot palkankorotuksista olivat niin suuret, ettei edellytyksiä sovintoesityksen antamiselle ollut. Sovittelua jatketaan sunnuntaina. Farmasialiiton lakko laajenee maanantaiaamuna kello kuusi, jos sunnuntaina ei synny sovintoa.
Mitä tämä mahtaa taas tarkoittaa meille pitkäaikaissairaille? Hoitoonpääsyn estyttyä vielä joutuu olemaan mahdollisesti ilman elintärkeitä lääkkeitäkin. Täytynee tarkistaa lääkevarastonsa, mutta lääkkeitähän ei saa etukäteen, joten jos lääkkeet ovat loppumaisillaan ja resepti oikeuttaa lääkkeen hakemiseen vasta loppuviikolla, niin mitenkäs sitten suu pannaan. Lääkkeitä kun ei voi hakea edes lainaksi omasta sairaalastakaan, kun hoitajatkin ovat sitten pois työpaikoilta.
Omat lääkkeeni ovat elintärkeitä ja lääkkeiden unohaminen tai kokonaan pois jättäminen saattaa hyvin todennäköisesti johtaa akuuttiin hyljintään, jolloin seuraukset ovat kohtalokkaammat. Hyljintä tarkoittaa sitä, että oma keho alkaa hylkiä vierasta, siirrettyä elintä ja näin tulee hylkimisreaktio. Nopealla hoidolla voidaan se hoitaa, mutta hyljinnästä voi tulla krooninen, jolloin lopputulos on siirrännäisen menettäminen tai uusi elinsiirto. Tätähän minäkään en toivo, sillä takana on jo kolme maksansiirtoa ja enää ei olisi varaa menettää tätä maksaa. Tosin aiempien siirrännäisteni menettäminen johtuu aivan muista syistä, kuin lääkkeiden pois jättämisestä. Omalla kohdallani on ollut vain niin paljon huonoa tuuria.
Joten vielä kerran toivon, että....
Tänään vihdoin ja viimein kävin hammaslääkärillä Suun erioishoidon yksikössä. Olen jo vuosia saanut käydä hoidossa siellä. Tosin alkuunsa meinasin polttaa hihani ennen kuin sinne pääsin.
Elinsiirtoa ennen kroonisesti sairastuneille potilaille tehdään hammaslääkärin konsultaatio. Silloin tarkisteteaan suun ja hampaiston tilanne ja se, että onko suussa infektioriski eli onko siellä huonosti hoidettuja juurihoitoja tai muuta riskiä saada siirron jälkeen paha verenmyrkytys ja tai bakteeri.
Itseltäni poistettiin aikoinaan seitsemän hammasta ja osa niistä oi juurihoidettuja ja osassa liian syvät ientaskut. Jouduin temppuilemaan vaajaalla purukalustolla vuosia ja lisäksi kun minulla on vielä synnynnäienn puruvika, joka johtuu väärin kasvaneesta leukaluusta.
Lopuksi tuli ongelmia syömisen kanssa ja lisäksi lääkkeet aiheuttivat ikenien liikakasvua. Sellainen voi johtua tietyistä lääkkeistä, kuten minulla hyljinnänestolääkistyksestä sekä veranpainelääkkeistä. Ikenet alkava sairaudessa kasvaa hammasluun pääälle.
Sain odottaa vuoden verran, että saisin lähetteen erikoishoitoon, sillä silloin ei terveyskeskuksissa oikein tiedetty kenelle mitäkin hoitoa voidaan antaa ja ketä on etusijalla hoitojonossa. Odottivat kai, että liikakasvu kehittyy hoidettavaksi. Ikeniä jouduttiin leikkaamaan laserilla erikoishoitoyksikössä. Lisäksi minulle rakennettiin osaproteesit sekä neljän hampaan posliinikruunut, jotta pystyisin paremmin syömään. Lisäksi päätettiin, että tarvisten elinikäni ennalta ehkäisevää hammashoitoa.
Tänään kävin siis klinikalla: Minulla on ollut kaksi aikaa vuoden sisällä erikoishammashoitajalle. Kuukausi sitten olisi ollut ekaa kertaa tänä vuonna varattu hammaslääkärille aika, mutta kun ilmoitus tuli niin myöhään, jotta jouduin kokouksen takia vaihtamaan aikani. Tämän päivän ajan sain sen peruutetun tilalle eli edellisestä käynnistäni oli kulunut reilu vuosi hammaslääkärillä ja hammashoitajalla puolisen vuotta sitten. Ikenien hammastaskut mitattin sekä ultraäänilaitteella poistettiin hammaskivet. Näytti tilanne olevan nin stabiili, että ehdotettiin minua omalle terveyskeskukselle ennaltaehkäisevään hoitoon. Siellä kun pystyttäisiin tuo sama hoito antamaan, kun kerran ei ole mitään akuutti hätää näillä näkymin. Jatkossa siis menen omaan hammashoitolaani hoitoon. Ei siinä mitään, jos se toimii ja hoitoa saa. Tosin huomaan pikkuhiljaa, että hoitovälejä ja hoitoa on pikkuhiljaa muutettu säästeliämpään suuntaan. Ensin kävin kolmen kuukauden välein erikoishammashoidossa. Sitten laajennettin nejään kuukauteen ja nyt puhuttiin puolesta vuodesta. Ennen kävin vain erikoishammashoidon suukirurgilla, mutta nyt lähes joka kerta enää hoitajalla. Pelkään, että hoidon taso laskee ja lakkaa ennnen pitkää tällä lailla pikkuhiljaa.
Puolen vuoden päästä siis voin saada kutsun omalta hammashoitolalta. Tuntuu vähän pelottavalta, kun kerran ei mutuenkaan aikoja sieltä näytä heruvan. Mieskin on ollut hammashoitojonossa ja kutsu tuli toisen hammashoitolan käynnille, kun omassa ei ole aikoja tarjolla.
Terveyden hoito muuttuu koko aika ja voi kohta olla katoavaa kokonaan.
Pyydän levittämään tätä (yllä olevaa) vetoomusta netissä mahdollisimman laajalle ja nopeasti.
Jatkan omalta osaltani tätä Kirsin sivustolta nappaamaa viestiä.
Joku ihmeen taikavoima varmaan kadotti kaiken syyskuun tekstini, niin kuin Jantaltakin katosi hänen blogistaan.
Oli pakko lähteä kuntosalille ja sieltä kotiuduttuani vilkaisin heti koneelta oman blogini sivustoa. Näin se oli nähtävä....kadonneet ovat postaukseni taivaan tuuliin. Onneksi kuitenkin pääsin blogihallintaa ja julkaisin blogin uudelleen ja se tepsi. Nyt taas näkyy koko heelahoito. Tosin enhän voi olla varma, jos sama tapahtuu taas kommentoitaessa. Ikäviä häiriöitä taas viime aikoina on ollut Vuodatuksessa ja se taas tuottaa Tuomakselle lisää ikäviä hommia. Toivotaan, että Vuodatus rauhoittuu pikkuhiljaa ja palaa entisiin uomiinsa.
Onko tämä jotain tietoliikennehäirintää, joka vaikuttaa kyllä ikävästi tähän kanssakäymiseen blogituttujen kanssa. Kukapa se jaksaa kommentoida, kun jatkuvasti takkuilee. "Elo ihmisen huolineen ja murheineen, se on vain väliaikainen....."
Höh, sanon minäkin. Eilen, vai oliko se ihan oikeasti tänään aamuyöllä. Yritin kirjoittaa postausta, niin se näkyi monen monituista kertaa Vuodatuksen päivitettyjen listalla, mutta en onnistunut päivittämään sitä blogiini. Kone latasi ja latasi, mutta odotettuani aina lähes vartin, jäi lataus kesken, joten poistin sen ja yritin uudelleen. Loppujen lopuksi näin siellä listalla uusia päivityksiäni moneen kertaan ja enää en sitten uskaltanut yrittää, vaan menin nukkumaan siinä uskossa, että joudun aamulla kirjoittamaan tuon tekstin uudelleen, ehkä onnistuisin paremmin. Olinpa hieman "äimän käkenä" kun näin kommenteista, että joku on huomioinut sen koneellaan yhdeksän kertaisena. Aika noloa...joten onko syy ongelmaan Vuodatuksen takkuilussa, vai jossain täällä päässä. Anteeksi nämä haamupäivitykset, mutta heti sen huomattuani poistin nuo ylimääräiset postaukseni. Ihan niin henkeen ja vereen en kuitenkaan tämän sivupohjan nimiin vanno, että yhdeksää kertaa sitä mainostaisin, heh-hee.
Tänään menen leikkauttamaan ja värjäämään hiukseni kesäkuntoon, joten taas sitten uusia pohjustuksia saadaan tänne päähän. Katsotaan sitten illemmalla, jos kehtaa niitä näyttää.
Viikon verran vielä täällä haamuillaan ja sitten on kesäloman aika. Tosin pelkään hieman, että sairaalasta tulee jotain "ikävää" viestiä siitä koepalavastauksesta, joten ehkä joutuisin käymään siellä loma-aikaan. Jos mitään hälyyttävää ei havaita, niin en kyllä lomaani ala pilaamaan poliklinikkareissuilla, joten sairastan sitten ajallaan taas. Tosin pitäisi kai oppia, että sairaudet tulee ajallaan, lomaa tai muita suunnitelmia katsomatta. Joskus nuorempana sen olen saanut kokea, että on ajateltava itseään ykkösenä ja sitten vasta muita asioita. Muistissa vielä ajat, jolloin ei voinut suunnittella menemisiään ja tekemisiään yhtään päivää pidemmälle. Enhän tosin vieläkään oikein osaa tehdä pitkän ajan suunnitelmia, eli haaveita voi kantaa, mutta niitä voi joutua muuttamaan matkan varrella. Mikään ei olen niin varmaa, kuin epävarma.
Perjantaina mies haki työpäivän päätteeksi uuden auton ja pääsimme lähtemään mökille noin tunnin etuajassa normaalilähtöaikaan verrattuna. Toiveena oli siis olla mökillä jo hyvissä ajoin. Haimme kyytiläiset matkan varrelta eli entisen luokkatoverini mihensä kanssa, jotka kulkevat usein kyydissämme kun meillä on lähes sama mökkimatka. Radiosta kuuluikin jo Vantaalla ajaessa, että Mäntsälän pohjoispuolella on rekan peräkontin sammutusoperaatio käynnissä. Mahtaa olla hurja paikka, kun keskellä viikonlopppuruuhkaa syttyy rekan peräkontti palamaan ja tie on aivan tukkeessa. Kuitenkin lähdimme moottoritien kautta, sillä vanhalla tiellä näytti olevan aivan yhtä paljon liikennettä. Matka taittuikin jouhevasti aina Mäntsälään saakka, mutta sitten se tyssäsi. Tunnin verran kököttelimme jonossa. Oli huvittavaa seurata, kuinka malttamattomat autoilijat kuikuilivat milloin oikealta puolelta ja milloin vasemmalta, että pääsisikö jostain ohittamaan. Muutama kilometri ennen turmapaikkaa poliisi ohjasi liikenteen vasemman puoleiselle kaistalle.
On se sitten kumma, että heti tuon jälkeen oli tietty autoilijakunta, jonka oli pakko palata sille tyhjennetylle kaistalle ja ohittaa kaikki jonossa olevat autot. Sama jono se on kyllä mielestäni Mersuilla ja Bemareillakin kuin muillakin. Vähän malttia vakavissa tilanteissa, ei siinä kiire auta.
Tässäkin kuvassa näkyy yhden ohittajan auto sillä tyhjällä kaistalla. Poliisit ohjasivat liikennettä turmapaikallakin. Aika hurjan näköistä tuon palopaikan maatossakin, kun nurmikko oli kauttaaltaan mustunut. Mitenköhän palaneen kontin siirto sitten oikein onnistui. Varmaan vasta yötä myöten. Onneksi ei varmaan mitään henkilövahinkoja ole sattunut. Kesällä muutenkin kannattaa liikenteessä noudattaa erityistä varovaisuutta ja jättää muutenkin kaikki kiire matkanteosta. Tämän tästä lukee niistä pahoista onnettomuuksista. Tällä viikolla on tapahtunut pajon rekkoihin kohdistuneita onnettomuuksia.
Turmapaikan ohitettuamme matkan teko jatko sutjakkaasti....lukuunottoamatta taas niitä kaahareita, jotka yrittivät kiriä tuota menetettyä aikaa jonossa takaisin. Aika hurjannäköisiä ohitustilanteita taas näki matkalla.
Olimme mökillä normaaliin aikaan eli tunti meni tuossa jonotellessa. Naureskelin, että olisi pitänyt olla kahvitermari ja eväät mukana, niin olisi voinut hyödyntää jonotuksen kahvitauoksi.
Vaikka onkin vappuaatto, niin ihan kaikkea ei sentään tarvitse sietää. Äsken kuulin ovellamme kummaa kolinaa. Ajattelin, että mainospostinjakaja se siellä varmaan on, kun Posti-Pate oli jo tuonnut päivän postin ja olin parhaillaan niitä tutkimassa. Olin laittanut myös postiluukun kiinni, jotta kylmä ulkoilma ei tunkeutuisi asuntoomme. Käväisin ovella katsomassa, että mitä siellä on. En nähnyt mitään postia ja luukku oli seppoisen selällään auki. Samoin kuului rapusta oven kolinaa ja joku ryhtäsi ulos. Aukaisin ulko-oven rappukäytävään ja siellä oli karmea haju. Oli kuin mätien kananmunien haju. Suljin oven ja väliovenkin samalla, jotta haju ei tulisi asuntoon. Aukaisin parvekkeen oven ja eihän sieltä ulkoa mitään hajua tullut. Jäin ihmettelemään, että mikä rapussa haisi. Avasin uudelleen välioven ja tutkin tarkemmin....kynnyksen päällä oli kaulasta poikkaistu ampulli, jossa oli jotain äklöä keltaista nestettä, josta se haju tuli.
Haluaako joku meidän myrkyttää vai onko tämä joku keskenkasvuisten järjestämä vappupila. Minusta ainakin varsin huono sellainen. Soitin naapurin rouvalle ja kyselin, että olisiko heidän lapsillaan mahdollisesti osuutta tähän asiaan. Hän lupasi soittaa pojalle ja tarkistaa asian. Pyysin, että tullee pyytämään anteeksi ja siivoamaan jälkensä, jos on aiheuttanut tämän kamalan päätäsärkevän hajun. Portaikossamme asuu venäläinen perhe, jolla on kaksi lasta ja ovat usein tekemässä kaikenlaisia kommelluksia. Näin naapurin menevän autolleen ja hyökkäsin rappuun ja vinkkasin hänelle, että minulla olisi asiaa. Hupsista....samalla tuulen voimasta asuntomme ovi pamahti kiinni ja olin sukkasillani rappukäytävässä ja ovi oli lukossa. Tunnin päästä mies palaisi kotiin ja kännykkääkään ei minulla olisi. Ensin häkellyin kun piti vielä selvittää naapurille, joka ymmärtää huonosti suomea, että ovatko heidän lapsensa keksineet tällaisia kolttosia. Lopuksi selvisi, että poika on koulussa, joten ei ole syytä epäillä. Yritin miehelle selvittää että jäin oven ulkopuolelle, enkä pääse kotiin, sillä mies tulee vasta tunnin pääsä. Naapurilla oli tulenpalava kiire, mutta sain soittaa hänen kännykäällään miehelleni, että olen oven takana ja pitäisi päästä sisään. Porraskäytävässä oli aika viileää, paha haju ja itse olin lyhythihaisessa paidassa ja ilman kenkiä. Mies lupasi tulla pikapäitten päästämään minut sisään. Hetken kuluttua oivalsin, että olin jättänyt sisäpihaltamme parvekkeen oven auki, jotta haju haihtuisi ja sehän oli aiheuttanut tämän ristivedon, joten sukkasillani hiippailin ulos...muutama metri portillemme ja pikkupihan kautta parvekkeelle, josta pääsin sisään. Soitin miehelle, että ei tarvitsekaan tulla päästämään kotiin, kun olenkin jo sisällä.
Otin hajupullon oven välistä ja laitoin pakasterasiaan, jos täytyy olla todisteaineistoa. Mitä ihmettä tämä aine sisältää ja kuka sen tänne lykkäs? Samoin huomasin valokuvaa ottessani, että siinä kynnyksellä on joku tarralappu. Se on todennäköisesti siitä ampullista. Siinä lukee CE ja "Impackt resistant, UV 400 Procevtion" ...onkohan se siihen puteliin liittyvä lappu, vai mistä lienee kotoisin? Titääkö kukaan mitä tämä aine voisi olla?
....johan ne myrkyn lykkäs....
Edit 1 (30.4.2007, klo 20:35):
Täytynee jatkaa juttua....Tähän menessä on isäntä saanut urkittua sen verran lymyillessään parvekkeella tupakalla, että pikkupoikia on ollut asialla. Joukko kiinteistön tenavia oli kuuloetäisyyden päässä. Yksi tuumasi, että sormet haisevat niin pahalle, ihan kuin pieru...pahemmallekin. Toinen siihen kysymään, että uskallatkos mennä kotiin? Mies lähti roskapussia viemään, jotta näkisi mihin pojat menevät, mutta ei ehtinyt nähdä kuin yhden pojan livahtavan naapuritalon rappuun. Nyt vaan äidit sitten ihmettelemään, että miksi poikien sormet haisevat niin pahallle....mutta, meillä haisi koko asunto. Kävin vielä katsomassa oveamme ulkopuolelta. Siihen oli isketty näköjään voimalla se ampulli, jotta saataisiin kaula hajalle ja osa mönjästä olikin valunut ovea pitkin ja maassa oli ampullin suusta lasin palasia. On pojilla varmaan hauskaa haistella omia haisevia näppejään. :))))
Viime viikon torstaina alkoi taas tuntua ikävästi siltä, että herpes tekisi taas tuloaan. Eihän siitä ole ollut kuin parisen viikkoa kun tuskailin huuliherpeksen ja tuikkivan päänsärkyni vuoksi. Muistattehan, että soitin Terveyskeskukseen, Kirralle, Meilahden sairaalaan ja jälleen kerran Terveyskeskukseen saamatta mistään mitään apua. Olisin silloin saanut ajan terveyskeskuslääkärille seuraavalle viikolle, jolloin oireet olivat jo helpottaneet. Avun pyytämisestä oli siis kulunut puolitoista viikkoa. Ajattelin, että nyt se menisi ohi.
Viime torstaina ihmettelinkin, että kummaa kutinaa taas huulien seutuvilla ja ikävästi synttärikahvikin poltti huuliani. Luulin äidin keittäneen liian tulista kahvia.
Perjantaina katsoessani peilistä kauhistelin huuliani. Alahuuli oli aivan vereslihalla ja lauantaina oli sitten ne Finlandiatalon juhlat. Eihän sille mitään mahtanut. Huulipunaa vaan piti tököttää siihen päälle, minkä pystyi. Näkyihän se, että huuli oli turvoksissa. Harmittikin, sillä juuri olin päässyt eroon pari viikkoa kestävästä yskänrokosta ja pään juilimisesta ja nyt se riesa tuli takaisin.
Eilen sitten päätin soittaa Kirralle, että olisivat kirjoittaneet ns. estolääkitystä vaivaani. Hoitaja lupasi kysyä lääkäriltä, kun tulevat kierrolta. Muutaman tunnin kuluttua hoitaja sitten soittamaan ja sanomaan, ettei sellaista estolääkitystä ole olemassakaan. Näin oli lääkäri sanonut hänelle. Siihen minä tinkkaamaan, että onpas, kun kuulin juuri erään potilastuttuni sellaisen saaneen kontrollikäynnillään sairaalasta. Hoitaja kyseli, että koska minulla on seuraava kontrolli. Kerroin meneväni gastropolille toukokuun loppupuolella ja torstaina nefrologille kuulemaan ekaa kertaa munuaisteni tilasta. Pyysi näyttämään siellä nefropolilla tätä herpestä. Mielestäni on kyllä hieman nurinkurista mennä munaislääkärin konsultaatiokäynnille ja valittaa huuliherpestäni. Kerroin puhelimessa, että olin soittanut samasta vaivasta muutama viikko aiemmin Kirralle kolmelle eri henkilölle ja Meilahteen hoitajalle, joka oli kysynyt lääkäriltä. Silloinhan tuo herpesvirus näytti iskeneen hermosärkynä takaraivolle. Sanoivat Meilahdessa, että se ei johdu elinsiirrosta, joten täytyy mennä terveyskeskukseen. Sitten kun soitin sinne, niin siellä oli hoitaja kokopäivän koulutuksessa. Seuraavana päivänä taas ei vastannut puhelimeen, kun ei ollut soittoaika silloin. Päivystävä terveydenhoitaja taas käsiki minun tulla terveydenhoitajan vastaanotolle, jossa kävin turhaan, kun hoitaja ei edelleenkään tiennyt vaivasta yhtään enempää kuin vajaa viikko aiemmin. Sanoin tälle Kirran hoitajalle, että tällaisen kierroksen olen tehnyt saadakseni apua ja kaikki pompottavat vain toiseen paikkaan. Hoitaja sanoi vain, että mainitse vaivastasi torstaina munuaislääkärille ja enempää hänellä ei ole aikaa keskustella, kun on kiire. Siihen loppui puhelu ja niin minä taas jäin ilman lääkettä ja sen kummempaa apua.
Sehän tässä taas harmittaa, että piti perua kauan odottaman hammashygienistin aika Hammaslääketieteen laitokselta, kun eiväthän he voi hoitaa herpespotilaita. Seuraava aika on sitten varattu yli kuukauden kuluttua, jos ei silloin ole jo tullut taas uusi virus. Tänään alkoi myös sitä päänuppia viiraamaan eli saman kaltaisia sähköiskuja kuin muutama viikko sitten.
Kaiken kukkuraksi sattui tänään aika outo juttu. Olin juuri saapunut kuntosalille, kun olin ottamassa kenkiin suojuksia laatikosta, mutta en ehtinyt....Kuinkas sitten kävikään? Yht'äkkiä jokin alkoi vaan vetämään minua takakenoon. Tunsin kaatuvani ja yritin pikaisesti napata seinän vieressä olevasta kaapin kulmasta kiinni, mutta en ehtinytkään. Hupsista, löysin itseni pyllylleni mätkähtäneenä lattialta. Siinä säpinässä löin olkapääni kaapin kulmaan ja kämmenselkäni kaapin laitaan. Toinen käteni osui johonkin...kenties lattiaan. Loppujen lopuksi vammaksi sain mustelman käden syrjääni sekä toiseen käsivarteeni nihrauman ja sinelmän. Olkapää säilyi oman värisenä, vaikkakin siinä hieman arkaa tuntuikin. Täytyi vaan todeta, että kuntosalin loppuvenyttelyssä ja jumapssa on ollut hyötyä tasapainoharjoittelusta, että osaa kaatua oikein, jos horjahtaa. Tosin mietin, että mikä pisti minut kaatumaan. En tuntenut mitään huimausta tai että olisin horjantahut tai komapstunut mihinkään. Vaihtoehtojahan on eli verenpaineen nopea lasku tai herpeksen aiheuttama hermohäiriö tai kuulosta johtuva tasapainohäiriö. Toivottavasti ei mitään aivotoiminnan häiriötä. Kenelleköhän tämä kuuluisi, kun ei enää osaa itsekään arvioida kenen luokse menisi vastaanotolle, kun vastaus on "en mä vaan tiedä" tai "ei kuulu meille".
Täytynee kuitenkin selvitellä, että mitäköhän se herpekseen annettava estolääkitys on ja onkos sellaista sitten olemassakaan? Marsu nauroi eilen askartelukerhossamme, kun join pinkillä pillillä kahvia. Pinkki pilli tuli mukaan "sattumalta". Ookkona Oulusta, juokkona pillillä piimää? En ole Oulusta, enkä piimääkään juo, mutta nyt oli pakko juoda pillillä kahvia, että suu pysyisi edes pienen hetken nahoissaan. Ikävää, että koko ajan, kun suuhunsa jotain meinaa laittaa, niin huuli revähtää auki. Eihän se tätä menoa pääse ollenkaan paranemaan.
Marsun nappaama kuva askartelukerhossa, jossa Tarjuska juo pinkillä pillillä kahvia. (lisätty tähän 19.4.2007, klo 1:20)
Toivottavasti tässä tekstissäni ei ole mahdottomasti virheitä, kun huomaan monesti, että olen kirjoittanut aivan hassusti. Taidan olla niin hätäinen tai sitten toisen käden sormet ovat nopeampia kuin toisen. Joskus ihan itseänikin naurattaa nämä virheeni. Antakee anteeksi....
Ennen talvilomaa sitten muistin hyvissä ajoin tehdä muutosilmoituksen Hesarin asiakaspalveluun. Kotiosoite tarkistettiin samalla ja kysyttiin, että mihinkäs osoitteeseen sen lehden loman aikana saa lähettää. Tarjoamani lomaosoite ei sitten kuulema kelvannutkaan. Hieman häkellyin, että mitenkäs niin ei kelpaa. Luulin sitten antaneeni naapurin osoitteen ja tarjosin parillista seuraavaa numeroa. Se kelpasi. No, muistin kai stten väärin. Myöhemmin kuitenkin huomasin jostain valokuvasta, että ensin antamani numero olikin aivan oikea. No, samassa rivissähän ne laatikot kahden naapurin kanssa ovat, että eiköhän se lehti nimen mukaan oikeaan laatikkoon sitten tule.
Ensimmäisenä lomapäivänä eli maanantaina ajattelinkin lehden sitten odottelevan mökkilaatikossa saapumistamme. Lehteä ei ollutkaan siellä, kuten olin ounastellut. Siitä sitten saman tien soittamaan lehden asiakaspalveluun ja ihmettelemään missä lehtemme on? Asiakaspalveussa mieshenkilö sanoi osoitteeksemme oikean tien, mutta talonumeron 152. Sanoin, ettei todellakaan ole, sillä lopusta puuttui kolmonen. Hän lupasi korjata sen. Sinänsä muuten ihme, sillä miten ei osoiterekisteri kelpuuttanut muuttoilmoitusta tehdessäni sitä kolmosta siihen perään. Lupasi toimittaa vielä maanantain lehden tiistana puuttuvan tilalle, joten saisin kaksi lehteä kerrallaan.
Sattuuhan sitä...joten harmissani sitten tyydyin odottelemaan tiistaita ja lehtiä. Tiistain tuli, Kusti polki, mutta olikin napannut laatikosta vain lähettämäni pääsiäiskortin ja lehdistä ei ollut tietoakaan. Sitten soittelemaan taas Hesarin asiakaspalveluun. Siellä naisimmeinen selitteli, että mökkiosoitteennehan on 152. Sanoin, ettei todellakaan ole. "Ai, anteeksi...numero jatkuukin seuraavalla rivillä". Lupasi muutaman päivän korvausta "mielipahan" takia. Sanoi, että toki kuuluukin antaa, kun en ole saanut kahteen päivään lehtiäni. Pyysin Postin numeroa, jotta voi selvittää missä oikein mättää. Virkailija vielä kysyi, että lähettääkö lehdet kotiosoitteeseeni? Vastasin, että mitä ihmettä ne siellä tekevät, kun olen maalla koko viikon. Sanoi, ettei voi luvata saako aieminpia lehtiä enää toimitettua maalle. Soitin Postiin ja lupasivat selvittää missä mättää. Lähdimme vielä miehen kanssa ajelemaan posti perään, mutta kymmenen kilometrin päässä havaitsimme, että Kusti oli varmaan jo menossa takaisin työpaikalleen. Eihän meidän taas auttanut kuin jäädä odottamaan keskiviikkopäivää.
Keskiviikko tuli ja niinpä sonnustauduin jo tien laitaan odottelemaan Kustia. Kusti kaahasi autollaan. ja pelkääjän paikalla olikin kaksi lehteä, jotka pomo oli vartavasten antanut Kustille, että hän voi nimellä ja osoitteella varustetut lehdet antaa suoraan valittaneelle asiakkaalle. Kiitin lehdistä, mutta samalla havitsin, että siinä siis oli vain maanantain ja tiistain lehdet, mutta keskiviikon lehti puuttui. Missäs on keskiviikon lehti? "Sitä minä en todellaan tiedä, missä ne teidän lehtenne ovat! Tässä ovat ne lehdet jotka pomo jätti pöydälleni, mutta muista lehdistänne en tiedä." Siinä sitten seisoin kuin O.Moilanen ja lähdin taas mökkiin soittelemaan jälleen kerran Hesarin toimistoon. Siellä työttö selitti, että onhan hyvä kun sait ne aiemmat lehdet. "Joo, kiva kun sain vanhoja lehtiä Olen kyllä tilannut uusia lehtiä ja mökillä kun ei ole edes tietokonetta, josta näkisin telkkariohjelmiakaan. Harmillista, kun juuri täällä minulla on olisi aikaa lukea lehtiä, joita ei sitten tulekaan." Virkailija totesi, että eihän minulla ole kuin toinen päivä, jollon lehteä ei ole tullut, kun vasta maanantaina olen tehnyt osoitemuutoksen." Höh...Maanantainako...Tein sen toista viikkoa ennen lähtöäni maalle, mutta maanantaina korjasin virheellisesti merkityn osoitteen reksiteriin. Lupasi korvata kolmen päivän lehdet jo aiemmin annetun viiden päivän korvausen päälle. Pääsiäinen siis oli kovaa vauhtia lähestymässä ja viimeinen Kustin lehdenkantopäivä olisi torstai ja perjantaina sekä lauantaina olisi toinen kuljetus, jollon lehti kannettaisiin niin sanotusti heittolaatikkoon. Piti siis odottaa tarostaita ja silloin sitten mahdollisesti keskiviikon ja torastain lehteä.
Torstai tuli....ja niin Kustikin. Kustilla oli taas pelkääjän paikallaan keskiviikon lehti, jonka pomo oli lähettänyt, mutta torstain lehdestä ei tietoakaan.
Tosi torstaiaamulla sattui jännä juttu, kun naapurin Kalle tuli tupaan,mukanaan nippu Hesareita. Minä sitä ihmettelemään, että mistäs ne on löytynee? Kertoi Kustin jakaneen ne jokapäivä kaksi kilometriä aiemmin olevaan Rauha-mummon laatikkoon. Mummo sitä ihmettelemään, että mitenkäs hänelle Hesari tulee, kun ei ole koskaan sellaista tilannut. Lehden kulmassa luki nimi, jota ihmettelemään. Muisti, että Ryöppylässä asuu sen niminen rouva, mutta sukunimi tuntui oudolta. Eipä ketään tunenut lehteen merkittyä rouvaa. Tosin Kalle sitten tiesi ketä lehteä kaipaa. Olihan lehdissä oikea osoite, mutta sukunimi oli väärä. Niissä luki "Jalonen". Kusti kun polkaisi kohdallemme ja taas päivittelemään, että ei tiedä torstain lehdestä mitään, niin siihenpä totesin: "Mutta...Minäpäs tiedänkin". Miten niin, ihmettelee Kusti. Kerroin hänen vieneen koko viikon lehdet kaksi kilometriä aiempaan laatikooon nro 1323. Kusti tuumasi, että eihän niissä lehdissä ollut edes sellaista nimeä: "Joo, ei ollut, ei... mutta oli oikea osoite ja sukunimi oli kyllä hieman väärä (muutaman kirjaimen ero). Sanoi, että eihän tämä ole sellaine osoite. Sanoi, että kylläpä vaan on...katsoo vaan talomme isoa osoitenumeroa. Samalla Kusti pyyteli mokaansa anteeksi ja teki kiiruusti U-käännöksen ja lähti takaisin päin hakemaan kadonnutta torstain lehteä. Sitten soittamaan jälleen kerran Hesarille ja kyselemään, että mistäs lähtien minuta on Jalonen tullut. Olen kuulema osoitteen muuton yhdydessä muutanut sukunimenikin. Sillon adrealiini veressäni kyllä kohosi aika lailla. Sanoi, että "Älähän nyt hulluja puhele!!! Olen edelleenkin ihan saman niminen kuin olen koko ajan ollutkin, vaan olen muuttanut vain lehteni mökkiosoitteeseen. " Lupasi muuttaa nimen entiselleen. Sitten taas odottelemaan perjantain ja lauantain lehtiä. Sanoin asiakaspalveluun, että en yhtään ihmettele, miksi lehti ei tule oikein...Ensin joku ei osaa kirjoittaa ja toinen ei sitten täällä päin osaa lukea: Mahdotontahan se on sillon odottaa lehteä oikeaa osoitteeseen. Tyttö vain naurahti.
Perjaintaina tuli Jaloselle lehti, mutta oikeaan heittolaatikkoon. Lauantaina sitten ajattelin, että varmaan on jo nimikin oikein sitten. Lauantai tuli ja Hesarikin taas heittolaatikoon ja jälleen kerran Jalosen nimellä. En voinut olla soittamatta: "Mikä ihmeen kumma siinä mättää, että ensin on väärä osoite, sitten on väärä nimi. Sitten sitäkään ei millään saada korjattua. Naisimmeinen lupasi viikon lisähyvitystä kaiken toheloinnin korvauksesi. Johan siis pitäisi saada parin viikon lehdet kesällä tilauskauden päätteeksi. Toivotaan, että näin myös tapahtuu.Virkailija ihmetteli, että luulisi postinjakajan jakavan osoitteen mukaan, eikä nimen. Niin minäkin olin ajatellut. Virkailija vielä totesi, että kun nimikin oli kuitenkin niin lähellä sitä oikeaa, että luulisi osaavan tehdä siitä johtopäätöksen ja osaavan yhdistää ne aiempaan laatikkoon jakamansa lehedet. Sanoinkin, että jos osaa käyttää "maalaisjärkeä", mutta jos ei ole varustettuna sillä maalaisjärjellä, niin se on sitten eri asia.
Kotiin tulessani oli tullut Hesari laskukin....Pitäisiköhän maksaa??? Se oli muuten tullut jollekin Jaloselle. Nauroinkin miehelleni, että pitäisiköhän vaihtaa nimeä, kun on niin vaikea...Voisin vahtaa vaikka Haloseen. Sittenhän meillä olisi Halosen Tarja ja Halosen Pekka. Kuinkakohan sekaisin sitten kaikki olisikaan. Olisihan se kiva saada vaikka pressan palkaakin.
Soittaessani päivystävälle hoitajallle, selitin mitä kaikkea on viikon aikana taptahtunut ja minne kaikkiin paikkoihin olen soittanut. Hän kyseli, että enkä ole yrittänyt soittaa omalle hoitajalleni. Kerroin soittaneeni eilen, mutta hän oli puhelinvastaajan mukaan koko päivän koulutuksessa. Sitten kerroin, että olen yrittänyt aamusta soittaa, mutta ketään ei vastaa. Hän yritti yhdistää puhelua, mutta ei vastausta. Kyseli sitten lopuksi, että voisinkohan tai jaksaisinkohan tulla terveydenhoitajani vastaanotolle klo 11:15. Ajattelin, että onkohan hän paikan päällä ja onko käynnistäni mitään hyötyä. Meiltä on terveysasemalle toista kilometriä ja hieman huonovointisena ei ole ilo lähteä sinne kävelemään. Pakkohan se oli yrittää. Pääsin terveuskeskukseen ja odotin aulassa vuoroani. Sitten minut huudettiin sisään. Hoitaja oli ihmeissään, että miksi päivystävä hoitaja juoksuttaa turhaan potilaita, kun ei hän ole asian suhteen yhtään viisaampi kuin maanantainakaan. Oli vain todettavissa, että lääkärin ajat ovat äärimmäisen täynnä. Lupasi kuitenkin soitella omalle lääkärilleni, joka totesi päivänsä olevan aivan täynnä. Hän oli sitä mieltä, että koska minulla ei ole tasapainohäiriöitä eikä näköhäiriöitä, niin asia ei ole kiireinen. Tosin jos tarve vaatii niin voin mennä sairaalapäivystykseen viikonloppuna. Minulle annettiin keskiviikoksi vastaanottoaika lääkärille, jos tilanne vielä vaatii. Muussa tapauksessa sitten voin perua ajan. Siis puolitoista viikkoa epätietoisuutta ja moneen paikkaan yhteydenottoja...kunnes pääsen lääkärille ja toivottavasti ymmärtävät jotain, ettei ole turha käynti, jolloin toteavat, että kyllä se siitä. Onneksi sentään saatoin pyytää Nefrologian poliklinikkakäyntiä varten virtsankeräysastiat saman tien, joten säästyy yhdeltä juoksulta. Ainoa hyöty tässä reissussa.
Vähän harmitti tuo ylimääräinen juoksu. Yleensä ei viitsisi "turhaan" mennä lääkäriä vaivaamaan, jos ei sitten olekaan mitään vakavampaa kyseessä. Mistäs sen maallikko tietää..onko se ruusua, herpestä, kolmoishermosärkyä vai muuta niskasta johtuvaa. Vaikea sanoa tällä koulutuksella itse. Soitin ystävälleni Mallalle, jonka kanssa piti mennä huomiselle päivälle ostamaan vertaistukikoulutukseen aluesihteerimme läksiäisiin kukkanen. Malla oli kotosalla ja pyysi kylään, jotta voisimme sitten iltapäivällä lähteä kukkaostoksille. Samahan se, kun kerran olin liikenteessä jo muuten olisi pitänyt iltapäivällä lähteä uudestaan reissuun. Muutama tunti vierähti kyläillen, mutta päänupissa ei tuntunut oikein pirteältä. Oli kokeiltava, että auttaako päänsärkylääke yhtään tilanteeseen. Ei oikein turhaan viitsisi särkylääkkeitäkään napsia, ettei rasita maksaa ja munuaisia ylimääräisesti.
Kovin herkästi en viitsi kyllä sairaalapäivystykeen lähteä. Katsellaan kai sitten keskiviikkoon asti..
