Viikko sitten olimme mökillä ja tuli paljon sienestettyä sekä marjastettua. Ilmassa oli jo kovin syksyn tuntua. Otin muutamia kuvia näistä syksyn merkeistä. Tuntuu oudolta, että kesä on mennyt ja syksy edessä, vaikka mökkeilykautta on vielä jäljellä jokseenkin pari kuukautta ja sitten pitänee laittaa pömpeli talviteloilleen.

Metsän merkkejä:

Sieniä ilmaantuu metsään ja vain tunnettuja sieniä kannattaa poimia. Näitä karvarouskuja tuli metsätiellä vastaan, mutta itse en ole niistä innostunut.

Punainen kärpässieni on yksi syksyn merkki. Tosin niitä ei kannata poimia. Näyttää kuitenkin kelpaavan metsän elukoille, vaikka ovatkin myrkkysieniä.

Puolukat olivat jo lähes kypsiä ja aivan lähiviikkoina ne ovat parhaimmillaan. Harmi, että samaan aikaan saapuu metsiin valtaisin joukoin hirvikärpäset, jotka eivät ole sitten kaikkein parhainta seuraa. Viime viikolla jo pari sellaista yllätti mieheni, mutta minusta eivät olleet moksiskaan. Taitavat mennä hienhajun perässä, heh.

Runsas ämpärillinen tuli raapaistua rinnepaikalta, jossa puolukat olivat saaneet reippaasti aurinkoa ja kypsyneet jo punaisiksi. Nyt olisi tarkoitus lähteä katsastamaan tilannetta. Puolukoita näyttää tulevan runsaasti metsiin, ainakin meidän mökkimaaston metsissä.

Punakukkaiset kanervat ovat jo täydessä kukinassa ja koristavat tien reunuksia, lupiinien kuihduttua.

Pihlajan lehdet värjääntyvät pikkuhiljaa ja kohta ne ovat täydessä väriloistossaan. Toivoisin, että niitä ja vaahteroita kasvaisi enemmän maallakin.

Tänä vuonna näyttää omenatkin olevan paremman näköisiä, kuin viime kesänä. Nyt on pihlajanmarjoja taas runsaasti pihlajissa, niin toukat pysyvät jälleen poissa omenoista. Tosin, aika pienen kokoisia oli meillä vielä omenat. Kaipaisivat lisää vettä, kuivan kauden jälkeen. Odotellaan vielä niiden kypsymistä. Meillä on niin vanhoja omenapuita, että osasta on jo oksia kuivunut, eivätkä jaksa enää tehdä niin paljon hedelmiä.

Yöt käyvät maalla pimeiksi. Iltaa kohti tarvitaan pihavalaistusta. Viellä en ehtiinyt lyhtyjä laittaa, mutta ulkovalot valaisivat pilkkopimeää pihaa. Illalla oli tarpeen ottaa taskulamppu mukaan, pihan perälle mentäessä.

Näin se syksy taas saa.

 

Lomailut ovat tältä erin takana päin ja lähes viikko kaupunkilomaa on jo vietetty kotona. Loman jälkeen pitäisi olla rentoutunut ja pirteä olo, mutta olen tuntenut itseni lopen uupuneeksi. Loma meni jälleen liian nopeasti ohi. Ensimmäisenä lomaviikonloppuna pääsimme juhlimaan miehen veljenpojan ja hänen mielitiettynsä romanttista hääjuhlaa Ouluun asti. Matka oli aika pitkä ja niinpä lähdimme edellisenä iltana ajelemaan jo mökille, jotta saimme lomavarusteet matkasta jätettyä pois ja ehdimme nukkua siellä muutaman tunnin yöunet. Aamuvarhaisella suuntasimme matkamme kohti Oulua. Perille saavuimme puolisen tuntia ennen vihkiseremoniaa, joten aika tarkkaan aikataulumme piti paikkaansa. Häät olivat ihanat ja hääpari häikäisevän kaunis ja juhlat mukavat. Nuoremmat häävieraat taisivat juhlia aamutunneille, me lähdimme jo sopuisaan aikaan kohti majapaikkaamme, jonka sulhasen isä oli meille järjestänyt. Talo täyttyikin aamu tunneilla nuorista juhlioista.

Hääjuhlat pidettiin hienolla, vanhalla pirtillä, jossa oli kauniisti katetut juhlapöydät.

Juhlavieraat pukeutuneina parhaimpiinsa. Tämä reissu oli yksi loman kohokohdista. Kiitos kutsusta hääparille.

Lomamatkan varrella oli vanha antikki- ja kirppisliike Paulatar Ahokylässä, jossa piipahdimme ihailemassa vanhaa antiikkia. Eihän meillä ollut varaa sellaisia antiikkiesineitä ostella, mutta pääsimmehän niitä ihailemaan. Kyllä menomatkallakin tuli mahdolliset kirpparit katsastettua. Täytyy kyllä todeta, että osaavat ne sielläkin viilata linssiin. Ostin sikäläiseltä koulukirppikseltä muutaman lasiesineen ja mökillä sitten huomasin, että rikkonaisiahan ne oli, kun hintalappu oli lätkäisty peittämään halkeamin. Täytyy siis olla tosi tarkka, jos haluaa ostaa ehjää tavaraa.

Muutama päivä kului sitten sukuloinnissa Oulun liepeillä ja tiistai-päivänä suuntasimme matkamme kohti kesämökkiä. Matkalla piti tietenkin käydä tervehtimässä sydänystävääni Maijaa. Kävimme Suolahden hautausmaalla hänen talvella kuolleen miehensä haudalla ja istuimme muutaman tunnin rupattelemassa ja haikailemassa menneitä.

Jokunen lomapäivä kului siinä välissä ja sitten odottikin jokakesäiset Joutopäivät. Me emme jaksaneet ottaa osaa iltarientoihin, vaikka tänä vuonna ne olivat ilmaisia....harvinaista kyllä. Estradilla olisi ollut turkulaisveljekset Matti ja Teppo ja nuorille sitten ihan omaa ohjelmaa. Tangomarkkinat kiinnostivat mökkitelkkarista enemmän tällä kertaa. Markkinatori tuli tietty rymyttyä läpi kuopuksen ja hänen perheensä kanssa. Pikku-ukko oli innoissaan tivolista, joka oli saapunut juhlakentälle. Olihan sitä päästävä kokeilemaan pikkulasten vuoristojunaa ja heti ensimmäisen kierroksen jälkeen tuli parku, kun vauhti loppui. Mummi kävi lunastamassa uuden lipun pikku-ukolle ja taas matka jatkui. No, samanlainen parkuhan siitä tuli, kun taas kyyti loppui. Ensin ihmettelin, että miksi isä ja pikkumies eivät poistuneetkaan junasta, kuten muut. Pikkujäbä näytti keräävän säälipisteitä henkilökunnalta ja sai siten ilmaisen matkan. Sen jälkeen näyttikin jo vauhti riittävän. Pienestä lähtien nuo masiinat näyttävät näköjään kiinnostavan lapsia.

Me aikuiset sen sijaan ihmettelimme ulkolaista makkarakojua, jossa näytti olevat salamia, parmesankinkkua ym. kuivattuja makkaroita tyrkyllä kesäisessä hellesäässä. Ei kyllä meikäläistä olisi houkuttanut yhtään ostamaan tuollaista. Viereisessä kojussa myytiin ranskalaisia leivonnaisia. Näyttivät kyllä aika herkullisen näköisiltä.

Näyttää siltä, että ulkolaiset yrittäjätkin näkyvät nykypäiviänä entistä enemmän kotimaamme tapahtumissa mukana omine tuotteineen.

Joutopäivillä näkyi myös valtaisa määrä motoristeja, sillä keskustan liepeillä oli Jousa Chopper Show. Näytillä oli mitä hienompia prätkiä. Tässä vain osa eteeni sattuneista moottoripyöristä. Ohessa oli maksullinen piha-alue, jossa sitten ne näyttävämmän näköiset menopelit sijaitsivat.

Nuoret kotiutuivat Joutopäiväviikonlopun jälkeen ja me jäimme kaksin vajaaksi viikoksi.

Ennen seuraavien lomalaisten tuloa käväisimme katsomassa talkooteatterin kesäistä komediaesitystä "Amerikan armas". Olipa tosi huvittava teatteriesitys ja paikkakin oli mitä ihanin. Aurinkoinen päivä järven rannalla.

Sitten tulikin oikein esikoinen perheineen mökkeilemään. Oli siinä tohinaa, kun kahdeksan henkilöä ahtautuu n. 40 neliön mökkiin. Onneksi suurin osa viikosta oli lämmintä, sillä aamu-unisten mökkiläisten vuoksi kului muutama tunti ihan pihalla, ennen kuin pääsi aamukahvin keittoon. Tosin muutamana päivänä keitin kahvin saunan terassille ja saimme kaikessa rauhassa nauttia aamutunnelmasta. Kun mökillä on paljon porukkaa ja nälkäisiä suita, niin jää sitten ne suunnitelmalliset mökkihommat tekemättä. Viikko vierähti uiden, retkeillen, leipoen ja aurinkoa ottaen. Lisäksi puolin ja toisin vierailimme naapuriston luona ja he meidän mökillään.

Eräänä päivänä piipahdimme Leivonmäellä Tommolan tilalla. Ostimme hieman makupalaksi mansioita ja ihania kirsikoita.

Myynnissä oli erikoisen näköisiä kellertävän värisiä kirsikoita, jotka olivat tavallisia kirsikoita makeampia. Tommolan tila on tunnettu perennatarhastaan. Siellä olikin valtaisa perennanäyttely parhaillaan, vaikka osa kukista oliki jo kukkimisensa kukkinut.

Näitä ammuja on hauska jäädä matkan varrella kuvaamaan. Katsoivat taas meitä, kuin sonni uutta veräjää.

Matka jatkui Etu-Ikolan tilalle Mäkiahon juustolaan. Sieltä ostin leipäjuustoa muutaman kappaleen matkaani, sillä se on tosi herkullista ja monesti kesäisin tekee mieli sellaista. Olisin ostanut sieltä myös ternimaitoa, mutta enää sitä ei ollut saatavilla. Onneksi sain lomamatkalla Kangasniemen suoramyynnistä sellaista hankittua.

Ihanaa kun tällaisia suoramyyntipisteitä ja juustoloita löytyy lomamatkan varrelta. Niistä saa ihan tuoretta ja erilaista tarjontaa kuin marketin hyllyiltä.

Juustolaan oli rakennettu viihtyisä terassi kahvilaksi. Hauskat kivilaattaattiatkin oli tehty viime kesänä terassille ja siellä näytti olevan paljon mielenkiintoista ja tilaa ihan kokoontumisellekin.

Juustolasta lähdimme suunnistamaan Leivonpirttiä kohti. Se on vanha koulu, joka toimii lahjatavaroiden erikoisliikkeenä. Siellä on saatavilla monen moista käsityötaidetta ja kahviossa voi nauttia leppoisan lepohetken.

Moni mukava paikka tuli tälläkin matkalla katsastettu, kirpputoria myöten. Tosin jäin ihmettelemään lomamatkallamme tätä Leivonmäen kuntaa, jossa on paljon turistikohteita, mutta ei lainkaan pankkiautomaattia ja yksi ainoa pankki eli osuuspankki, joka on kerran viikossa auki vain muutaman tunnin. Oli tosi outoa. Onneksi saimme käteistä k-marketin kassalta. Ehkä Leivonmäkeläiset eivät käytä ollenkaan käteistä rahaa, mutta mietin, että tokkopa kirpparilta voi pankkikortilla ostaa mitään.  Eihän kyllä mökkikunnassammekaan ole kuin yksi ainoa pankkiautomaatti ja jokunen vuosi sitten niitä oli vielä kolmisen kappaletta. Kävihän tänäkin kesänä sitten niin, että juuri ennen joutopäiviä automaatti ei toiminutkaan. Torilla joku sanoi, että onneksi pankki on auki. Mitäpä se meikäläisiä hyödytti, sillä siellä on vain Nordea ja Osuuspankki, mutta ei tietenkään Sampo-pankkia. Lähimmät sijaitsevat sitten Heinolassa, Lahdessa, Mikkelissä tai Jyväskylässä. Menet siis minne vaan, niin menomatkaa on n. 70 km. Sellaista se elämä maalla sitten on. Onneksi kauppa oli auki ja marketin kassalta sai rahaa. Mitäpä jos sinnekin tulee joku nostoraja ja antavat vain muutaman kympin? Joutopäivät olivat siis seuraavana päivänä ja rahaa ei saanut revittyä seinästä.  Monessa muussakin asiassa huomasin, että pitäisi vaan tuoda kaupungista mukanaan, eikä luottaa siihen, että paikkakunnan myymälöissä on tarjolla. Milloin oli perunat loppu, makkarat loppu, ei oota myytin usein ja jotain tuotteita ei sitten kunnasta löytynyt mistään kaupasta. Kai sitä ollaan niin kaupunkilaisia, että osataan vaatia ja jos maalla on asunut ikänsä, niin tyytyy siihen mitä saa ja siihen mitä mistäkän rahastetaan. Hassua, että maalla maksavat marjatkin enemmän kuin stadissa. Huomasin kyllä senkin, että myytävä maito oli lähes aina jo seuraavana tai sitä seuraavana päivänä menossa vanhaksi. Kaupungissa näyttää olevan usein viikon verran vielä myyntiaikaa niillekin.

Niinpä, niin....jäin taas pähkäilemään näitä maalaiselämän ja kaupunkilaiselämän eroavaisuuksia.

Seurueinemme poikkesimme vielä kotimatkalla Pynnölän koululla Anua tervehtimässä ja tutustumassa näyttelyyn "Kivikaudesta keuhkotautiin".

Pynnolän koulu eli nykyisin täällä toimiin Desing Pylsy.

Opettavaisia tauluja oli näytillä. Näissä vanhoissa koulutauluissa on tähänkin päivään sopivia, tärkeitä elämänohjeita:

1. Nukkuessa ruumis uudistuu. Nukkuessa ihminen tarvitsee raikasta ilmaa.

2. Reipas ulkoilma antaa voimia ja terveyttä.

3. Yskessä käännetään pää poispäin ja suu peitetään liinalla.

4. Tarkoituksenmukainen ravinto antaa meille voimaa ja terveyttä.

Tässä siis vain osa Anun näyttelyn annista. Paikanpäältä löytyy kahdesta kerroksesta vanhoja koulutauluja.

 

Yhden päivän reissusaldoksi tulikin aikamonta käyntikohdetta.

Eräänä päivänä pistäydyimme uimareissulla ja päätimme mennä hieman ajelulle samalla kertaa. Suuntasimme tänäkin kesänä matkamme kohti Hirvensalmen Kissakoskea.

Varsin mielenkiintoinen käyntikohde tämä Kissakoski kalaportaineen ja vesiputouksineen. Kauniit lumpeenkukatkin ilahduttavat mieltä. Täällä Kissakoskella kasvaa istutettuja punaisia lumpeita. Koskaan aiemmin en ole sattunut paikan päälle, kun ne ovat kukkineen tai sitten joku on jo ehtinyt kähveltämään kukkaset vesistöstä. Onneksi tällä kertaa näin noita kauniin punaisia lumpeita.

Eikö olekin hemaisevan värinen kukka?

Kyseisellä viikolla käväisimme myös Tuukkalan koululla, jossa on urheiluseuran ylläpitämä kirpputori kesäaikaan.

Mukavaa maalaisidylliä oli somistettu entisen kyläkoulun sisääntulon tuntumaan.

Viikko vierähti nopeasti. Olihan se ilo seurata pikkuneitien puuhastelua ja hassutuksia. Kun auton äänet sitten viikon päästä pikkuhiljaa loittonivat pihapiiristä, niin piti ihan hetken kuunnella mikä rauha ja hiljaisuus....hassua. Ollaankohan tulossa vanhoiksi?

Nyt on pakko lopettaa tältä erää tämä "jatkokertonus", että herään huomenaamulla aikaisin todellisuuteen eli arki taas koittanut ja edessä laboratoriotutkimuksia ja luustontiheysmittaus Syöpätautien klinikalla. Tuntui aika kummalta, kun sain kutsun sellaiseen paikkaan, mutta puhelinsoitolla selvisi, että ovat siirtäneet kuvauksen sinne naapuritaloon tällä kertaa. Jatkumoa taas kunhan ehdin kirjoittamaan. Viikko onkin vierähtänyt kotosalla aikamoisessa marjasouvissa, mutta nyt on jo helpottanut. Yritetään olla kuulolla. Toivottavasti ette ole minua hyljänneet, kun olen ollut monta viikkoa poissa täältä blogistani.

 

 

Torstaina lähdimme hyvissä ajoin juhannusta viettämään mökkipaikkakunnalle. Matkaan lähti takapenkkiläisiksi pari tyttärentytärtä. Jo moottoritien alussa matka alkoi tökkimään. Helsingistä Lahteen taittui matkantekoa parisen tuntia. Pitkän tovin kuljimme vain 5-10 km vauhtia. Monelta kuskilta meinasi hihat siinä vauhdissa palaa ja toki matkassa oli sitten niitä ns. kiireellisiä, jotka kaikesta huolimtta yrittivät tehdä vaikka mitä, jotta pääsisivät letkan ohi. Näinkin sitä voi yrittää:

Kaksikaistaisesta tiestä tulikin äkkiä kolmikaistainen. Vain penkan puolelta yrittäneet ajoivat letkan ohi. Sieltä meni kuorma-autoja ja pakettiautojakin. Mitäs jos siellä olisi ollutkin kolari tai joku otus ryhtäisi liikkuvan auton eteen? Jonkun kilometrin päästä lähti kyllä tienhaara, mutta ei kai sen pitäisi vaikuttaa siihen, että kilometritolkulla ajetaan penkkaa pitkin.

Sivupeilistä kuvattuna näytti jonoa olevan pilvin pimein takanammekin vielä.

Mökkimatka kesti n. nelisen tuntia, kun sen yleensä tekee n 2½ tunnissa. Piipahdimme vielä menomatkalla kaupan kautta. Illalla saimme vielä lisää vieraita mökille, kun tytär tuli loppuperheensä kera.

Mökkikunnan pellolla oli keväisiä koululaisten tekemiä linnunpelättimiä. Ne oli siirretty koulun edestä S-marketin luokse pellolle. Niitä kävin kuvaamassa viikonlopulla. Siellä oli hauskoja pelättimiä. Mitäpä jos rakentaisi omalle pihamaallekin hauskan pelättimen?

Tässä pari taidonnäytettä hieman lähempää kuvattuna. Aika hauskoja pelättimiksi. Saahan nähdä mitä kesän aikana vielä pellolle ilmaantuu kun sinne voi tehdä kuka tahansa omia taidonnäytteitään. Puuhassa on mukana kunta ja Haihatus.

Mökillä olikin taas ilmaantunut lisää kukkia viime kerran jälkeen.

Irikset olivatkin jo melkolailla lakastuneet, mutta kukassa oli nämä sukulaissielut eli kurjenmiekat.

Konnantatar oli myös komeasti kukkimassa.

Juhannusaatonaattona ihmettelin tummaa kuoriaista punakellukan lehden alapinnalla. Enää aattona en ihmetellyt, sillä se oli joku kukkajäärä, joka oli pistänyt poskeensa lähes kaikki punaiset kukan terälehdet.

Tällainen komistus lensi tuvan ikkunaan. Onneksi kamerakin oli siinä hollilla, jotta sain kuvattua tämän isokokoisen musta-valkoisen perhosen ikkunan lävitse. Tämä siis on kuvattu ns. nurjalta puolelta. Jos en ole ihan väärässä, niin uskoisin tämän olevan keihäsmittari eli kuuluu yöperhosiin.

Juhannuksena saunottiin, käytiin katsomassa juhannuskokkoa, herkuteltiin ja juhannuspäivänä oltiin juhannustansseissa koko porukalla. Niistä tunnelmista  kerron vielä erikseen.

Sunnuntaina suuntasimme matkamme kohti kotikontua. Onneksi menimme pientä kiertotietä, niin vältyimme seisovilta ruuhkilta ja matkanteko sujui mukavammin kuin menomatka. Autoja toki oli, mutta liikenne kulki kokoajan.

Paluumatkan teimme Sysmän kautta ja Lahdesta lähdimme sovinnolla vanhaa tietä pitkin, kunnes Mäntsälän pohjoispuolella laskeuduimme moottoritielle. Siellä olikin Mäntsälän ja Keravan välisellä tieosuudella joku kolari, jossa yksi osapuoli oli ollut peura tai joku hirvieläin. Raato makasi tien keskiosuudella ja paloauto sekä ambulanssi olivat paikalla. En juuri nähnyt mikä oli muu tilanne. Toivottavasti ei kuitenkaan kenellekään käynyt pahoin.

 

Viikonlopun mökkeilystä en ole ehtinyt juurikaan kertoa, mutta korjataan hieman tilannetta.

Päästiin ihailemaan menomatkalla paikkakunnan koululaisten kylätaidetta. Mitä ihastuttavampia hahmoja oli pystytetty paikallisen ala-asteen nurmikentälle, nelostien varteen...ihastuttamaan ohikulkijoita. Oli suorastaan pakko saada mies pysäyttämään autonsa, että pääsin nappamaan muutaman valokuvan näistä koululaisten taiteista.

Kummasti viikossakin jo kesää kohti edetään. Ruohokin oli jo vihreämpää ja kukkasia nupuillaan ja osa jo auennetkin loistoonsa. Mansikkamuovit poistimme pieneltä mansikkamaaltamme, kun myyrät olivat pistäneet suihinsa melkein kaikki taimet. Muovit olivatkin olleet jo vuosikausia mansikkamaalla, joten siitäkin syystä ne oli parasta ottaa pois. Sieltä paljastuikin oikein keltiäisarmeija ja yllätyksenä majapaikkaa pitivät siellä rupinen pariskunta.

Tämä oli näköjään se urospuolinen konna. Ei voi kyllä mitenkään kauniiksi mainita. Hieman ihmeissään konnat katsoivat minua kun kuvasin ja varmaan ajattelivat, että kuka kumma sen katon pään päältä vei. Kovasti yrittivät tunkea itseään multapaakkujen väliin. Ehkä sitten muuttivat muualle suojaisempaan paikkaan.

Naapurin varaston katolla lymyili västäräkki. Västäräkistä siis vähäisen kesään.

Pikkuhiljaa narsissitkin ja tulppaanitkin alkavat kukoistaa. Tässä pari ensimmäisistä kevätkukista mökillä.

Valkovuokkoja ei maalla, meidän mökkipaikkakunnallamme kasva. Valkovuokkojen kasvuraja näyttää lopahtaneen auton ikkunasta seuraten johonkin Lahden ja Heinolan välimaastoon.  Saisipa pienen juurakakon kokeeksi istutettua mökkimaastoon, jospa vaikka viihtyisikin. Eihän meidän leveysasteellakaan pitäisi viihtyä kultasadepensasta, mutta hyvin on ainakin kasvanut, vaikka ei vielä kukkinut. Ainoa epäkohta siinä on tosin ollut, että se kelpaa myyrille. Juuri kun olimme saaneet sen edellisestä jyrsimisestä kasvatettua hyvään mittaan, niin taas olivat myyrät jyrsineet sen juuresta. Silmuja siinä kuitenkin näytti olevan ja kun maalla oli rautakaupoista kaikki puiden ja pensaiden haavasuojat loppu, niin piti turvautua taas pääkaupunkiseudun tavarataloihin. Niistä kyllä löytyy. Samaa kyllä totesin kauppaostoksistakin. Aina toivotaan, että kaupunkilaiset ostaisivat elintarviikkeensa maaseudulta ja täten toisivat rahaa lomapaikkakunnalle. Samaan asiaan vaan joka kesä päädyn, että kaupoissa ei sitten olekaan sitä mitä tarvitsisin. Lisäksi tarjoustuotteita ei sitten olekaan perjantaina kaupassa, vaan kuorma tulee lauantaina. Nytkään en saanut niitä tuotteita, joita piti ostaa. Piti tyytyä kalliimpiin rinnakkaistuotteisiin. Kohta kyllä käy niin, että varmuudeksi ostan viemiseni pääkaupungista heti suoraan. Näyttää siltä, että saisin ehkä monia tuotteita halvemmalla täältä, kuin maalta. Nettiyhteyskin toimi läppärillä aivan mielettömän hitaasti. Ei paljon innostanut kommentoida, kun ei päässyt juuri edes katsomaan netistä numerokuvahaasteen numeroaihetta eikä lukemaan viestejä. Lauantaina meni viidettä tuntia, ennen kuin pääsin Facebookin sivulleni ja yhteys katkesi ennen kuin ehdin edes nähdä mitä siellä oli. Ärsyttävää maksaa ei-oosta mitään, kun palvelu ei pelaa. Sanoivat Soneralla, että parin vuoden sisällä jo ehkä taajamassakin yhteys pelaa paremmin ja miehet tekevät koko ajan töitä, jotta ulkopaikkakunnillakin saadaan yhteyksiä parannettua....siellä on vielä se "hidas" yhteys. Kuinkakohan hidas se yleensä on, jos viidessä tunnissa ei pääse nettiin ja katkeaa moneen kertaan kun yrittää. Pitäisi varmaan yrittää aina puolen yön jälkeen, jolloin muut ovat ehkä nukkumassa.  Sunnuntai-aamulla sitten pääsin lukemaan Facebookin tulleen postilaatikkoviestini.

Kuinka ihanalta tuntuikaan, kun tuli kotiin ja nettiyhteys pelasi kuin enkeli.

Lähdimme pitkän perjantain aamulla mökille, pitkästä aikaa. Viimeksi olimme mökillä pyhäinpäivänä eli siitä on vierähtänyt jo puolisen vuotta aikaa ja oletimme talven olevan jokseenkin jo takana päin. Tällaiselta siellä näytti pääsiäisenä.

Pihalle päästyämme lunta oli tämän verran. Piti tallata polkua, jotta pääsi sisälle. Alkutöikseni lämmittelin hieman ulkosalla, ennen kuin saimme mökin lämpimäksi. Lapioin polkua mökille ja mies kantoi tavarat sisätiloihin. Kun polku oli lapioitu niin piti hieman leikkiä lumella

Taiteilin tällaisen lumiakan vai olisiko se ennemmin lumilady? Jostain sille piti saada silmät, mutta kiviä ei löytynyt näin lumisella ilmalla ja hiuksetkin olisivat ladyllä mukava asia. Niinpä tein pienen tutkimusmatkan tontilla ja löytyi pari kaljapullon korkkia silmiksi ja kuusenhavuja hiuksiksi. Lakki sisältä päähän ja siin se sitten seisoa nökötti, kunnes iltasella oli romahtanut ja sulanut kasaan.

Pääsiäistunnelmaankin päästiin, kun koristelin hieman pöytää kotoonta tuomin koristein. Löysin kotoonta, kaapista vanhan kirpparilta ostetun pääsiäisliinankin pöydälle.

Pajunkissoja koristelin kotona pöydälle ja nappasin ne mökille mukaani.

Tässä alkupaloja mökkilomastamme. Maanantaina kotiinpäin lähtiessä ei ollut enää ihan näin paljon lunta pihamaallakaan, kuin tullessamme.  Mökillä maistui unikin paremmin kuin kotona konsanaan. Se on varmaan se luonnon rauha ja raitis ilma pihamaalla, joka saa unen tulemaan, eikä kukaan häiritse ikkunan takana tai naapurista kuulu meteliä tai kolinaa. Joka päivä saunottiinkin, vaikka pitikin vesi hakea arkkukaivosta 40 metrin päästä metsäaukolta, jossa on puhdasta, lähdepohjaista vettä. Kohta taas helpottaa, kun saa pumpun vedettyä ja sähköllä pumpattua vettä...tai saisi edes käsinkin pumppaamalla, ettei tarvitsisi kantaa. Nyt oli vielä putki jäässä, joten oli pakko miehen kantaa vesi ylös rinnettä saunaan.

 

Viikonloppu meni mukavissa merkeissä maalaismaisemissa. Luvassa oli perinteiset syyspäivälliset, joita vietettiin naapurikylän seurantalolla eli Sulontalolla. Sinne aktiivit asukkaat olivat talkoilla valmistaneet takuuvarmasti maittavan pitopöydän. Tuntui taas kuin olisi ottanut varaslähdön jouluun. Pöydän antimista löytyi runsaan salaatti- ja leikepöydän lisäksi tuttuja laatikkoruokia ja perinteistä karjanpaistia sekä gratinoitua kukkakaalia.Tulipa taas syötyä itsensä ähkyksi, vaikka päätin ottaa vain "vähän" kaikkea lajia, mutta kalat jätin kuitenkin ottamatta. Tosin ne eivät ole suositeltavimpia munuiasteni toiminnankaan suhteen, mutta enpä oikeastaan olekaan mikään kalaihminen.



Pitopöydän lisäksi oli panostettu myös tunnelmaan. Ulkona palon ulkotulia ja somisteeski oli sekä sisälle että ulos tuotu vanhoihin maitotonkkiin ja kahvipannuihin auringonkukkia ja muita syksyisiä kukkasia ja oksia.



Minusta nämä kukka-asetelmat olivat kovin kauniita.

Ruokailun jälkeen oli luvassa karaoketanssia. Ensin kyllä hieman arvelutti, että mitä siitä tulee, kun sahdin myötävaikutuksen alaisia päivällisvieraita saa mahdollisuuden esittää karaokea. Yllätyin loppujen lopuksi positiivisesti....muutamaa erikoislaulajaa lukuunottamatta, joiden esityksen tahdissa tosin ei onnistunut tanssiminen. Itse en kyllä myöskään tohtinut mennä lavalle, sillä pitäisi saada ensin harjoitella jossain yksinään, ennen kuin rohkenisi julkisesti mennä mokaamaan itsensä. Tyydyin siten muisen tasokkaampien laulajien esitysten kuuntelemiseen ja tanssimiseen.



Eikös olekin komiat somistukset lavan reunalla? Näitä oli ilo ihailla tanssin lomassa.

Kyläyhdistys myi myös arpoja. Yleensä ei meikäläisillä ole arpaonnea, mutta miehellä on parempi kuin itselläni. Hän saikin lunastaa kuusi arpaa, joilla kahdella tuli voitto. Olin yllättynyt ja saimme ainakin "omamme" takaisin näiden mukavien arpapalkintojen myötä.



Miehen mieleen oli arpajaipalkintona saatu viisi suhikepulloa öljyjä ja muita automiehelle tarpeellisia tuotteita. Itse sain Marimekon pussukan, jossa oli shampoopullo. Mukavia arpajaispalkintoja, onnetar meille suosi.

Harvon tulee lähdettyä nykyään tanseihin.Sitten kun viimein pääsee, niin ei millään malttaisi lähteä kesken kaiken pois. Taisimme olla viimeiset tanssivieraat Oli hauska tavata tuttuja ja tehdä myös uusia tuttavuuksia kyläläisten kanssa. Paikalla oli lähikyliltäkin porukkaa....ei ainoastaan tämän kylä väkeä.



...On soitto jo tauonnut, viimeiset lähteneet on...yön syliin pois. Matka kohti kotimökkiä olin noin kymmenen kilometriä. Yö oli pimeä ja kolean oloinen. Viimein saavuimme mökille, mutta emme ihan heti malttaneet mennä nukkumaan. Vielä ihmettelimme taivaalla möllöttävää täysikuuta ja luonnon rauhaa.



...aamu sitten veroitti tämän edellisen illan valvomista. Olisi pitänyt taas herätä hieman aikaisemmin, mutta tuli nukuttua hieman liian pitkään.

Tämän vuoden kesäloma kutistui mökkeilyn kannalta aika vähiin, mutta viikonloppu kruunasi loppuhuipennuksen. Aloitimme torstaina mökkimatkan kiertotien kautta eli ajelimme Asikkalan kautta nelostielle. Siitä on aikaa, kun olemme niitä mutkia ajalleet ja aurinkoisena päivänä näkymä oli varsin kaunis.



Pulkkilan harjun alkupäässä ihastelimme vesistöä, joka oli kuin eteläisissä rantamaisemissa. Vesi oli niin sinisen väristä ja läpikuultavan puhtaan näköistä. Kivet heijastivat rantaveden läpi pitkän matkaa.



Tällaisiin niittykukkiin en ole aiemmin ikinä törmännyt. Ne ovat kelta-apiloita. Enpä ole sellaisia edes tiennyt olevankaan. Onneksi minulla oli mökillä vanha kirpparilöytö eli koulun kasvikirja, jossa oli useiden niittykukkien kuvat ja tiedot.



Samankaltaisi kukkia on muitakin, mutta tuo kuva sopi parhaiten tähän yksilöön. Noukin muutaman kukan varren ja jätin ne kuivumaan kaapinpäälle mukiin. Enkäpä niistä onnistaa viljellä pihapiiriin hieman kelta-apiloitakin. Saas nähdä miten siinä touhussa käy ja mistä niille paikan keksin.



Käväisimme lauantaina mieheni kasvattikodin pihapiirissä ja siellä oli räystäspääskyt pesineet talon räystään tyveen kyhäämiinsä pesiin. Pari uskaliasta poikasta uteliaisuuttaa tiirailivat valokuvaajaa....vierasta ilmestystä sieltä korkeuksista. Hellyyttävän näköisiä poikasia.



Mökillä kukki ihanasti äitienpäivälahjaksi saamani runkoruusu. Alkujaan luulinkin, että se kuivui, kun siirsin sen ruukusta maahan kasvamaan. Tosin se innostuikin kovin sitten virkoamaan ja teki aivan täyteen kukkanuppuja ja tässä se on kai parhaimmillaan.



Viikonlopulla oli oikeastaan pakko kerätä musta- ja punaherukoiden marjat pensaista, sillä mökille pääsemme vasta kolmen viikon päästä seuraavan kerran. Tosin räkätit olivat pitäneet siitä huolen, ettei meille jäisi turhan paljon noukittavaa. Punaherukoita tuli ehkä noin parisen litraa. Yksi pensas oli vain osittain marjoja täynnä ja muut ammottivat tyhjyyttään. Mustaherukoita eivät taida räkätit huolia, mutta ne eivät ole miellä tähänkään asti kovin marjoja tuottaneet. Siitä en ota kovin paineita, sillä herkukat sisältävät runsaasti kaliumia, joka on munuaispotilaille hieman kiellettyä herkkua. Yritän välttää näitä kaliumpommeja. Tuo parisen litraa voin kyllä käyttää mehun valmistukseen. Siihen laitan kuitenkin suuren osan vattuja ja muro-osan punaherukkaa. Metsän marjat sisältävät vähemmän sitä kaliumia. En tosin kyllä tiedä kuinka paljon tuossa vatussa on ja onko sillä eroa noiden herukoiden osalta paljon?
Tein homman sinä aikana, kun mies ja naapurin Kalle kävivät "huitsin Nevadassa" etsimässä mustikoita, joita ei monen tunnin etsinnänkään jälkeen löytynyt kuin parisen litraa. Täytyy kai tyytyä tuohon kesäiseen mustikkasaaliiseen. Vattuja kyllä olisi enemmän, mutta aikapula iski....loma loppui kesken ja vatut jäivät puskiin. Onneksi ehdimme lauantaina ja  sunnuntaina noukkia metsävattuja 4-5 litraa, josta osa meni lapsille ja piirakoihin. Tein vielä tänään vieraille kotona vatuista muropiirakan, jossa oli kermaviilitäyte. Sitä en edes muistanut kuvata ja sille kävin vanhan aikaisesti.....se hupeni kertaheitolla, joten ei ollut enää mitään kuvattavaakaan.



Sunnuntaina oli määrä lähteä takaisin kotiin, mutta viimeisen lomapäivän kruunasi entisen työtoverini vierailu mökillä, miehensä kanssa.Yllätysvieraita varten tein sunnuntaipäivällä noukkimistani vatuista muropiirakan, joka maistui taivaalliselta vatkatun vanhan ajan vanilijakastikkeen kera. Piirakka hupeni paria palaa lukuunottamalla neljän hengen suihin. Kahtena päivänä siis herkuteltiin erilaisin muropiirakoin ja hyviä olivat molemmat. Senhän kieli sekin, ettei niistä ole kuin muistot jäljellä.



MarLilta sain ihanan vaaleansinisen pöytäliinan, jossa oli rosan värisiä syreenin kukkia. Se sopi vallan hyvin saunan terasilla olevalle pöydälle. Siinä maistui päiväkahvit tosi hyvälle ja loma sai näin kauniin päätöksen.

Ikävintä lähtöpäivässä on aina tietenkin se asumisen jälkien siivoaminen ja pakasteiden ja jääkaappien sulatus ja pesu. Pitää muistaa kaikki matkatavarat....onkohan varmasti kaikki tarvittava mukana. Sitten vasta matkaan ja eka yö taas kotona ja uni ei tullut. Kaupungissa on aina kuivempi ja lämpimämpi huoneilma. Itse nukun yleensä kuin uppotukki mökkisängyssä, vaikka siinä ei mitään bonelpatjaa olekaan. Ilma huoneessa on sopivan viileä ja ei turhan kuiva.

Monen moista mahtuu kesälomaan ja siihen kahteen aikaisempaan mökkilomaviikkoon, mutta tässä sitä loppuhuipennusta, joka on tuoreemassa muistissa.

Ensi viikonloppuna nokka kohti Lappeenrantaa retkeilemään porukalla.

Kun taas on aika auringon, niin uskon siinä taikaa on....
Tämä blogi hiljenee viikoksi, kahdeksi, kolmeksi tai kuukaudeksi. Nyt on tauon ja lomailun aika ja tauon pituuden määrää kutsu huulileikkaukseen. Kovin kyllä jo odotan sitä leikkaustakin, joten täytyy asennoitua siihen, että osa lomasta menee sairastellessa. Tulemme kotiin heti kun kutsu käy. Viikko on kulunut plastikkakirurgilla käynnistä ja kahden - kolmen viikon sisällä pitäisi tulla kutsu, joten uhkaavasti jo lähenee määräaika. Eilen oli kyllä verenpaine aivan pohjalukemissa eli kun tulimme kauppareissulta, niin olo oli taas kuin osuuskaupan hevosella. Mittasin paineeni ja se oli 77/52. Jostain kumman syystä monesti kesäaikaan paineet laskevat, vaikka lääkitystäkin on laskettu viime kesästä reilusti. Gastrolla käydessä lääkäri huomautti, ettei hänen mittaama paineensa ollut matala. Se on kyllä ihan saletti, että sehän on sitä lääkäriverenpainetta. On hullua, jos sellaisen käynnin perusteella aletaan lisätä lääkitystä. Sitten käy kuten viime kesänä, että paineet olivat aivan äärirajoilla eli niin matalat, että tuskin pysyin tolpillani. Ehkä tuota vettäkin pitäisi muistaa vaan juoda kesäaikaan entistä enemmän. Toivottavasti pääsemme maanantaina  kuitenkin mökille ja voimme nauttia vielä tuosta Joutopäivien tunnelmasta, jota vietetään viikon päästä. Tulkoon sitten se kutsu polille. Sitä on tässä mentaävä päivä kerrallaan ja eihän sitä koskaan tiedä muutenkaa, että mitä se huominen tuo tullessaan. Lomasta kuitenkin nautitaan ja ollaan kotosalla, kun on sen aika ja mökkeillään sitten vielä jos ehditään. Viikon päästä meidät voi bongata täältä.



Nyt on aika siis huilata heti ja viettää kesälomaa. Ollaan jouten ja nautitaan kesälomasta.

Eläkeläisellähän on aina kesäloma, mutta minulla se on silloin, kun on siipallakin loma. Lomailemaan kun pääsee siten siivellä eli kyydillä, sillä minullahan ei ole ajokorttia. Näin on yksi tumpelo vähemmän ratissa.

HYTTYSEN HYRINÄ, UKKOSEN JYRINÄ,
PERHOSEN LENTO, VANAMO HENTO,
MATOJEN TONKIJA, ONNEKAS ONKIJA,
MANSIKKAMAITO,
KESÄ ON AITO.

Tässä kaikkea mitä kesään kuuluu, unohatamatta tanssin taikaa ja tangomarkkinoita, joita pitää seurata tv:n välityksellä ja jännittää ketkä tänä kesänä kruunataan.  Joukossa ainakin yksi suosikki. Tosin yhtä taitaa puuttua eli tietokone. Voi kauhistus, mitenkä tulen taas toimeen ilman konetta koko loman ajan. Toivottavasti pärjään....voihan sitä vaikka sitten hätätapauksessa käydä kirjastossa tai jossain vieraalla koneella. Pärjäilkää.


sinisiipi

Oikein hyvää kesän jatkoa kaikille ja nauttikaa olostanne!

Viikonlopulla olin ensimmäistä kertaa talven jälkeen mökillä. Olin jemmannut tyhjään jääkaappiin lusikkatelineet sekä saviruukullisen keittiökapustimia. Ajattelin, että siell olisivat turvassa mahdollisilta nakertajilta, mutta kuinkas ollakaan. Jääkaapin ovi piti tietenkin jättä tuuman verran auki, jotta ilma kulkisi.
Hiirulaiset olivat tietenkin mellastaneet mökissä pitkän talven aikana. Jääkaapissa oli papanoita, joka oli oiva merkki vierailusta. Lisäksi purnukoissakin oli papanoita.



Tällainen ylläri löytyi telineestä. Olin joku vuosi sitten ostanut tämän pullasudin kaupasta, joka oli pensselin mallinen. Nyt siinä ei ollutkaan talven jälkeen yhtä ainoataan kavaa, vaan hiirulaiset olivat nyhtäneet jokaisen haituvan purkin pohjalle. Kaikkea sitä pitää kokeilla. Niin oli esnitöikseen ryhdyttävä astioiden pesuun. Kuumaa vettä lämmitettiin saunan padassa ja sitten pesemään haarukoita, vetsijä ja lusikoita ym. keittiökapustimia.  Muutama lasipurkkikin oli tipahtanut karkelossa maustehyllyltä lattialle. Papanoita oli mitä hassummissa paikoissa.



Tällaisen löydön tein komerosta, jossa säilytän kulhoja ym. purnukoita. Nämä rasiat ovat hyviä apuvälineitä marjojen puhdisuksessa sekä muikkujen säilytyksessä, joten niitä jonkun verran pidän hätävarana kaapissa. Tämä rasia oli nurinpäin yhden kulhon päällä, joten alakautta jos ei pääse, niin täytyy tutkia nakertamalla rasian laitoja, että mitä kummaa mahtaa nurjalla puolen rasiaa olla. Mahtoi muovikin maistua hyvälle.

Sunnuntaina aamusella tutkailin vaatekomeroamme, jossa säilytän henkaripuolella vaatteita, kenkäpussukkalokerikkoa, sekä kenkiä komeron lattiatasolla. Lattialla havaitsin papanoita, joten päätin ottaa imurin tehokäyttöön. Komeron takaseinään on joskus tehty pieni aukko, mahdollisesti sähkörasiaa varten. Komero on tuota kaupungista maalle joskus tarpeettomana. Olimme kääntäneet takaseinämän aukkopuolen ylöspäin, jotta se ei houkuttaisi kutsumattomia vieraita komeroon. Enpä kuvitellut, että ne viheliäät vieraat olisivat hyppinee komeron päällä ja hivuttautuneet aukosta henkarien päälle ja sitä kautta komeron lattialle ja kenkäpussukkaan. Mitä kummempia ylläreitä sieltä komerostakin löytyi. Aloitin suursiivoukseni kengistä, jotka päätin yksetelleen imuroida sisältä käsin.



Hiirien pipanoiden lisäksi lenkkaristani löytyi tuulitakista kaluttu nyörin kiristinnipsukka. Se oli kaluttu laidoistaan. Mitäköhän sen sisältä kuvittelivat löytävänsä? Toinen nipsukka oli ikkunalaudalla, samannäköisessä kunnossa.



Mietin hetken ihmeissäni tätä löytöä, että mitä ihmettä tuossa miehen lenkkarissa mahtaa olla? Aivan kuin olisivat olleet eucalypstuspastilleja, mutta tarkemmin niitä tutkittua ne näyttivätkin tällaisilta:



Ne olivatkin nappeja. Pienen pohdinnan jälkeen selvisi niiden olevan villatakkini helmiäsnappeja, joista hiiret olivat kaluneet helmiäispinnan kengän pohjalle ja joukossa oli nihrattua lankaa, jolla napit olivat ommeltu villatakkiin. Huvinsa kullakin, ei muuta voi sanoa.



Kaksi nappia oli jostain syystä jätetty tuohon villatakkiin ja muut olivat käyttökelvottomina siellä lenkkarin pohjalla. Täytynee näköjään napittaa takki uudelleen. Parasta olisi myös tilkitä komeron yläosan aukko tunekeilijolta. Tosin ei kovin suurta aukkoa tarvita, että nuo kutsumattomat kuokkavieraat pääsisivät sisään. Pyttyuunin takana näytti olevan listan ja lattialautojen välissä sen kokoinen kolo, josta mahtuisi hiiri sisään. Lisäksi yksi kolo oli tuvan oven pielessä. Täytyy varmaan tilkitä ne lasivillalla tai valuttaa muurin taakse hieman laastia.

Sängyn päällä oli istumassa muutama vanha nukke ja jokunen hieman uudempikin. Siinä oli yksi jalkapuoli posliinikukke, jonka päässä havaitsin jotain kummaa jauhoa. Olisiko ollut napeista ja nipsukoista kaluttua jahoa tai koivuhalkojen pinnasta nyhdättyä valkoista pintaa.  Nukelta oli otsahiuksia nakerrettu lyhemmiksi ja mekon päällä oli niitä mustia papanoita. Muitakin nukkeja oli haisteltu ja tutkiskeltu. Piti lauantaina tehdä kunnon suursiivous, jotta ei nuo hiirten jätökset kummittelisi torpassa.  Teettävät nuo kutsumattomat vieraat, kummasti lisätöitä. Lisäksi joutuu olemaan hieman varuillaan, ettei saisi niistä mitään myyräkuumetta, joka voi olla tuhoisaa, jo ennestäänkin huonosti toimiville munuaisille.

Seuraavalla kerralla, hieman epäillen, avaan Baden-Baden tuolien pehmustepussit. Ostin ne viime vuonna, edellisen talven tuhottujen pehmusteiden tilalle eli ne olivat kokeneet kovia, kun hiiret olivat rakentaneet niihin edellisiin pesänsä.

Kyllä maalla on mukavaa?!"#%&....

Perjantaina suuntasimme matkamme totuttuun tapaan mökille. Pääkaupunkiseudulla oli päivällä sadellut räntää ja muualla päin Suomea jopa lunta. Matkan varrella oli havaittavissa iltapäivällä pieniä määriä valkoista lunta.


"ohikiitävää..." ...eli auton ikkunasta tästä ensilumesta tuli napattua kuva. Tämä on Lahden tuntumasta.

Päästyämme mökille, ei lumesta ollut tietoakaan, mutta ilma vaikutti tuuliselle ja kylmälle. Nopeasti oli pyttyuuniin laittava tulet ja lämpöpatterit hehkuttamaan lämmintä. Alkuilta piti istua sisällä  lämpimissä vaatteissa, ennen kuin huoneen lämpö kohosi lähelle pariakymmentä astetta.

Illalla oli mukavaa poltella kynnilöitä ja aistia syksyn pimeyttä ja tunnelmaa.


Kynttilän valossa...

Nukkumaan mennessä oli kyllä puettava päälle kaikki mahdollinen lämpöinen, sillä vuode tuntui kovin kylmältä sillä ulkona oli sää pakkaslukemissa. Yöllä sitten jossain vaiheessa oli uunikin jo niin kuuma ja lämpöä pirtissä, jotta oli vähennettävä hieman toppauksiaan.

Aamusella herätessämme kuului pihalta kummaa rouskutusta. Tarkempi havainto...naapuri oli aikansa kuluksi tullut puusouviin. Hän oli kuorimassa meille lipputankopuuta. Täytyy kai sitten laittaa mökille lipputanko, kun naapuri niin oli tuumannut. Sitten saimme myös puusavottaan apua. Muuten tuohon hommaan olisi miehellä mennyt koko viikonloppu. Raskasta työtä se näytti olevan. Onneksi saatiin siten puut karsittua oksista ja pätkittyä hieman pienempiin palasiin.



Tässä etualalla on pätkittyjä pöllipuita ja takana on oksittuja runkoja. Havuja ja risuja on kyllä pihapiirissä aika lailla ja keväällä on lisää hommia, että saadan ympäristö siistimmäksi.



Tämä paksumpi pölli säästetään hirsipöydän tasoon. Naapuri on tehnyt muutaman sellaisen pöydän ja tästä olisi tarkoitus saada meille pöytätaso kahdesta puolikkaasta.



Keräilin jonkin verran männyn sekä kuusen havuja säkkiin ja vein liiteriin, jotta voidaan ehkä seuraavalla käyntikerralla tuoda kaupunkiin. Äiti haluaa varmaan havuja viedä haudalle ja näistä männyn havuista voi aina laittaa vaikkapa koristeeksi kanervien oheen tai tehdä jotain asetelmia. Olisi ollut kiva lähteä metsään kävelemään ja hakemaan puolukan varpuja ja vaikkapa puolukanmarjaisia oksiakin. Olisi kiva kokeilla jotain kranssin tekoakin.

Lauantaina saatiin kutsu lähinaapuriin kahville. Näyttää olevan jo muillakin ajatus lopettaa mökkeilykausi ja jäädä odottamaan tulevaa kevättä ja sitten paluuta takaisin mökkimaisemiin. Itsekin laitoimme mökkimme ns. talviteloille. Sunnuntai-aamusella oli vastakkaisen maitolaiturin katto ihan kuurassa ja muutenkin tuntui ilma jo aika talviselta, vaikka lunta ei vielä ollutkaan massa.



Ennen talvea on monen moista hommaa mökillä. Piti kerätä pihapiiristä kaikki pikkuesineet varastoon. Koko pyhäpäivä meni touhutessa mökkiä talvikuntoon. Omenapuut piti verkottaa kutsumattomien jyrsijöiden varalta. Lisäksi keräsin havunoksia ruusujen ja bionien peitoiksi. Kienu ja pihakaluseet kootttiin ressun alle suojaan. Kuivuneet kukanvarret leikkasin kompostiin.



Pihatontut katosivat pihapiiristä ja näin jäin tämä puutaide tähän tontin rajaan yksin nököttämään. Sisälläkin oli paljon touhuttavaa talven varalta. Oli kerättävä kaikki kuivaruokatarvikkeet kassiin kotiin vietäväksi. Lakanat oli tuotava pyykkiin ja muut käyttövaatteet mökiltä. Lisäksi jemmasin kaappeihin kaiken sellaisen, joka hiirulaisia voisi kiinnostaa. Pakkasin Baden-badenin pehmusteet jätesäkkeihin vaatekomeron päälle. Enää en toivoisi hiirien niihin majaansa rakentavan, kuten toissa talvena. Ostin kesällä uudet ja toivottavasti nämä säilyy tuhoilta.



Lakanat toin siis pyykkiin ja jos vielä mennään mökille, niin pitänee ottaa puhtaat lakanat mukaan ja kantaa niitä edestakaisin. Enää ei ole pakko siis lähteä mökille, mutta jos ilmat sallivat, niin joutuu ottamaan mukaan vähän enemmän tavaraa, joita tuli tuotua jo kotiin.  Tyynytkin jemmasin petistä kaappiin, sillä hiiriä voi kiinnostaa kaikki tuollainen.

Iltapäivällä alkoi sataa kaatamalla vettä juuri kun olimme saaneet ulkotyöt tehdyksi ja päätin lähteä sisälle touhuamaan. Imuroin lattiat, tiskasin, sulatin jääkaapin ja kaiken laista muuta puuhaa. Toki me välillä söimmekin. Illalla lähdimme sitten kotia kohti. Oli niin ikävän syksyistä ja koleaa, sateista ja harmaata. Ei ollut paljoa fiilistä jäädä enää mökille.

Teinpä muuten jotain mökillä. Neuloin sukkien varret. Sellaista hieman koristeellista neulosta, mutta keskiviikkona menen opettelemaan kantapäiden tekoa. Jospa minäkin vielä noita sukkia innostuisin tekemään sen jälkeen. Huomenna on mummin velvollisuuksia....lapsien hoitoa tiedossa. Aamuherätys...täytyy kai mennä nukkumaan pikkuhiljaa.

Kaikesta edellisen viikon epäonnen kohtaamisesta huolimatta, päästiin perjantaina lähtemään mökkimaisemiin. Torstaina oli vielä siis hieman nuutunut olotila edellisen päivän kuumepiikin johdosta, mutta perjantaina olo oli normaalin kaltainen. Reisikipukin oli tipotiessään. Uskon todellakin naapurin rouvan vinkkiin, että napsahdus jalassa olisi merkinnyt sitä, että jotain oli mennyt pois paikoiltaan kaatumisen yhteydessä ja napsahti takaisin oikeaan asentoon. Keskiviikon kipuilun jälkeen jalka vaikuttikin lähes normaalilta ja perjantaina en muistanut juurikaan edes kaatuneeni, mitä pieni ruhje nilkassa ja polvessa siitä vielä kieli.



Sen verran syksyisen koleaa, että tunnelmallisen lämmin takkatuli pyttyuunissa lämmittää mukavasti ja tekee mökin kotoisen oloiseksi. Oikeastaan mökkiin tulee lämpimämpää kuin kotona on ollenkaan.



Mökkimatkalla ostin paikallisesta marketista kuusi kappaletta kauniita Callunoita edulliseen hintaan. Yleensä en mökin pihapiiriin viitsi syksyisiä istutuksia laittaa, mutta ajattelin nyt laittaa ja hieman männyn oksilla kukkalaatikkoa somistaa näiden Callunoiden kera.



Jotenkin syksyin maisema mökin lähistöllä näytti niin ankealta. Puista oli tippunut lähes kaikki lehdet ja vain jokunen yksittäinen kukka jaksoi vielä piristää maisemaa. Ilmakin oli niin kosteaa ja syksyisen oloista. Lähdin lauantaina iltapäivällä hieman kävelemään läheiselle metsäaukolle, jossa ajattelin olevan hieman enemmän väriä. Siellä kasvoi  enää matalaa aluskasvillisuutta. Tosin pieniä pihlajan alkuja näytti olevan kauniissa värissään. Metsien puut eivät ole tuolla leveysasteella saaneet moniväristä ruskasävyä. vaan värit vaihtelivat vihreästä keltaisesta kuihtuneen ruskeaan. Pienikin väripilkku luonnossa tuo iloa syksyyn.



Yksinäinen pieni päivänkakkara oli jäänyt kukkimaan tienvierustaan nurmikolle. Jokunen lupiini kukki myös mökkiportin liepeillä. Kotoisessa kukkapenkissäkin oli vielä joitain kukkia kukassa. Tosin parvekelaatikoiden kukat vetelivät viimeisiään. Siinä ne sitten olisi olleet ne mahdollisesti satasella ostetu pelargoniatkin, jos olisin sijoittanut sellaisiin kalliisiin kukkiin, mutta onneksi sain edullisemmin, niin ei harmita ihan niin hirveästi.



Nauhus kukkii vielä kukkapenkissä. Tosin sen kukkiminen jäi kyllä melko myöhäiseen syksyyn. Komea maksaruohokin on vielä osoittain kukassa. Mikäköhän tuo taaimmainen pinkki kukkanen on...olen unohtanut ihan kokonaan sen nimen?

Tämä viikonloppu oli mukava mökillä, sillä saimme viraaksemme yhdeksi vuorokaudeksi pikku-ukon perheineen. Kolmikuinen pikku-ukko on hyvin tarkkaileva ja hymysuinen pieni mies. Nauratti aivan, että Yölinnun konserttia kuunnellessa vaavi pisti kapinan heti, kun musiikki tv:stä taukosi. Ihan ilmiselvä tanssipoika siitä tulee. Mummi otti muutaman tanssiaskeleen vaavi sylissään lattialla äidin ja isin olessa saunassa. Niin kauan oltiin tyytyväisiä kun liikettä piisasi, kun se loppui, niin tuli meteli...lisää siis vauhtia. Mökillä ei oikein tullut juurikaan tehtyä niitä tavanomaisia syyspuuhia...mutta onhan tässä vielä hieman syksyä jäljellä.

Takoitus oli istuttaa ostamani Callunat kukkalaatikkoihin, mutta mistä niitä männyn oksia saisi joukkoon? Siispä... sanoin miehelleni, että mitäs jos kaataisit yhden männyn, jotta saisin hieman männyn oksia? Heh...ei nyt ihan sitä varten kannata mäntyjä kaadella, mutta kun tuosta polttopuiden saamistesta on ollut puhe koko kesän. Tarkoitus on ollut syksyllä kaataa muutama puu pihapiiristä. Naapuri sattui olemaan paikalla ja niinpä hän lähti moottorisahaa hakemaan.



Nämä männyt ja kuuset ainakin tästä etualalta oli tarkoitus kaataa. Jätämme toistaiseksi koivut pihapiiriin.



Pihapiiri on ollut ehkä hieman liian pieni ja nuo havupuut pihan tuntumassa keräävät itikoita ja räkättejä pihamaalle. Niinpä päätimme hieman laajentaa tätä reviiriämme ja mietitään jatkossa mitä siihen sitten tehdään. Nyt siis yhden männyn sijasata lähtikin miehen laskujen mukaan 13 puuta.


Tässä olisi nyt hieman havuja kukkalaatikkoon...

Kaikki on vinksin vonksin...tai ainakin heikun keikun, ennen kuin saadaan puiden oksat karsittua rungoista ja olisi vielä paljon kirveellä tai halkomakoneella töitä. Jää sitä vielä oksasilppurillekin hommia. Aika ehkä loppuu kesken....muutama viikonloppu enää jäljellä ja sitten ei taas tiedä mitä tuolta taivaalta vielä tippuu. Toivottavasti ehditään saada puut edes hieman pienimmiksi ja kuivumaan.

Illalla sitten lähdimme kotia kohti ja aika pimeää olikin jo ajomatkan aikana. Hirviäkin piti hieman varoa, kun on hirven metsästysaika. Mökkimaisemissa kuului sunnuntaina muutama laukaus hirvimetsästä...tulikohan saalista?

Sysky ja pimeät illat. Maalla näyttää olevan aivan sysipimeää, ellei ole mökillä valoja. Tielle ei kyllä viitsi lähteä kävelemään illan hämärtyessä, sillä siellähän ei näe nokkaansa pidemmälle. Mies piti kyllä pihamaalla otsalamppua illan pimetessä. Ajatus syttyi, että mitäpä jos laitettaisiin syysvalot? Miksi valoja pitäiskään polttaa vain jouluisin. Vietiin kotoa viime joulun jälkeen alesta ostettu lyhtyvalosarja. Siinä roikkui 16 pientä sinistä öljylyhdyn näköistä pikkulyhtyä. Se laitettiin roikkumaan Saunan kuistin ikkunan reunustalle. Lisäksi olimme saaneet sähkön asentamisen jälkeen ystäväpariskunnalta lahjaksi valokaapelin. Pidimme silloin ns. valojuhlat. Nyt voisi tietysti pitää myös syyskauden lopettajaiset ja valojuhlat.



Tässä näette sen lyhtyvalosarjan ja punaisen valokaapelin. Lisäksi saunamökissä on kaksi lyhtylamppua talon kulmauksissa.



Öinen kaariportti pihamaalle. Tosin välillä laitamme valokaaren tähänkin porttiin, mutta vielä emme ole raaskineet repiä rehevään humalakukintoa portin pielestä kasvamasta.



Pihaportissa tuikkii kaksi vanhaa laivalamppua. Oli kyllä aika pimeää hortoilla portille kuvaamaan summassa tuota porttiaukkoa.  Maalla tuon pimeyden vaistoaa paremmin kuin kaupungissa, jossa valoja tuikkii kaduilla ja vähän joka akkunasta. Tähdet näkyvät mökkitaivaalla kauniisti tuikkien. Olisipa joskus kivaa laittaa vaikka verkkokeinu tai lepotuoli maahan ja siin makaavilteen tuijottaa noita taivaan tähtösiä.

Perjantainen mökkikyyti meni varsin rattoiisasti. Jälleen yksi kolari nelostiellä hieman tukkimassa liikennettä ja muutama sakotettava tien laidassa. Tämä on sitä viikonlopun arkea reitin varrelta.
Saapuessamme melkein perille ilma oli koleaa ja sumuista.



Kaunista sumua matkan varrelta.



Sumuisella pellolla oli lehmiä laitumella. Toisin paikoin oli hauskan näköistä, kun lehmistä näkyi vain yläosa ja jalat olivat sumun peitossa.



Yötä vasten tuntui hyytävän kylmältä. Menomatkalla auton ulkolämpö näytti olevan enää 6 astetta.

Viikonloppu vierähti mukavasti mökillä. Lauantaina oli tiedossa mökkikunnassa, naapurikylällä olevat syyspäivälliset tansseineen. Tästä tapahtumasta on tullut meille aivan perinne. Tosin syksyyn kun mahtuu monen moisia menoja, niin aina saa jännittää, jos tulee yhteensattumia. Onneksi ei tällä kertaa sattunut sellaisia. Syyspäivällisillä kylän naisväki tekee talkoilla perinteisen pitopöydän herkut. Ne ovat lisäksi eritäin herkullisia, sillä maalla laatikot taidetaan paistaa lähes aina isoissa leivinuuneissa. Maku ja ulkonäkökin sen jo kertovat. Niin mehevän makuista lanttulaatikkoa ei kaupungin sähköhellalla paistaessa onnistu saamaan. Salin istumapaikatkin olivat kortilla ja oikeasaan ihan viime tippaan onnistuimme saamaan itsellemme ruokapaikat. Iso porukka kierteli pöytien ympärillä kyselemässä vapaita istumapaikkoja. Nauroinkin, että nyt voi varsin hyvin kaverilleen sanoa, että sinun paikkaasi on kyselty....
Päivällisten jälkeen seurasi perinteiset tanssit. Lattialle ripoteltiin Juhla Mokkaa, joka minun mielestäni ei ole kyllä parasta liukastusainetta. Pannujauhatuskahvi pyöri valssissakin kenkien alla, ihan kuin hiekkaa olisi ollut kenkien pohjissa. Loppuun asti kuitenkin olimme virkeinä lattialla tanssimassa. Väliin mahtui arpajaisetkin. Kymmenellä arvalla ei tällä kertaa onni suosinut, edes rohkeaakaan. Toki sitten oli niitä, jotka saivat tupla- ja tripavoittojakin. Onni se taisi olla yksillä.



Kotiin palattin väsyneinä, mutta tanssijalka se vielä hieman vipsahti. Huomaatteko kuinka MarLin lähettämä jakku oli kuin piste i:n päällä, kun puin sen ylleni. Sattui somasti olemaan samaa sävyä kenkieni kanssa.

Kello kävi kyllä jo aamuyötä ennen kuin päästiin untenmaille.Sunnuntaina mies lähtikin metsään puolukoita noukkimaan naapurin kanssa ja saalista tuli kaksi ämpärillistä.



Minä jäin mökille touhuamaan omiani. Noukin omenapuista omenoita. Tosin ne olivat aikalailla kyllä matojen ja räkättien popsimia, mutta hieman parhaimmat otin päältä pois ja loput menivät tunkiolle.
Päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Perhosiakin näkyi vielä aika lailla pihapiirissä.



Minusta tämä sitruunaperhonen oli mahtavan värinen lähes saman sävyisen marjapensaan lehden päällä istuessaan.

Iltaa kohti lähdimme ajelemaan takaisin mökiltä kotia kohti. Oli jo synkeän pimeää ja ilta oli viilentynyt kovin. Ensiviikonloppua vaan jälleen odottelemaan.

(tosin tämä ajokuva ei liity kyseiseen tilanteeseen)

Perjantaina lähdimme totuttuun tapaan taas mökkimatkalle. Tosin Lahden moottoritietä pääsee aika joutuisasti nykyään ja matka jatkuu sitten nelostietä eteenpäin. Noin Hartolan kohdalla automme ohitti valtavalla vauhdilla oleva henkilöauto. Vastaan tulevaan autoon ei ollut peltietäisyyttä auton palatessa täpärästi kahden auton ahtaaseen väliin kuin muutama sentti. Väittömästi tuon ohituksen jälkeen auto pujahti jälleen saman vastakkaista kaistaa tulleen auton peräpään kohdalta takaisin vastaan tulevien kaistalle. Taisi jäädä autoilijalta "aivot narikkaan". Huomenna alkaa monella koululaisella uusi kouluvuosi ja niin monella ekaluokkalaisella koulu. Tämän tästä lukee paikallislehdissäkin, kuinka kuskeja on käräytetty alkoholin tai huumausaineiden vaikutuksen alaisena ajoista. Ihan karmaisee, että liikenteessä on yhä enemmän noita "hörhöjä", joille toisten ihmisten henki ei ole minkään arvoinen. Viime viikollakin itse olin ylittämässä täällä omassa kaupunginosassani vilkasliikenteistä ajotietä suojatien kohdalla. Valo paloi vielä vihreää jalankulkijoille, kun jonon etunokassa tullut auto ajoi suoraan pysähtymättä suojatien yli. Onneksi en ehtinyt lähteä liikkeelle. Sitten jalankulkijoiden valo vaihtui punaiselle ja vasta sitten muut autoilijat lähtivät liikkeelle, pysähdyttyään ensin suojatien laitaan. Muistan taas entisen työtoverini lausahduksen, että ruumilla ei ole oikeutta. Tosiaan mikään liikenteessä ei ole niin varma kuin epävarma.



JOKAMIEHEN OIKEUKSISTA

Viikonloppuna oli tarkoitus käydä mustikassa vielä, mutta vesisade teki ajatuksemme turhiksi sunnuntai-päivänä. Tosin heräsi keskustelua sunnuntaina tuttavamme kanssa siitä, että kuinka lähellä asustusta saa "jokamiehen oikeuksien" mukaan marjastaa tai sienestää. Suomessahan on marjametsiä ja sienimetsiä runsaasti, mutta yleensä ne ovat jonkun yksityisen henkilön maata. Kävin katsomassa netistä, jos sieltä jotain tietoa löytyisi tuosta etäisyydestä. Tuttavamme oli saanut "saarnan" maanomistajalta, jonka mukaan marjoja ei saa poimia alle 200 metrin etäisyydellä talosta. Tuttava taas oli sietä mieltä, että varomatko on 100 metriä. Netistä kävin katsomassa tietoa Ympäristö-sivustolta.

Vastaus sivustolla esitettyyn kysymykseen:
Kotirauhan suoja on voimassa vain hallinnassaan olevalla alueella. Pihapiireillä ei ole mitään "suojavyöhykettä", joka ulottuisi hallinnassa olevan alueen ulkopuolelle. Siten ei myöskään ole mitään metrimääräisiä määrittelyitäkään. Pihapiirikin käsittää yleensä vain asunnon välittömän lähiympäristön.

Lisää vastauksia aiheeseen:
Pihapiirillä tulee olla pihapiirin tunnusmerkit, josta tietää, että alue on otettu erityiseen käyttötarkoitukseen. Taimikko ja villivattupuskat eivät ole pihapiirin tunnusmerkkejä. Metrimääristä määritelmää ei ole. Yksityisyyden suojavyöhyke riippuu maasto-olosuhteista.

Mielestäni 100-200 metriä olisi kyllä aika pitkä matka marjanpoimintaa ajatellen. Tietenkään marjastat eivät saa aiheutta häiriötä eikä sotkea alueella. Metsänomistajat eivät saa myöskää kyltein rajoittaa marjan poimintaa metsäalueillaan. Jokamiehen oikeuksista ei ole säädetty millään lailla, mutta ne ovat oikeastaan yleisiä käytäntöjä. Toki kaikkien marjastajien ja sienestäjien tulee käyttää tervettä järkeä tässäkin touhussa. Kukapa se haluaisi omaan pihapiiriinsä marjan noukkijoita. Itse pidän pääperiaatteena, että loittonen kauemmas, jos talon kattoa alkaa häämöttää.

Tarkoitus oli tehdä lauantaina mökkinaapureiden kanssa talkootöitä eli miesten piti rakentaa uusi postilaatikkoteline. Tosin taas kävi. Kolmen naapuruksen on välillä vaikeaa löytää sitä yhteistä aikaa, jotta työ tulisi tehtyä. Olin ostanut kaupasta talkooväelle pizzaa varten tarvikkeita sekä ajattelin aamusta leipoa jotain makeaa suuhunpantaava kahvin kanssa palanpainikkeeksi. Kun tämä talkoopäivä taas siirtyi, niin pizzan tein sitten sunnuntaina ateriaksi, ettei tarvikkeet mene aivan hukkaan. Onhan sitä syyspäiviä jäljellä, jos vaan on kauniita ilmoja. Ennemmin tai myöhemmin se tulee tehtyä.

Jotta tämä postaus ei ihan negatiiviselta kuulosta, niin laitetaanpa jotain positiivisempaakin katseltavaa ja luettavaa.



Viikonlopulla mökille mentyämme hämmästyin kovin, kun näin tämän kärhöporttini. Portin yläosassa kukki kauniisti monta sinistä jalokärhön kukkasta. Viime vuonna ei juurikaan kukkia vielä portissa näkynyt, mutta nyt näyttää köynnökset jo olevan paremmin juurtuneet. Tosin vielä hieman toispuoleisesti.
Se mikä itseäni hieman ihmetytti, niin kukinnoissa osassa oli viisiterälehtisiä ja osassa oli neljä terälehteä ja joissakin oli kuusi. Kaikki kukat olivat kuitenkni samassa köynnöksessä.



Marjanpoimintaa



Lauantaina usea tunti vierähti herukkapensaissa. Tosin rastaat olivat pitäneet monen pensaan tuotoksista huolta. Tosin en tänäkesänä edes viitsinyt peittää rastasverkoilla pensaita, sillä itsellänihän on oikeastaan nämä kesäherkut kiellettyjen listalla. Kaikista marjoista juuri herukoissa on eniten kaliumia, jota tulee välttää munuaissairauksissa. Pistin marjat lähes jakoon kotiin palattuanani.

Yksi valkoherukkapensas, vähän heikonlainen, kasvaa mökin pihapiirissä. Tosin se on alkujaan jo ollut mökillä, kun sen hankimme. On saattanut olla jo hyvinkin monta vuosikymmentä siinä. Montaakaan marjaa siitä ei heru, mutta jospa sen saisi hieman rehevöitymään, kun hieman kompostia sen tyveen iskisi.



Näillä vuodatuksilla päätän tämän vuorokauden höpinät ja palataan taas yöunien jälkeen blogiin.

Nyt on sitten ryhdyttävä tuumasta toimeen, kun kerran lupasin kirjoitella kesälomakuulumisia. Aamulla kyllä tuntui, että tänään ei tule mistään sitten mitään. Ensin oli tarkoitus mennä pyykkitupaan, kun äiti varasi vuoron poissa ollessani. Olisi tietty pitänyt tarkistaa vielä lomalta palattua, että lukko on varmasti oikeassa kohdassa varaustaulussa. Meillä kun on kiinteistössä sellainen taulu, jossa on kuukaudenpäivät sekä kelloajat, jolloin voi varata sopivamman ajan pyykinpesua varten. Äiti on iäkäs ja aina ei ole enää yhtä skarppi kuin ennen. Tosin meillä nuoremmillakin välillä pätkii. Äiti oli kyllä varannut oikealle päivälle pyykkivuoron, mutta kelloaika oli väärä. Meidän olisi pitänyt olla pyykillä jo seitsemältä ja menimme siis vasta vuoromme päätyttyä. Onneksi pyykkitupaan tuli joustava naisihminen ja saimme pestä lakanapyykit hänen vuorollaan kun hän oli pessyt ensin omat pyykkinsä. Tosin jouduin muun lomapyykin pesemään kotikoneella ja tämä urakka vei koko päivän, kun pyykit piti ripustaa naruille ja kuivatella ulkona. Sitten tietokonepaholainenkin iski juuri samaan kertaan. Virustorjuntaohjelma temppuili. Onneksi sain ohjelman samaan muotoon kuin aiemminkin. Mitäköhän siinäkin sitten taas oli?

No, nyt lomatunnelmiin. Tosin täytyy ensin kertoa hieman negatiivista palautetta maaseutulomailusta. Heti ensimmäisenä lomapäivänä lähdimme tyttären perheen kanssa Joutopäiville. Oli lämmin päivä ja jano yllätti. Juomaa haettiin paikalliselta ravitsemusalan yrittäjältä. Tosin oli kyse aivan tavallisesta limsasta. Siinä kesävieraat maistelivat myymälän juomapullosta limpsaa. Maku vaan ei ollut tutun juoman makuista. Havaitsimme, että pullosta oli raaputettu päivämäärä pois ja tarkastimme myymälän juoma-altaasta muut juomat ja saman merkkisistä limpsoista oli kaikista raaputettu viimeinen käyttöpäivämäärä pois. Muut limpsat olivat vanhentuneet kolmisen kuukautta aiemmin. Huomautimme asiasta ja myyjä haki takahuoneesta tuoreempaa limpsaa mutta pikkupulloissa, joita saimme sitten kaksin kappalein vastaamaan maksettua juomaa. Joskushan myymälässä voi jäädä vahingossa vanhaa tavaraa myyntiin, mutta kun kaikista pulloista raaputetaan päivämäärä pois, niin teko on jo tahallista asiakkaitten pettämistä. Minusta tämä oli aika halpamainen temppu. Kyllä kärsi luottamus tätä kyseistä ravitsemusliikettä kohtaan. Seuraavana päivänä ostin mausteita eräästä kyläkaupasta ja ne olivat myös viime vuoden puolelta. Tosin niissä oli alennettu hinta, mutta ei mainintaa, että kyseessä on vanhentuneet tuotteet. Lisäksi huomasin ostaneeni vakiohintaan myös vanhaa tavaraa. Kesäloman aikaan lomalaisia kai on helppo petkuttaa, kun oletetaan ettei ketään tarkkaile tuotteen tuoreutta. Laitetaan myyntiin niitä tuotteita, joita on talven aikaan jäänyt myymättä ja ovat jo vanhentuneet. Täytyy kai entistä enemmän tarkkailla myytävien tuotteiden päivämääriä ja tehdä ostopäätös vasta sitten sekä miettiä mitä kauppaa kannattaa tästä lähtien.

Oli lomalla monta positiivistakin asiaa, vaikka ilma ei varsin suotuisa ollutkaan. Välillä paistoi, vaikka enimmäkseen jaksoi sataa. Ensimmäisen viikon aikana meillä oli akkavalta talossa kun tytär lapsineen oli mökkilomalla. Tosin pikkuisessa mökissä oli aikamoinen huiske.Sadepäivinä piti keksiä jotain puuhaa ja niinpä tuli eräänä päivänä poikettua Hirvensalmella rantakahvilassa ja sieltä jatkoimme matkaa Kissakoskelle, jossa on vesivoimala sekä pieniä paikallisia yrityksiä. Kaunista katseltavaa oli ympäristössä.



 Vieraat saatettiin vajaa viikon päästä Mikkeliin, jossa kulutimme aikaa kirppareilla ja ruokaillen. Lisäksi käväisimme Kenkäverossa.



Kenkäverossa oli kaikkea hauskaa ja erilaisia myyntipisteitäkin. Otin kuvan valkoisilla kengillä koristetusta aitauksen tasosta. Mitä erilaisempia kenkiä oli näytillä ja osaan oli laitettu kukkiakin kasvamaan. Aika hauska oivallus. Vieraat saatiin illalla onnellisesti junaan ja mökki ammotti taas hiljaisuuttaan.

Iloisiakin yllätyksiä oli lomalla, kun MarLi majaili hieman samoilla suunnilla ja niinpä päätimme tehdä nettitreffit. Tapasimme paikallisella torilla. Oli kuin tuttua olisi mennyt tapaamaan, vaikka ei minulla ollut harmainta aavistustakaan miltä MarLi näyttäisi, muuta kuin puhelimen perusteella annettu vinkki missä hän suunnilleen istuu torikahviossa. Kiertelimme paikallisilla kirpputoreilla, kaupoissa, taitoshopissa sekä päälle päätteeksi poikkesimme Desing Anu Pylsyllä, Pynnölän vanhalla kansakoululla, jossa on hänen ateljeensa. Tämä oli minulle toinen käynti kyseisessä paikassa, jonka avajaisia vietettiin kesäkuulla, jolloin en päässyt mukaan. Ekaa kertaa kävin siellä muutamaa päivää aikaisemmin. Anuhan on paikallisia kädentaitajia ja suunnitteliujoita, jonka käsialaa ovat kauniit kalliomaalauksin suunnitellut tuotteet. Itse ostin myymälästä vain pari kattaiskynttilää lapsenlapsen ristiäisiä ajatellen. Oli kiva tutustua Pynnölään ja ihailla myymälän tuotteita ja itse vanhaa koulurakennusta.Anun tuotannon lisäksi myynnissä on myös tyttären Annan "Lande by Anna"-tuotantoa. Tarkoitus oli ostaa ystävättärelleni synttärilahjaksi pronssinen aurinkoriipus, jonka sitten loppulomasta onnistuinkin saamaan loppuunmyytyjen riipusten tilalle kun saatiin uutta tuotantoerää.



MarLin kanssa sitten poikettiin meidän mökillä kahveella ja päivä oli oikein mukava ja tämä blogitutun tapaaminen livenä oli oikein iloinen tapaaminen. Kiitos MarLille. Kiitos myös tuliaisista, kun hän toi minun "saneerattavaan" nukkekotiin omatekemän päiväpeiton sekä pikkutyynyn nukensänkyyn. Kunpa saisin urakan vielä jossain vaiheessa aluilleen.

Loman aikana käytiin yhtenä päivänä Jyväskylässä bongaamssa kirpputoreja. Tämä kaupunki ei ole niin tuttu, että sieltä olisi aivan hetkessä löytynyt, mutta onneksi pääsimme Laukaantien varrellla olevalle jätti-isolle kirppikselle, jossa aika kului kuin siivillä. Sieltä kyllä lähti monen moista kamaa mukaan.

Viimeistä edeltävällä lomaviikolla poikkesimme kahdeksan kilometrin päässä mökistämme olevalla Ahti Karjalaisen synnyin kodilla "Lepolassa". Matkaa kun ei ole sen enempää, mutta jostain syystä siellä vaan ei ole tullut poikettua vaikka viikottain ohi paikan ajammekin. Nyt tämä aukko sivistyksessä tuli korjattua. Lepolassa oli museomyymälä, joka muistutti Ahtin isän kyläkaupasta. Talossa on ollut posti ja aiemmin se oli tien toisella puolen olevassa rakennuksessa. Tilalle oli täksi päiväksi tuotu myös kotieläimiä. Siellä oli poni, karitsa sekä lammas ja vasikka. Lisäksi häkissä oli pieni kani. Tutustuimme Ahtin kotitaloon, vaateaittaan, saunaan, riiheen ja siellä olevaan Arabian astianäyttelyyn sekä varastorakennuksiin. Pullakahvit nautimme museomyymälän välittömässä läheisyydessä. Oli nostalgista käydä siellä Lepolassa, kun esillä oli kaikkea ihanaa vanhaa tavaraa ja osa sellaista joista itselläkin on muistoja lapsuudesta. Tällaiset vanhat kotimuseot ovat mukavia käyntikohteita.


Lepolan portilta

Eräänä lomapäivänä käväisimme myös Leivonmäellä kirpparilla ja sieltä ajoimme Karoliinan kahvimyllyyn leivoskahville. Paikka on suosittu virkistyspaikka, josta saa mahtavia kakkupaloja kahvin kanssa. Valinta oli vaikeaa, sillä tarjolla mitä hienompia kakkupalasia ym. leivonnaisia. Loppujen lopuksi valitsimme tiramisukakkua palastet. Tuli kyllä aika täyttävä olo moisista isoista herkkupaloista. Sitten suuntasimme takaisin mökkimaisemiin.

Olin luvannu vielä nettiystävälleni Elinalle, että poikkeisimme Joutsan tiekirkossa lomamme aikana, jossa hän on ollut oppaana kesäajan. Olikin viimeinen mahdollinen päivä poiketa siellä kirkossa, jossa mieheni on aikoinaan päässyt ripille jo lähes 40 vuotta sitten. Saimme loistavan opastuksen ja Elina tarjosi meille mahdollisuuden tutustua tapulin museonäyttelyyn. Siellä oli kaikkea hauksaa entisajoita, kuten häpeäpaalu, jossa oli kolme vai oliko neljä porrastusta. Liekö ollut tekosten mukaan sitten paikka...eli vähän niin kuin palkintopallillakin. Ylimmällä istui varmaan sitten suuremman häpeän aiheuttajat.  Kirkko on upea vanha kirkko, jossa on paanukatto. Tosin hieman häiritsi, että kattoa on korjailtu yläosasta kiiltävällä peltikatolla, joka sotkee vanhaa idylliä.


Joutsan kirkko


Kirkon alttarialueelta

Parissa tilaisuudessa olen tässä kirkossa ollut eli yksissä rippijuhlissa ja mieheni kasvatti-isän hautajaisissa. Kirkko on saneerattu jokunen vuosi sitten. Otin useita kuvia kirkoista, mutta tähän on niin paha kaikkea mennä laittamaan.

Mikkelissä ja Mäntyharjulla sekä Kangasniemellä tuli loman aikana piipahdettua. Tosin normaalisti ei näin monessa paikassa jaksa käydä, mutta tänäkesänä sää kun ei ilmojen mukaan suosinut, niin piti keksiä muuta ajankulua. Tosin tuli kyllä käytyä uimassa, remontoitua sekä metsän antimia noukkimassa.

Kirjoittelen lisää sitten muusta touhusta vähän aihepiirin mukaan.

Edit-täti huomasi (7.8.2007), että en ollut linkittänyt käyntikohteita, jotta te hyvät lukijani saisitte myös virtuaalisesti tutustua näihin käyntikohteisiin. Tiedä, vaikka joskus sitten eksyisitte itsekin näille maille.

Enää yksi yö ja sitten päästään lomatunnelmiin. Matka mökkimaisemiin alkaa ja tiedossa on mökkivieraita ja rentoa vapaata oleilua. Jotta ei työt unehtuisi niin edessä on vielä kaikennäköistä puuhastelua, kuten se terassin viimeistely eli maalaus. Halkoliiterikin näyttää olevan aikan tyhjä hakatuista haloista, joten siinä miehelle työsarkaa. Minusta ei niihin hommiin ole. Tosin haketta käymälään ja puiden suojiksi tontin ylimääräisistä risuista ja oksista on kiva silputa välillä koleina päivinä varastoon. Eipä tarvitse sitten kaupasta ostella sellaisia hakesäkkejä. Katsotaan sitten loman jälkeen mitä kaikkea ollaan saatu aikaiseksi ja mitä on jäänyt vain muhimaan pääkoppaan. Eilen poika muistutti sellaisesta asiasta kuin Kiinteistön jätevesiselvitys. Huh, kaikkea sitä keksitäänkin ja siinä sitä pohtimista mitä meidän pitää tehdä ja pitääkö edes tehdä mitään? Ainakin pitää kirjoittaa se selvitys ym. lomakkeita....kaiken maailman karttoja ja tietoja, joista ei ymmärrä hölkäsenpöläystäkään. Onneksi ei ole kuin kantovesi ja kompostikäymälä sekä talousjätekomposti. Vesi tulee ja menee siis kun jaksaa kantaa. Ainoa viemäri joka on, niin on saunassa, josta johtuu se vesi saunan taakse rakennettuun kuoppaan, jossa on isoja kiviä tai jotain sellaista. Se on tehty joskus edellisen omistajan aikana. Täytyy kai käydä kunnantoimistossa lomalla kyselemässä ohjeita ja neuvoja, jos siellä edes heinäkuussa on ketään paikalla.

Loma alkaa Joutsan Joutopäivillä, jotka järjestetään jo 34. kerran. Olen siis tainnut olla lähes joka vuosi Joutsassa siihen aikaan. Ensimmäisiä kertoja kävimme siellä joskus 1973 eli samana vuonna kun menimme kihloihin.Ehkä ihan silloin vielä en käynyt Joutopäivillä. Ihmettelin muutama vuosi sitten  SeinäjoenTangomarkkinoilla ollessamme, että Ylistarossa majoittuessamme, että sielläkin oli Joutopäivät. Joskus sitten mökkipaikkakuntamme lehdessä pähkäiltiin sitä ja todettin, että nämä Joutasn Joutopäivät ovat ne aidot ja alkuperäiset joutopäivät. Päiviin sisältyy aina hyvin musiikkipitoista ohjelmaa. Perjantainan kohokohta taitaa nuorille olla ainakin Joutorock ja siellä mm. Hanna Pakarinen. Lisäksi on Riihidickoa ja karaokea. Meikäläinen pysyy kyllä kaukana Rock-konsertista.



Markkinatori täytyy kyllä aina Joutopäivien aikaan kiertää ja lapsille onkin luvassa myös huvipuistoa ym. hauskaa.
Haloo....kaikki sinkut. Launtaina on Joutopäivillä "Sinkkutreffit", jota juontaa rakkausvalmentaja Mia Halonen. Luvassa on myös rakkausakatemiaa jne.
Tekisipä mieli mennä juhlistamaan Joutopäiviä Talomuseolle, jossa esiintyy Jorma Kääriäinen & Riku Niemi orkesereineen ja Mambakin on näkyvillä. Kaiken laista hauskaa on muutakin ohjelmassa, mutta isolla porukalla ei taida oikein raaskia mukaan, kun kaikki maksaa niin paljon. Elämä on vähän sellaista sorttia.



Joutomistä kuvaava puutaide nelostien tuntumassa kehoitaa ajamaan rauhallisesti ja siinä se toivottaa myös matkalaiset tervetulleiksi Joutopäiville Löysin hauskan linkin netistä, jossa kerrotaan tuon joutomiehen taustasta, miksi siitä on tullut sellainen perinnemies kuvaamaan Joutsan joutopäviä.

Täytyy varmaan varautua kotoa lähtiessään pankkiautomaatin kautta, kun kylällä on yksi ainoa pankkiautomaatti ja viime vuonnakin rahat loppuivat siitä kyseisenä viikonloppuna. Seuraava automaatti olisi kolmenkymmenen kilometrin päässä. Kauan on pitkä matka. Tänä heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna on pienellä pakkakunnalla väkeä enemmän, kuin koskaan muulloin ja sitten kylä hiljenee kummasti. Tosin kesä-elokuussa on liikennettä kyllä normaalia enemmän, kun mökkiläiset ovat palanneet maisemiin. Muuten tämä kylä on aika "kuollutta". Monesti viikonloppuna kun lähdemme kotia kohti, niin kylällä näkyy yksi tai kaksi kulkijaa katselemassa niiden ainoiden kauppojen ikkunoita, mutta joskus ei näy yhtään ketään liikenteessä.

Joutsan Seutu-lehdestä eilen luin uutisen, jossa kolmen villisian lauma oli syönyt erään taajaman tilalta perunat ja siirtyneet sitten toiselle tilalla ja popsineet, niin siemenperunat kuin uudetkin perunat "parempiin suihin". Toisen perunapellon omistaja kertoi, että yleensä on saanut koko vuoden perunat siitä tilkustaan ja nyt sitten yhden viikonlopun aikana kolme villisikaa pistää koko sadon poskeensa. Aika turhauttavaa työtä. Lehden mukaan yleensä villisiat paljastuvat tullessaan syksyllä pelloille ruokailemaan, mutta nämä siat ovat ottaneet vähän etuaikaa. Pari kertaa olemme eläessämme nähneet villisian luonnossa. Muutama vuosi sitten ajoimme Heinolassa synttäreiltä pois, niin villisika pujahti auton ohi metsiköön. Keväällä mies havaitsi villisian menevän tonttimme rajalla metsään, kun lähdimme mökiltä. Onneksi ei ole perunoita, kun ei ole perunapeltoakaan. Marjoja kyllä löytyy ja kerran ihmettelimmekin, kun edellisenä viikonloppuna oli karviaspensas täynnä viittä vaille kypsiä marjoja ja seuraavana viikonloppuna kun piti kerätä ne, niin jäljellä oli vain yksi karviainen. Tallattu polku meni pensaan ympäri ja ihmettelinkin, että kuinka niin piikkisestä pensaasta pystyy supikoira, näätä tai metsäsika syömään kaikki marjat.

Palaan vielä blogiini ja huomisen jälkeen "Tarjuska" vaikenee neljäksi viikoksi. Koittakaa kestää!

Edit! Anteeksi taas jälleen kerran, jos täällä on niitä "kirotusvirheitä". Mä olen haka siinä hommassa, kun en malta lukea mitä olen kirjoittanut. Sormet vaan välillä osuu vääriin näppäimiin...suokaa anteeksi. Siksi sitten tulee sellaisia ylimääräisiä haamupäivityksiä.

Olet maamme armahin Suomen maa, ihanuuksien ihmemaa...joka niemen notkohon saarelmaan, kodin tahtoisin nostattaa.



Kesä ja kielonkukat. Se tuo mieleen juhannuksen. Vaikkakin vielä on aikaa suven suureen juhlaan. Valkovuokot taas kuuluvat äitienpäivään. Niitä vaan ei meidän mökkimaisemissa ole näkyvillä. Tosin ei kielojakaan monen pihapiirissä kasva. Siksi kai ohikulkijoita houkuttaisi napsia kukkia myös meidän pihapiiristä.



Pikkuhiljaa kukkia herää eloon myös mökillä. Täällä eteläisessä osassa maata on kevät jo paljon pidemmällä kuin mökkiseudulla. Vuohenjuurista oli vain yksi kukkanen auennut. Kullerot ovat nupuillaan.



Omenapuut ovat vasta nupuillaan, mutta niiden punertava kukan väri toi jo niin kauniin keväisen tunnelman. Täällä kotosalla on jo kukkien terälehdet suurelta osilta omenapuista varisseet. Sireenit olivat vasta pienillä nupuilla ja kotosalla sinisiä kukkia näkee vähän joka puolella.



Tulppaanit olivat päiväsaikaan kauniin hehkeän värisiä ja avoinna. Illan tullen supistivat terälehtensä takaisin suppuun. Punaisia ja keltaisia tuppaaneita kasvaa kukkapenkissäni. Vielä tuo verkkoaitaus tuossa on kaiken varalta, jos jänikiä ilmaantuu.



Muutama pien orvokin taimikin on kasvanut vesisaavin viereen. Aiemmin on verannan katon pielessä ollut monivuotisia orvokkeja amppelissa, joten niitä siemiä on tippunut maahan ja näin ollen siementänyt itsestään tuota kauniin väristä kukkaa kukkapenkin ulkopuolelle. Ihan kaunis väri tuossa kukassa, vaikka onkin hieman pienen lainen.



Oven pielessä kasvaa pikkusydänätä ja takana on kuunliljaa, josta ei ole vielä maan pinnalle noussut kuin yksi taimi. Oikealla laidassa, josta ei kuvassa näy mitään, kasvaa bioneja Ihmeen paljon nekin olivat vartta kasvattaneet viikon aikana. Hieman jaksoin kitkeä rikkaruohoja ja nokkosia kukkapenkeistä, mutta kun alkoi heikottamaan, niin oli pakko lopettaa. Seuraavalla kerralla kun menemme mökille eli silloin kesäkuun puolivälissä, niin pitää ottaa aivan lungisti eli biopsian takia ei saa ahertaa ei raataa.



Lauantaina ostosreissulla kirkolla, oli pakko ostaa tällaiset puutarhajalkineet. Tosin helppo laittaa jalkaa ja sukat eivät kastu, kuten lenkkareissa jos maa on märkä. Ihmettelin kirkolla käydessämme, että pelargoniat maksoivat siellä torilla 4-5 euroa. Täällä pääkaupungissa niitä saa 1,50-2,50 hintahaarukalla monesta paikaa. Tosin täälläkin on hieman kalliimpia myös, mutta mietin että on se kummaa, että maalla jossa kukkia kasvatetaan ja tuodaan etelään, ovat kukat kalliimpia. Samoin näyttää olevan perunoiden hintaluokka ja marjatkin kesällä. Taidan kantaa täältä kukat mökille. Joskus naurattaa, että kaupungista rahdataan multasäkkejä maalle, josta luulisi sitä löytyvät edulliseen hintaan. Maailmassa monta on ihmmellistä asiaa...

Perjantaina lähdimme tapamme mukaan mökille. Illalla pihapiirissä kävellessään mies oli astua autosta ulos tullessaan tällaisen herra Rupikonnan päälle. Taskulampun valossa Rupikonna viihtyi varsin hyvin paikoillaan.  Oli siinä poseraavinaan ja lopulta lähti omia loikkiaan jatkamaan matkaa metsän siimekseen.



Lauantaina piipahdimme kirkolla, kun vesisadaetta tuli taivaan täydeltä. Siinä ei sitten voinut mitään puutarhatöitä tehdä, joten kirpparille kirkolle ja samalla poikettiin mieheni lapsuuden kodissa. Siellä kissat tuvassa leppoisasti toistensa kainalossa kyyhöttivät ja lämmittivät toisiaan. Ai, kuinka somaa.



Talossa oli iso pihapiiri, jossa jokavuotiset haarapääskyt lentelivät. Niitä oli kiva seurata. Harvoin meidän pienessä pihapiirissä pääskysiä näkee. Joskus erehtyvät sinnekin naapurimme pihapiiristä. Pääskysiä on tosi hankala kuvata, kun lehtävät niin vikkelään, jotta kuvaaminen on aivan hakuammuntaa. Kuitenkin onnistuin jokusen kuvan nappaamaan kun tarpeeksi aikaa niiden kuvaamiseen tuhrasin.


Haarapääsky karjakeittiön katolla viirin nokassa

Pääskyt lentelivät pitkin taivaalla ja sähköjohtojen päällä. Tosin sateisella ilmalla oli myös kastematoja ja muita nilviäisiä paremmin tarjolla myös hiekkaisen maantien pinnassa. Tässä ryhmä pääskysiä murkinalla.



Tosi pitkiä kastemadon lieroja mateli tiellä. Minä en kyllä voisi moisia matoja käteeni otaa tai saati sitten ongen koukkuun laittaa. Tosin ei minun kyllä tarvitsekaan. Lisäksi kun nyt on vielä kalakin ruokavaliosta kielletty sen fosforin vuoksi. Ruotokaloissahan on runsaasti fosforia, vaikka on sitä maitotuotteissakin.



Kotimökissä istuskellessani huomasin leppäkertun verhokapassamme. Siinä se käveli pitkin ikunaverhoja, kunnes sen lopulta sinne ulos sormien päälläni kannoin. Sinne se sitten varmaan lensi sen ison kiven juureen.



Räkättirastaita on liiaksikin mökkimaisemissa. Aamutuimaan katsoin ikkunasta ja näin sitä räkätit istuivat sähköjohdon päällä tutkailemassa mitä pihapiiristä löytyy syötävää. Tosin tässä vaiheessa ei vielä ole kovin hyvät apajat, mutta annas olla kun mansikat, herukat ja omenat kypsyvät. Sitten tarvitaan jo hieman suojaa pensaiden ja mansikkamaan suojaksi. Ei ole kivaa kun lähes joka mansikka tai omena on jäystetty puoliksi.


Räksä sähköjohdolla

Viikonloppuna mökillä ei tekisi mieli kun kulkea kamera kädessä ja bongailla ihania luontokuvia. Tosin ein paljoa kyllä tänä viikonloppuna jaksanutkaan. Perjantaina oli niin väsynyt, kun aamusta olin saanut jo unilääkettä sitä tutkimusta varten. Koko päivän sitten haukottelin ja illalla uni maittoi.

Paljon on olisi taas viikonlopun jälkeen kuvia näytettävänä ja siksipä laitankin vielä yhden postauksen. Esittelin viime viikon valokuvatorstain kuva-aiheena tyhjää vesisaaviani, joka herättikin monen moisia muistoja monen lukijan mielessä. Tässäpä lisää muistorikkaita vanhoja kuva-aiheita.



Nyt oli tippa saavin pohjalla vettä. Tosin ei ole tainnut paljoa sataa viimeaikoina, mutta kyllä saavissa vesi pysyy vaikka näyttääkin aika hataralta. Saavin reunoihin on jo tummentunut veden jättämää jälkeä.



Kaadoin saavin nurin ja sen olemattoman vesimäärän nurmikolle.



Tällaisen sahtitiinun ostin aikoinani eräältä paikkakunnan pihakirppikseltä, jossa poistettiin varastoon kertynyttä vanhaa roinaa. Tosin tiinu on sen verran turvonnut, että vanteet eivät tahdo oikein pysyä paikoillaan. Sahtia varten tätä tiinua ei kyllä enää käytetä, mutta kunhan on pihamaalla koristeena ja siinä voi pitää vaikka kukka-amppelia päällä tai pesuvatia.



Tämän lasten valurautarunkoisen pirttipöydän löysin joskus Helsingistä kirpputorilta. Naapuri uusi pöydän lautaosat ja minä maalasin ne punaisella maalilla. Pöytä painaa kyllä mahdottomasti, mutta nuo valurautaosat ovat erittäin koristeellisia, aivan kuin vanhan Husqvarna-ompelukoneen matallijalustassa.



Miehen suunnittelema keksintö. Tässä on puupölkyn päällä oleva vanha laivan lampun sisäkupu ja siinä tasona vanha myllynkivi. Tämä on hyvä muurikkapannun alunen, eikä kuumene. Yhtenä kesänä tintti oli keksinyt tehdä pesän lampunkupuun. Lintu oli päässyt sinne kuvaun ja kiven laidan välistä ja kun vielä muurikkapannu oli siinä suojana, niin siinähän olikin oiva pesän paikka. Tosin emme päässeet silloin lettuja paistamaan pesimisaikaan.



Tällaiset vanhat nukenvaunun raadot ovat jostain roskalavalta eksyneet meidän mökin pihamaalle. Tosin ei enää ehkä alkuperäistä tarkoitusta palvele, mutta pihapiirissä koristuksena kylläkin. Voihan siihen tosin kukkiakin istuttaa.



Pikkuhiljaa kevät on tulossa, mutta ei niin nopeaa kuin täällä etelä-Suomessa. Idänunikot ovat nostamassa pikkuhiljaa lehtivarttaa maan uumenista. Saahan nähdä montako kaunista kukkaa tänä vuonna saadaan ikkunan alustaa kaunistamaan. Se on vaan ikävää, että kukat kestävät vain muutaman päivän. Jos ei samalla hetkellä satu olemaan mökillä, niin niistä on enää vain muisto jäljellä. Täytyy toivoa, että pääsee näkemaan sen kukkaloiston.



Narsissit olivat vasta nupuillaan kuten myös tulppaanitkin. Kukat ovat jääneet melko lyhyiksi, sillä aika pitkään on pakkasöitä vielä alueella ollut. Odotellaan sitten vaan näidenkin kukkien aukeamista.



Maitolaituri ja nostalgiaa. Tällaisia laitureita löytyy vielä pakkapaikoin meidänkin mökkipaikkakunnalta. Tämä maitolaituri on toisella puolella tietä mökiltämme.

Perjantaina lähdimme sitten mökkireissulle. Matkan varrella, kymmenen kilometriä ennen mökkiämme oli pellolla harmaa iso lintu. Se oli kurki. Oli ihan pakko pysäyttää auto ja mennä kameran kanssa tienlaitaan nappaamaan kuva. Kovin ei ehdi kameraa säätelemään ja kokeilemaan, kun silloin on todennäköisesti lintu mennyt jo teille tietämättömille.



Launtaiaamusella herätessäni kurkistelin tuvan ikkunasta ja sinäpä myllynkiven päällä istui pieni talitintti. Onneksi se ei havainnut, että sitä kvuataan, muuten olisi lähtenyt siitä lentoon.



Lauantaina lähdimme luontokävelylle ja vastaan tuli kevään ensimmäinen perhonen. Pari nokkosperhosta lenteli leskenlehdillä jätepisteen vieressä.



Näimme myös jälleen niitä ilveksen jälkiä. Aivan tuoreita jälkiä oli kierrätyspisteen vieressä ja kuulin, että jänikset ovat kylältä kadonneet, kun ilves on tullut maisemiin. Hiihtolomalla ihmettelimme, että mitä jälkiä oli lumessa pellon laidalla. Siellä on kuulema myös kettu, joka vaanii kurkia ja joutsenia. Itse en ole vaan sattunut näkemään. Se sitä vielä puuttuisi, että karhu kävelisi vastaan: Niitäkin kyllä alueella on aikaisempina kesinä havaittu, mutta onneksi ei ole koskaan vielä vastaan kävellyt.



Ilveksen jäljet....pieni puutikku tuossa vierssä on ison naulan mittainen, joten siitä voi vähän arvioida noiden jälkien kokoa. Tupsukorva taitaa olla kuitenkin sen verran arka, ettei ihan tahallaan ihmisille näyttäydy. Sen verran kylän kissat kuitenkin vaistuoavat, että eivät mielellään mene pihamaalle.



Tien läpi menee sellainen sadavesiputki, joka laskee pieneen ojaan. Vesi pärskähti hienost kiveä vasten, joten piti ottaa siitä kuva.



Paluumatkatkalta luontokävelyltä kuului naapurin metsäaukolta kumisevaa naputtelua. Tikka se jossain hakkaa puuta. Pieni tutkimusreissu aukon sulle ja siellähän haavan oksilla tikka naputteli. Tämä kuva on otettu melko pitkältä ja ei tikka näkyi kuvassa pienen pienenä. lähensin tätä kuva hieman.

Olisi ollut tosi paljon kuvattaa myös mökkipihamaalta kuinka kevät on edistynyt, mutta jos laitan, niin sitten ne ihan omaan postaukseen, sillä Jussi tuossa valokuvatorstain postauksessa kommentoi, että on liian paljon kuvia ja ei aukea kunnolla. Mä kun olen hieman outo muuten toimimaan ja tekee aina mieli esitellä niin monta kuvaa kerrallaan.

Sunnuntai-iltana kun palasimme mökkiviikonlopulta kotia, niin naapuritalon ulkoportaan vieressä oli mustavalkoinen kissa, joka pälyili oven edessä seisovaa otusta. Mikä se oli? Hämärässä tuumin, että se olisi siili: Ei ollut siili, vaan mahdottoman isokokoinen ROTTA. Hyi, kauhistus.....Jos olisin ottanut kuvan, niin kissa olisi lähtenyt livokkaaan, joten annoin kissan sitä kytätä, mutta tokkopa uskalsi käydä kiinni. Mies vei auton parkkipaikalle ja sillon näki kuinka harmaa kissa josatin tuli apuvoimiin. Kissa lähti jahtaamaan pihan poikki viilettävää rottaa. Ties miten jahti päättyi,. mutta ei ole tosiaankaan mukavaa, että asuinpihapiirissä rottia vilistää.

Kuten allaolevista postaukista ehkä olette huomanneetkin, niin lomalta ollaan kotiuduttu. Monista vastoinkäymisistä huolimatta loma oli mukava ja virkistävä sekä rauhoittavakin. Maanantaina lähdimme aamuvarhaisella matkaan. Nappasimme entisen luokkatoverini mihensä kanssa kyytiin, jotta heidän ei tarvinnut lähteä mökilleen bussikyydillä. On melkein sama matka...vain parin kymmenen kilometrin mutka matkassa. Matkakin menee joutuisammin kun on kyytiseuraa. Lähes perillä ollessamme  mies havaitsi autossa olevan jotain häikkää. Totesi siinä olevan todennäköisesti etupyörän laakerin hajonneen. Olimme luvanneet mennä keskiviikkona Kangasniemelle tapaamaan entistä työtoveriani, joka on muuttanut maaseudulle useita vuosia sitten. Tapaamme yleensä kesäaikaan ja tämä ystäväni vietti vast'ikään 60-vuotispäiviään etelän lämmössä, joten hän oli pyytänyt meitä rääppiäisiin lomareissuollamme. Tuo matkakin piti siis mahduttaa lomaan ja hieman epävarmoin ajatuksin, kun auto näytti olevan epäkunnossa.

Otin mökille mukaan askartelutarvikkeita sekä lankaa ja virkkuukokoukun. Maanaintai-ilta meni paperiruusuja ja pääsiäisoksia koristellessa.



Pääsiäiskoristeeksi noukin pajunkissoja. Kaapista löytyi mökiltä pussillinen värillisiä sulkia ja rautalankaa oli mukana. Lisäksi ostin Tokmanilta kauniita naruissa roikkuvia koristemunia.



Innostuin tekemään näitä paperiruusuja. Tosin valtaostan annaoin naapureille sekä tein nipun vielä entiselle työtoverillinikin synttärikukiksi. Ne ei ainakaan kuihdu. Hän kun pitää tekokukista.



Tiistaina sain illalla yht'äkkiä päähän piston tehdä hänelle synttärilahjaksi Salomoniin solmuhuivin. Tosin en uskonut alkuunkaan, että onnistuisin saamaan sitä yhdessä illassa valmiiksi. Tosin on jokunen solmuhuivi tullut harjoiteltua ja rutiiniakin on jonkun verran siten syntynyt. Tuumasta toimeen, siis ainakin yritän. Välillä kuitenkin päätin ehtiä saunomaan ja sitten kiiruusti jatkamaan. Sanoin miehelleni, että teen niin kauan, että valmista tulee. Kello oli yöllä klo kahden aikoihin, kun viimeiseiä koukkuksia vetelin. Sitten nukkumaan. Aamulla herättyäni kerimään lankaa tutuksi käyneeni osoitekirjani ympärille, sillä siihen mittaan olen tottunut. Sitten napsimaan lankalenkkejä poikki. Mies ojenteli minulle viiden lankapätkän nippuja ja minä niitä solmimaan huivin laitaan. Sopivasti sain työn valmiiksi ennen juhliin lähtöä.



Tässä tämä lahjaksi virkkaama huivi on. Siihen käytin Lidlistä ostamaani lankaa, jota meni toista kerää.
Ystäväni ihmettelikin, että mistä tiesin hänen toivoneen sellaista huivia itselleen. Sanoin, etten tiennytkään, vaan ajattelin, että hän saattaisi olla mielissään. Oli pakkokin keksiä hieman omaperäistä, kun ei ollut paljoa ylimääräistä rahaa tuhlattavana.
Kyläilyreissu meni hyvin, vaikka hieman pelotti autolla ajo, sillä entä jos se olisi hajonnut matkalla. Torstaina sitten lähdimme kuitenkin kirkolle kauppareissulle ja samalla matkalla käväisimme parissa auton huoltokorjaamossa. Ensimmäisessä ei ollut laakeria, eikä aikaakaan auttaa meitä. Toisessa palvelu pelasi, mutta osa puuttui. Piti tilata Jyväskylästä ja ei olisi ehtinyt sille päivälle. Ainoa vaihtoehtomme oli ottaa tiistaista rokulipäivää puolisolle ja soittaa kyytiläisille, että menevät kotiin linjurilla. Näin oli pakko jäädä mökille vielä yhdeksi ylimääräiseksi päiväksi. Tosin olisi ollut ehkä hieman vaarallistakin lähteä sillä autolla ajelemaan ruuhkaan, jos rengas olisi lukkiutunut matkalla ja auto ajannut vaikka kolarin. Torstain jälkeen auto seisioikin kauniisti mökin pihamaalla ja me nautimme ulkoilmasta kävellen ja valokuvaten
Lähes joka ilta lämmittelimme saunaa. Leivoin pääsiäiseksi rahkapiirakkaa sekä vanilijakreemipullia.



 Karjalanpaistikin kypsyi uunissa. Vierailimme naapureissa sekä bongailimme eläinten jälkiä sekä joutsenia. Tulipa myös haravoitua mökkipihamaatakin ja loppujen lopuksi valkoinen lumipeite peitti pihapiirin. Kaiken laista ilmaa ehti kokea viikon aikana. Oli siis kaunista auringon paistetta, kuten myös kovaa tuulta sekä lumisadetta ja pakkastakin. Tosin kotiin lähtiessä maasto oli jälleen keväisen tuntuinen ja tulppaanien ja pääsiäisliljojen sipulit olivat työntämässä lehtiä mullan läpi. Siitä se kevät pikkuhiljaa alkaa. Kauhulla kyllä kuuntelin kalamiesten pilkille menojuttuja. Toivottavasti tietävät milloin ei enää kannata jalkojaan järven jäälle pistää.

Tänään sitten lähdimme aamupäivällä kantamustemme kanssa autolla kirkolle autokorjaamoon. Jätimme auton pajalle ja itse suuntasimme kulkumme kylille. Kävimme kirppiksellä, torikahvilassa sekä paikallisessa lounasruokalassa syömässä. Näin saimme sielun ja ruumiin ravintoa ennen kotimatkaa. Olimme viettäneet kirkolla kolmisen tuntia, kunnes auto oli noudettavassa korjaamolta ja saatoimme turvallisesti jatkaa kotimatkaa. Poikkesimme Lahdessa parilla kirpparilla, mutta mukaan ei tarttunut yhtikäs mitään. Sekin oli kyllä hieman erikoista, eikö?

Huomenissa näytän teille enemmän luntokuvia mökkilomalta. Nyt on varmaan aika mennä pikkuhiljaa untenmaille. Aamusella täytyykin sitten herätä aikaisn pyykkitupaan, sillä nyt en saa äitiä avukseni, sillä äiti on Tukholmassa siskon kanssa.