Linie 297 DECO -Yksi kerä pinkki-violettia (105), kaksi kerää lila-violetti-tosi tumma violettia (107) ja yksi kerä rosa (7)
Violettisävyinen huivi tekeillä. Tähän voi taas jäädä koukkuun, kuten Salomoninsolmuihin aiemmin. Katsotaan nyt, että montaako väriä haluan komerooni. Kivasti juhlistaa jotain asua ja antaa uutta ilmettä. Ihan kirkkaan pinkkiäkin kun vielä jostain sais haalittua.
Edit:
Otetaan ilolla vastaan tietoa muistakin verkkolangoista, merkeistä ja saatavuusta eli missä niitä on saatavilla, esim. Helsingin ja pääkaupunkiseudun myymälöissä. Pinkit ja lilat erityisesti kiinnostaa, mutta muitakin ihania värejä haikailen.
Nyt kun vielä löytäis jostain esim. Tonig tai Linie 297 Deco, tai Novitan Frilla-lankaa lisää, niin tekisin pari huivia omaan sävyyn eli pinkki/lilaa ja lila / violetti / tosi tumma violetti. Syksyllä hankkimani silmälasit kun ovat sangoiltaan lilat, niin täytyy välillä kokeilla pinkin ja rosan lisäksi tuota uutta värisävyä. Taitaa lähteä huomenna kaupungille metsästämään kauniita frillalankoja. Työ tuntui alkuunsa vaikealta, mutta olikin sitten suhteellisen helpon hauskaa. Päivän sisälläkin tuo huivi kokonaisuudessaan valmistui, kun ei oteta sitä purkamista huomioon. :)
Pari vuotta ufo-laatikossani oli keskenjääneet tossuntekeleet. Joulun alla piti miettiä, mitä lahjaksi 85-vuotiaalle miehelle. Alunperin tossuntekeleet piti tehdä hänelle joululahjaksi pari vuotta sitten. Nyt muistin tossut ja päätin tehdä ne valmiiksi ja antaa lahjaksi.
Tossuista piti tehdä ensin ihan valtavan suuret. Nämä on tehty harmaasta Huopanen-langasta.
Tungin neulottuihin tossuihin muovikasseja, jotta eivät pesussa huopuisi laidoistaan kiinni. Varuudeksi harsin vielä rullalangalla tossun suihin langat esteeksi, etteivät pussit tulisi niin helposti pois tossuista pesun aikana.
Pesukoneessa pesin tossut hienopesussa 40 asteessa. Tosin unohdin kääntää linkousnopeuden maximista pienemmälle ja sillä seuraksella tossukat olivat pyykkikoneesta ottaessa aivan karmean näköiset eli meinasi itku päästä. Ne olivat kuin pyöreä pallo, jossa oli aukko suussa. Pituutta taisi olla noin 10 cm. Tuskissani yritin venyttää niitä pidemmiksi, mutta voimani eivät ihan riittäneet. Lopulta kastelin tossut lavuaarissa ja yritin venyttää niitä crocsien päällle. Mies töistä tullessa vielä auttoi mahduttamaan ne sinne kunnolla ja niin sitä sitten jännitin mitä niistä tossuista lopulta tulee.
Lopputulos oli kutakuinkin tällainen...
Niin sai sitten 85-vuotias itselleen huopatossut! ♥
Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi tehdä palmikkopipon, vaikka langat ovat odotelleet jo kevättalvesta nurkissa. Nyt ei enää juuri lippiksellä pärjää, joten pipoa teki mieli. Malli Novitan lehdestä, vaan hieman piti tuunailla kokoa, että saa vedettyä korvillekin. Mulla niin herkät kovat, joten ei siedä pakkasta ja tuulta. Tällainen siitä sitten tuli:
Myssy on tehty Novitan Softy lantasta ja väri tietenkin pinkki. Päätin tehdä myös huivin, mutta hermot eivät riittäneet palmikkohuivin tekemiseen,j joten päätin tehdä helmineulehuivin. Pikkuhiljaa työ etenee....
Ostin talvella Novita Purolankaa, josta aloitin tekemään Salomoninsolmuhuivia lahjaksi. Synttärit menivät ohi ja minä hieman jälkijunassa teen lahjusta loppuun, antaakseni sen ihanalle serkulleni. Nyt on vaan käynyt niin, että kyseistä lankaa ei olekaan näkynyt kaupoissamme, enkä Novitan sivustollakaan.
Mahtaisko kellään lankahamsterilla olla jemmassa muutamaa kerää kyseistä lankaa, jotta saan hapsutettua tuon huivin. Tietenkin maksan langasta ja postikulut, jos vaan saisin kaksi tai kolme kerää jostain tätä ruskea/beigesävyistä Novita Puro-lankaa. Jättäkää kommenttiinne sähköpostilinkki (ei näy julkisesti) tai minullekin voi laittaa tuon oman linkkini kautta viestiä, jos onnistuu.
Olisin iki-iloinen, jos joltain löytyisi.
Viime viikon tostaina kävin entisen työtoverini 75-vuotispäivillä. Jo kuukausi sitten aloitin lahjan teon eli olin luvannut tehdä hänelle syntymäpäivälahjaksi Salomoninsolmuhuivin. Jostain kumman syystä innostus lakkaa aina kesken kaiken. Alkujaan tein sitä muutamalla mökkimatkalla, mutta sitten kotioloissa työ jäi vain sinne käsityökassiin ja seuraavalla mökkimatkalla jälleen mukaan. Sitten tietenkin kävi niin, että mökkeilykausi päättyi ja työ unehtui pussukkaansa, kunnes vihdoin tajusin, että syntymäpäivä oli käsillä ja työ aivan keskeneräinen. Viimeisenä päivänä ennen juhlapäivää heräsin aamulla ja päätin olla avaamatta tietokonetta ja sen sijaan ryhdyin heti aamusta virkkaamaan puoliksi keskeneräistä huivia. Siinä meni "työpäivä" rattoisasti. Kuuntelin siinä sivussa lempimusiikkiani cd-soittimen kautta. Harvoin tulee kuunneltua, vaikka levyjä onkin kertynyt ehkä toista sataa telineeseen ja kaikkea ei ole edes kuunneltu sen jälkeen kun ne kerran on ostettu. Lähinnä kirpparilöytöjähän ne on, mutta kuitenkin.
Neljän aikaan, kun mies tuli töistä, niin hapsutin huivia ja huokaisin sen jälkeen helpotuksesta. Olisihan se ollut noloa sanoa, että "sorry, lahja tulee jälkijunassa".
Huivi on tehty Seitsemän Veljestä langasta. Lankaa tähän huiviin meni runsaat kaksi kerää ja kolmannesta kerästä tehtiin hapsut, josta jäi hieman lankaa vielä jäljelle. Lahjansaaja toivoi pitkää huivia ja sen hän sai. Hapsutkin olivat kohtalaisen pitkät ja niitä laitoin kolme lankaa, yhteen reikään. Pääntiekauluksen laitaan virkkasin kiinteitä silmukoita lenkkeihin, jotta ei näytä niin venyvältä.
Tässä luomus lahjan saajan yllä:
Onneksi lahja oli mieleinen ja nyt sain lenkeistäkin suhteellisen pienikokoisia, joka kyllä näytti silmääni paremmalta kuin aiemmat tekeleeni. Pikkuhiljaa kädet oppivat tuon taidon. Koskakohan ehtisi opetlla niitä sukkien kantapäitä?
Viikko sitten sain idean ja insipiksen, tehdä itselleni juhlia varten hapsulangasta hihattimen. Alkuunsa kaavailin tummaa, lähinnä mustaaa hihatinta, mutta varastossani ei ollut kuin yksi ainoa kerä mustaa virolaista hapsulankaa. Niinpä tyydyin varastoni antiin ja mitäpä muuta sieltä löytyikään, kuin aiemmin Lidlistä hamstraamaani Las Vegasin hapsulankaa. Se sai kelvata ja toki sekin sopii mustien vaatteiden kanssa, joten tuumasta toimeen.
Näillä pääsin hyvin alkuun. Ohje löytyi viime talvisesta Novita-lehdestä, paitsi käytin Tango Faniin sijasta Las Vegasin hapsulankaa. Puikot olivat banbuiset...kokoa jotain...sopivat kuitenkin. Lankaa tekeleeseen meni pakkausessa olleet viisi kerää kutakuinkin tarkkaan eli tuossa kuvassa oleva nyytti jäi vain jäljelle.
Tällainen hapsuinen ja pörröinen pinkki hihatin siitä tuli takaa päin ja edestä....
...tuli tällainen. Kiinnitin toisen hihan suuhun helmillä somistetun kukkasen. Tosin kuvassa hiha hieman on valunut pois paikoiltaan. Olimme pikkujoulua viettämässä Hyvinkään Sveitsissä ja tanssieessa huomasin hihan hieman valuvan, joten kotona vähän kursin hiha-aukkoa vähän pienemmäksi. Nyt tuntuu jo paremmalta ja kauniita kehuja tuli tuosta hihattimesta, joten ei kai se sitten ihan hullunkurinen ollut. Ainakin se oli mukavan lämmin, mutta ei kuitenkaan kuuma.
Saatanpa vielä innostua tekemään vaikka mustakin tuollaisen tai sitten jonkun vastaavan.
Vihdoin ja viimein....sain tehtyä siskon tilaaman neuleboleron valmiiksi. Meillä oli diili, joten lupasin tehdä hänelle boleron ja saan vastineeksi askartelutarvikkeita. Oikeastaan pitää sanoa, että olen saanut jo suuren osan "palkastani" ja vielä on saamatta laite, jolla voi tehdä paperista itse tehtyä "paperia".
Vähän 'väkinäisesti' aloittelin tuota boleroa, koska pelkäsin juuri sitä, että en jaksa kovin innokkaasti tehdä kyseistä tilaustyötä. Sisko vakuutteli, ettei ole mitään kiirettä....sitten vasta kesän jälkeen tarvitsee. Kesä meni, syksy meni ja talvi on jo ihan nurkilla, joten päätin jatkaa siitä mihin joskus keväällä tai alkukesällä jäin. Paljostahan ei ollut kiinni, vaan muutama sentti neulosta ja virkkauskerrokset hihojen suihin sekä kauluksen ja helman ympäri. Tämä malli on Novitan keväisestä lehdestä.
Samoslanka on aika raskaan oloista puuvillalankaa ja loppua kohden neulos painoi kyllä aika reippaasti. Ajattelinkin, että miltäköhän tuntuisi tehdä vastaavan lainen neulos mohairlangasa? Ihan kaunis siitä tuli, vaikka kuvittelin etten ymmärrä noista virkkuukerroksista yhtikäs mitään. Ymmärsinhän, kun tarkkaan katselin kuvia ja luin tekstin ja yritin tehdä ohjeen mukaan.
Tämä bolero tuntuu kyllä aika reippaan kokoiselta, tämän muotinuken päällä ja samoin tuntui itsenikin päällä. Siskon päällä sen on varmaan paljon paremman ja sopivamman näköinen. Nyt voin jo huokaista helpotuksesta, sillä yksi ufo on vähemmän komerossani. Yksi nappi tuosta edustalta puuttuu, mutta ommelkoon sisko sen kiinni, jos kiinnostaa. Se on kai hieman makuasia, haluaako nappia vai eikö?
Vielä on ne aloitetut polvekeraidalliset sukat (ilman raitoja), jotka aloitin maaliskuussa ja jäivät kesken kantapään kohdalta. Vielä kun muistaisi, miten oikein niitä olen neulonut. Ei pitäisi koskaan jättää mitään kesken. Ajattelin, että pitäisiköhän tästä hieman terästäytyä, näiden neuletöiden suhteen. Joulukin se tulla jolkuttaa ja käyköhän taas niin, kuten ennenkin, että lapsenlapset jäävät vailla lämpimäisiä.
Joka vanhoja muistaa, niin sitä tikulla ( tai sukkapuikolla) silmään. No, eihän toki, vaikka vähän menneessä muodossa näitä postauksiani näin viiveellä kirjoitankin. Viime torstaina, oikein kovan ukkosmyräkän ja rankkasateen saattelemana, kokoonnuimme Päivin kutsusta kässäkerhoilemaan. Sain houkuteltua myös Savisuden mukaani ja muita ennestään tuttuja paikan päälle oli kerääntynyt mukavasti, ilmoja pidellessä.
Täytynee tunnustaa, että käsityöt ovat olleet hieman jäähyllä, jostain syystä. Omaa tuntoa hieman soimaa, että Maijulle lupaamani bolero valmistuu hieman jälkijunassa, mutta hitaasti ja varmasti kuitenkin.
Tapanamme on ollut hieman nyyttäriperiaatteella viedä tarjoiluja kässäkerhoon. Itse olin aika nuutunut ja tarkoitus oli tehdä joku marjapiirakka, mutta väsy iski ja armoton päänsärky. Pienten päivätorkkujen jälkeen piti lääkitä itseäni särkytabletin kera, jota harvoin otan eli vani hätätapauksessa. Onneksi päänsärky tokeni ja pääsin lähtemään kerhoon.
Matkan varrelta ostin kääretorttua, jäätelöä sekä kotimaisia mansikoita, jotka onneksi maistuivat kaikille.Ettei ihan herkutteluksi menisi, niin tässä meidän kättemme jälkiä. Ehkä on hieman "vaikeaa arvata", että mikäkö noista tekeleistä olisi omiani. Tuosta puuttuu vain Marjan tekeleet eli korttikuvia, jotka olivat tuossa vaiheessa päätyneet jo kassin uumeniin.
Sukkia pukkaa, lapasia, ristipistotyötä, pitsineulepuseroa ja tuo oma pinkki tekeleeni tuossa mytyssä, joka on kuvassa tuplana. Olisihan minullakin ollut kesken eräiset sukan tekeleet, mutta jospa ne ehtii valmistua ennen kuin talvipakkaset tulevat ja varpaita paleltaa.
Kiitos kaikille mukana olleille ja otetaan taas uusiksi syksymmällä.
Eilen oli ystävättären juhlapäivä eli 50-vuotissynttärit. Minut oli kutsuttu juhliin mukaan. Viikonloppuna sain ajatuksen tehdä hänelle lahjaksi Salomoninsolmuhuivin. Tosin piti ensin hieman kiertäen tiedustella ylläriä varten lempiväriä. Onneksi se sattui olemaan lila, sillä minulla oli sattumalta kolme kerää varsin ihanan väristä Rose-mohairia. Sunnuntaina, kun omat juhlavieraani olivat lähteneet, niin aloitin virkkausurakan, sillä torstaina työn piti olla jo paketoituna.
Maanantainakin tuli juhlavieraita itselleni, joten ei silloinkaan kovin paljoa ehtinyt virkata. Tiistaina olin koko päivän koulutuksessa ja kokouksessa, joten vasta illalla oli taas aikaa muutama rivi solmuilla. Keskiviikkona oli pikkutyttöjä puolen päivän verran kylässä, joten loppurutistusta kohti oli pakko kiirehtiä iltamyöhään. Torastaina heräsin sattumoisin vasta klo 11 maissa. Ensitöikseni otin käsityön esiin ja vielä muutama rivi koukuttavana ja sitten oli hapsuttamisen vuoro viimeiseksi. Muutama hapsulenkki oli jäljellä, kun huomasin, ettei neljää hapsua voinut laittaa huiviin, sillä lanka olisi loppunut kesken. Niinpä piti jälleen vähentää joka hapsulenkistä yksi hapsu, jotta saisin jäljellä oleviin hapsuihin langan riittämään. Aikaa tuhraantui vain tuplaten, kun piti irroittaa hapsut ja miinustaa yksi hapsu puuttuviin, kustakin jo laittamastani. Loppujen lopuksi huivi valmistui ja aamupäivän ajasta meni siihen kolme tuntia.
Kolme kerää riitti Rose-mohairia tähän huiviin ja vain kourallinen hapsun jämiä jäi ylimääräiseksi.
Tässä siis yksi juhlahuivi taas lahjaksi eräälle "mummo-ikään" ehtineelle.
Enpä odotellut vielä mistä kotiin, pari tuntia ennen työpäivän päättymistä, mutta soitti vasta kotimatkalla, että olenko valmis? Minäkö....en toki, kun en edes tiennyt, että hän tulee aikaisemmin. Korttikin oli vielä tekemättä, joten viimetipassa sellainen piti saada vielä matkaan ja huivi pakettiin.
Lahja ja kortti matkaan ja menoksi kohti Lahnajärveä. Olipa kivat juhlat ja illaksi kotiin.
Viikon ajan olen ollut hieman alavireessä ja innostus kaikkeen on ollut tipotiessään. Saamani antibiottikuuri tulehdukseen, on väsyttänyt melko lailla ja mahataudin iskiessä vielä kaveriksi, niin veto on ollut pois.
Eilen ja tänään olen uurastanut kuitenkin kuntosalilla ja tänään oli potilasyhdistyksen askartelukerho vielä salipäivän päätteeksi. Sinne menimme yhdessä potilastoverini Sirkan kanssa.
Kas kummaa...eipä kenenkään näppejä näytä palelevan tähän aikaan vuodesta, kun ei ole luntakaan. Siten lapasten teko ei oikein saanut tuulta purjeisiin. Itse en ollut jaksanut aloittaa lapsten tekoa kotosalla, joten ajattelin aloittaa kerhossa Alli-lapsten opettelulla.
Toisn ilta menikin vähän muissa merkeissä. Sirkka oli ottanut kotoaan mukaan neulakintaiden tekeleitä ja valmiit sellaiset. Näin minulla oli ainutkertainen ilo ja kunnia saada ihan henkilökohtaista neuvoa ja opastusta tämän vanhan perinteen vaalimiseen. Tosin, ei ehkä niin helppoa heti ensi näkemältä, kuin näytti toisen tekemänä. Sain itse kokeilla miltä tuntuu. Ehkä sitä jokeenkin suoraa pötköä tekisi, mutta miten selviäisi noista levennyksitä ja käänteistä sekä peukusta. Ainakin sain hieman ensituntumaa tähän.
Tässä muutamia kinnasneuloja, joita ystävälläni oli mukana. Tuo alakulman ensimminen neula on entisaikaan tehty alumiinisen lusikan varreta. Pronssin värinen ylempi neula on kalevalakorusta. Puisia voisi kai tehdä itsekin.
Tässä neulakintaan aloituksesta. Näytti hieman kimuraiselta. Langoissa pitää olla tietty järjestys koko ajan. Tuntuu, että ne menisivät helposti ristiin..rastiin.
Tässä hänen muutamia hänen keskeneräisiä tekeleitään.
Onnistuneen lopputuloksen jälkeen voi saada tällaiset vanhan aikaisen näköiset, kauniit neulakintaat.
Täältä Vajannon sivulta löydät pro Gradu-tutkiemasta tietoa ja ohjeita, Euran emännän neulakintaista.
Ohjelmat ovat video-formaateissa.
Siis loppujen lopuksi ilta oli antoisa. Kotona sitten aloitin tekemään resoria niihin aikoimiini Alli-lapasiin. Toivottavasti ehtivät vielä täksi "talveksi".
Tuli hieman pikainen projekti Salomoninsolmuilulle. Ystävätär täytti viikonloppuna 60-vuotta ja lupasin tehdä Salomoninsolmuhuivin vaaleansinisestä mohairlangasta. Helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka asumme täällä ruuhka-Suomsessa, niin eipä mohairlankaa ollutkaan ihan niin helppoa hakea kaupasta, kuin kuvittelin. Loppujen lopuksi piti torstaina lähteä ihan varta vasten hakemaan Lauttasaaresta Novitan myymälästä lankaa. Varmuuden vuoksi soittelin aamupäivällä ja tarkistin, että lankaa on saatavailla, jotta ei tarvitsisi tehdä hukkareissua myymälään asti. Koska en ehtinyt tarkistamaan mahdollista määrää, minkä verran olen aikaisemmin kolmiohuiviehin kuluttanut, niin päätin ostaa sitä ihan summassa ja ostin kuusi kerää vaaleansinistä Kid Mohairia.Tosin se näytti myymälän valossa aivan vaaleanturkoosilta langalta. Kotona taas se näytti vaaleansiniseltä väriltä. Langan nro oli 121....Näköjään valo vaikutataa aika paljon langan väriin ja erityisesti myymälän loisteputkien väri. Pitäisi kai mennä myymälän ulko-ovelle katsomaan minkä väristä lanka on päivän valossa.
Lankaa jäi vielä reilusti huivista eli lahjahuiviin meni kolmatta kerää KidMohairia.
Tässä tämä lahjahuivi on etupuolelta kuvattua. Tosin synttärisankari ei ehtinyt saada lahjaa vielä lauantaina, jolloin kävimme synttärikahvilla. Muuten ehkä olisin ehtinyt sitä tekemään, mutta olin luvannut mennä perjantaina blogiystäväni Papuliinin luokse visiitille. Siellä vierähti muutama tunti mukavasti. Perjantaina ahertelin sitä yömyöhään, mutta korttikin piti vielä siinä sivussa västätä, joten luovutin ja vein kauniin amaryllisistutuksen mennessäni ja lupasin toimittaa tämän huivin tänä viikkona.
Tässä tämä huivi on takaa päin kuvattuna. Toivottavasti ystävätär ei pane pahakseen, kun tämän jo tänne näytille pistin, jos hieman etuajassa sattuu kuikuilemaan sivustollani. 
Tänään pikaisesti ehdin piipahtaa lähikirppiksellä, josta ostin pussillisen villasekoitelankaa 1,50 eurolla. Olipa edullinen pussi ja ehkä noista jotain sukkia tai lapasia voisi västätä.
Viikonloppuna löysin kirppikseltä kolme kerää kullanruskeaa Lady Mohairia, joita jo esittelinkin aiemmin. Ne päätyivät synttärilahjaan. Eilen illalla tuli pienoinen kiirus aloittaa lahjaa, jonka oli määrä valmistua täksi päiväksi. Illalla telkkaria tuijottaessa se pikkuhijaa eteni. Illalla kun piti vielä käydä blogeja selailemassa ja konekin välillä hidasteli, niin siinä ohessa virkkailin huivia. Vihdoin piti antaa periksi ja mennä nukkumaan. Aamulla heräsin miehen lähdettyä töihin, kaivoin käsityöni esiin ja jatkoin työtäni päämäärääni kohti. Pari tuntia siinä meni ja huivi oli valmis. Sitten tuntui, että piti jatkaa vielä keskenjääneitä uniaan parilla tunnilla ja herättyäni oli vielä aikaa tehdä onnittelukortti, ennen kuin piti lähteä kuntosalille.
Tässä päivänsankarille viemäni huivi. Nyt olisi aloitettava uutta huivia, sillä ystävätär täyttää vuosia viikonlopulla ja lupasin tehdä kolmiomaisen mohairhuivin hänelle. Nyt vaan pitäisi keksiä mistä saisin nopeasti ostettua vaaleansinistä mohairlankaa, jollaisa varastossani ei ole. Näyttää siltä, että Prismassa ja Cittarissa on vaan tavallisia Novita-lankoja. Olisikohan kaupungissa Anttilassa halutun väristä Rose-lankaa tai Kit Mohairia? Novitan myymälään tulisi aikamoinen kieppi.Pitänee ehkä huomenna lähteä mutkan kautta kuntosalille, muuten voi tulla kiirus lahjan kanssa. Ei näköjään huivien teko lopu, vaan aina tulee uusia tarpeita.
Muutama onnittelukorttikin pitäisi saada pikaisesti aikaiseksi, kun tämä marraskuu on hyvin synnttäreiden täyteinen kuukausi.Tämän päivän kortti jäi kuitenkin kiireissäni kuvaamatta.
Eipä siis mennyt hukkaan nuokaan ostamani langat ja väri oli mieleinen saajalleen.
Vihdoin päätin tuumasta toimeen saada viikko sitten koolatut langat vyyhdeistä takaisin kerille. Aiemmin en ollut koskaan koolaillut, saati sitten käyttänyt näitä vyyhdin- ja kerätekolaitteita.
Nyt siis pääsin testaamaan Maijulta ostamiaani kerintälaitetta. Sillä sain tuon vyyhtimasiinan kanssa nopeasti langat takaisin kerälle. Tämä oli hauskaa ja keristä tuli mukavan näköisiäkin. Tosin tuo lanka näissä kuvissa ei ole ihan oikean väristä, sillä valo vähän vääristää väriä.
Tässä kolmen vyyhdin lopputulos kerissä. Nuo kaksi pinkin vivahtavaa kerää ovat Woolia ja vanhan rosan värinen lanka on Kesto-lankaa, jossa on 80% villaa ja 20% polyamidia. Se on konepesunkestävää lankaa.
Viimetöikseni punnitsin vielä langat eilen kirppikseltä ostamallani elektroonisella vaa'alla. Se on painonvartijoiden vaaka, mutta sama kai se vartioiko lankavarastonsa painoa vai jotain muuta. Joka tapauksessa isommassa kerässä woolia on 144g lankaa. Se on ensin värjätty pink-limonadevärillä ja sen jälkeen vielä pätkävärjätty jollain mansikan värisellä KoolAidill, joka lisättiin siihen samaan mehuseokseen.. Yksi valkoinen woolkerä vielä solmussa pätkävärjättiin siinä samassa liuoksessa. Sitä on kerässä 43 g. Loppuun väriveteen kastelin vielä tuo Kestolangan, joka alunperin oli harmaata. Siitä tuli saldoksi 99grammaa. Vaakan päällä oleva kerä kuvaa varmaan lähiten sitä oikeaa värisävyä tuosta woolista. Tosin isossa kerässä on vaalenpunainen pohjaväri.
Aika somia keriä tuolla laitteella saa. Laitoin ne vyötteet lankojen ympärille, jotta ei tarvitse sitten miettiä, että mitäköhän lankaa mahtaa olla kyseessä. Ei ole kyllä vielä aavistustakaan mitä näistä teen, mutta aika tavaran perii.
Tuosta vaakasta maksoin kirpparilla muuten 5 euroa, ei paha, kun olin jo pitkään sellaisesta haaveillut, mutta en ole raaskinut ostaa kaupasta kolmen-neljänkerataisella hinnalla. Tämä vaaka oli nääs uusi.
Kun sain kammettua itseni taas ylös, niin empä mennyt tapani mukaan tietokoneelle, vaan keittiöön. Siellä alkoi valmistelut päivän ja illan vastaanottoja varten.Noista valmisteluista kerron eri postauksessa, kun muuten tämä venyy ylipitkäksi. Minulla kun oli sovittuna elämäni eka koolauspäivä ja illalla siihen jatkoon vielä Tupperikutsut. Savisuti ja Marsu olivat tulossa meille. Marsun opastuksella vihdoin ja viimein tuli käyttöä aiemmin hankkimilleni KoolAideille. Pinklimonadea odotti muutama pussillinen varastaossa ja Marsulla oli lisää tykötarpeita. Ennen kuin päästiin tuumasta toimeen, niin aika kului kaffetellessa ja höpistessä. Toki me saimme jotain aikaiseksi. Olin hankkinut Maijulta taannoin kerintälaitteen ja silloin ajattelin, että mitäköhän mahdan tälläkin tehdä, mutta pitää ostaa kun edullisesti saa. No, nyt päästiin testaamaan sitä.
Savisuti vauhdissa....
Ensin piti muuntaa lankakerät vyyhteihin. Itselläni oli aiemmin hankkimaan valkoista woolia värjäystä varten kerittävä.
Langat sidottiin vyyhteihin jatkotoimenpidettä varten.
Sitten liotettiin lankavyyhti altaassa, niin että se kostuu kokonaan.
Tässä se jännittävin vaihe olikin. Ei varmaan saa kahta samanlaista vyyhtiä tehtyä. Savisudin koktailissa on kahden väristä mehua, joten langasta tulee näin yllättävän kivan väristä.
Ei suikaan voi olla arvaamatta kenen väreistä tässä on kyse. Tässä on sitä pinkin limonaadin väristä lankaa. Ensin kastelin koko vyyhtini siinä.
Tälläinen oli välitulos ja tästä päätettin vielä hieman sävyttää kaksiväriseksi tätäkin vyyhtiä.
Lisättiin yksi pussukka mansikan väristä vielä edellisen värini lisäksi astiaan ja paikka paikoin värjättiin, joten tällaista siitä loppujen lopuksi tuli. Jotta väri pysyisi langassa, niin laitoimme vyyhdit yksitellen mikroon ja "paistoimme" niitä 3-4 minuuttia pariin kertaan välillä vyyhtiä möyhien. Sitten vaan langat kuivumaan ja joku päivä pitänee taas keriä ne takaisin keräksi. Onneksi siihenkin tuli hankittua Maijulta laite.
Vieläkin väriastiassa oli toimivan tuntuista mehuväriä, niin tehtiin yksi kerä vyyhdiksi ja solmittiin se kahdesta kohaa ja siten syntyi tällainen kerä.
Illan päätteeksi ajattelin vielä kokeilla, että minkäköhän väristä lankaa tulee harmaasta Kotiväkilangasta, jos sillä lopulla koktailillani kokeisin värjätä sen. Sitä kun ei edes tarvinnut keriä, kun oli jo valmiina vyyhtinä.
Tällainenhan siitä syntyi:
Näyttää vähän sellaiselta ruispuolukkapuuron väriseltä tai mitä nyt lieneekään. Ehkä paikka paikoin hieman harmaata näkyvillä. Siitähän saa hauskan väristä sukkalankaa....kunhan tulee ne ekat yrittämänikin tehtyä valmiiksi.
Vielä olisi sininistä KoolAidia odottamassa koolausta ja sitä pinklimonadeakin on monta pussia jäljellä. Taidan tehdä kyllä vielä ihan tuollaista vaaleanpunaista, jota ekakokeilussa teimme, mutta sitten jatkovärjättiin sitä sillä mansikan värisellä.
Meillä oli oikein kiva tyttöjen koolausheti ja tällaista voisi tehdä useamminkin, eikös vain "tytöt"?
Toiveena oli toteuttaa punainen, hieman muhkeamman kokoinen Salomonin solmuhuivi Maijalle ja pikku ystävälle pienempi ja kapeampi huivi. Tässä nämä siis vihdoin ja viimein valmiina.
Tässä tuotokseni rintarinnan. Punaisella huivilla on pituutta yli 2 metriä ja vaalenpunaisella n. 160 cm. Punaisen huivin leveys on noin 35-40 cm. Lankaa meni punaiseen huivin noin 2½ kerää Rose-mohairlankaa. Rosaan huiviin meni 50g+ 10 hapsua toisesta kerästä.
Näitä huivejahan voi kietoa kaulan ympäri ihan niin kuin itse haluaa. Kaksi kerroin tai yksin kerroin....sama se kunhan on oman tyylin mukainen.
Tässä on pikku-tyttösen huivi, joka ei voi olla niin pitkä, sillä muutenhan siihen kompastuu tai voi jäädä solmuun siihen. Toivottavasti nämä ovat mieleisiä. Nyt sitten voin pikkuhiljaa alkaa harjoittelemaan sen sukantekeleeni sädekavennusta. Toivottavasti kantapää sujuu vielä toisestakin sukasta muistin mukaan. Se jää sitten nähtäväksi.
Tämän ohjeen löysin Jepyn blogista ja sen nimi on polvekeraidalliset sukat. Tosin en tehnyt raidallisesta langasta, vaan aiemmin ostamastani Novitan Jussi-langasta. Mallikerta vaikutti helpolta näin ensikertalaiselle. Minä tykkään pitsikuviosukista. Aiemmin Katri on tehnyt minulle Kerttu-sukat tuliaisiksi (katso postauksesta) ja nekin on hienot, mutta hieman vaikeahkot ehkä ihan ensikertalaiselle. Jossain jemma-nimisessä paikassa on mun lempparisukkien malli. Sellaiset pitsineulesukat, joiden malli on ollut joskus ET-lehdessä. Saattaa olla, että eräässä Kotiliedessä on ollut samanlaiset tai ainakin samankaltaiset sukat. Sellaisia aion kyllä vielä opetella, kunhan tämän kantapään ensin opin. Jepyn mallissa taisi olla tiimalasikantapää, mutta en aivan alkuun edes kuvitellut sellaista tekeväni.
Eilinen kerhoilta taisi mennä aivan "harakoille". Yritin parhaani mukaan opetella, mutta kun en oikein ymmärtänyt mikä siinä kantapäässä tai oikeastaan kantapohjassa oli jujuna. Ystävä neuvoi, mutta ehkä se hänelle oli liian tuttu juttu ja sitten sellaiselle joka ei ole tehnyt kuin joskus kaksikymmentä vuotta sitten tainnut sukat tai kahdet kokeilla kälyn opastuksella, niin ei sitä osaamiseksi pysty sanomaan. Jouduin virheen takia purkamaan ja sitten en enää edes tiennyt mitä piti tehdä.
Tänään sitten soitin ystävälle ja pyysin ihan "tukiopetusta" puhelimitse. Toinen taisi puhua niitystä ja toinen niityn aidasta....sitten vasta sen hokasin, että miten ne silmukat jaetaan sitä kantalappua varten. Kokeilin, että meneekö opin mukaan. Toivon, että se meni, mutta vielä pitää opetella se kiilakavennus.Kuitenkin olen jo ns. paremmalla puolella tässä neulomisessa. Voinen huokaista helpotuksesta, jos ja kun saan joskus nämä sukkani valmiiski. Siinä tapauksessa lupaan tehdä niitä jatkossakin. Jos taas menee pahasti pieleen, niin pystyttelen sitten ehkä Salomonin solmu-linjalla.
Tässä molempien sukkein valmiit varret ja ensimmäisen sukkani koemielessä tehty kantapää. Kaikki pitää oppia kantapään kautta...eihän siitä muuten mitään tule. Nuo bambupuikot ovat toisessa sukan varressa vain apupuikkoina odottamassa työn jatkoa. Minun pitää ajalla opetella niillä tekemään. Ne ovat niin paljon kevyempiä kuin nämä pula-ajan puikkoni.
Oheistyönä teen sitten ystävälleni Maijalle Salomoninsolmuhuivia. Tästä piti tulla tuplaleveä omaani verrattuna. Nyt vain tuntuu siltä ettei Korialta ostettu lanka riitäkään. Pistin Maijan hankkimaan lisää lankaa. Vielä olen luvannut tehdä vanhasta rosasta eräälle pikkuneidille myös huivin. Siihenkin tarvitaan ehkä lisää lankaa. Oli hieman vaikeaa arvioida langan kulutusta, kun nämä mallit ovat eri kokoa kuin aiemmin tekemäni ja toisesta langastakin.
Tässä vaiheessa ollaan punaisen Salomonisolmuhuivin kanssa. Se on virkattu kolmosen koukulla punaisesta Novitan Rose-mohairlangasta. Tähän mennessä on kulunut toista kerää lankaa.
Huomenna menen polille ja tätä on ehkä hyvä tehdä odotellessa vastaanotolle menoa, jos aika sallii.
Tuossa sivussa jokseenkin näkee sen värisävyeron, mutta mielestäni se ei haittaa.
Tässä tämä huivi kaksin kertaisena ja lenkitettynä kaulan ympäri. Pituutta valmiissa huivissa on n. 220cm ja leveyttä n. 30 cm. Paketti pitäisi saada joskus ensi viikolla postiin, kun tänään otin vallan huilaten, jotta en tulisi entistä kipeämmäksi.
Tästä langasta tein tuon huivin.
Tämän punaisen solmuhuvin aloitin Kolin matkalla tekemään ystävälleni Maijalle. Siitä piti tulla hieman normaalia huivia leveämpi ja onneksi Maija oli matkalla, joten mielipiteen sai huivin teosta ihan tuoreeltaan.
Ystäväni mies kuvasi autossa työni edistymistä. Tässä matkan alussa Helsingissä tämän huivityöni aloitin.
...työ edistyy pikkuhiljaa ja Kolilla se oli tuossa huivinpätkävaiheessa. eli ylin punainen huivikuva. Tosin matkan aikana tuli paljon muutakin tehtyä eli matka meni rattoisasti myös keskustellen.
Tänään posti kiikutti uuden uutukaisen käsityölehden kotiin. Sitä selaillessani huomasin, että siinä on tuo samainen Salomonin solmuhuivin malli, jota virkkaan eli tuo neljälehtinen solmuhuivi.
Tällaisen mustan juhlahuivin löysin viikolla kirpparilta 2,50 eurolla. Se ei ole kovin pitkä, mutta se on kivan ohkaista juhlavaa lankaa ja mallikin on ihan kiva. Tosin saattaa olla tehdastekoinen.
Niin...ja tällaisia ihanuuksia sain Marsun tilauksen kautta Saksasta. Kolmet addin bambuiset virkkauskoukut ja yhdet bambupuikot. Tosin jäin ihmettelemään, että minne kummaan olen sen pienimmän koukkuni tunkenut vai ehtikö jo hävitä sillä Kolin matkalla? Kokeilin meinaan sillä tehdä sitä huivia, mutta en osannut. Tuntui kuin kädessäni ei olisi ollut minkään laista koukkua ja työ tuntui tosi hankalalta....Niinpä vaihdoin takaisin totuttuun peruskoukkuun ja harjoittelen sitten ajallaan noilla bambuilla.
Tällainen pujotteluvekotin minun piti kyllä matkan varrelta ostaa. Jospa sillä saisi tehtyä omaan sekä lapsenlapsen nukkekotiin mattoja. Helpolta tuo ainakin näyttää ja jossain kun olen nähnyt sellaisia pieniä kangaspuita, mutta en kyllä osaisi niitä lankoja asentaa paikoilleen. Tämä näyttää yksinkertaisemmalta ja maksoikin vain vitosen.
Vielä pitää esitellä lapsenlapselle ostamani tuliaiset nukkekotiin:
Vaalenpunavalkoraidallisen nukkekodin maton ostin. Tosin se on suhteellisen iso, mutta niin on se nukkekotikin. Omaani tuo olisi aivan liian iso matto. Lisäksi ostin vaaleanpunavalkoisen puisen pienen kissan prinsessani nukkekotiin.
Perjantai-illalla aloitin koukkuamaan mohairlangasta itselleni vaihteeksi Salomonin solmuhuivia. Varastostani löytyi vanhan rosan väristä lankaa, jota olin ostanut näköjään joltain kirppikseltä....muisti pätkii...kerän. Mahtanee olla Kid Mohairia. Siitä ajattelin tehdä itselleni talven varalle huivin. Työn sain koukuttua valmiiksi lauantaina iltapäivällä.
Tässä tämä huivini ja lankaa siihen meni koko kerä eli siinä taisi olla 100g tuota mohairlankaa.
Tässä tämä huivi vielä lähemmin viikattuna.
Lisäksi kun aikaa oli ja lankaakin mukana, niin päätin tehdä jotain Palma-langasta. Ensin ajattelin pikkuneidin ponchoa, mutta kun ei ollut ohjetta eikä hajuakaan silmukkamäärästä, niin päätin neuloa langasta kaulaliinan. Tämä lanka tuntuikin neulottaessa kovin pehmeältä ja lämpimältäkin varmaan. Katsotaan kummalle mummin pikku-prinsessalle siitä tulee sopivampi. Toiselle täytyy myös tehdä sitten kun tämän saan ensin valmiiksi.
Palma-lanka on rosa-valko-lilakirjavaa lankaa. Tässä työssä on 24 silmukkaa ja pituuden teen sitten summassa, kun katson mitenkä sen saa suhteutettua tuohon leveyteen. Saattaisi jopa sopia itse mummillekin. Nyt näytti jostain löytyvän se kadonnut inspis. Hyvä näin, sillä pian on kylmät ilmat tulossa ja joulukin pikkuhiljaa tulla jolkuttaa.
Saatuani sen monivaiheisen ja välillä hankalankin hihatinprojektin vietyä kunnialla, taikka vähemmän.... läpi, niin vaide jäi taas päälle. Otin jälleen koukun "kauniiseen käteeni" ja ryhdyin solmuilemaan uutta työtä. Huomasinpa tyrmistyksekseni, että tietämättäni olen jättänyt huomioimatta ystävän syntymäpäivän. Tosin en vieläkään tiedä koska se on ollut, mutta pyöreitä kuitenkin tänä vuonna. Niinpä päätin tehdä lahjaksi näin jälkikäteen talvikylmiä varten Salomoninsolmuilla harmaan huivin Seiskaveikasta. Eilen sen aloitin ja tässä se nyt sitten on valmiina. Tuossa Big Brotheria katsoessani sen koukkusin loppuun.
Huivi on tehty siitä vaalean harmaasta Novitan uutuusväristä, joita sain hyvitykseksi viallisesta Samos-langasta. Tähän huiviin meni vajaa 150g eli en ole punninnut, mutta kerästä jäi pienoinen sykerö...ehkä n. 50g, joten noin 100g saattoi riittää tähän kaulaliinamalliseen huiviin.
Tuo väri on aika jännää harmaata. Koukutellessa se näytti jopa hieman vaaleansiniseltäkin. Sopisi varmaan hyvin myös rosan kanssa. Toivottavasti tuli mieleinen ylläri.
Mitäköhän seuraavaksi keksiksi. Tosin MarLille olisi vielä tehtävä Mohairista samankaltainen, mutta teen sen kyllä tässä kun jaksan. Neljä kappaletta vaakatilkkujakin on tullut vain kasaa, kun näyttää olevan liian monta projektia taas tähän saumaan. Ehkä teen lisää, mutta en jaksa ottaa siitä paineita. Ensi viikolla on taas menovaihde päällä. Perjantaina lähdetään kuitenkin taas mökkeilemään ja sitten en pariin viikkoon joudakaan sinne päin.
Toiveena oli, että myös kaulukseen tekisin pylväskerroksen sekä nirkkoja. Niinpä virkkasin ylälaitaan ketjusilmukkakerroksen eli viisi ketjusilmukkaa ja kiinteällä silmukalla solmukuvion kulmaan aina ketjusilmukat kiinni. Sitten tein pylväitä neljä kappaletta aina ketjusilmukkakaareen, kainaloiden kohdalle asti. Sitten käännyin ja tein nirkkokerroksen, niin että kolme ketjusilmukkaa ja piilosilmukalla liitin tyvestä kiinni, siten että siihen muodostuu nirkko. Väliin tuli kolme kiinteää ketjusilmukkaa ja sitten taas nirkko. Näin tein rivin loppuun. Hihan suut tein samoin. Lisäksi tein selkäosaan ketjusilmukkakaaren. Jouduin tekemään pari kerrosta pituutta lisää, niin muuten olisi selkäosa jäänyt jotenkin roikkumaan löyhästi.
Tässä tämä tekeleeni, joka on jo matkalla jossain päin Suomea....
Tosin tämän tekeleen kanssa meinasi tulla kiirus. Ensinnäkin lanka loppui perjantai-iltana kesken. Soteltiin projektin toisen osapuolen kanssa ja mietittiin mitenkä lankakerä parhaiten ehtisi minulle ja vielä ehtisin tekemään tuon työn valmiiksi. Niinpä sitten sunnuntaina kotimatkalle lähdimme mökiltä varsin myöhään. Treffasin MarLin Joutsassa Huttulan huoltoasemalla. Sieltä nappasin mohairkerän matkaan ja lähdimme ajelemaan kohti Helsinkiä. Yömyöhään virkkasin hihatinta vielä kotona ja aamulla jatkoin työn valmiiksi. Tässä on ainakin hihat pidemmät...mulla kun on lyhyemmät kädet. Tästä tuli tiheämpikin, mutta ainahan tuosta olkapäiden kohdasta neulos joutuu venytykselle.
Oikeastaan minunkin mielestäni tuo kaula-aukko on kauniimpi ja jämäkämpi, kun siinä on tuo nirkkokerros. Sain vielä työni postiin tämän päivän puolella.
Lisäksi tein MarLille helmet sekä korvakorut juhla-asun väriin sopiviksi, mutta se on sitten eriasia käyttääkö hän niitä tässä yhteydessä. Toivottavasti tuli mieleiset. On tietenkin hieman vaikeaa tehdä neulos ilman mittoja koruja tietämättä välttämättä toisen makua.
Tässä helminauha sekä korvakorut:
Korutoiveena oli ruskeaa ja turkoosia. Varastossa olevista helmitarvikkeista löytyi siemenhelmiä ja yksi purettava kaulakoru, jossa oli lasihelmiä. Korvakoruissa on samoja siemenhelmiä kuin kaulakorussakin ja yksi lasinen ruskea pyöreä helmi hopeapiikissä koukkuineen.
Tällainen ison lasisen pötkylän laitoin kaulakoruun. Tyvessä on turkoosit kivihelmet .
Solmusekoilut sen kun jatkuvat. Aloitin toissa iltana siis muutan kuvan kera kirjoittamaan tuosta Salomonin solmuhihattimen teosta. Tosin aika loppui kesken...tuli aika siirtyä silloin nukkumatin maille. Tosin meikäläisen nukkumaan menoaika venyy yleensä lehdenjakajan kolisteluun asti.
Innostuin sitten eilen koukkuamaan tuon "ei kenellekään" tarkoitetun hihattimeni loppuun. Piti vaan testata Tiitsan tekemän ohjeen mukaan, että onko lopputulos yhtään erilainen.
Koukkusin siis Salomonin solmuja pitkän huivin verran eli ranteesta toiseen ranteeseen pituudelle. Tein vielä sivuttain yhden lisäkerroksen leveydeksi ja sitten aloitin koukkuamaan hihasaumaa kiinni...vuorotelle kummankin laidan puolelta eli niillä samanlaisilla solmuilla eli yksi lenkki ja kiinnitys vastakkaisen puolen kulmaosaan.
...elikä näin se sitten käytännössä kävi.
Lopputulos ei ollut juurikaan erilainen, kuin omassa aikaisemmassanikaan, sillä selkäosa oli edelleen lyhyempi kuin Tiitsan tekelessä.
Minun työssäni taitaa olla siinä se ongelman ydin, että nämä solmuni ovat näissä hihattimissa liian isokokoiset. Opettelin tänään vielä illalla uutta työtä ja siinä onnistuin koukkuamaan soman pieniä lenkkejä. Tulee automaattisesti vedettyä näitä isoja lenkkejä, kun yrittää aktiivisesti saada työtään valmiiksi. Nyt täytyy muuttaa hieman tyyliään.
Nyt en laittanut tässä hihattimessa hihan suihin mitään pylväitä, vaan solmulenkeillä somistin vielä tuon hihan suun laidan.
Tällainen siis tällä kertaa. Täytyi vain kokeilla siis eri järjestyksessä tuon hihojen yhdistäminen eli siten, että ei tarvitse aloittaa hihoja erikseen vaan voi virkata selkosaan vielä yhden ylimääräisen tukikerroksen, jonka avulla siirtyi toisen hihan yhdyssaumaan. Sama lopputulos siis suunnilleen.
Toki siis kävin niin kuin aavistinkin sen MarLin hihattimen kanssa eli kun stategistiset mitat puuttuivat, niin piti käyttää tätä "maaliasjärkeä", mutta se ei tällä kertaa riittänytkään arvioimaan oikeita mittoja, joten nyt sitten vaa koukkuamaan hieman isompaa hihatinta. Mitä tästä opimmekaan....älä nuolaise ennen kuin tipahtaa eli uusiksi meni. No, mitä tässä on positiivista, niin tuon hihattimen tekee kyllä aika nopeasti ja nyt vaan koukkuamaan puolta pienempiä lenkkejä. Toivottavasti nyt onnistuu paremmin.
Oppia ikä kaikki :)
Samat kuvat tässä vielä muistin virkistämiseksi.
SALOMONINSOLMUHIHATIN
Mallityön tarvikkeet (eli tuon ruskean hihattimen):
Lanka: Mohair Lux 1x50g
Virkkuukoukku: INOX 3.0
Luo Tiitsan opettaman ohjeen mukaisesti 11 Salomonin silmukkalenkkiä ja kääntymistä varten vielä kolme lenkkiä.. Kiinnitä solmu piilosilmukalla 10:n ja 11:sta silmukan väliin. Työn leveyteen vaikuttaa paljon langan paksuus ja virkkauskoukun koko.
Tosin lenkkien määrä riippuu ranteen ja käsivarren paksuudesta. Jos tuntuu, että lenkkejä on liikaa tai liian vähän, niin kokeilemalla löydät itsellesi sopivamman silmukkamäärän. Tiitsan ohjeessa käännökseen tuli kolme solmua, mutta käänny tässä kolmella lenkillä, sillä liittäessä hihasaumat tarvitset niitä kulmia työssäsi.
Jatka Salomonin solmuja kerroksen loppuun ja käänny kolmella lenkillä jälleen kolmannelle kerrokselle.
Jatka solmuilua edelleen....
Edetessä työ näyttää tämän kaltaiselta.
Helpoin tapa on tehdä pitkän omanen huiviosa, joka on ranteesta mitattuna hihojen pituudet sekä selän yläosan levsys. Sitten kun työ on halutun mittainen, niin tee kainaloon asti vielä ylimääräinen solmukerros eli käänny sivusaumaan ja teet kerroksen siihen, niin että työ levenee tällä kerroksella hieman. Laske solmulenkit alhaalta ylöspäin, niin että pystyt tekemään Salomonin solmulenkin ja kiinnittämään sen vastakkaisen laidan vastaavalla tasolla olevaan kulmaan. Jatka työtä solmulenkki väliin ja kiinnitys aina vastakkaiselle puolelle seuraavaan vapaana olevaan kulmaan. Näin saat sivusauman yhdistettyä kiinni. Tee samoin toisen hihan kanssa. Tee yksi ylimääräinen lenkkikerros sivulaitaan ja laske, että siinä on yhtämonta lankalenkkiä kuin toisen hihan kohdallakin. Koukkua hiha vastaavasti kiinni.
Kokeile välillä onko hihatin sopivan kokoinen ja kannattaa kokeilla jo ennen toisen hihasauman ompelua, jotta osaa arvioida, tuleeko selkäosasta tarpeeksi napakka, ettei se roiku. Näin sinulla on valmiina Salomonin solmuosuus työstä.
Päätteeksi tee hihojen suihin viisi ketjusilmukkaa ja kiinnitä ne aina solmulenkkien solmukohtiin alaosaan kiinni. Näin saat kauniimmat ja kapeammat hihojen suut. Toki voit tehdä suuosan myös solmulenkeillä. Silloin teet aina väliin yhden solmulenkin ja kiinnität ne piilosilmukalla hihansuun somuihin. Halutessasi voit virkata hihansuun lenkkeihin puolipylväitä ja viimeisellä kerroksella nirkkokerroksen. Tee sitä varten kolme ketjusilmukkaa ja liitä piilosilmukalla ensimmäisen ketjusilmukan tyveen. Koukkua kolme ketjusilmukkaa hihan suiden laitaan ja sitten taas nirkko. Jatka näin hihan suun ympäri. Päätä langan päät. ja sovita tuliko hihattimestasi halutun lainen.
Hihojen leveyteen vaikuttaa paljolti työn leveys. Vain kokeilemalla löydät oman kokosi.
Tässä koeversiossani näytti heti olevan liian leveät hihojen suut. Mietin miten niitä pienentää ja virkkasin hihojen suihin pylväskerrokset ketjusilmukkakaariin ja viimeksi nirkkokerroksen koristeeksi.
Selkäpuoleen olin aika tyytyväinen, sillä se ei roikkunut mielestäni pahasti. Sitten odotin MarLin ja Tiitsan mielipiteitä tästä koehihattimestani. Saatuani kommentit uskaltauduin koukkuamaan sitä MarLin haastehihatinta.
Eilen ja tänään sitten koukkusin tätä haastettani ja tässä tämä valmis työ sitten on.
"Tarjuska eestä, Tarjuska takaa, Tarjuska seisoo...mutta ei makaa."
Hihat ovat mielestäni paljon paremmat kuin siinä koehihattimsessa. Tähän vaikutta tietty myös langan laatu ja paksuus. Tuo pinkki lanka kun oli paljon karheampaa ja pörröisempää kuin tämä. Tosin tuohon toiseen meni 120 g lankaa ja tähän vain 50 g. Tämä lanka on siis paljon parempilaatuisempaa, ei nin nukkaista eikä pörröistä ja ohuemapaakin, jotan kerässä näyttää olevan paljon enemmän lankaa.
Selkäpuoli jäi hieman lyhyemmäksi, mutta se taas johtuu siitä lankaerosta. Jos olisin tehnyt selkäosan korkeammaksi, niin hihoistakin olisi tullut taas leveämmät. Hihojen suihin olin paljon tyytyväisempi. Ne eivät ole niin leveät ja MarLin toiveena kun on, että hihat eivät ole liian leveät ja selkäosa ei roiku, vaan on napakan oloinen.
Toivottavasti hihassa on tarpeeksi pituutta, mutta tämä neuloshan on aika joustavaa ja laskeutuu kyllä alemmas vielä kuin omasta kädestäni näyttää. Täytyy toivoa, että on sopivan kokoinen.
Olen iloinen, että tämä hihatin on valmis ja onnistuin siinä....ilman mitään mallia. Tosin tämän tekeminen ei vaatinut mitään kummempaa kuin tämän "blondin älyni". Nyt vain odottelemaan Tiistsan aikaansaannosta..
Kelpaakohan nämä ympäri vikatut, siihen haastekeräykseen? Yritän tehdä lisää pikkuhiljaa niitä jonkun verran eli mitä ehdin ennen tilkkujen yötä.
Salomonin solmuhuivi edestä
Hartiahuivi takaa..
Edit-täti lisäsi jotain tänne.
Paketissa ei tullut sitä Samoslankaa, mutta ei olisi ollut väliksikään, kun kyseinen työ on valmis ja enempää sitä en tarvitse. Sain siis hyvitykseksi kolme kerää (3x150g) Seiskaveikkaa, aivan vaalean harmaata. Kiitos vaan eli eiköhän niillekin vielä käyttöä löydy. Lisäksi sain Novitan uuden syksy-extralehden. Nuo alimmat lankakerät eivät kuulu tähän satsiin, vaan bongasin tuo vaalenpunaisen virkkauslanka-colorin eurolla Menitalta. Tosin en ole tuollaisesta ohuesta langasta mitään tehnyt, mutta kun halvalla sain, niin saatanhan joskus kokeilla. Tuo vanha rosa mohairlanka on Fidasta eli lähetyskirppikseltä eurolla. Jotenkin tuntuu, että mulla saattais olla sitä lankaa varastossa...tai sitten ei.
Kävin vielä Menitalla ostoksilla, mutta siitä sitten myöhemmin.
Tämä Salomonin solmuhuivi on siis tehty siitä langasta, jonka viallisen kerän palautin Novitalle. Enpä taida toiste siitä langasta huivia tehdä tai hapsut täytyisi jotenkin solmia, ettei purkaannu tai säikeile.Vaihtoehtona tietty on jotain toista lankaa hapsuihin. Ihan kiva muuten tuo huivi on ja pehmoista puuvillan tuntua.
Paras kai se olisi koko kattoon laittaa peltiä...mutta kaikki maksaa. Jotain täytyy kyllä kehitellä ennen kuin on myöhäistä.
Tässä on sitten se juhannuksen maissa aloittamamme terassin valmistus. Terassi sai loman aikana valkoisen maalipinnan. Täytyy ihan kehua, että minä maalasin sen melkein kokonaan. Tosin selkä olikin sen jälkeen aika jumissa. Kurkotukset ja kyyristykset sekä kiertoliikkeet kun eivät ole osteoporootikolle parhaasta päästä olevia liikkeitä. Kävi eilen vielä hyvä "mäihä", kun sattumoisin löysimme kauppareissulla Citymarketista haitarimallisesti levitettävän katoksen. Sen normaalihinta oli ollut 99 euroa ja se myytiin 15 euroon. Ostimme viimeisen kappaleen. Se on yhtä leveä kuin tuo terassi, joten se sopii ehkä siihen ympärille katokseksi. Täytynee kokeilla kun saadaan se mökille asti.
Eikä sitä laiskana muutenkaan olla oltu. Mustikassa on käyty sen verran, että 25 litraa on tullut noukittua yhteensä. Tässä niitä ensimustikoita putsattuna.
Tämä se oli varsinainen ylläri. Ken muistaa, että joku onnistui poimimaan viime kesänä "valekanttarelleja" luullen löytäneensä aino apajan. Nyt nämä ovat todellakin niitä aitoja kanttarelleja ja meikäläinen kun aina ihmettelee, että mistä ne ihmiset niitä löytää. Nämä kanttarellit kävelivät melkein metsässä luoksemme. Ihan sattumoisin bongattiin muutama ja sitten löysimme ensimmäisenä päivänä pari litraa ja seuraavana ehkä kolmisen litraa. Tosin annoin niistä osan äidille ja tyttärelle, jotta hekin saisivatvähän kesän makua. Mustikoitakin saatiin vielä ihan syömämarjoiksi. Niitä olen laittanut aamupuuron joukkoon viikon aikana. Katsastimme metsävadelmia, mutta meillä päin niitä taitaa kasvaa aika heikosti tai sitten ne ovat niin yliaikaisia vatukoita, jotta eivät enää jaksa tuottaa marjoja. Tosin viinimarjat ovat vielä pensaissa, kuten karviaisetkin. Ne pitää kai poimia viikonloppuna pois, sillä sitten seuraavalla viikolla onkin jo ristiäiset, emmekä pääse mökille.
...ja ettei totuus unohtuisi, niin sen verran tuli tehtyä käsitöitä, että yhden Salomonin solmuhuivin sain valmiiksi. Tein tämän huivin itselleni Samos-langasta. Tosin yksi Katrin kanssa Novitalta ostamastani keristä oli viallinen. Siinä lanka lähti säikeilemään monen metrin verran kerän alussa. Purin tekeleen siltä osin, kun olin kerästä aloittanut ja päätin palauttaa sen takaisin. Ennen lomaa soitin Hgin myymälään, jossa kehoitettiin soittamaan Korialle, jossa on asiakaspalautus. Siellä sanottiin heidän olevan lomalla ja palaavan töihin heinäkuun ekan viikon jälkeen, jolloin me olisimmekin jo sitten lomalla. Minun oli sitten pakko käydä ostamassa kaupasta lisää lankaa, mutta tosin ei se ollut samaa erää. Toivottavasti se väri ei eroa työssä. Nyt lomalta palatessani sitten soitin Korialle ja käskivät lähettää kerän kirjepostina ja sain asiakaspalautusnumeron, jolla olisin postissa saanut lähetyksen ilman postimaksua. Eipä vikailija postissa sitten tunnistanut tätä numeroa ja sanoi sarjan alkavan aina kutosella. Niinpä piti maksaa lähes neljä euroa palautusmaksua alle kolmen euron kerästä. Aika hassua. Tänään soitin uudelleen Novitalle, jossa sanottiin, että se numero on kirjepostin asiaksapalautusnumero. Kerroinkin pakanneeni sen kirjeeseen, mutta postin virkailija ei ole kai ollut oikein ajan tasalla tai sitten tämä kuori oli liian paksu kirjeelle. Tosin lankakerä on kerä, eikä sitä saa litistettyä kuin jotenkin teippaamalla tai jollain kepulikonstilla. Lupasivat hyvittää postimaksut lankana. Odotellaan nyt sitten mitä tuleman pitää.
Huomasin, että tämä Samoslanka säikeilee noissa hapsuissakin. Ei ehkä ollut paras mahdollinen lanka tähän huiviin. Ajattelin, että puuvillan tapainen lanka ei olisi niin hiostava kesällä ja huivin tein lähinnä juhlatilaisuuksiin. Tämä huivi on ollut ylläni jo pari kertaa loman aikana ja se on herättänyt myös ihastusta. Kiitos vielä Tiitsalle, kun muinoin Salomonin salat minulle neuvoi ja Marja ne kädestä pitäen opetti. Kiitos kuuluu heille.
Lisäsin vielä (22.5, klo 13:51) tämän Mallan nappaaman ja lähettämän kuvan
Näin Malla opetti:
Haalealla vedellä, johon oli lisätty vähän mäntysuopaa kostuttelimme huovutettavaa työtä. Ensin olimme latoneet villaa kerroksittain sivu- ja pystysuunnassa työn kokoiseksi palaksi ja osa teki vielä somisteita lisäksi. Marseille saippuaa käytettin myös tässä huovuttamisessa apuna. Kun työ oli huopunutta, niin sitten alkoi vanutus.
Pesualtaassa heiteltiin hieman vanutettavaa työtä ja sen jälkeen huuhdeltiin vuoroin kylmällä ja vuoroin kuumalla vedellä, jotta työ vanuttuisi.
Vanutusta vesihanan alla.
Tällaiselta näyttää sitten huovutettu ja vanutettu vesihuovutustyö. Tässä on käytetty somisteena eriväristä huovutusvillaa sekä langan jämiä.
Tässä on kokeneemman kurssilaisen tekele. Itselläni tuotti työtä ja tuskaa oman kanssa.
Tässä yksi kädentaidon näyte. Reunoissa hieman paikattavaa.
Sydämelliset huovukset näyttivät olevan suosittuja.
Joo, tästä siis piti tulla patalappu. Ei tullut patalappua....Taitaa käydä vähän samalla viisiin kuin kissan peitollekin tarinan mukaan. Siitä ei tainnut tulla yhtään mitään. Laitetaan työ odottamaan parempia päiviä tai sitten siitä tulee pyllyn alunen, jos ei muuta.
Suunnittelimme jo kovin syksyiä teema-aiheita, että mistä sitten jatkamme ja mitä kivaa voisimme kenties jatkossa kehitellä. Toivotaan, että innokkuutta riittää. Tänään ainakin oli väkeä enemmän kuin muina kertoina. Olihan se ainakin kiva opetella ja ehkä harjoitus tekee tässäkin asiassa vielä mestarin tai jos ei tee, niin parasta on sitten kai siirtyä taas neulehuovuttamisen puolelle.
Kotimatkalla ihailin tuomien tuoksuvia kukkasia. Tosin sisälle niitä ei kannata kantaa, sillä silloin tuo tuoksu voi tuntua epämiellyttävämmältä. Kauniita kuitenkin vielä tässä vaiheessa luonnossakin. Sitten kun niihin tulee toukkien tekemiä seittejä, niin parasta pysyä loitommalla.
Näin ensi silmäyksellä lehdestä pilkahti esiin ihania pinkkejä virkkausia ja neulomuksia. Ehkä sieltä jotain hyödynnettävää mallia löytyisi vielä. Kaunis jakkupuku tosi iski heti tajuntaani...kumpa jaksaisi tuollaisen tehdä. Tosin olen joskus 80-luvulla neulonut itselleni vaalansinisen hameen ja siihen reikäneuloskuvioisen topin. Siinä oli työtä, mutta se oli silloin nätti ja sitä tuli pidettyä aikansa. En ole varma, että onko se vielä kellarissa vai laitoinko sen joskus kiertoon jonnekin.
Tämä värisävy iskostui heti tajuntaani...sopis varmaan mullekin. :)) Jos taas olisin vain 20 vuotta ja -20 kg niin voisin ajatella ihanaa Novita Bambusta tehtyä toppia (kuva 72), mutta se on parasta jättää väliin tällä kropalla. Pari ihanaa rosan väristä villatakkia kuitenkin lehdessä on....haaveitako vain?
Yö meni yskiessä ja tuntui kuin sisuskalut tulisivat ulos. Huonosti siis nukutti ja aamulla päätinkin ottaa univelkaa takaisin ja torkuin yhteentoista asti. Heräsin potilastoverini Mailan soittoon. Suunnittelimme huomisen päivän hautajaisiin lähtöä.Ilmoitin jo eilen potilasyhdistykseen, etten kyllä jaksa mennä sinne lipasvahdiksi, mihin olin luvannut. Huonokuntoisena toipilaana ei kyllä kannata lähteä ihmisten ilmoille lisää tauteja hakemaan. Äänestyspaikoillahan on kova trafiikki ja monia sairastuneita ihmisiä on varmaan sielläkin liikkeellä ja itsekin on huonokuntoinen ja vielä flunssainen. Kaiken kukkuraksi olen saanut ikävän Herpesviruksen kasvoihini. Tuo vaiva johtuu näistä hyljinnänestolääkkeistä ja herkistyy yleensä juuri flunssa-aikaan.
Tänään olen sitten näpytellyt koneella ja päätin myös ruveta tuumasta toimeen ompelemaan. Lupasin lyhentää yhden päiväpeiton pikkutytöille ja ommella pinkit verhot. Kangas on ollut viikkoja jo odottamassa toimenpidettä. Olen vaan jotenkin niin laiska nykypäivinä ompelemaan, jotta se on vain jäänyt. Nyt otin kankaan käsittelyyn. Ompelin verhot...lyhensin päiväpeiton eli tein yhdestä isosta kaksi pientä. Lisäksi lupasin vielä tehdä verhokankaan lopusta kaksi tyynyn päällistä sänkyjen päälle.Tyynynpäällisetkin valmistuivat ja laitoin rosan kankaan vuoreksi pinkkiä puuvillakangasta, joka ei näy päälle päin.
Paffille pitäisi keksiä hieman enemmän käyttöä. Tilasin kyllä jo extempore tilauksena Suuren käsityölehden, jospa saisi inspistä ommella enemmän. Nykyään tulee vain korjattua tai lyhennettyä jotakin. Kone pitäisi olla koko ajan esillä jossain, niin tulisi varmaan enemmän käytettyä. Kurjaa aina kaivaa kone esiin jostain ja sitten raivata tilaa sille pöydän kulmasta sekä taas pian jo korjata se pois ruokapöydältä tieltä pois.
Huolittelin verhokankaan sivureunatkin, ettei hapsuttavat reunat näy rumasti. Toivottavasti tulee sopivat verhot ikkunoihin.
Sain tänään Kirralta kutsun Munuaistautipolille eli Nefrologian polille.Vastaanottoaika on varttuna huhtikuun puolivälin maissa. Ennen sitä menen labraan ja munuaisten ultraäänikuvaukseen. Ehkä niistä selviää enemmän munuaisteni tila. Samalla viikolla kuin vastaanotto on myös Hammaslääketieteen laitokselle aika suuhygienistille. Olen aiemmin käynyt hammaskirurgilla, mutta ovat kai säästösyistä muuttaneet käyntiäni suuhygienistille, kun hänelle on tullut aika jo toistamiseen. Pääasia on, että ikenien jatkuva hoito on järjestetty.
Pitäisi vielä etsiä hautajaisvaatteet huomiselle ja lyhennettävä mustat siistit uudet housut tilaisuuteen, sillä hametta en viitsi laittaa, etten saa lisää kylmää. Miehen vaatteet on myös katsastettava kuntoon ja etsittävä sopiva värssy muistokorttiin, joka kukkakaupassa kiinnitetään kukkavihkoon. Aamulla käymme sen hakemassa lähtiessämme Porvooseen.
Tässä...saatte tutustua liskooni. :)
Toipumaan päin todennäköisesti ollaan. Nuhanenä on paremmalla tolalla. Illalla iski jonkinlainen mahatautikin ja vessassa sai juosta yhtenään. Aamulla olo oli hieman parempi....vain väsytti vietävästi. Olen katsellut telkkaria, kuunnellut musiikkia, selaillut blogeja ja kommentoinutkin sekä pununut siskojen kanssa puhelimessa. Illalla sitten piristyin tekemään tätä liskoa. Eiköhän tämä tauti tästä hellitä. Kurkku on kyllä vielä kuin raastinrautaa. Huomenissa en mene kuntosalille, enkä kyllä keskiviikkonakaan. Tosin keskiviikkona olisi jaksettava lähteä Kirralle laboratorioon ja odottelemaan vastauksia moneksi tunniksi eli siinä on luppoaikaa labran ja poliajan välillä useita tunteja. Toivottan, että arvot ovat parantuneet viime viikkoisesta. Vielä ei ole kuulunut mitään munuaispoliklinikalta.
Tellu- Tellervo haastoi blogilaisiaan näyttämään nappilaatikkonsa. Minä olen keräillyt vuosikymmeniä vaatteista nappeja. Parikymmentä vuotta sitten tuli ommeltua enemmän, joten nappikaupoista siunaantui mukaan mitä kauniimpia nappeja ja osa on edelleen käyttämättä. Itse kun olen suuriperheen lapsia ja pakostakin jouduttiin olemaan aikan nuukia ja säästeliäitä, niin on jäänyt päälle sellainen ajatus, ettei mitään käyttökelpoista saa heittää roskikseen. Jos olen heittämässä jonkun paidan tai muun napillisen huonokuntoisen vaatteen pois, jota ei voi enää hyödyntää uusiokäyttöön tai antaa kierrätykseen, niin irrotan napit ensin talteen. Toki voisi olettaa, että nappilaatikossani on ainosastaan pinkin värisiä nappeja....ei suinkaan. Tosin penkoessani laatikkoa löytyi ihania pieniä vaaleanpunaisia norsunappeja 20 kappaletta, seitsemän mustaa sydämellistä nappia strassikivellä ja erilaisia kullan värisiä nappeja sekä paljon muuta. Kaikkia en viitsinyt lajitella riviin, mutta ne näyttävimmät napit. Kaipaako joku jotain tiettyä nappia tai haluaa nähdä suurempana? On nappeja, joista voin myös luopua....jos kiinnostaa, eli voidaan tehdä nappikauppaa...vispiläkaupat eivät kiinnosta. :))
sekalaiset nappini
kauneimpia neppejani
Tässä koko nappivarastoni
Keräsin napit takaisin nappilaatikkoihin. En lajittele niitä värien mukaan....on vain pienet ja isot, eri laatikoissa...ehkä osa on siltä väliltä, joten ei osaa arvioida kumpaan laatikoon laittaisi.
Taustalla takana on siis se eka yritys, jossa työ on kääntynyt parissa kohtaa väärin päin ja näkyy mutkana korussa. Turkoosit on hieman kulmikkaammista siemenhelmistä tehty ja kukkien keskellä on aina yksi valkoinen helmi. Siniset ovat tänäiltana alittamani uusi työ.Kaikkein toivottominta tässä työssä on langan pujottaminen neulan silmään. Neula kun on niin mitättömän pieni ja vanhalla niin huono näkö. Toivoa vain saattaa, että ei enää tule niin montaa virhettä, että koko ajan joutuisi pujottamaan lankaa uudelleen neulan silmään. Tein turkooseihin helmiin helmilenkkikiinnityksen. Tosin taisin soveltaa sitä itse, kun en ehtinyt saada sellaiseen vielä oppia.
Tässä hieman lähikuvaa helmistä. Toivottavasti ei ole liian harvassa...jää muuten rumia lankajälkiä. Nyt vaan ostelemaan siemenhelmiä ja helmilankaa. Kirppikseltä katselen edullisia helmiä ja jos saan muutamalla kymmenellä sentillä, niin purkaan ne ja käytän helmet uudelleen.
Virkkasin vielä ylälaitaan ketjusilmukkarivin, johon tuli viisi ketjusilmukkaa ja kiinnitin ne aina piilosilmukalla kuhunkin yläsolmuun. Lopuksi virkkasin viisi kiinteää silmukkaa vielä ketjusilmukoihin, jotta reunus olisi tukevampi. Aiemmin en ole tuota reunusta tehnyt tuolla tavalla. Lankaa tähän huiviin meni 90 g, sillä tein taas pitkät hapsut osoitekirjaani apuna käyttäen.Sen mukaan yhden hapsun pituus oli alkujaan n. 40 cm. Virkkaukseen käytin koukkua nro 4. Nyt vaan toivon, että mummin isompi mussukka olisi tyytyväinen tähän huiviin.
Tässä piti aloittaa ajankuluksi oikein nettikäsityö. Tietokoneen käyttö blogeja selatessa ja kommentoitaessa on osoittautunut perin hitaaksi näinä päivinä. Tänään ajattelin kommentoida blogeissa, mutta siellä missä onnistuin, niin kommentit menivät kahteen kertaan ja toisinaan taas kului armottoman kauan kommentoimiseen ja selaimen palauttamiseen takaisin blogiini.Välillä taas kone teki aikakatkaisuilmoituksen ja kehoitti yrittämään uudelleen. Tuskastuttavaa...en hermoile, enhän. Kärsivällisyyttä....eihän eläkeläisellä ole muuta kuin aikaa.
Puhdetyöksi aloitinkin eilen tekemään tuosta Kitten Mohairista Salomonin Solmuhuivia. Työtä voi tehdä tuossa kommentoinnin ohella. Sillä aikaa kun kone lataa, niin ehdin tehdä useamman lankalenkin tai hyvässä lykyssä jopa toista riviä. Kuvien lataaminen kävi tuossa viikolla ylivoimaisen hitaasti, jolloin jo ehdin tuumata, että onkohan huivi valmis ennen kuin postaukseni. Toisin kuitenkin sitten kävi. Eilen iltasella sitten surffailin netissä ja kommentoin blogeihin. Taidampa siirtyä kohta yölinjalle, sillä kone pelitti silloin loistavasti ja ei takkuillut ollenkaan. Tänään taas alkoi hidastelemaan.
Voi, voi....taitaa olla Tuomaksella kovat ajat taas, kun me täällä rutistaan. Tähän vuodatukseen kun on tullut niin riippuvaiseksi. Elämä on....blogiystäviä, surffailua ja eilen illalla ihan oikeaa keilailua taas. :)
Eilen siis en mennyt kuntosalille alhaisen verenpaineen vuoksi. Ylilääkäri soittelikin tänään aamusella ja kehoitti puolittamaan uuden verenpainelääkkeeni (Atacand). Katsotaan mitenkä se puolikas vaikuttaa. Ainakin tänään on olo ollut parempi ja paineet hyvällä mallillaan.
Tarkoitus oli eilen lähteä kuntosalilta suoraan linja-autolla paikkaan X, josta Marsu olisi napannut minut kyytiin. Kun tuon verenpaineeni takia en sitten viitsinyt lähteä salille pyörtyilemään, niin soitin Maijulle ja kyselin, jos Kirsti mahdollisesti nappaisi minutkin kyytiinsä, niin lähtö olisi huomattavasti lähempänä. Näin se sitten onnistuikin. Lähdimme ajoissa, jotta ehtisimme vähän shoppailla ennen kuin menisimme Marjan luokse. Käväisimme Klaukkalan käsityökeskuksessa. Kuvittelin siellä olevan vain valmiita käsitöitä myynnissä, mutta siellä olikin kaikkea ihanuuksia. Minun oli ihan pakko ostaa pieni pussi hahtuvaa ja huovuttamisneula, jos sellaista voisi vielä opetella. Lisäksi Marsu oli tehnyt aiemmin Loopan ja tätäkin pitäisi kokeilla. Ostin siis loopan tekoon terkoitetun muovisen apuvälineen. Lisäksi tyttärentytär toivoi mummin tekevän mohairista huivin, kuten siskollaankin on. Lupasin tehdä Salomonin solmuhuivin saman kaltaisesta langasta. Liikkeestä löytyikin Kitten Mohairia useita värisävyjä. Sitten vain soittelemaan tytölle ja selostamaan minkä laisia värejä löytyy. Uskaltauduin ottamaan rosa/lilasävyistä Kitten Mohairia kaksi kerää. Jos tämä ei kelpaa tytölle huiviin, niin sitten mummi saa siitä jotain ihanaa itselleen. Oikeastaan jo aloitin huivin ja jos ei kelpaa, niin teen sen itselleni. :)
Huomaahan sen, että värillä ei ole väliä, kunhan se vain on pinkki.
Ensinnä esittelen teille sen huivin, jonka tein Cottonellalle lahjaksi kässäkerhon joululahjaswappina. Silloin hätäpäissäni en muistanut kuvata huivia, kun lähetin sen Marjalle. Huivi on tehty Isoveli Colorista. Se on kaulahuivin mallinen.
Itse kukin olimme varanneet käsitöitä mukaamme, kuten Maijukin kipeän kantositeessä olevan kätensä kanssa. Hädässä ystävä tunnetaan. Aloittelimme hieman Maijun tekelettä, että saisi sen joskus valmiiksi. Itse tein jonkun verran, sitten Kirsti ja Marja taisi innostua neulomaan sitä enemmänkin. Saa Maiju sitten harmistella, kun olemme kaikki neuloneet omalla käsialallamme ja tehneet totuttuun tapaan nurjat silmukat. Saas nähdä tuleeko vielä sanomista. Toki Maijultakin käsityö kävi.....meinaan vasurillakin voi pistellä herkkuja naamaan. Käsityötä sekin on.
Ja ettäkö minä en olisi mitään tehnyt... Oli mulla mukana huopatossutekeleeni, jota tein Huopaset langasta ja sileällä neuloksella. Oli taas ihmetyksen hetki, kun Tarjuska neuloi harmaata, eikä totuttuun tapaan pinkkiä. Enhän mä voi sukulaissedälle tehdä pinkkejä huopatossuja, siksi on tämä harmaa. Katsotaan mitä näistäkin tulee.
Ullaneuleen ohjeellahan tämä valmistuu ja piti välillä pitää hetki paussia, kun oli paljon filmattavaa ja syötävääkin löytyi kuin emäntämme Marja oli loihtinut meille ihanuuksia pöytään. Maiju piti sitten huolen, ettei Marja ollut turhaan niitä tehnyt. Anteeksi, kun me mollataan taas pikkusiskoa....Jokainen meistä toi tapansa mukaan nyyttäriperiaatteella jotain herkkuja kässäkerhoon. Kyllä maistuikin hyvältä siinä käsityön lomassa. Kiitos vielä Marjalle.
Ehti se Maiju välillä muutakin tehdä, kuten etsiä kirjakaupan mainoksesta taas uusia mieltymyksiä. Kohta se pinkaisee varmaan Suomalaisen kirjakaupan alennusmyyntiin. Marjalta meinaa torttu mennä väärään kurkkun, kun tytöt naurattavat.
Marsu antoi pikaopetuksen loopan tekoon. On tuossa loopamuotissa ohjekin takana, mutta selvempää se kai on jos joku sen ihan kädestä pitäen opettaa. Tosin uudessa Novita lehdessä oli vähän samankaltainen huivi, mutta siinä oli virkattuja lenkkejä ja tuossa on lankalenkkejä. Kiitos Marsu opista...toivottavasti se meni perille.
Tältä se loopa näyttä tuossa kehikossa eli kaksi kerää lankaa. Toista kierretään kasin malliin loopamuotin ympäri ja toisella kiinnitetään kerron ikään kuin virkkaamalla. Voi tähän virkkuukoukkuakin käyttää, mutta saa sen sorminkin koukittua.
Ja ettei totuus unohtuisi, niin olemme me jotain saaneet aikaiseksikin. Vähän toisen kuvan onnistui Marsu laittamaan kässäkerhon blogiin eli ettette vaan luule, että siellä ripaskaa on tanssittu ja hypitty pelkästään tuolin päällä. Tuo harmaa tekele tuossa on se minun eka tossuni. Marsulla oli sukkaprojekteja meneillään ja rannekkeet ja siihen kuuluu oma projektisnsa. Maijulla oli vihreä kauluri, jota teimme kimppaan. Marjalla oli mustaa tekelettä (olikohan lapanen), joka oli eilen hieman jäähyllä tuon Maijun tekeleen vuoksi. Kirsti ähersi Fifinsä kanssa eli valkoista neulosta näkyvillä. Päivi teki viininpunaista neulosta ja Anitta neuloi myös sukkia eli taka-alalla rosasinertävää työtä.
Illan pimetessä lähdimme takaisin kotiin Helsinkiä kohti. Vaihdoimme kuskia paluumatkalla, joten minä ja Maiju pääsimme takaisin Marsun kyydittäminä. Kiitos Marsulle ja Kirstille kyydeistä. :) Oli taas mukava ja rattoinen päivä.
Lisää kuvia löytyy kässäkerhon blogista.
Aamusella täytin neulotut tossut muovipusseilla ja harsin rullalangalla harvakseltaan tossun suun kiinni.
Pesutuvassa laitoin tossut pyykkikoneeseen ensin 60 asteeseen, jossa pyörivät n. 40 minuuttia. Tossut näyttivät pesun jälkeen tällaisilta. Huopumista oli jonkin verran tapahtunut, mutta ei mielestäni tarpeeksi ja lisäksi tossutn näyttivät aika leveiltä, vaikka pituus olikin aika hyvän näköinen.
Päätin pistää tossut vielä kertaalleen pesuun eli 40 asteen hienopesussa pesin veilä muun pyykin kanssa uudelleen.
Lopputulosta jännitin, sillä ei voinut tietää onko tossut kutistuneet aivan kokonaan mitättömäksi möykyksi vai onnituneet?
Yllätys oli mielestäni postitiivinen. Ensimmäiset omatekemät huopatossut ovat tässä valmiina. Hieman väljyyttä toki niissä voi olla, jotta väliin mahtuu vaikka villasukkakin. Vielä kun karstaa ne harjalla, jotta pinnasta tulisi kauniimpi. Näin ollen uskallan tehdä uudetkin tossut. Ne muovipussit olivat kyllä osittain lähteneet tossujen sisältä pyykissä, mutta ei se mitään haitannut. Tasokuivaan ne vielä kylppärin kuivaustelineen päällä ja sitten harjaan. Kannattaa kokeilla, tämä oli kiva testi. Kiitos kaikille kannustuksesta ja apuopetukseta, etenkin Tellulle, Katrille ja Katjuskalle.
ps. Korjasin tuon lankamäärän, sillä sitä meni kerä enemmän kuin alkujaan mainitsin eli ihan oikeasti 3½ kerää eli n. 175 grammaa. En punninnut, mutta neljä kerää riittää.
Tämä huopikkaiden mallineule on aina oikeaa ja siitä otin tarkemmat mitat.
Ennen huovuttamista työn leveys oli 13 cm. Työssä on 15 silmukkaa ja se on tehty lankasuosituksen mukaan kasin puikoilla. Korkeus tässä vaiheessa oli 6 cm. Laskin, että neuletiheys 5cm: llä oli 6s ja korkeudessa 5,5 edestakaiskerrosta.
Huovutin mallikappaleita koneessa ensin 40 asteessa ja linkous oli 1000 kierrosta minuutissa. Tulos oli hieman nukkaantunut pinta, mutta kutistusta ei ollut juurikaan tapahtunut. Laitoin koneeseen muutaman froteepyyhkeen kaveriksi housujen ja trikoiden joukkoon. Lisäsin lämpötilaa 60 asteeseen ja kone uudelleen käyntiin. Kierroksia oli samaisen 1000 verran linkouksessa. Jännittyneenä odottelin lopputulosta. Tässä sen nyt näette. Huopumista oli tapahtunut. Mallitilkun koko oli kutistunut 13 cm:stä
11 cm ja korkeudessa huopumisa oli tapahtunut 6cm:stä 4 cm:iin.
Huopumisen jälkeen 5 cm:llä oli 7s eli huopumista oli jonkin verran tapahtunut. Onkos tämä riittävää ja miten se pitää suhteuttaa tuohon Käspaikan huopikkaiden malliin, jonka mallilankana on käytetty Fritidsgarnin lankaa ja puikkoja 4,5-5,4. Siinä neuletiheys vyötteen mukaan on 15s sileää neulosta =10cm. Oman lankani vyötteen mukainen neuletieheys on 12s= 10cm.
Pitäisikö tämän mallikappaleeni mukaan huopua vielä enemmän eli onko tuo neulepinta oltava ns. vanuttunutta siten, ettei siinä näy noita neuloksia? Olisiko syytä vaihtaa pienempiin puikkohin? Mitäs mieltä kokeneet huovuttajat ovat? Ajattelin tehdä samankaltaiset töppöset kuin Tellulla on omassa blogissaan eli jättäisin nuo varret tekemättä.
On tämä niin vaikeata ensikertalaiselle ja kummallista, että samoja vaatteita pestään moneen kertaan. Tässä on mennyt tässä hommassa ja viimevuoden puolelta tähän aamuun asti. Onpas pitkäkestoista puuhaa... :)
Naturgarn no. 1 lankaa joka on norjalaista puhdasta uutta villaa
Edit 1 (klo 18:56):
Lisäsin tähän vielä kuvia tämän vyötteen tiedoista, jos joku sillä perusteella osaa sanoa mitään:
Saankos esitellä teille Kettu Repolaisen:
Viekkaan kettusen silmät ovat pinkit viirusilmät. Ne ostin Singerin liikkeestä, kuten tuon kuononkin. Kettu lähti kuvaamisen jälkeen saman tien luikkimaan kohti ketunkotikoloa.
Edit 1. (29.12.2007):
Tähän Salomonin solmuiluun meni yksi kerä valkoista Seitsemän veljestä lankaa n. 100g. Piukun videopätkästä saat oppia Salomonin solmuiluun ja Tiitsalla on hyvä ohje myös suorakaitesen huivin tekoon sivustollaan.
Tällaisen huivin sitten siis miniäkokelas sai jälkijättöisesti. Huivista tuli pitkä, jotta sen voi solmia kaulan ympäri pariin kertaa.
Samoin oli tarkoitus tehdä mummin mussukalle kettupuuhka. Kattupuuhkan aloitin eilen illalla heti kun sain solmittua huiviin hapsut. Kettupuuhka valmistuu Las Vegasin rosasta hapsulangasta ja nyt ollaan tässä vaiheessa...
Kettupuuhkan ohjeen löydät Teijan blogista.
Kettu Repolainen on vielä noin puolessa vaiheessa ja ilman häntää. Silmiksi saa pinkit viirusilmät ja mustan kuonon. Näytän sitten uudelleen kun työ on esittelyvaiheessa. Mussukka ei vielä tiedä puuhkasta mitään. Sitten on listalla lämmin paketti sukulaismiehelle jälkikäteen ja toiselle mussukalla Tango Fanista pipo. Pikkuhiljaa tässä edetään näiden rästitöiden kanssa. Ei mitään paniikkia kuitenkaan oteta niistä.
Tässä kuvassa olevassa ponchossa on palaset liitetty yhteen sinisellä langalla eli siinä on pylväitä ja ketjusilmukoita. Kumauksissa on pidemmät ketjusilmukkakaaret ja yhdistetään toisiinsa virkkauksen yhteydessä. Tuliko tarpeeksi selvästi selitettyä....jos ei, niin täytyy itse kokeilla sitä. Tämä näytti mielestäni aivan kivan näköiseltä yhdistämistavalta.
Itse tein kaksi enkeliä ja kokeilin tehdä yhden pullukkatontunkin samalla periaatteella, mutta tietenkin ilman siipiä. Marsu teki upeita enkeleitä ja vähän isompiakin kuin minun tekeleeni.
Olin ostanut paperimassa palloja , joista tehtiin enkelien päitä ja kroppaan käytettiin ohuehkoja kankaita, kuten satiinia tai askarteluun käytettävää kullan tai hopean väristä kangasta. Dagron vanua toppingiksi ja vähän kynäiltiin kasvoja ja nuken hiuksia liimattiin kutreiksi. Tätä saa ostaa askarteluliikkeistä. Pitsiä, helmiä ja hopean tai kullan väristä lankaa tarvittiin myös tekeleisiin.
Kuumaliimalla sitten liimailtiin osia paikoilleen ja ei voinut välttää polttamasta myös sormiaan kuumalla liimalla. Sellaista sattuu tekevälle.
Tonttu-ja enkelitehtailu jatkuu vielä, kunhan tässä alkuun päästiin.
Tarjuskan tonttu ja pullukkaenkelit.
Tarjuskan ja Marsun enkelikuoro ja mukana päätonttu
Omatekemät siivet tärkätystä säkkikankaasta kultahileliimalla somistettuna
Tänään sitten taas se "viisas ukkeli" keksi oman vinkkinsä miten työ edistyisi vähemmällä vaivalla. Hän leikkasi litteästä postin pahvisesta kuoresta yhden sivun auki jotta voisin työntää ohjeen sinne sisään ja liikuttaa sitä kerros kerrokselta sitä mukaan kun työ edistyy. Olipa se näppärää. Näin ollen silmät eivät sekoitu väärälle riville ja pysyy paremmin ajantasalla missä mennään. Tosin tuohon työhönkin oppii sitten pikkuhiljaa ja eipä koko ajan tarvitsekaan katsella mallipiirrosta, mutta hyvä sen on olla siinä lähettyvillä. Harmittaa vain kun tekee kerroksen tai pari ja sitten saa purkaan tuplaten, ennen kuin on taas kärryillä. Eiköhän tuo Fifikin tule vielä valmiiksi ja sitten kettuhuivia tekemään.
Tästä tämä sitten jatkuu....
Ryhdyinpä miettimään asiaa uudelleen. Minulla on vanhat 70-80 luvulla tilaamani Jokanaisen Käsityökurssi-kansiot, joita on neljä kappaletta ja niissä on osio, jossa on virkkausta opetettuna. Sieltäpä löysin kuin löysinkin ohjeen näihin virkattuihin palasiin sekä ohjeen myös niiden yhtistämiseen. Kokeilin ohjetta muutamaan virkkaamaani palaseen, mutta ymmärsinkö oikein....se on sitten eri juttu.
Kortissa sanotaan:
Suorasivuiset ruudut yhdistetään virkkaamalla 1 kiinteäsilmukka tai 1 piilosilmukka kummankin ruudun joka silmukan takareunan ympäri.
Tämäkö oikea puoli?
Laitoin kappaleet vastakkain ja tein tein lenkin, laitoin koukun päällimmäisen kappaleen ensimmäisen ulomman silmukan läpi ja sitten toisen neliön taaimmaisen ensimmäisen silmukan läpi ja vedin langan näiden kahden silmukan läpi sekä koukulla olleen silmukan läpi. Jatkoin samalla lailla reunan loppuun kaikki silmukat noukkien suoralla sivulla. Tulikohan oiken päin palaset? Pitääkö tuon neuloksen tulla etupuolelle vai nurjalle puolelle? Tässä kuvassa se on kyllä oikealla puolella. Ja työ on nurjalta puolelta tämän näköinen:
Tämäkö työn nurja puoli?
Tosin kyselin jo Kaisalta neuvoa hänen tehdessään ponchoa kukkapalasisita ja hän kommentoi tuonne neliöiden opetuspostaukseeni. Jos haluatte lukea Kaisan kommentin, niin käykää lukasemassa se sieltä.
Kuitenkin tuo kortin ohje ehkä jotain sanoo tästä palasten yhdistämisestä, joten ehkä ymmärrätte sen selvemmin kuin minä.
Täältäkin löytyy ohjetta näistä isoäidin neliöistä ja niiden kiinnittämisestä.
Edit 1 (14.11.2006):
Niille jotka tuskailevat Salomonin solmujen opettelun kanssa, niin käykääpä katsomassa Piukun blogista videopätkää solmujen opettulusta, ehkä tämä selventää.
Pinkin Salomoninsolmuhuivin jälkeen otin esille vaaleanpunaista mohairlahkaa, josta päätin kokeilla ensimäistä Salomoninsolmuilla tehtävää kaulahuivia. Vähän aikaa pähkäilin, että mitenkä se sitten tehdään. Onnistui se kai sitten jotenkin ja nopeaa se oli tehdä, kun lanka oli pörröisempää ja paksumpaa. Ihanan kuohkean tuntuinen.
Torstaina oli sitten vähän tyhjä olo päiväretken jälkeen. Mitähän tekisin? Muistui mieleen, että on han mulla Novita Teddyä pari kerää. Teenpäs uuden myssyn, josta tulisi ehkä kuohkeampi ja paksumpi kuin siitä aiemmin virkkaamastani, joka oli tehty Kosmoslangasta. Virkkaus sujui muutamassa tunnissa ja illalla oli jo pipokin valmis.
Tässä pipo näytillä lampun varjostimen päällä. Mitäs muuta tietenkään kuin pinkkiä. Ei tässä siis ihan kädettömänä olla oltu kurssillakaan. Kun ei ole netissä, niin sitten täytyy kyllä olla jotain muuta näperreltävää. Toivotaan, että kotosallakin käsityöt vielä kiinnostavat. Joulu kun tulla jolkuttaa pikkuhiljaa. Pukinkontti vielä ammottaa tyhjänä.
Työhön tarvitaan erivärisiä lankoja, vähintään kolmea eri väriä. Aloituskerroksen lanka on samaa kuin neljännen kerroksen lanka eli viimeisen kerroksen palassa. Käytä samanpaksuisia lankoja ja lankaan sopivaa virkkuukoukkua.
Edit 1: 4.11.2006, klo 23: 57
Jäipä mainitsematta, että tarvitset vielä parsinneulan palasten kiinnittämiseen.
Vinkki:
Isoäidin ruuduista voi tehdä myös ponchon, saalin, tai kaulaliinan, tossut, paidan , hameen, koristeellisia yksityiskohtia neulottuihin vaatteisiin, liivin tai laukun - listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Lyhennykset:
ketjusilmukka = kjs
kiinteä ketjusilmukka = kkjs (piilosilmukka)
puolipylväs: ½p
ISOÄIDIN RUUTU:
1. krs:
1. Luo 6 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ne lenkiksi yhdellä kiinteällä ketjusilmukalla eli piilosilmukalla. Se tapahtuu näin: Aseta koukku ensimmäiseen ketjusilmukkaan ja kierrä lanka koukulle ja vedä kejusilmukan ja koukulla olevan silmukan läpi. Näin rengas on sulkeutunut.
2. Tee pylvässilmukkaryhmä: Virkkaa 3 ketjusilmukkaa. (Nämä korvaavat ensimmäisen pylvässilmukan. Näin toimitaan kunkin kerroksen alussa eli silloin kun vaihdat langan väriä).
*kierrä lanka virkkuukoukun ympäri, poimi lanka aukosta, niin että koukulla on 3 kierrosta lankaa. Ota lanka koukkuun ja vedä lanka kaikkien 3 silmukan läpi* niin että muodostuu yksi ½p. (puolipylväs).
Tee vielä yksi ½p toistamalla tähtien väinen osuus. Virkkaa kaksi ketjusilmukkaa.
3. Virkkaa 3 puolipylvästä ja sitten 2 ketjusilmukkaa. Toista vielä 2 kertaa niin että muodostuu pieni neliö. (Kulmissa siis on tuo kaksi ketjusilmukkaa).
4. Kiinnitä neliö 1 kiinteällä ketjusilmukalla eli piilosilmukalla.
Katkaise lanka, mutta jätä sitä n. 15-20 cm päättelemiseen.
2. krs:
5. Vaihda väriä. /Mallineuleessa valkoinen).
6. Pistä koukku kulmaan (joka muodostuu ensimmäisen kerroksen ketjusilmukoista) ja vedä läpi silmukka. Virkkaa 3 ketjusilmukkaa (eli ensimmäinen pylväs),
2 puolipylvästä ja 2 ketjusilmukkaa, 3 puolipylvästä = 1 kulma. (ne siis tulevat siihen ketjusimukkakaareen).
Virkkaa sitten *1 ketjusilmukka, 3 puolipylvästä , 2 ketjusilmukkaa, 3 puolipylvästä* . Toista tähtien välinen osuus niin että saat neljä nurkkaa.
Päätä 1 ketjusilmukalla js sulje kerros piilosilmukalla. Katkaise lanka.
3. krs:
8. Vaihda väriä ja virkkaa kuten toinen kerros. (Malliväri punainen)
9. Aloita kulmasta ja jatka virkkaamalla 3 ketjusilmukkaan (=1, pyläs), 2 puolipylvästä, 2 ketjusilmukkaa, 3puolipylvästä, (= 1. kulma), 1 ketjusilmukka
Virkkaa sitten pylvässilmukkaryhmä eli 3 puolipylvästä jokaista reikää varten (kjs-kaari), jotka ovat muodostuneet edellisellä kierroksella. Sivulla puolipylvässilmukkaryhmien välillä on 1 ketjusilmukka, mutta kulmiin ryhmien väliin tarvitaan aina 2 ketjusilmukkaa. (katso kuvasta kumakohtaa). Päätä siis kerros 3 viimeisen puolipylvään jälkeen aina yhdellä ketjusilmukalla ja sitten kiinnitä neliö taas 1 piilosilmukalla.
4. krs:
10. Vaihda väriä (aloitus väriin) ja virkkaa kuten toinen ja kolmas kerros.
salamavalolla kuvattu...tämä väri on luonnollisempi kuin nuo muut
11. Virkkaa haluamasi määrä tilkkuja. Voit ommella tilkkuja yhteen työn kuluessa ja tehdä tilkkuja lisää tarpeen mukaan tai voit myös kiinnittää niitä toisiinsa vasta kun olet virkannut ne kaikki.
12. Päätä kaikki langat.
13. Ompele tilkut yhteen ensin pitkiksi suikaleiksi, jotka kiinnität lopuksi toisiinsa. Ompele tilkut yhteen ensin yliluottelupistoilla molempien tilkkujen ulommaisen kerroksen läpi.
Jihuu....Nyt tais vihdoin ja viimein tämä superpitkä postaus onnistua, kun kaksi ekaa kertaa hävisi puolessa välin hyperavaruuteen. Tässä iloksi muillekin, jos haluatte kokeilla.
Neulottu pipo Novita Candystä.
Lauantaina mietin, että miltäköhän se virkattu myssy olisi näyttänyt. Sitten ajattelin kokeilla. Aloitin virkkaamaan sitä vaalean punaisesta Kosmoslangasta. Tein koukulla kahdeksan ja käytin kukkaan pienempää koukkua eli vitosta. Sillä kasilla tuntui kukan teko niin kömpelöltä. Tämä kukka oli jotenkin mukavampi kuin tuon edellisen myssyn kukkamalli. Virkatun myssyn tein kaksinkertaisesta langasta. Lankaa meni hieman yli kaksi kerää.
Virkattu pipo Kosmoslangasta
pääkalloja liikkeellä
Edit 1: 5.11.2006, klo 19:11
Pääkallolapasten ohje ja mallipiirrustus löytyvät täältä.
Pyöröpihdit, kärkipihdit ja sivuleikkurit saivat kyytiä....
Tosin tuossa ylläkuvatussa tekeleessä tuli virheellisesti kaksi kivellistä osaa peräkanaa, joten jouduin irrottamaan toisen. Lisäksi noita kivellisiä osia tuli yli tarpeen ja välikappaleita jäi uupumaan, joten ostin lisää hopeaa ja jatkoin tekemällä noita välikappaleita tarpeellisen määrän. Tosin nuo ylimääräiset voi käyttää edelleen seuraavaan koruun.
Ensimmäinen rannekoru tekeleeni
Sormet tuntuivat kyllä aika tunnottomilta tuon neljättä tuntia kestäneen harjoittelun jälkeen. Montaa korua ei kyllä näin kokemattomana pystyisi tekemään. Saahan nähdä jatkuuko innostus?
pääkallolapasen päällipuoli
pääkallolapsen sisäpuoli...peukaloa vaille valmis
Ihan tarkkaa vaakaa en löytänyt, mutta mustaa Novita Nalle-lankaa meni työhön noin 60-70g ja keltaista valovilleä n. 30 grammaa.
Pääkallon metsästäjä mallina
'Pääkallopipo näytillä
Kiitos Katrille ja Ullamariellalle neuvoista.
Edit 1. (13.10.2006, klo 15:22)
Pääkallopipon ohje ja mallikerta löytyy täältä.
pääkallopipo vähän vinksallaan kuvausta varten
Alareunaa joudun vielä kääntämään muutaman sentin sisäänpäin työn valmistumisen yhteydessä. Valmista pipoa esittelen sitten paremmin.
Taidekerhosta palattuani ajattelin lähteä Tarjoustalosta katsastamaan kierrepuikkoja. Aloittamanin pääkallopipo kun oli hieman vaikea neuloa sukkapuikoilla, kun koko ajan piti varoa ettei silmukat putoa puikoilta. Kaupoista kun en perjantaina löytänyt sopivia kierrepuikkoja. Pituutta niillä näytti olevan 60-80 cm, jotka ovat aivan liian pitkiä pipon neulomiseen. Tänään sitten onnistuin ostamaan etsimäni puikkokoot oikeassa mitassaan. Ostin siis 3 ja 3½ numeron kierrepuikot, pituudella 40 cm. Lisäksi kadotin jonnekin puikkomitan, joka on tärkeä siinä mielessä, että kämpässä on vino pino puikkoja, joiden koosta on paha mennä sanomaan mitään. Niinpä ostin sellaisen mitankin. Vielä kun saisi aikaiseksi ommella jossain vaiheessa Ullamariellan ehdottamia puikkokoteloistakin ja tässä linkki sivustolla, jos joku mielii sellaisia tehdä. Niissä olisi ideaa. Lisäksi ostin yhden kiinnisilitettävän sydänkuvion lapsenlapsen farkkujen polviin, kun ikäväksi sattui aivan uutena menemään polvesta rikki tytön kaatuessa. Eiköhän sen pienen kolon saa jotenkin koristeellisesti korjattua tällaisella kauniilla tähdelläkin.
tarppeellista käsityörintamalle
Lidl'ssä sattui olemaan tarjouksessa askartelutarvikkeita. Niinpä innostuin ostamaan paketillisen korttimateriaalia, jossa mukana pieni paperiveitsi. Lisäksi ostin kolmen kappalaan paketin kuviosaksia. Sitten sattui silmiini vielä oikein askartelijan työkaluvehkeet. Siinä oli 50 osaa: erikokoisia varsia ja teriä.
askartelijan apuvälineet ja materiaalia
Näillä vekottimilla varmaan pääsee neulonnan saloihin kuin askartelunkin alkeisiin kiinni. Vielä kun saisi inspiksen korttien väsäämiseen.
Olen tässä saanut päähänpinttymän eli haluan tehdä veljenpojalleni synttärilahjaksi pääkallopipon. Olen tutkiskellut Hello Yarn'n sivustoa jossa on elglanninkielisin ohjein tuo haluamani pipon malli. Tosin Katri on muunnellut malliin vain rivin pääkalloja. Ajattelin, että helpolla pääsen kun lainaan kirjastosta suomenkielisen ohjeen pääkallopipoon. Huonomuistisena tietenkin menin tilaamaan Suuren Käsityökerhon lehden 1/2006, kun kyseessä olisi pitänyt olla Kauneimmat käsityöt ja sama numero. Siis ei kai mulla muuta vaihtoehtoa taas ole kuin tehdä Katrin avittamana tuota pipoa. Tuli tulostettua kaikenmaailman mallit ja ohjeet sitä varten. Lankaa ostin ensin Novitan Pirtaa, mutta ymmärsin senkin olevan liian paksua, joten uudelleen kauppaan ja ostin kerän Nalle-lankaa mustana. Siis väärä ohje, väärän langan kera.
Tässä nyt oikeaa lankaa, mutta väärä ohjelehti
Toivotaan, että tuosta lehdestä jotain käyttökelpoista ohjetta löytyy, ettei lainaus ihan hukkaan mennyt. Katsotaan sitten mitenkä pääsen alkuun tuossa pipoprojektissani ja uskallanko sitä sitten blogissani esittää. Tämä jää arvoitukseksi.
Kohta kiirus jo pakata mökkitavaroita kassiin, ennenkuin kuski saapuu kotiin ja olisi päästävä lähtemään hyvissä ajoin ennen suurempia viikonloppuruuhkia kohti Keski-Suomea. Mukaan napataan yksi lapsenlapsista ja hänen ystävänsä, ettei mökkeily tunnu niin yksinäiseltä mummo ja ukki seurassa. Nyt ei sitten auta mennä metsään, etttei hirvenä kaadeta. Tosin karhukin oli ollut lähimaastossa naapuristossa toissaviikolla, joten ei olisi mukavaa sattua nokatusten. Täällä sataa, mutta toivotaan sisäSuomessa kuivempaa keliä.
Vielä odottelen tänään gastroenterologin soittoa. Käväisin toissapäivällä mineraalikokeissa, kun toissa viikolla otetut kaliumarvot olivat koholla, uusista verenpainelääkkeistä johtuen. Olo ei ole omiani nytkään. Kurkkua kuristaa ja hapenottokyky ei tunnu normaalilta. Tuntuu edelleen kuin voimat olisivat uupuneet ja olisin maratonin loppumetreillä vieläkin. Koskakohan pääsen maaliin? Verenpaine huitelee välillä korkealla ja toisinaan se on taas aivan liian matala. Mistäköhän sekin sitten johtuu? No, ehkä olen piirun verran viisaampi, kunhan tuo lääkäri soittasi. Mulla on ns. piilosoittoaika, niin ei voi ollenkaan tietää koska se soitto tulee vai soittaako vasta poliklinikka ajan ulkopuolella. Kiltisti tässä sitten vaan uotellaan.
Edit 1, klo 14:47: Juuri saamani tiedon mukaan on laboratorionäytteiden tulokset normaalisoituneet ali kaliumarvo ja munuaiskoe krea ovat ok. Lääkärin mukaan voinen jatkaa verenpainelääkitystä ellei ne sitten laske liikaa paineita. Nyt vaan mittailemaan ja kalibroimaan mittaria, ettei vain siitä johdu heittely. Tosin kun kerroin oireistani, niin sanoi että tavoitearvo olisi n. 120/80 luokkaa. Täytyy vielä katsastella. Kyselinkin, että voikohan minulla olla kilpirauhasissa vikaa, kun heittelee verenpainearvot ja muutenkin on jotenkin kurja olo. Lupasi lisätä ne seuraavaan kontrollinäytemääräykseen, varmuuden vuoksi. Isälläni oli aikoinaan myrkkystruuma ja sittemmin tuli kilpirauhasen vajaatoimintaa. Toivotaan, ettei se ole periytyvää. Hyvä kuitenkin kun ottavat sen kilpirauhaskokeenkin.
Eilen illalla sain valmiiksi Lastenleipurille tekemäni Salomonin solmuhuivin. Vaihtarityö on nähtävissä hänen sivuraiteellaan. Huiviin meni 3x100g Novita Aino lankaa. Pituutta huiviin tuli n. 110 cm ja kerroksia oman käsialani mukaan 38. Hapsuja varten leikkasin kirjaa apuna käyttäen 50 cm:n mittaisia lankoja, joita tuli 4 kappaletta nippua kohti eli 8 lankaa roikkumaan. Huivin saajan toiveena oli pitkä huivi ja isot hapsut. Tässä tämä vaihtarihuivi sitten on. Toivottavasti saaja on tyytyväinen tähän.
Punasävyinen Salomonin solmuhuivi
Lupasin tehdä Lastenleipurin kanssa vaihtokauppaa. Aloitin Salomonin solmuhuivin tekemisen torstai-illalla vain sen verran, että pääsin alkuun. Perjantaina lähdin jo aamuvarhaisella aluesihteerimme kyydissä Liittomme vertaistukikoulutukseen Jyväskylään. Ajomatkan aikana jaksoin jonkin verran tuota huivia virkata. Koulutuspäivät olivat sen verran aktiivisia, ettei paljoa jäänyt aikaa käsitöille. Mökillä jatkoin sitten uutterammnin tuon käsityön tekoa.
Laitan tässä näytille, että missä mennään. Tosin, epäilen ettei lanka taida kuitenkaan riittää pitkien hapsujen kera huiviin. Jospa se Aino-lanka loppuun Ylläksen matkan aikana, niin hapsut pitää jättää sitten kotitöiksi.
Novita Ainolankaa kaksi kerää varattu...ehkä ei riitä
pikkuhiljaa, pikkuhiljaa Salomonin solmuhuivi valmistuu
Kuvakulma ei taida vallan hyvin kertoa, mutta huivin kärki on oikeassa laidassa. Vielä saa koukuta monta kerrosta, ennen kuin viimeistä silmukkaa viedään. Sitten hapsutetaan pitkillä hapsuilla. Näytän tämän sitten kun se on ihan valmis. Palaillaan viikon kuluttua suunnilleen. Heips.
Haastoin tässä jokin aika sitten virkkausintoisia vasta-alkajia virkkaamaan itselleen verkkoponchoa. Opetustyöksi aloitin Novitan Bali-nauhalangasta virkkaamaan koukulla nro 8 omaa bonchoani. Lankaa oli ostanut Maijulta neljä 100g:n kerää, mutta eihän se alkuunkaan riittänyt, sillä itse en halua tehdä sellaista napapituista ponchoa, sillä siinä tunnen näyttäväni entistä pönäkämmältä. Niinpä halusin tehdä siitä pidemmän eli lantioille ulottuvan. Hapsuiksi leikkasin neljä 40 cm:n nauhalankapätkää per nippu. Itse tykkään hieman pidemmistä hapsuista.. tämä valmiina on hieman alle 15 cm eli taitettuna kaksinkerroin nuo hapsunauhat.
Bali-langasta virkattu verkkoponchoni
Itserakkauttako kuvata itseään?
Oli hieman vaikeahkoa saada ponchosta oikeaa kuvaa eli ajattelin kuvata itse itseäni eli ponchoa päälläni, jotta näkisitte minkä kokoinen se oikeastaan onkaan. Tämä tässä on siis peilikuva.
Olin kovin iloinen ja yllättynyt, että niin moni otti haasteeni vastaan. Osa ei ollut koskaan virkannut mitään. Kaikesta huolimatta upeita luomuksia saivat aikaiseksi. Onnitteluni kaikille virkkauskärpäsen pureman saaneille. Kun kerran vauhtiin pääsee, niin siitä on vaikea irrottaa otettaan. Nyt kaikki harjoittelemaan Salomonin solmuhuivia Tiitsan ohjeiden mukaan.
Löysin tänään kirppikseltä vanhan "neulo ja virkkaa-lehden" nro 11, ehkä 70- tai 80-luvulta. Siinä oli jokunen malli, jota voisi tänä päivänäkin kokeilla. Esimerkiksi virkattu huivi hämähäkkimallia tai pieni pitsineulehuivi.
vanhat mallit nykyaikaan uudelleen käyttöön
SALOMONIN SOLMUT
Ennen viikonloppua minulla oli keskeneräisenä vielä kolme käsityötä. Salomoninsolmuhuivi piti kuitenkin saada pian työnsä päätökseen, sillä halusin kiiheästi nähdä mitenkä siinä onnistuin. Tosin ensimmäinen on aina harjoituskappale. Välttämättä kaikki lenkit eivät ole saman kokoisia ja huomasin, että kannattaa katsoa mihin reikään sen kiinteän silmukan kiinnittää, ettei työssä näy ikäviä jälkiä. Kuitenkin olin lopputulokseen aika tyytyväinen. Sitten vielä viimeistelin hapsut ja niinpä lauantai-aamusella oli huivi valmis. Maija-langat (kaksi kerää) riittivät oikeastaan tasan tuohon työhön, sillä ylimääräistä jäi vain kolme pientä lankahapsua.
Ensimmäinen Salomoninsolmuhuivini
Tässä se vielä levitettynä pihamaalla
TANGOFANI/ SEISKAVEIKKA-SÄÄRYSTIMET
Tuon huivitekeleen jälkeen oli otettava käsittelyyn jälleen lapsenlapselle lupaamani säärystimet. Niitä sitten neuloin iltasella minkä ehdin telkkaria tuijottaessa. Sunnuntaina olikin niin paljon muuta puuhastelua, joten käsityöt piti jättää mökiltä paluumatkalle. Tyttären kanssa keskustelutani hän kyseli, että missä vaiheessa ne säärystimet ovat, kun niitä odotetaan niin kovasti. Autossa istuessani yritin sitten kiriä loppua kohti....työtä jäljellä n. 10 cm joustinneuleena. Olimme Lahden moottoritien päässä...kääntymässä liittymästä kun sain pääteltyä säärystimet ja iloinen yllätys prinsessalle, että säärystimet ovat valmiit ja sitten ne voi laittaa jo heti aamulla kouluun.
Pörröiset säärystimet oikealla omistajallaan
Nyt vain sitten vielä on tehtävä se oma haasteponchoni valmiiksi ja sitten ehkä taas uutta Salomonin solmua väsäämään.
Salomonin solmuja
Joskus käy niin, ettei millään tahdo saada unen päästä kiinni. Olikohan ajatukset niin kiinni niissä Salomonin solmuissa, kun uni ei vaan tullut. Vihdoin ja viimein päätin nousta ylös, enkä enää viitsinyt väkisten maata. Kello oli kahden pintaa yöllä. Sain kuningasajatuksen aloittaa paremmasta langasta uuden Salomonin solmuhuivin. Lankaröykkiöstä löytyi vaaleanpunaista Maija-lankaa. Siitä sitten saamien ohjeiden mukaan koukkuamaan uutta huivin alkua. Kappas vain, pari tuntia meni hurauksessa ja lopputuloksena monta riviä noita solmuja. Tämä näyttikin jo toisesta langasta huomattavasti mukavamman näköiseltä. Siis puoli huivia tuli valmiiksi aamutunneilla. Neljän aikaan aamuyöllä sitten hiljaa hiiviskelin takaisin sänkyyni, jotta saisin muutaman tunnin nukuttua ennen pyykkitupaan menoa. Periaatteessahan tuo huivin siis voisi tehdä yhdellä istumalla, jos on nelisen tuntia aikaa tehdä yhteen putkeen sitä. Saahan nähdä jäinkö tähän koukkuun? Moni vertaa näitä solmuja ristipistotöihin tai muihin käsityöharrastuksiin ja tuntee tämän oudon solmun vaikeaksi. Niin minäkin ennen, mutta nyt kun ymmärsin pari juttua siitä, niin ei se enää tunnu vaikealta. Varokaa vaan seuraavaa hastettani!
Yöllä voi tehdä muutakin kuin nukkua...
Tämä Maija-lanka tuntui ihanan hempeän väriseltä ja mukavalta koukuta. Olisihan siihen varmaan sopinut Seitsemän Veljestä tai Nalle-lankakin. Noista mohairlangoista en vielä uskalla yrittää. Kunhan ensin saan tämänkin huivin valmiiksi niin katsotaan sitten. Pitäisiköhän näitä huiveja jotenkin pingottaa sitten ja mitenkäs se sitten tapahtuu?
Tänään aamulla leivoin omenapiirakan, kun olin lupautunut menemään ensimmäisen kerran käsityökerhoon blogitututun kutsumana. Ensin oli edessä kuntosali ja sieltä sitten kiiruusti Maijun kanssa bussilla Haagaan käsityöihmisiä tapaamaan. Onneksi Maiju oli henkisenä tukena, sillä kaikki oli minulle entuudestaan vieraita. Tunnelma oli rattoisa ja kahvipöydän lomassa pääsin nopeasti porukkaan sisään. Teemana oli Salomonin solmujen opettelu. Tiitsahan on kiitettävällä tavalla omassa blogissaan yrittänyt opettaa meitä tumpeloita näihin Salomonin solmujen saloihin. Tuntui silloin vain siltä, että jonkun pitää se rautalangasta vääntää ennenkuin oppi menee perille. Kässäkerhon Marja onneksi halusi meitä opastaa, jotka eivät aiemmin sitä olleet oppineet. Alku tuntui hankalalta ja ei vaan tahtonut ymmärtää, että miksi pitää työ välillä kääntää ja miten monta lenkkiä tulee mihinkin väliin. Kun sitten viimein asian oivalsin ja se meni jakeluun, niin työkin alkoi edistymään ja tuntui jopa mielekkäältä. Meitä oli kässäkerhossa kymmenkunta uurastajaa. Joku teki verkkoponchoja, yksi teki pitsineuleponchoa. Vaativimpia töitä näytti olevan pitsinnypläys sekä ristipistotyö. Ihania neonlapasiakin näytti syntyvän ja kaikkea en edes muista, mutta konkareita näyttivät olevan. Ihan iloinen ja tyytyväinen mieli jäi, kun hoksasin nuo Salomonin solmut. Tosin lankavalintani ei ollut kaikista parhain...Jasmin puuvillalankaa, joka säikeili ja tarttui koukkuun. Tämä vain oli harjoituskappale ja aion aloittaa työn uudella paremmalla langalla. Katsotaan mitä jatkossa vielä opin.
bravoo...onnistuu sittenkin
Tuo kuva ei oikein pääse oikeuksiinsa, sillä lanka oli hieman kurjaa käsiteltävää ja kerästä tuleva lanka on rumasti työn päällä, kun kiireesti kuvasin sen. Kuitenkin sen voinen todistaa, että olen yrittänyt parhaani.
Ajattelin tässä hieman opastaa niitä blogi-ihmisiä, jotka eivät omien sanojensa mukaan osaa virkata mitään ja ketään ei ole opettamassa heitä. Moni oppii tämä varmasti aika helopolla. Näistä on hyvä aloittaa virkkausharrastus. Novitan sivustolla on verkkoponchojen ohjeita eri langoilla tehtyinä ja niitä voi tietenkin soveltaa siten, että jättää tuon neuloksen pois tai neuloo vain muutaman sentin. Ohjeet ja langanmenekin sekä puikko ja koukkusuositukset löytyvät ohjeista. Lisäksi sivustolla on perusneulonnan ja virkkausen lyhenteiden merkitykset neuvottuina mitenkä ne tehdään. Viivin virkkausnetistä löydät myös kuvasarjan sekä videopätkän, jossa neuvotaan eri silmukoiden tekoa.
VERKKOPONCHO
Itse yleensä neulon muutaman senttiä sukkapuikoilla tai lyhyellä kierrepuikolla alkajaisiksi. Nyt kuitenkin aloitin tämän ketjusilmukoista, josta on helpompi aloittelijankin jatkaa. Käytin tähän ponchoon nauhalankaa ja koukkua nro 8. Voit valita haluamasi langan ja katso ohjeesta koukkusuositus, ohuemmalle langalle ohuempi koukkukin. Normaalisti olen tehnyt kouluilla 3½-5.
1. Ensin tehdään silmukka langasta eli lankalenkki, joka kiristyy vetäessä toisesta langasta.
2. Luodaan 60 ketjusilmukkaa. Katso kuvasta kuinka lanka koukutaan koukun ympärille ja vedetään jo tehdyn silmukan läpi ja näin jatketaan kunnes olet tehnyt haluamasi määrän silmukoita.
Edit 1. Lisään vielä ohjeeseen, että ketjusilmukkamäärällä on merkitystä tuossa aloituksessa siinä määrin, että se ratkaisee ponchon koon. Jos teet aikuisen ponchoa ja ohuemmasta langasta, niin virkkaa ketjusilmukoita esim. 70 tai alle, mutta parillinen luku. Katso yllä olevasta Novitan linkistä vähän osviittaa minkälaisella langalla ja koukulla saadaan oikean kokoinen. Tietenkin myös käsialallakin on hieman merkitystä ja myös koukun koolla. Isompaa työtä saadaan myös aikaiseksi isommalla koukulla eli normaalipaksuisella langalla voit käyttää esim. koukkua nro 5.
3.Kerroksen lopussa eli kun olet virkannut sen 60 ketjusilmukkaa tai haluamasi määrän, sulje kerros piilosilmukalla. Vie koukku ensimmäiseen ketjusilmukkaan ja vedä lanka sen läpi sekä samaten koukulla olleen silmukan läpi. Ketjusilmukat muodostavat renkaan.
.
4. Virkkaa toisella kerroksella aina seitsemän ketjusilmukkaa ja liitä ne kiinteällä silmukalla joka toiseen ensimmäisen kerroksen ketjusilmukkaa. Kiinteä silmukka: Laita koukku ensimmäisen kerroksen ketjusilmukkaan ja kierrä lanka koukulle ja sitten vedä lanka ketjusilmukan läpi ja vielä kierrä lanka ja vedä koukulla olevien kahden silmukoiden läpi (Toivottavasti meni oikein). Toista ketjusilmukkakaaria joka toiseen ketjusilmukkaa liittäen, niin että kerrokselle tulee yhteensä 30 (tai puolet ketjusilmukkamäärästä eli siitä mistä aloitit) ketjusilmukkakaarta.
5. Lopeta kerros piilosilmukkaan eli vedä lanka viimeisen silmukan ja koukulla olevan silmukan läpi.
6. Kapua koukuten ensimmäisen ketjusilmukkakaaren keskelle: Vie koukku kaaren taakse ja vedä lanka koukulla olevan silmukan läpi. Sitten vie koukku ketjusilmukkaaren ediste ja vedä lanka koukulla olevan silmukan läpi ja veilä kerran takakautta ja näin olet kivunnut kaaren laitaa ketjusilmukkaaren keskiosaan. Näin tehdään aina kerroksen alussa, kun rivi vaihtuu.
7. Toinen kerros: Luo edelleen seitemän ketjusilmukkaa kaareen ja kiinnitä se kiinteällä silmukalla ketjusilmukkakaaren alakautta koukkuamalla kiinteällä silmukalla kaaren keskiosaan (älä pujota koukkua ketjusilmukkaan, vaan koukkua kaaren alta).
8. Lopeta kerros laittamalla koukku kerroksen ensimmäisen silmukan kohdalle eli liitoskohtaan silmukan läpi piilosilmukalla eli langanveto liitoskohdan silmukan ja koukulla olevan silmukan läpi. Jatka taas kipuamalla kerroksen ensimmäisen ketjusilmukkakaaren keskiosaan aiemmin antamani ohjeen mukaan.
Jatka ketjusilmukkaarien tekoa niin kauan, että poncho on saavuttanut halutun pituuden. Itse virkkaan ranteeseen asti. Huomio kuitenkin, että työ päätyttyä ketjusilmukkakaariin tehdään vielä hapsut.
9. Lopuksi leikkaa hapsut. Itse teen napsut noin neljänkymmenen sentin mittaiseksi. Helpommin hapsut saa leikattua mittaamalla ensin mallihapsun. Sitten etsitään kirja tms. jonka ympärysmitta on sama kuin mallihapsun. Lankaa kieputetaan kirjan ympäri ja leikataan auki kieputusaloituskohdan laidasta. Näin sinun ei tarvitse mitata koko määrää hapsuja. Makuasia tietenkin on kuinka pajon hapsuja käytät per kaari. Itse pidän tuuheammasta, joten tätä paksumpaa nauhalankaa käytän 4 hapsua, mutta normaalilankaa käytän 5-6 lankaa per hapsu.
10. Näytän tässä vaiheessa miten sitten lopussa tuo hapsutus tapahtuu. Aseta hapsulangat alla olevan kuvan mukaan ja vedä langan päät lankalenkin läpi kiristäen. Toista näin kunnes kaikissa kaarissa on saman verran ja saman pituisia hapsuja.
Eihän se niin vaikeaa ollut...vai mitä? Sinä osaat ja sitten teet tusinoittain noita ponchoja, niin kuin moni muukin.
Joskus pitää sitten omaa työtään niin itsestään selvänä ja menee rutiinilla, että ihan miettii mitenkäs se ohjeessa pitäisi sanoa....tulikohan oikein mainittua. Toivotaan, että ymmärrätte ja kysykää jos ette ymmärrä.
HAASTE:
Nytpä keksikin, että haastan kaikki jotka eivät ole tehneet yhtään verkkoponchoa tai eivät osaa virkata, mutta haluaisivat...mukaan verkkoponchohaasteeseen. Kuinkakohan monta verkkoponchoa saatte aikaiseksi? Nyt teillä on tilaisuus: Tanja (Anni-Tannin elämästä) ja Lastenleipuri mukaan haasteeseen....
Viikonloppuna otin mökille verkkoponchotekeleeni, jonka olin luvannut tehdä pikku-mussukkani luokkakaverille. Siis yksi lapsenlapsistani lähti mukaamme mökkeilemään ja lupasin, että hän voi ottaa mukaan myös kaksi luokkatoveriaan. Tyttö oli "tilannut" mummilta luokkatoverilleen samanlaisen verkkoponchon, kuin hänelle itselleenkin olin tehnyt. Oli silloin muutama viikko sitten vaikeuksia saada tuota Novitan Palma-lankaa, kun syksyiset lankauutuudet ovat saapuneet kauppoihin. Kuitenkin sitten sitä onnistuin saamaan, joten samanlaista ponchoa sitten vaan virkkaamaan. Menomatka sujui rattoisasti, kun päätin virkata matkan aikana sitä. Matkalla sitten huomasin, että olisihan sitä pitänyt ottaa varakerä mukaan ja mitenkäs sitten jos lanka loppuu, niin en voi tehdä sitä valmiiksi. Varmuuden vuoksi sitten piti poikta Heinolan Citymarkettiin lankaostoksille. Tosin ei siellä mitään Palmaa ollut, senhän saattoikin jo arvata, joten piti hapsuja varten ostaa varalle valkoista Seitsemää Veljestä. Tyttären tytölle olin luvannut tehdä säärystimet, joten ruskea Tango Fani kaipasi kaverikseen jotain vahvempaa lankaa ja niinpä ostin sitten ruskeaa Seitsemää Veljestä vielä mukaan. Tosin olinkin jo luvannut sen kautta kiven ja kannon, etten enää osta lankaa, mutta tämä olikin hätätapaus.
ponchosta tein hieman pidemmän kuin ohjeessa oli
Illalla sitten onnistuin saamaan tuon ponchon valmiiksi ja hapsuihinkin riitti tuo Palma eli työhön meni tasan kaksi kerää lankaa (ihan viimeistä hapsua myöten). Nyt on sitten yksi valkea seiskaveikka taas lankavuoressani lisänä. Lauantaina päätin sitten aloittaa sen säärystin projektin. Kaksi kerää Tango Fania ja yksi kerä rukseaa seiskaveikkaa ja puikot nro 3, koska 3½ ei ollut mukana. Novitalta löytyi kiva säärystimien ohje, johon oli käytetty Nallelankaa ja Tangolankaa. Itse vaihoin langat noihin omiin lankoihini. Ohje oli aikuisten säärystimiin, joten loin summassa silmukoita eli 64s, joka on jaollinen neljällä eli puikoille tuli 16 silmukkaa. Ohjeessa kun oli silmukoita 80. Tango Fani on hieman vaikeahtko lanka ainakin aloittaessa, joten loin silmukat tuolla seiskaveikalla ja tein pari-kolme kerrosta sillä ja sitten jatkoin kaksi oikein kaksi nurin-neulosta siten, että tein jokatoisen kerroksen Tango Fanilla ja jokatoisen Seiskaveikalla. Mielestäni se näytti oikein mukavalta nelokselta. Tosin sai olla tarkkana ettei silmukat livahda puikoilta, sillä niitä on aika hankala sitten noukkia tuosta karvakasasta.
aloitus seiskaveikalla ja muuten vuorotellen Tango Fania ja seiskaveikkaa
Nämä säärystimet kun saan valmiiksi, niin täytyy katsoa, että pitääkö niille tehdä sitten huivia ja myssyä kaveriksi. Hallattarella oli ihana korvapipo samankaltaisesta langasta...söpöläinen. Olisi niin paljon, jota pitäisi tehdä...pitäisi ja pitäisi. Katsotaan sitten mihin kaikkeen aika riittää.
Vihdoin Maiju tunnusti olevansa niin koukussa, että päätti liittyä mukaan Novita-klubiin. Olin jo keväällä häntä siihen kutsunut, mutta silloin ei ollut vielä neulekärpänen pistänyt niin kovaa. Nyt on sitten koluttu kaikki lankakaupat moneen kertaan ja tarvetta on myös neule- ja virkkaumalleille. Niinpä eilen posteljooni toi myös minulle paketin, ystävänlahjana. Paketissa oli tällä kertaa kaksi kerää Novitan Tango Fani lankaa, ruskeana. Niin, lahjahevosen suuhunhan ei pidä katsoa, mutta kuitenkin kävi mielessä, että mitä ihmettä voin tehdä ruskeasta langasta? Sehän ei ole ollenkaan minun väriäni. Toki sitä olisi voinut käyttää somisteena esim. pipojen tai käsineiden ym. reuniksilla. Nyt onkin yksi mummin mussukoista toivonut itselleen ruskeita säärystimiä. Ajattelinkin, että onnistuisikohan tuosta langasta väsätä prinsessalle ruskeat säärystimet ja miltä sellaiset näyttäisivät tuosta Tango Fanista tehtynä. Täytynee etsiä malleja ja miettiä niiden toteuttamista. Ilmaista lankaa siis pukkaa.
Lisäksi taas vannoin (kautta kiven ja kannon tietenkin) etten osta lisää lankoja. Kuitenkin Maiju taas soitteli, että haluanko sellaista narulankaa, jota hän itse oli ostanut ja maksaakin vain vitosen, joten eihän sitä taas kannata jättää sinne kaupan hyllylle, joten tänne vaan. Ehkä sitä on kuten juopot....mä en koskaan tänään enää juo...eli mä en koskaan tänään enää osta lankaa. En siis tänään, mutta huomisesta taas on vaikea mennä sanomaan yhtään mitään.
Tangofanin Tango Fanit
Mä taidan kohta hukkua noihin lankoihin. Maiju soitteli viimeviikolla, että haluatko lankoja Salosta. Kun kerran halvalla sai, niin toki kannattaa silloin ottaa. Vitosella neljä tai viisi kerää lankaa. Violetin/lilan kirjavaa Palmaa ja Marks & Kattensin Kosmoslankaa neljä pinkkiä ja neljä rosaa kerää.
Kosmoslangat ovat kivan paksuisia, kaksivärisiä lankoja
Tänään sitten "houkutuslintu" soitti, että haluaisinko lähteä Espooseen Soukkaan lankojen poistomyymälään. No, eihän minulla mitään sitä vastaan ollut, joten sullouduin mukaan autoon ja menoksi. Aah, lankafanin paratiisi....ihania lankoja joka puolella ja moni niistä oli alennuksella tai poistohintaan. Mukaan lähti n. 30 euron satsi ihania lankoja ja vielä jäi kaivertamaan jotkut langat eli harmitti kun ei raaskinut kaikkea haluamaansa ostaa.
Mukaan lähti Soukasta Novitan vanhaa rosaa Candya 2 kerää, sinivalkokirjavaa Novitan Tahitia 5 kerää, Novitan Capria valkoista 4 kerää, Schoeller+Shahlsin Grazielankaa vaalenpunaista 2 kerää (ihanan pehmoista) ja pari kerää pastellisävyistä rosapohjaista lankaa, jossa ei ollut vyötteitä ( ei siis tietoa lankamerkistä, kuvassa takana oikealla).
Nyt olisi varmaan kohta viisainta alkaa pitää lankapäiväkirjaa ja merkitä ylös mitä neuloo tai virkkaa ja laittaa menekki ylös sekä lankavaraston määrä. Nyt täytyy varmaan mennä langanostolakkoon. Maiju jo väläytti, että mennäänkö huomenna Helsingin Villakehräämöön? Ei taideta mennä.
Sitä Palmaa sitten oli vaan saatava...keinolla millä hyvänsä. Ensin käytiin Vantaalla yhdessä Anttilassa. Siellä oli ollut Palmaa, mutta loppunut jo. Ainoastaan yksi vaaleansininen oli jäänyt jonka varmuuden vuoksi sitten otin varastooni. Sitten mentiin kodin Ykkösanttilaan, no eihän siellä mitään lankoja ollut. Vielä ehti ajaa Jumboon. Anttilassa ei ollut. Prisman lankahylly, sielläkään ei ollut Palmaa ja ostin varmuuden vuoksi yhden Malibun, jos en muuta saa niin tekisin siitä sitten pikkutytön kaverille ponchon. Yksi vaihtoehto oli vielä CityMarket ja sieltä sitten löytyi iso kori, jossa oli poitolankoja. Yllätys, yllätys...siellä oli iso kasa Palmaa. Hamstrasin kuusi kerää valkoista, kaksi kerää vaaleansinistä ja pari kerää rosaa Palmaa. Joten eiköhän näistä yksi tytön poncho synny ja varalle on vaikka kolmeen eriväriseen ponchoon vielä sitten lankoja. Tämä on tarttuvaa tautia ja tappavaakin siinä tapauksessa, jos meinaa ruokarahansa lankoihin laittaa.
Oooh, la Palma...sä veit mun sydämein
Pakkohan tuota lankaa oli noinkin paljon ostaa, sillä kohta sitä ei sitten taas ole myynnissä kun Novita on toimittanut kauppojen hyllyille syksyisiä värejä ja mallilankoja. Nyt sitä lisäksi sai halvalla...vain kaksi euroa kerä. Kaksikymppiä koko tuo läjä Cittarista ja nuo pari lankaa sitten niistä aiemmista kaupoista. Vannomatta paras, että en ostaisi enää yhtää lankaa...sen näkee sitten. Ei kun huomenna lankoihin käsiksi ja tuumasta toimeen.
Nyt sitten sain tuumasta toimeen tehtyä viikonlopulla valmiiksi jo aiemmin aloittamani valkoisen verkkoponchon Palma-langasta mummin mussukalle. Lupasin tehdä myös toiselle lapsenlapselleni samanlaisen, joten ne piti saada valmiiksi samaan aikaan, sillä eihän toiselle voinut antaa enemmin kuin toiselle. Tänään sitten tytöt saivat mökiltäpaluureissulla nuo ponchonsa. Tässä ne sitten ovat.
tytöt ponchoissaan
Tosin tytöt taisivat pukea ponchonsa päälleen hieman hätäisellä vauhdilla, kun kuvassa näkyvät hapsut ovat vähän vinksin vonksin. Todellisuudessa ne ovat kuitenkin suorassa rivissä, kuten kuuluukin. :)
Neuloin pääntieaukon sileää neulosta vain muutaman sentin puikoilla 7 ja sitten jatkoin ketjusilmukoilla ja kiinteillä silmukoilla työn loppuun virkkuukoululla nro 5.. Malli on Novitan verkkoponcho-ohjeesta, Hippy-poncho mallilla, mutta pääntietä hieman mukaeltu lyhyemmäksi ja ponchon pituutta lisätty. Lankaa noihin kahteen ponchoon meni yhteensä neljä kerää tuota Palmaa. Isomman tytön ponchoon meni enemmän kun tein sen pidemmäksi. Toiseen ponchoon jäikin siten vain vajaa kaksi kerää, joten jouduin pihtaamaan niissä hapsuissa siten, että laitoin vain viisi hapsua yhteen ketjusilmukkakaareen. Lanka meni aivan fifti-fifti, joten siitä ei sitten jäänyt enää mihinkään jämäkoriin kuljeskelemaan. Harvoinpa noin tarkasti riittää.
vinkki:
Hapsutin reunushapsut n. 40 cm mittaisista langanpätkistä kuusi langanpätkää yhteen ketjusilmukkakaareen. Helpottaakseni hapsujen tekoa, mittasin ensin yhden langanpätkän 40 cm mittaiseksi. Sen jälkeen etsin kirjan, jonka leveys tai pituusmitta on yhtä suuri kuin tuo langanpätkä. Sitten kieputtelin niin monta kerrosta lankaa kirjan ympärille, että kirjan reunasta oli helppo suoraan leikata langat poikki. Näin minulla oli iso nippu 40 cm mittaisia langanpätkiä. Noukin käteeni kuusi lankaa ja taitoin ne keskeltä kahtia ja vedin hapsuksi ponchon silmukkalenkkiin. Jatkoin näin kunnes kaikissa ketjusilmukkakaarissa oli kuuden langan hapsut. Palma-langalla virkattu poncho on pumpulisen pehmeä. Jotenkin tekisi mieli itsellenikin tehdä moinen.
Neitonen ja verkkoponcho Palmasta
Otetaanpa uusiksi. Kirppikseltä ostamieni puikkojen ja koukkujen joukossa oli kaksi neulaa, jotka ovat pituudeltaan 16, 5 cm ja paksuus n. 3mm. Neulan kummassakin päässä on avoimet silmät ja siihen kieputetaan lankaa, joka tavallista rullalankaa tai paksumpaa. Osaisiko joku tietoviisas kertoa minulle mitä tällä neulalla tehdään? Neula ei ole parsinneula, eikä se ole verkkoneula, eikä ryijyneula...Mahtaako sillä olla jotain tekemistä neulekoneen kanssa tai johonkin pujottamiseen liittyvää? Kenpä tietäis sen?
kuva on hieman epätarkka, mutta saakos siitä selvää?
kummatkin päät ovat avoimia
Eilen tuli ostettua kirppikseltä iso kasa neulepuikkoja, sukkapuikkoja, virkkuukoukkuja ja jotain mistä en ymmärrä hölkäyksen pöläystäkään. Löysin kivan purnukan, jossa sitten voin noita kutimiani säilytellä, ettei niitä tarvitse haeskella sitten jemma-nimisistä paikoista. Tänään kävin kaupungissa jalkojenhoitajalla ja samalla reissulla sitten piipahdin myös lähetysseuran kirppikselle, josta joskus onnistuu löytämään suhteellisen edullisesti jotain kivaa. Nyt ajattelinkin "sillä silmällä" katsella, että jospa näkisin sellaisia paksuja kutimia, kun kaupassa näyttivät maksavan vitosen kieppeillä. Löysinhän minä, joten näin sitten taas tuli suurennettua tuota puikkovarastoa. Onkin hyvä, että niitä on neulepuikkoja on sitten tarpeen mukaan montaa eri kokoa ja useampia pahan päivän varalle.
Kirppislöytöjä: purkki ja kasa neulepuikkoja ym.
Tässä läjä eilisen ja tämän päivän kirppissaldoa
Kaupungista tulomatkalla piti sitten vielä poiketa Prismassa, kun siellä kuulemani mukaan oli lankoja alennuksella, vaikka just aamulla totesinkin, että en osta varastoon, vaan sen mukaan mitä olen tekemässä. No, kun halvemmalla taas sain, niin ostin rosaa Tennessee-lankaa 3 kerää, 2 kerää pinkkiä Jasminia ja yhden valkoisen Samoksen, kun enempää ei ollut. Pyörittelin pitkään kädessäni rosa/vihreä/keltaista Samos Lollipoppia ja otinkin jo kainalooni kolme kerää. Sitten miettimään, että mitä ihmettä mä niillä teen, kun en tykkää vihreästä enkä keltaisesta väristä. Laitoinpa sitten takaisin ja vaihdoin ne tuohon rosaan Tenneseen.
Tämä lankahamstraus on näemmä tarttuva tauti.
Ei värillä ole väliä, kunhan se vaan on....
Sitten seuraa tietokysymys, että kukakohan tietää mikä kuvassa oleva neula tai mikä lienee koukku on. Siinä on molemmissa päissä silmät ja ne ovat päästä avoimet ja toisen silmän tyvessä on pieni reikä. Mihin tarkoitukseen tällaisia käytetään, sillä nämä ovat minulle vieraita kapistuksia? Ne olivat noiden eilisten kirppisostosten joukossa.
Kenpä tietäis sen, ken arvaisi mikä tämä on?
Äiti oli aloittanut veljen tytölle tekemään virkattua myssyä puuvillalangasa. Siitä on aikaa kun hän on virkkaillut. Tainnut enemmän neuloa sukkia, kuin virkata vuosiin. Lyhenteet ja ohjeitten luku tuntui vaikealta, kuten itse kullakin joskus. Minä lupauduin apuopettajaksi. Siitä se pikkuhiljaa lähti onnistumaan ja niinpä lainasin äidiltä puikkuja ja virkkuukoukkua, jotta itsekin voisin aloittaa tyttären tytöille lupaamiani verkkoponchoja. Äitikin oli onnistunut sellaisen itselleen virkkaamaan sisareni ohjeen mukaan. Päätin tehdä samalla Novitan ohjeella, jossa oli kyllä käytetty Hippy-lankaa, mutta mulla oli nyt sitten sitä Palmalankaa. Ohjeessa käskettiin neulomaan 15 cm sileään neulosta, mutta päätin tehdä vain muutaman sentin ja siitä sitten jatkaa virkkaamalla. Siinä sitten yhdessä istuskelimme ja virkkasimme. Välillä opastin äitiä ja kotiin lähtiessäni oli valmisa ponchoa kymmesin senttiä. Se on aika nopeaa virkattavaa, joten uskon että työ edistyy joutuin, jos vaan maltan virkata. Vielä olisi Liiton vertaistukioppaan aherrus hieman kesken, joten ensin kai työ ja sitten huvi. Kun tämä eka valkoinen verkkoponcho sitten on valmis, niin kiireellä sitten tekemään toiselle neitoselle samanlaista. Ei niitä henno joululahjaksi jättää....Taitaa tytöt odotella niitä jo joutuisammin. Mietin vain, että taitaa tuo käsityöharrastus olla tarttuvaa, kun mä tein ensin pitsineuleponcho, sitten siskokin innostu. Tytöt innostuivat tekemään kassia ja äiti innostu siskon myötä virkkaamaan. Kivaahan se on ja varsinkin jos onnistuu ja saa jotain aikaiseksi.
Neljä kerää Palmaa ja valkeaa ponchoa. Ostinpa paksuja sukkapuikkoja ja virkkuukoukunkin.
Varmuuden vuoksi piti lomalle ottaa virkkaustarvikkeita mukaan. Kun olen käynyt ennen lomia monissa blogeissa ihastelemassa Novitan virkattuja kasseja, niin ajattelimpa kokeilla omia taitojani sellaisen tekemiseen. Niin ensinnäkin minulla oli toisen lomaviikon aikana mökillä elämää. Poika ja avovaimonsa tulivat tyttäreni kahden neitosen kanssa mökkeilemään ja lisäksi mukana oli vielä tyttöjen yksi serkku. Nuorilla näyttää olevan paremmat unenlahjat kuin vanhemmilla, mitä aamu-uniin tulee, niin heräsin eräänä aamuna ajoissa ja hiljaa hiivin ulos köllöttelemään aurinkoon virkkuutöiden pariin. Tyttöjen herätessä he ihmettelivät mitä mummi oikein puuhastelee. Kerroin tekeväni kassia. Tytöt innostuivat, että hekin haluavat sellaiset kassit ja halusivat opetella. Joitain varakoukkuja minulla oli ja kirppikseltä ostettua beigeä puuvillalankaa, joten eiköhän se harjoittelu niillä luonnistuisi. Tosin kymmenen ikäinen tyttö ei vielä ollut oppinut virkkaamaan, mutta 12 vuotiaat olivat innoissaan. Alkkuunsa kyseltiin mummilta neuvoja, mutta verrattain nopeasti se sujuikin tytöiltä. Sitten kyllä jossain vaiheessa huomattiin, että lahka ei tulekaan riittämään kahteen kassiin ja koukutkin mummi haluaa takaisin kun tytöt lähtevät kotiin. Niinpä menimme paikalliseen Tokmanniin lankaostoksille ja virkkuukoukkuja ostettiin molemmille näppäräsormisille tytöille. Tosoin lanka oli puuvillalankaa (Suvi) ja värin pitikin olla valkoista. Toisella tytöllä oli jo pitkälle virkattu beige kassi, joten sitä olisi ollut sääli purkaa. Niinpä mummi lupautui virkkaamaan siitä 10-kesäisellekin kassin. Lähtöpäivänsä aamulla mummi istui kahden nuoren virkkajan kanssa ringissä ja opasti tyttöjä. Siinä meni reippaasti pari tuntia. Innostunut tyttären tyttöni olikin sitten virkannut lähes koko kotimatkan junassa, mutta niinpä luulen, että homma on edelleen tekosessa, kun leirin vuoksi työ keskeytyi ja nyt ei ole tainnut aikaa moiseen olla. Pitänee varmaan pitää tyttöjen kanssa on Kip-ilta.
Mummi ja mussukat ahkeroivat
Minun oma rosa kassini sekä tyttärentytölle tekemäni beige kassi, johon jätin kiinnittämättä nuo kukkastet, joten niitä voi asetella sitten tytön mielen mukaan. Vuorikankaankin olen ajatellut laittaa kasseihin.
En voinut vastustaa Novita-lehden Pandalangasta tehtyä lasten ponchoa ja nuken ponchoa sekä huivia. Niinpä kassien valmistauduttua virkkastin mummin Matami Myyryläiselle synttärilahjaksi ponchon ja nukalle kanssa. Saahan nähdä mitä mussukka tykkää. Onpas muuten ihanan pehmeää tuo lahka.
Tässä se vihdoinkin on eli se toinen tekeleeni, joka on huomenna menossa ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. Kortti on vielä tekemättä. En sitten ole yhtään viimetippaan liikkeellä :)) Tosin ajattelin, että toinen menee jo sitten ihan itsestään. Monta palasta virkkasin torstaina Kirralla, mutta tänään sitten totuus paljastui. Reunaketjusilmukoita virkatessani sitten huomasinkin, että olin hätäpäissäni tehnyt kaksi palaa jossa olikin vain seitsemän terälehteä. Arvaa, harmittiko? En todellakaan voinut jättää työtä sillä lailla, vaikka ehkä sitä huonompinäköinen ei olisi edes havainnut. Siis oli korjattava palaset. Onneksi ne olivat laitapaloja, mutta tuli pienoinen ongelma kun mietin miten saan ne purettua tai poistettua ettei koko työ mene hajalle. Onnistuin aika hyvin ja eihän sitä varmaan huomaakaan, että sitä on korjattu. Olisi harmittanut enemmän jos olisin antanut 2-laatua lahjaksi. Kortti siis vielä tehtävänä ja sitten ok.
Oltiin iltamyöhäisellä puoleen yöhön katsomassa kaupungissa, kun lapsenlapseni oli osallistumassa elokuvan tekoon filmiavustajana. Mummista oli mukavaa seurata filmin tekoa. Avustajat saivat palkkioksi elokuvalipun. Eihän se suuren suuri palkkio ole, mutta luulen että mukaan pääseminen oli se innostava juttu ja näin sitä saa esiintymiskokemusta. Sitten vaan odotellaan, koska kyseinen elokuva valmistuu.
Katsotaan, joko nyt laitan blogin tauolle, vai vieläkö mahdan tulla kurkkaamaan....kenpä tietäis sen?
Joku räperteli postiluukulla. Luulin kohta taas remonttimiesten tulevan tekemään jotain rästihommia. Hetken kuluttua ovikello soi ja siellähän olikin posteljooni. Hänellä oli paketti, joka ei mahtunut postiluukusta sisään. Hetken mietin, että mitäs mahdankaan saada? Sitten kun sain paketin käteen, niin ymmärsin mitä siinä on. Kiireesti aukaisemaan kuorta. Kas, siellähän oli Novita-klubin lähettämää lankaa. Neljä kerää Malibu-lankaa, joka on tarkoitettu kevät/2006 lehdessä olevaan kassiin ja huiviin.
Ilmoittauduin viime viikolla siis Novita-klubin jäseneksi ja sain hankittua yhden uuden jäsenen. Sain kiitoslahjaksi nuo langat jäsenhankinnasta. Kiitos vaan Leenuskalle. Nyt taisi iskeä virkkaus ja neuleinnostus. Mitä ihanampia malleja lehdistä löytyy. Katsotaan kun aika näyttää.
Tässä Malibu-langat oheiseen huiviin ja kassiin Novita/kevät 2006
En kyllä tiedä teenkö jotain muuta noista langoista, jotenkin tuo kassi ei taida olla mun tyyliin. Lisäksi ajattelin, että tämä beide lanka sopisi esimerkiksi rosan kanssa hyvin yhteen. Pitänee laittaa mietintämyssy päälle tai tehdä se mietintämyssy päähän.
Tänään toi posteljooni paketin, jossa oli Novita-klubilta postia. Siinä oli kevään 2006 ekstra, jossa on paljon vinkkejä ja ohjeita neulojille ja virkkaajille. Lisäksi sain postitse Novitan kesälehden. Valinnan mukaan saattoi itse ruksata, mistä lehdestä alkaen posti tulisi. Itse olin ostanut vasta tuon keväisen lehden, siitä syystä, että siinä oli juuri se haluamani poncho. Toki noita ohjeita löytyy Novitan sivustoltakin, mutta lehdissä on huomattavasti enemmän ohjeita. Lisäksi huomasin sivustolla olevan malleja ja muuta ekstraa. Kahdella kymmenellä pisteellä saan kopioitua itselleni malleja. Jos ymmärsin oikein, niin yksi piste menee per malli ja niitähän voin tallentaa itselleni myöhempää käyttöä vartenkin. Sitä kautta voi tilata myös edullisemmin neuletarvikkeita ja jäännöslankoja. Kyllä kai sitä sitten on joku keväinen neulekärpänen päässyt pistämään. Toivotaan, että ei nyt ihan epidemiaa tule ja monta kärpästä yhdellä iskulla pistäisi. Muutenhan mulle tulee ihan aika ja rahapulakin. Tuo jälkimmäinen kyllä vaivaa, ilman tätä neulekärpäsenkin pistoa. Harjoitellaan...harjoitellaan. Ehkä sitä mestari joskus tässäkin lajissa syntyy.
Uusi asiakas Novita-klubiin, niin minuakin muistetaan ystävän lahjalla :)). Käyhän tutustumassa siihen. Joten, jos innostaa, niin laita sähköpostiini nimesi ja sähköpostiosoitteesi, niin laitan sen eteenpäin. ;)))
Novitan kevät 2006 extra sekä Novita kesä/2006 lehdet klubilta
Mikä ihme minuun on mennyt. Ensin ei kahteenkymmeneen vuoteen ole tullut mieleenikään virkata. Sitten joku saa ylipuhuttua minut virkkaamaan vaikeahkon pitsineuleponchon. Kun se sitten on puhkuen ja puhisten valmistunut, niin tulee tunne, että jotain kai pitäisi taas tehdä. Ajattelin, että ensimmäinen tekele on aina vaikeampi kuin toinen ja vahingoista viisastuu. Niinpä tänään ollessamme naisporukalla Prismassa, suuntana oli lankahyllyt. Sieltä lähti mukaan pari sinistä Nalle-lankavyyhtiä sekä Novitan Samos Lollipoppia pinkin kirjavana pari kerää. Lisäksi ostin vielä tuota Novitan valkeaa Samosta ja vihreää Samosta kerät.
Mitäpä niistä siis tekemään? Otetaan uusiksi tuo poncho...tiedä joutuuko vielä niitä muillekin tekemään, kun näyttää olevan kiinnostusta. Sitten näin muutamassa blogissa ihania virkattuja kasseja, joita kokeilen vaikka kesälomalla ja siihen tarkoitukseen ostin nuo Novitan Samos-langat. Pari virkkuukoukkuakin piti ostaa, kun tarvitaan hieman erikokoisia noihin töihin. Ans kattoo nyt mitä tää on, onks tää sitä vaiko tätä taiko mittään?
Kaiken kukkuraksi keksin eilen liittyä Novita-klubiin. Toivottavasti siitä on jotain hyötyäkin ja todella tulsi tehtyä jotain.
Tänään sitten oli se h-hetki, jolloin tuo puhinoita ja tuhinoita aiheuttanut poncho tuli vihdoin ja viimein valmiiksi. Eilinen illalla alkoi hieman ahdistaa, kun näin Tiitsan työn edistyneen lähes määränpäähän. Muutan tuntia meni ja kymmen palasta tuli virkattua. Olin tyytyväinen, enää ei puuttuisi kuin kuusi palaa,jotka ajattelin jättää aamuksi. Vaan kuinkas sitten kävikään....jokun yläkerrassa naksahti ajattelemaan, että mitenkäs olkapäät yhdistetään? Olin pähkäillyt etukappaleen teon jälkeen, että mitenkäs tuota työtä kuuluu jatkaa. No, ajattelin että tehdään peilikuva ja sitten vaan viimeisillä palakerroksilla virkataan toiseen kappaleeseen kiinni ne palat. Eihän se tietenkään niin mennyt, vaan tuon kymmenen palan jälkeen, nythän mä sen hokasin...Nehän on ne viiden palan viimeiset palat kun tulee kiinnittää sinne olkakohtaan. Mitäs sitten kun palat tuli jo virkattua toisiinsa? Onneksi olivat laitapaloja, niin päätin purkaa ne vikaa kerrosta myöten ja liittää sitten kappaleiden väliin. Näin yksinkertaista. Siis valvotaan pikkaisen aikaa, ettei jää mieltä kaivertamaan. Mikäs oikein junttaa, kun ei onnistu, niin ei onnistu. Koko ajan kuvittelin, että virkkaan ne aivan oikein ja lopussa silmukat eivät jostain syystä mene tasan. Purkaan ja yritän olla skarppina. Ei tule mitään ja taas purkaan...ei saa hermostua. Nyt pitää ottaa rauhallisesti. Vihdoin ja viimein (on kulunut varmaan kaksi tuntia) kun huomasin, että sen palan kukassa oli 9 terälehteä. Ei kun uusiksi ja nyt näyttää onnistuvan. Vihdoin ja viimein kappaleet ovat yhdistettynä toisesta laidasta. Kello näyttää olevan 2:30, kun luonto antaa periksi mennä nukkumaan. Aamulla on oltava kuin sotamies hereillä kellon soidessa. Taloyhtiön remonttimiehet kun tulevat aamutuimaan omilla avaimilla sisään ja huutelevat hyvät huomenet. Jos en ole ehtinyt pukeutumaan, niin hiiren hiljaa odottelen, että kuuluuko keittiöstä meteliä ja sitten kun on hiljaista hiivin vaivihkaa olohuoneeseen.
Tässä tämä sisulla tehty virkkaustyö on. Edellisestä virkkaustyöstä on varmaan parikymmentä vuotta aikaa. Toki siellä jokunen räpellys on, mutta "hullu ei huomaa ja viisas ei virka mittään".
"voip olla vähä lintallaan piällä"
pinkin kanssa näkyy ehkä vähän paremmin tuo kuvio
Jokos pukkaa uutta ponchoa tulemaan? Uskoisin, että toinen menis jo paremmalla rutiinilla kuin tämä ensimmäinen. Sehän on yleensä harjoituskappale.
Leenukka kun vielä saa omansa valmiiksi niin sitten on virtuaalikahvin paikka =D
Haastan Tiitsan, Leenukan ja Katjuskan... ja kaikki muutkin halukaat neulomaan Novitan virkatun pitsiponcon itselleen. Värillä ei väliä. Ohje on Novitan lehdessä kevät/2006 tai se löytyy myös täältä. Kenelläköhän on ensin valmis? Mulla nyt on hieman etuottoa, mutta tuherran kuitenkin tämän työni kanssa, joten varmaan saatte mut kiinni. Pidetään sitten virtuaalimuotinäytös, jookosta?
Novitan malli kukkaponzosta
Ei saa antaa periksi, ei saa...Tiitsan ja Leenan kehoistuksesta päätin jatkaa pitsikuvioponcon virkkaamista. Ensimmäinen pala sujui saamieni ohjeiden mukaan vihdoin ja viimein suhteellisen mallikkaasti. Joka sana piti tarkkaan lukea ohjeesta ja vihdoin viimein pala oli valmis. No, entäs sitten. Leena oli kyllä tehnyt avukseni pari mallipalaa, mutta jäin vain ihmettelemään, kun ne oli virkattu kiinni. Jotain oleellista jäi itseltäni huomioimatta. Opiksi siis, että lue ohje ensin huolella. Viimeinen lause oli: Kerroksella 3 yhdistetään palat toisiinsa korvaamalla kjs-kaarien keskimmäinen kjs 1 ps:lla vastaavaan viereiseen palaan. Just..joo. Olisihan se pitänyt arvata, ettei tämä nyt niin helppoa ole kuin kuvittelin. Kymmenen palaa lojui valmiina pöydällä, irtonaisina. Puhisin hetken ja sitten hoin itselleni, että rauhoitutaanpas, nyt ei saa häkeltyä. Ei auttanut muu kuin purkaa yksi toisensa jälkeen paloista viimeinen eli se kolmas kerros, jotta voisin ohjeen mukaan yhdistää ne toisiinsa. Ensimmäiseen palaseen ydistettävästä kukkakuviosta purin kerroksen ja kiepurin ja veivasin sitä kädessäni. Loppujen lopuksi tuntui palasia yhdistäessä, että kaikki on vinksin vonksin ja varmaan heikun keikun. Arvaas, oikun eikun, mikä oon, joko arvaat sen??? (Arvasitkos....toisinaan: tumpelo). Toivottavasti ne palaset ovat edes jokseenkin samoin päin. Nyt on työstä tehty jokseenkin 1/4 osa, eli vielä 32 kukkakuviota. Ne kun saa yhdistettyä, helman ja pääntien reunukset tehtyä (ymmärretysti) ja hapsut vielä. Sitten voi laittaa kädet kyynerpäitä myöten ristiin ja siellä poncon sisällä.
Tässä tämänhetkinen "saavutukseni". Pala nyt ei ole peiton päällä aivan suorassa, mutta kai siitä jonkun johtopäätöksen voi tehdä. Keskiosa on kyllä verkkomaisempi oikeasti. Kun nämä kaikki saa yhteen sekoamatta, niin hyvä on.
Saitte siis ylipuhuttua mut virkkaamaan ja vielä kun valitsin tuon vaikeahkon Novitan pitsiponcon ohjeen. Taitaapi mennä yli hilseen nämä ohjeet. Ketjusilmukkaa, piilosilmukkaa, pitkää pylvästä, kiinteää silmukkaa, jokseenkin palaa mieleen vuosien jälkeen mikä on mitäkin (piti kyllä luntata). Tätä yhtä palasta sitten teen ja purkaan, kun jotain mättää. Sanokaa nyt hyvät virkkaajat, että piten tuon pylväsryhmän yläosan pitäisi mennä? Kuvan mukaan kukan terälehdet kaarutuvat, mulla ei. Olenko tehnyt tämän mallikappaleen aivan päin honkia? Apuvaaaaaaaaaaa, pyytää hän, joka kuvittelee itsestään taas liikoja. Jos saan neuvoja ja tajuun, niin yritän jatkaa eteenpäin. Puhisee hän ja miettiin jatkaako vai luovuttaa? Ei ole kyllä oikein malttia luovuttaakaan.
Mallihan on täällä.
