Oikein hyvää Joulua kaikille ja Onnekasta tulevaa vuotta 2010!

 

Joulu saapuu kellojansa kilistellen, tonttuinensa vilistellen, iloisesti rallatellen, jouluiloa toivotellen!

 

Pienen hetken haluan vielä viipyä jouluisissa tunnelmissa. Vasta joulun alla sain loihdittua kotiini jouluvalojen kera, hieman juhlavaa tunnelmaa.



Keittiön jouluista tunnelmaa  köynnöksin, jouluvaloin ja enkelein.



Olen kyllästynyt aidon kuusen tuomiin havunneulasiin, jota löytyy sitten aina juhannukseen saakka, mitä ihmeellisemmistä paikoista. Muutaman vuoden ajan, olemme tuoneet olohuoneeseen valokuitukuusen, jota olen sitten somistellut hieman lisää viininpunaisin koristein. Lisänä vielä kynttilät valaisevat kuusen oksia.



Olohuoneen joulutähti ei roiku ikkunalla, vaan on jalkalampun tapaisesti television päällä.



Tämän työpisteeni edessä näkymä on tällainen. Ikkunassa loistaa punottu, hopean värinen joulutähti ja imukupeilla kiinnitetyt jouluvalot, joiden ympärille keidoin kullan hohtoista kuusenpunosta.



Kaikki maalaukseni ovat jossain kaapin päällä läjässä, mutta akryylimaalaukseni "joulutähti" sattui näkyviltä silmiini ja laitoin sen joulun ajaksi pöydälle, kankaisen, keinotekoisen joulutähden rinnalle.



Tietyt valot kuuluvat jouluna aina tiettyyn paikkaan. Makuuhuoneeseen kuuluu joulutähtien näköiset kukkaiset valoköynnökset sekä värillinen valoenkeli. Muutenkin makuuhuoneemme on enkeleitä täynnä....niitä kulkekoon aina kanssamme.

Vielä jonkin aikaa voidaan nauttia näistä joulun ajan väriloistoista, kunnes valo taas pimeyden voittaa.

Hieman ennakkoon kurkistelee jo joulupukki meidän ovelta. Pukki oli saanut uudet vaatteet ja pitihän niitä sovitella, joten lähti koekierrokselle.

Onkohan tämä oikea joulupukki vai valepukki?



...jos et millään arvaa, niin sanon suoraan sulle sen! :)

Tässä vielä joulukiireiden lomassa tänne eksyin. Tosin ei mitään hämminkiä. Pullat tuli tehtyä aamutuimaan, lanttulaatikot on uunissa ja porkkanalaatikot odottavat vuoroaan. Illalla vielä maksalaatikon paisto ja perunat imeltymään, sekä kinkku uuniin. Eiköhän tästä joulu saada aikaiseksi.
Äsken soi puhelin ja ajattelin, että joku soittelee joulutervehdyksiä, mutta ei....se oli Valittujen Palojen lehtimyyjä. Tuntuu, että ei ole mitään rajaa. Sanoi, että on hieman hullu päivä kaupata lehtiä, kuin jouluaaton aatto. Myyjä vain naurahti ja sanoi, että on ilmoitusluontoinen asia...todellisuudessa minulle olisi tarjottu "etuja". Kieltäydyin tarjouksesta ja ei vähempää voisi nyt kiinnostaa lehtitilaukset. Muutenkin olen sitä mieltä, että niitä saa itse tilattua eikä tarvita mitään välikäsiä.

Joulurauhaa toivotan täältä Suomen pääkaupungista teille kaikille!

Eilen, joulukiireiden keskellä, piti ottaa hieman aikaa hiljentymiseen. Lähdimme hieman viime tippaan Vantaalle Pyhän Laurin kirkkoon, laulamaan kauneimpia joululauluja. Kirkko oli tupaten täynnä kansaa ja istumapaikat olivat kiven alla, kuten myös näytti olevan joululauluvihkosetkin.
Tuntui aika tuskastuttavalta, jos pitäisi seistä toista tuntia laulamassa ja lisäksi vielä ilman laulun sanoja. Kiertelimme kuitenkin vielä hieman seinustaa ja löysinkin itselleni paikan kehitysvammaisen miehen vierestä. Ilolla kuuntelin tuon miehen laulua, joka ei osannut lukea, mutta osasi kuitenkin jokaisen laulun sanat ulkoa.

Laulaessamme "varpunen jouluaamuna"-laulua, koin kumman näyn. Mietin hetken, että näinkö oikeasti jotain lentävän edessäni yläviistossa, vai kuvittelinko vain? Yritin etsiä sitten tuota näkyä, mutta se katosi näkymättömiin. Tuli heti mieleeni kappaleen sanat...."en mä ole lapseni, lintu tästä maasta, Olen pieni veljesi, tulin taivahasta." Kotona sitten ihmettelin tuota näkyä miehelle ja hän sanoi, että hän tietää mitä näin. Hän oli seurannut jotain yöperhosta, joka lenteli siinä yläpuolellani. Tunne oli kyllä jotenkin outo.



Parina jouluna olemme nyt käyneet tässä kirkossa kuuntelemassa ja laulamassa kauniita joululauluja. Siitä tuli hieman joulun tuntua. Kaipasin hieman joulutunnelmaa, koska tunsin tulleeni syvästi loukatuksi näin joulun alla. Sukuaan kun ei voi valita. Yritän laistaa mielestäni ikävät asiat ja keskittyä joulurauhaan. Toivoisin, että muutkin voisivat.

Tänä aamulla nousin aikaisin ylös, sillä uni ei jostain syystä tullut oikein silmäkulmiin. Mitäpä sitä turhan päitten yrittää väkisin levätä, joten nousin ylös ja mietin, että rupeanko leipomaan. Muistui pian mieleeni viimeinen joulukorttien postituspäivä. En ollut yhtään korttia saanut aikaiseksi, joten päätin tehdä hieman pelkistettyjä kortteja parikymmentä kappaletta. Nyt en tänä vuonna lähettele tapani mukaan  yli sadalle ystävälle tai tuttavalle, vaan joillekin erityisen joulutervehdyksen tarpeessa olevalle ystävälle...lohduksi ja valoksi.



Joskus taannoin olen ostanut kirpparilta punaista kartonikia, joka on ehkä jonkun firman ylijäämää, koska niissä on sellaiset katkoreunat. Värinsä puolesta nämä sai kelvata. Lisäksi ostin viikolla enkeliaiheista joulupaperia ja rullasta leikkasin kuviosaksilla enkeleitä. Liimailin niitä hopean tai kullan värisille tautakartongeille tai kuitupaperille. Osaan enkeleistä laitoin hilettä koristeeksi. Liimailin osaan tähtiä koristeeksi ja niihin liimasin joulun toivostarrat.  Osassa korteista on koristeellista lahjanauhaa kaksipuolisen teipin avulla kiinnitettynä. Tällaisia pikakortteja tällä keraa ja ne jotka tänä vuonna eivät saa korttia, niin älköön loukkaantuko. Rahat ja aika on nyt kortilla....ensin on äidin synttärit, jotka vaativat omansa ja sitten on joulu sekä siinä välissä vielä muita synttäripäiviä.
Ehdotinkin entiselle työtoverilleni, että voisi kaivaa viimevuotisen korttini esiin ja katsella sitä, kun en tänä vuonna lähetä korttia. Tuntuu tietenkin kurjalta rajata yli sataa ystävää tai tuttavaa listalta pois, mutta ei luulisi elämän siihen kaatuvan.

Hyvää Joulua teille kaikille....korteilla ja ilman!

Eilen oli kutsu käynyt, firman senioreiden joululounaalle. Tämä on tullut jo perinteeksi ja minäkin sinne onneksi pääsen, vaikka en olekaan ihan seniori-ikäinen, sillä oikeasti minulla olisi vielä kymmenisen vuotta työikää jäljellä, mutta kohtalo on päättänyt toisin. Entisillä kriteereillä, minutkin on vielä huolittu tuohon joukkoon, vaikka olenkin ns. työkyvyttömyyseläkkeellä. Onhan se mukavaa muutaman kerran vuodessa tavata entisiä työtovereitaan ja muuta konsernin väkeä.

Varasin eiliselle hieman enemmän aikaa, sillä oli mahdollisuus käydä ennen joululounasta henkilökunnan myymälässä, josta saa ostaa hieman edullisemmin kosmetiikkaa, karamelleja ym. konsernin tuotetta ja oheistuotteita. Minä keskityin tälllä kertaa lähinnä kosmetiikkaan, sillä siellä oli rahakukkarolle sopivia tarjouksia ja meikkipussin sisältö vaati vähän uudistusta.

Ala-alulassa komeili kaunis, iso joulukuusi koristeineen. Se oli pakko ikuistaa.



Firman ruokasali täyttyi entisitä työntekijöistä ja toimihenkilöistä sekä eläköityneistä johtajista. Meille oli katettu joulupöytä, maittavine herkkuineen. Siinä oli perinteisiä jouluruokia laatioineen ja kinkkuineen.



Silmät olisivat taas syöneet enemmän kuin maha, mutta onneksi järki ja tunteet voittivat. Ihan ähky olo tulikin jo siitä ensimmäisestä annoksesta, joten oli sovinnolla jätettävä ruokailu siihen, vaikka meitä "patisettiin" ottamaan vielä lisää. Lounaan päätteeksi tarjottiin vielä torttukahvit.

Lounaan jälkeen koitti kotiinlähdön aika ja niin oli päivä taas pulkassa. Oli ollut mukava lounashetki ja yllätykseksi näin vielä firman myymälässä pari hyvää ystävääni, joita en uskontut siellä näkevän. Olin niin iloinen heidän tapaamisestaan. Firmassa oli meneillään yt-neuvottelut...toivotaan parasta, sillä uhkana on taas monen tuotekehittelypuolen henkilön irtisanomiset. Liike-elämä on kovaa bisnestä. Ikävää joutu häätöuhan alle....siinä ei aina palveluvuoden paina paljon asiaa.

Eilen ja tänään on postiluukku kolahtanut Posti-Paten ohikulkiessa ja tällaisia ihanuuksia on tipahtanut postiluukusta sisään.



Tällaisia ihanuuksia sain Pirjon blogin arvausleikistä. Ajatukseni osui oikeaan ja sain lahjuksia postin kantamana. Pirjo lähetti vanilijalta tuoksuvan tuikkukynttilän ja lasisen kynttiläalusen. Ohessa oli myös joulunpunainen, puinen sydän...kauniiden enkelten kera. Joulukorttikin oli ohessa. Kaunis kiitos Pirjolle!

Tänään sitten taas postiluukku kolahti ja sieltä tipahti yllätyksellinen kuori. Ei minulle mitään pitänyt tulla...onko tämä joku erehdys?



Ihanilla jouluisilla yllätyksillä, ystäväni Hallatar minua muisti, näin joulun alla. Kiitos oikein paljon....iloisesta joulutervehdyksestä.

Itse olen ollut niin kiireinen ja saamatonkin, että näyttää siltä, etten ehdi juurikaan joulukortteja lähettämään, mutta posti-Pate toi tänäänkin minulle pari jouluista tervehdystä. Tulee hieman paineita....miten voisin olla vastaamatta näihin saapuviin posteihin. Täytyy ottaa varmaan elektroniikkaa avuksi.



...ja niin joulu joutuu jo taas pohjolaan.

Kiitos kaikille muistamisista!

Jouluajan kiireet ovat taaksejäänyttä elämää tämän vuoden osalta. Aatonaattosta oikeastaan se oma kiireeni alkoi. Silloin pyhitin päiväni oikeastaan leipomiselle sekä kaupassa käynnille. Tänä vuonna en tehnyt joulupöytään itse pipareita, kuin pari taikinaa silloin itsenäisyyspäivän maissa. Kaupan piparit saivat nyt kelvata. Leivoin kaksi isoa herkkusuun kirsikkakakkua sekä kolme isoa piimäkakkua sekä yhden hieman pienemmän. Pari kakuista meni lahjoiksi, mutta muiden on syytä kestää loppiaiseen asti vierasvarana. Lisäksi teiin ison pullataikinan, josta leivoin kehräpullia sekä muutaman korvapuustin iltakahvin kanssa aatonaatolle.Kinkunkin paistoin jo lauantai-illalla ja otin sen uunista sunnuntaiaamutuimaan. Sitten aloitin laatikoiden tekemisen. Tapana on tehdä lapsia varten makeahkoa makaronilaatikkoa sekä maksalaatikkoa. Tällä kertaa tein hieman eri ohjeella sen maksalaatikon ja laitoin desin verran siirappia joukkoon. Olikin aika lailla Saarioisten maksalaatikon makuista eli sitä äitien tekemää. Makaraonilaatikko paistettin tosin vasta aattoaamuna, jotta ei tarvitse lämmitellä turhan montaa kertaa sitä. Lanttulaatikon tein tällä kertaa töitä helpottamalla valmiista soseesta, joten lantun kuoriminen jäi kuten se keittäminenkin.Porkkanalaatikon tosin tein ihan alusta asti itse. Lisäksi aattoaamuna piti tehdä hämäläistä imellettyä perunalaatikkoa eli tuuvinkia. Tämän laatikon pitänee olla löysähköä ja ruskeahkoa. Keitin perunat kuorineen suolattomassa vedessä ja kuorin ne kuumina. Sitten sosemyllyllä soseeksi ja vähän jauhoa imellyttämään sosetta. Aamusella sitten tein siitä löysähköä sosetta ja paistoin useita tunteja uunissa. Valtaisan kulhon rosollia tein aattoaamuna ja ison kattilallisen puuroa.Sekahedelmäsoppaa tein aatonaattona puuron kera syötäväksi. Kaikista puuhista selvisin, vaikka en niitä aloittanutkaan monia päiviä aiemmin.



Lisäksi ostin yli kahdeksan kilon juhlakinkun, josta on jäljellä (ihme ja kumma) vielä runsaasti yli puolet, vaikka ruokavieraitakin oli aattona ja joulupäivänä. Tosin ostin ison savusiian, vaikka itse en juuri kalasta perusta. Tämä kala upposi kyllä hyvin vieraiden suihin. Lapsetkin tykkäsivät siitä, vaikka jouluruoat eivät kovin houkuttaneet....paitsi maksalaatikko.


Meidän joulukuusi oli tällainen muutaman vuosi sitten hankittu valokuitukuusi, johon olen lisännyt hieman koristeita, kuten köynnöstä sekä viininpunaisia palloja ja käpyjä. Löysinpä vielä kätköistä vanhan 70-luvulla työtoveritlani ostaman itsetehdyn tontun. Tämän kuusen neulasia ei tarvitse kerätä enää juhannuksena mattojen kolosista ja listojen reunuksilta.

Aaton hautausmaan haratustilaisuuden jälkeen odottelimme lasta ja lapsenlapsia meille joulukylään. Toinen lapsista tuli myös perheineen käymään, mutta vietti aaton muualla ja tulivat vasta joulupäivänä aterialle.
Aaton ruokapöydässä meitä oli seitsemän henkeä ja tuli syötyä taas vanhan kaavan mukaan itsensä ähky-kuntoon.



Katoin pöytään kaiken muun, paitsi laatikkoruoat, jotta mahdumme paremmin. Meidän keittiö kun on niin ahtaan mallinen ja sen huomaa parhaiten juuri juhlien aikaan, kun pitäisi saada pöytää pidennettyä jotta kaikki mahtuisimme siihen. Vähän tiukkaa teki, mutta sopu se joulunakin sijaa antaa.



Olin siis tehnyt ison kulhon joulupuuroakin, jota itse nautin tämän sopan kanssa. Yleensä ei meillä muut syö puuroa, paitsi minä. Nyt sain kilpailijan itselleni eli mummin murunen tykkäsi myös puurosta....kanelin kanssa. Tekemäni puuro riittää yleensä joulupyhien ajan ja normaalisti lämmittelen sitä tarvittaessa mikrossa, mutta nyt puuro loppuikin jo aattoiltana. Tein joulupäivänä puolestatoista litrasta maitoa uuden satsin.

Hädin tuskin ehdimme ruokapöydästä, kun pukki soitteli, jotta onko hyvä aika tulla. Opastin pukkia tulemaan sisäpihan kautta suoraan parvekkeelta, jotta pääsisi helpommin sisään. Lapset odottivat innolla, paitsi mummin parivuotias mussukka pelkäsi pukkia kovin. Kun mummi istui pukin syliin ja siinä turvallisesti saattoi sitten mussukkakin seurata vieressä istuvaa joulupukkia, mutta suoraan valkopartaisen syliin ei arvannut mennä. Isompi tytöistä kuitenkin uskalsi reippaana istua ja vastata pukin kysymyksiin. Lahjat tuli jaettua, sillä kaikki vakuuttivat olleensa hyvin kilttejä lapsia ja aikusia.



Kaikesta huolimatta lapsille kantautui valtaisa määrä paketteja, vaikka emme ostaneetkaan kuin muutaman lahjan itse heille.



Pekettien jaon jälkeen pukki katosi yön pimeyteen samaa kautta kuin oli tullutkin. Kuulemani mukaan tuli porolla Joensuuhun asti, sillä sitten oli lumi loppunut ja piti tulla junalla loppumatka. Hankalaksi käy se pukinkin matka, kun lunta ei ollut lainkaan.

Oli ilo seurata pienten lasten riemua, kun paketeista paljastui toivelahjoja ja jotain jota ei edes muistanut toivoakaan. Kylpytakit olivat iloisia tuomisia tytöille. Yksi mummon mussukka sai sellaiset pinkit tossut, joita pidetään puutarhoissakin nykyään eli niitähän voi pitää vaikka saurareissulla. Ekasta paketista ne paljastuivat ja hän hihkaisi, että on just sellaisia toivonut. Muistan kuinka kesällä maalla ilmoitti, että jos mummi kuolee, niin haluaa omat puutarhakenkäni itselleen. Tosin kokoa olisi ollut hieman runsaasti vajaa eskari-ikäiselle. Nyt ei siis tarvitse odottaa perintönä mummin kenkiä.



Kaikkea mukavaa paljastui pakettien kätköistä ja mummi aukaisi omansa vasta kaikessa hiljaisuudessa kun lapset olivat päässeet ensin ihmettelemään omia saamisiaan. Oli ilo katsella heidän iloaan ja riemuaan.

Minulle pukki toi pinkin toppatakin, pari mustaa puseroa ja mustan puolihameen. Huomio!...mustaa ei siis pinkkiä. Jotenkin täytyy välillä kai vähän vaihtaa väriä, vaikka ei kokonaan siirtyisikään mustaan tai muuhun. Ihan hyviä mustia vaatteita on nyt kaapissa odottamassa juhlia. Sain myös ilmakihartimen, sillä vanhat olivat jo siinä kunnossa, että ne kuumenivat liikaa tai muuten oikkuilivat. Ovatkin lähinnä kirppislöytöjä ja nyt sain uuden. Sain myös parilapannun sekä muistitikun tallennusta varten. Lisäksi sain pikku-ukon käden jäljen tallennettuna sellaiseen massaan. Kiva joskus vuosien päästä katsella kuinka pieni kätönen alle puoli vuotiaalla onkaan. Sain myös suklaata ja jotain muuta mukavaa.



Aatonaaatona kävin ostamassa muutaman joulukukan ja itselleni jätin yhden valkoisen ja punaisen joulutähtösen. Mies osti minulle vielä punaisen amarylliksen ja äiti toi toisen samanlaisen, joka ei tosin vielä ole avautunut.



Tässä miehen ostama amaryllis, jossa on tällä hetkellä kolme kukkaa avautunut ja vielä on lisää tulossa. Annoin joulutähtiä lahjoiksi sukulaisille muutaman kappaleen.

Eilinen päivä meni ihan huiliessa. Nukuttiin aika pitkään aamusella ja päivällä kävivät poika perheineen kylässä ja saimme nauttia pienen miehen seurasta, joka on kasvanut kovin ja kehittynyt ikäisekseen hyvin. Illalla vielä käytiin Uurnalehdossa ystävän haudalle viemässä kynttilä ja sitten äitiä moikkaamaan. Pyhäpäivinä on tullut telkkarista kotimaisia elokuvia, joita on ollut ilo seurata. Tapaninpäivänä oli tarkoitus lähteä tapaninajelulle, mutta kukaan ei näyttänyt olevan kotosalla, jonne ajattelimme mennä. Käytiin kyllä tytön luona, mutta muualle emme menneet: Yritin kutsua vieraita kahvillekin, mutta en saanut yhteyttä kenenkään tai sitten eivät jalksaneet lähteä. Illalla veli kävi kyllä lapsien kanssa, kun saimme yhteyden. Toinen veli kävi aatona ja oli monta tuntia meillä. Hän tuli Lounais-Suomesta joululomalle äidin luokse. Jouluaika on ollut oikein mukavaa ja rentouttavaa. Vielä on miehellä muutama ylimääräiinen lomapäivä, joten arkeen on vielä aikaa.

AATONAATON TUNNELMISSA:
Jouluaatonaatto oli kiireinen kaikkine jouluruokien tekemisineen, mutta iltapäivän aikaan helliti hetkeksi, joten päätimme lähteä Helsingin Pitäjän kirkolle eli Pyhän Laurin kirkolle laulamaan vielä viimetippaan kauneimpia joululauluja. Samalla saimme vietyä kummitädin ja -sedän haudalle kynttilän valaisemaan jouluksi.



Ensin menimme kirkkoon, sillä ei kannattanut jättää istumapaikkojen hakua aivan viimetippaan, sillä epäilin kirkon täyttyvän nopeasti muistakin innokkaista joulutunnelman hakijoista. Lisäksi kun vielä kirkko on äärimmäisen kaunis ja tunnelmallinen. Päätimme mennä ylös urkuparvelle istumaan.



Kirkossa olisi ollut valtavasti kaunista kuvattavaa. Tässä hieman esimakua urkuparvelta katsottuna.

Painetusta vihkosesta lauloimme tuttuja ja vähän uusimpiakin joululauluja ja lumettomasta joulusta huolimatta joulutunnelmasta sai napattua kiinni. Kirkko oli niin täynnä, että kuulema ei koskaan ole ollut. Vaikka kirkkoon mahtui valtavasi kuulijoita, niin silti parikymmentä henkilöä joutui seisomaan joulualaulutuokion ajan. Turvallisuussyistä annettiin kuitenkin alussa hätäpoistumisohjeet jos sattuu jotain.
Yhteislaulun jälkeen käväisimme haudalla ja samalla ihailin aatonaaton kynnilöiden loistetta haudoilla ja yleensäkin hautausmaalla.



Pitäjän kirkolla on hyvin vanhoja hautoja, mutta myös uusia ja hautausmaa-alue on laajentunut jo melko pitkälle kirkosta. Hautoja on kauniisti kumpareidenkin päällä ja kynttilöiden loiste näkyy pitkälle näin tummana talviyönä.

JOULUAATON HARTAUTTA:
Jouluaattona  kuuluu tapoihin kuunnella televisiosta ensin päivällä Turussa annettava Joulurauhan julistus. Iltapäivällä oli ohjelmassa Malmin hautausmaan isossa kappelissa oleva aaton jouluhartaustilaisuus. Tunnetusti hautausmaalle päin on aattopäivänä ruunkaa ja sen saimme kokea jo päästessämme suhteellisen lähelle hautausmaan kulmaa. Päätimme kiepata kiertotietä ohjeiden mukaan Pihlajamäen kautta, mutta samanlainen ruuhka oli sielläkin suunnalla. Pahaa aavistin, että emme ehtisi paikanpäälle kun tilaisuus alkaisi. Olisi kurjaa tehdä vain huviajelu hautausmaalle sen vuoksi, että ei ehtisi ajoissa paikan päälle. Kymmenisen minuuttia myöhästyimme jonottamisen vuoksi kappelista. Hupsista....kappeli oli tupaten täynnä ja jouduimme jäämään oven eteen passiin. Seisoimme haratustilaisuuden ajan. Ohjelma kesti noin puolisen tuntia ja oli kaunis ja tunnelmallinen,. samoin kuin tämä vanha hautausmaan kappelikin. Kun viimeksi tulee sisään, niin pääsee ensimmäiseksi pois...se hyvä puoli siitäkin oli. Oli pienoin kiirus kotiin katsomaan jos aaton juhlavieraat olisivat jo saapuneet meidän poissa ollessamme. Onneksi ehdimme ajoissa kotiin.

Edit:
Koska jouduimme seisomaan tilaisuudessa, niin meillä ei ollut virsikirjojakaan apuna hartaustilaisuudessa. Ihmettelin kovasti virren 31 sanoja, kun sävel oli tuttu "En etsi valtaa loistoa...". Sanat tuntuivat tosin vieraitla, vaikka olinkin ollut jo parissa joululaulutilaisuudessa. Täältä löytyi virteen 31 virsikirjan uusitut sanat. Piti vain kuunnella sujuvasti muiden laulua ja ihmetellä.



Taka-alalla olevassa kappaleissa olimme kuuntelemassa Joulun sanomaa.

Meillä on tapana käydä läheisten ja ystävien haudalla vasta aattoiltana, jolloin ruuhkaa ei ole aivan niin paljon ja tunnelma on aistittavissa, kun tuhannet valot tuikkivat haudoilla. Itse tykkään juuri tästä tunnelmasta. Muistan kuinka aikoinaan lapsena katselimme keittiön ikkunasta hautausmaan kynttiläloistoa, kun siihen aikaan muurikin oli sen verran matalammalla että näkyi hyvin hautausmaalle. Nyt asumme hieman etäänpänä, joten ei ole mahdollista nähdä, mutta tokkopa silloisesta lapsuudenkodistanikaan enään näkyisi yhtään hautausmaalle asti.

Illalla siis kävimme oikein porukalla kiertämässä haudoilla. Muistimme edesmenneitä ystäviä, unohdettua sukuhautaa, vuokraisäntää, isää, mummoa ja vaaria, setiä, serkkua ja tädinmiestä. Kynttilät hupenivat matkan varrella ja joulu toi taas mieleen nämä poisnukkuneet ja edesmenneet joulut ja muut mukavat ajat. Hetki aikaa taas muistella heitä.



Hautausmaalla oli valaistuja joulukuusia, joidn valoloisto näkyi kauniisti pimeässä. Hautausmaalta oli jo aika kiiruhtaa kotiin viettämään omaa hiljaista ja rauhallista aattoiltaa.

JOULUPÄIVÄN TUNNELMOINTIA:

Joulupäivän illan suussa käväisimme veilä Maunulan Uurnalehdossa, jossa on mieheni parhaan kaverin hauta. Hän kuoli toissa vuonna ja jälkeen jäi paljon yhteisiä ja mukavia muistoja. Uurnalehto oli kauneimmillaan siihen aikaan illasta.



Monella hautasmaalla on paikkoja, joihin voi jättää kynttilöitä muualle haudattujen muistoksi. Niitä näytti olevan täällä monissa paikoissa. Tämä ristinpaikka oli yksi näyttävimmistä paikoista hautausmaalla.



Myös tässä kuvassa on näyttävästi muistokynttilöitä valaisemassa pimeyttä.



Uurnalehdon joulukuusi

Näissä hartaissa tunnelmissa vietimme osan joulusta ja perhe toi oman ilonsa joulun viettoon, josta kirjoitan vielä enemmän.

Toivotan kaiken kiireen keskellä teille kaikille Oikein hyvää ja rauhallista Joulun aikaa.



Ystävä kallis, nyt kuulehan tätä:
tänään tekemättä jotain joulusta jätä.
Vaikka kakku ja leipä
tai puuro ja liemi
ja itteles ota joulumieli.
Muista tähdet, enkelit ja laulun aika
- niistä syntyy siunaus ja Joulun taika.

JOULURAUHAA KAIKILLE!

t. Tarjuska

Viime päivinä on posteljooni tuonut postiluukusta runsaasti ihania joulukortteja. Joukossa on myös muutama kaunis omakätinen korttikin. Tänään tuli postin mukana iso kuori ja olihan se pakko avata. Ei voi olla totta....Mitä sieltä pilkistääkään. MarLi oli lähettänyt minulle iki-ihanan omavärjäämänsä silkkihuivin. Kerrassaan kaunis. Se pitänee ensin huuhoa, kuivattaa nihkeäksi ja silittää. Näiden ohjeiden mukaan pitänee toimia ennen joulua, jospa sitä voisi käyttää aattona ja värikin on kauniin jouluinen.



Tässä etualalla tuo ihana huivi vielä viikattuna. Taka-alalla MarLin lähettämiä kortteja tervehdyksineen. Kiitos Oikein paljon sinulle.



Illalla paistoi täysikuu ja jännä kajo muodostui kuun ympärille. Siinä oli ikäänkuin sateenkaaren värit. Pitihän se tietenkin kuvata, koska harvoin tuollaista näkee.

Päättyy joulu, vaikk ei kenkään sois, joulukuusi viedään, pois, pois, pois.... Tänään kasasimme valokuitukuusemme pakettiin. Köynnökset ja pallot laitettiin laatikkoon sähkökynttilöiden kanssa odottamaan uutta joulua. Olohuone tuntuu taas niin arkiselta.



Jouluvaloja toki voi käyttää myöhempäänkin, mutta enkelivalot ja joulutähdet tuntuvat ehkä liian jouluisitlta ikkunoissa. Ulkona on niin pimeää ja synkkää, joten valoista on saanut vähän iloa lumettomaan joulun aikaan. Ehkä vielä jätämme pihavaloja, mutta tähdet, enkelit ja joulupukin pihamaalta saatamme jo poistaa.



Tältä pieni kerrostalon oma piha-alueemme on näyttänyt joulun aikaan pimeällä. Parvekkeella on ollut ulkovalosarjoja, kaariportilla köynnöstä ja niissä valosarjaa, valolyhtyjä sekä valaiseva pukki. Näin pimeällä se on näyttänyt ihan kivalta. On meillä olemassa niitä paksuja valokaapeleita, mutta mielestäni ne eivät ole kovinkaan nättejä, varsinkin jos ne vaan heitetään miten sattuu pihamaalle. Ne olemme jättäneet viime vuosina laittamatta, ettei tule niin sirkusmaista tunnelmaa.



Tämä makuuhuoneen jouluvalaistus on mielestäni ollut aina pirteän värinen. Ikkunalla on ollut valaistu enkeli, valokukkaköynnöksiä punaisin kukin sekä kynttelikkö tasolla.



Keittiössä ikkunalaudalla on ollut suoran mallinen kynttelikkö ja valokuituenkeli


Valokuituenkeli

Voi kuinka paljon valoa häipyykään joulun myötä. Taas palataan harmaaseen arkeen.

Lueskelin tuossa aikani kuluksi Musilin kotisivuston keskustelupalstaa ja siellä kerrottiin Tonttu Torvelosta, joka hauskuutti potilaita Kirran maksaosastolla. Eilen muistelin itse tuota tonttua. Nimi vaan oli jäänyt unholaan. Ollessani osastolla potilaana v. 1995 joulukuussa ja palattuani kotilomalta takaisin, sängyssäni makasi vieras potilas. Potilas oli tullut sairaalaan pahojen ilmavaivojen vuoksi. Alueella oli mitattu huikeita päästöarvoja, joten tonttu Torvelo otettiin sairaalaan osastolle. Siinä se makasi vuoteessani peiton kätkössä ja käsivarteen oli oli teipattu tippaneula ja tippatelineestä roikkui pullo, jossa oli jotain värillistä mömmöä.Vaiikka olinkin hyvin sairas, niin silti tulin iloiseksi hoitajien mukavasta joulujuonesta. Sain vielä päälle päätteeksi lukea Tonttu Torvelon sairaskertomuksen ja se kun vasta huvitti. Harmi, kun ei siihen aikaan ollut näitä digikameroita, jotta olisin voinut tallentaa tontun kuvan muistoksi tuosta sairaalajoulusta.



Tämä tosin ei ollut se tonttu Torvelo, vaan se oli miespuolinen ja niillähän niitä päästöjä kai enemmän sattuu näin joulun aikoihin. On sillä Torvelolla ollut elämää, kun joka ikinen joulu on mennyt sairaalassa.

Tietenkin unohdin kuvata kässäkerhon joululahjahaastelahjan, joka lähti Cottonellalle. Se oli Salomonin Solmukaulahuivi, joka oli virkattu kirjavasta vihreä-oranssi-kelta-sinikirjavasta isoveikasta. Pituutta oli runsaasti ja hapsut päissä.

Toinen tekeleeni oli miehen sukulaiselle viimetippaan aloitettu Salomonin solmuhuivi luonnon vaaleasta Seiskaveikasta.



Näitä on välillä niin hankala kuvata, joten ei ihan kokonaista kuvaa taas tällä konstia saanut, mutta tällainen tyypillinen vaalea huivi siitä kuitenkin tuli. Sekin sitten valmistui vasta aattoaamuna ja nipinnapin siis ennen kuin lahjan saaja tuli käymään. Tulipa viimetippaan. Oli tarkoitus kyllä tehdä enemmän joululahjaksi töitä, mutta aika tuli vastaan. Teenpä siten töitä joulun jälkeen rästissä. Jouluaattoiltana aloitin pojan avokille tekemään kaulaliinaa samalla taktiikalla. Se on viittä vaille valmis. Sitten pitää huivin saajan puolisolle tehdä jotain,  joten jouduin lämpimän lahjan tilasta antamaan attona kylmän lahjan. Kesällä on poimittu pakkanen täyteen marjaherkkuja, joita sitten iäkkäille sukulaisille annettiin joululahjaksi. Lupasin tehdä jotain lämmintä kunhan ehdin.

Ensijouluna sitä on varmaan hieman viisaampi näiden käsitöiden kanssa.

Joulun alla sain "anna hyvän kiertää" joululahjajutun kautta Lastenleipurin lähettämänä kilon suklaata. Kiitos Lastenleipurille makseasta lahjasta.
Osallistuin iloiseen ketjuarpajuttuun marraskuussa. Ensimmäinen arpa saapui Mäntsälästä. Jännittyneenä raaputin arvan....ei voittoa. Ehkä niitä arpoja tulee sitten vielä postissa tai sitten ei. Parhaimmillaan voisin saada 16 arpaa, jos kaikki jotka ovat arvan saaneet, osallistuisivat jatkamaan sitä. Odotellaan jatkoa. Kiva saada tuntemattomilta joulutervehdyksiä.

Yleensä kuunnellaan joulurauhan julistus televisiosta, mutta tällä kertaa lähdimme jo ajoissa hautausmaalle, sillä ajattelimme, että illalla voi olla liukasta ja pimeää. Lisäksi aattopäivän jouluhartaus hautausmaan kappelissa alkoi klo 13 ja sinne ajattelimme tällä kertaa lähteä. Usein olemme olleet naapurilähiön seurakuntakodilla kuuntelemassa lasten joulukuvaelmaa. Tällä kertaa päätimme toisin. Samalla siis kävimme mummon, vaarin ja setien haudalla. Isän hauta oli ensin vuorossa, johon jätimme kynttilöitä palamaan ja sytytimme sammuneita kynttilöitä. Mummon haudalle mennessä ohitimme sukumme vanhan sukuhaudan. Heidän läheisensä ovat jo lähes kaikki kuolleet tai pitkän matkan päässä, joten olen kai ainoa, joka jättää pyhäpäivinä kynttilän tai kynttilöitä näiden esisetien ja -tätien haudoille. Serkkupoika ja hänen isänsä ovat myös haudattuna samalle hautausmaalle, johon sitten vein myös kynttilän.



Taas syttyy valot tuhannet, taas tänne Pohjolaan. (kuva iltakäynnillä hautasmaalta)

Rakas kummitätini on haudattu Helsingin Pitäjän kirkkomaalle, johon vielä veimme pari kynttilää palamaan.
Kiirehdimme kotiin hakemaan joulupaketteja ja matkasimme kohti kyläpaikkaa tyttären luokse. Sinne tulikin ihka oikea joulupukki.



Joulupukin välivarastosta löytyi pari säkillistä lahjoja, joiden matka jatkui kohti pienten ja vähän isompienkin lahjansaajien luokse.



Illan odotetuin jouluvieras oli tietenkin joulupukki. Mummin mussukkakin oli niin reipas, että ei pelännyt yhtään pukkia ja toimi pukin apulaisena.

Mitähän se pukki sitten mahtoi tuoda:



Maijulta sain joululahjaksi ihanan paperinaruenkelin. Ihan on "ittensä" näköinen.

Katrin ja Katjuskan lähettämästä paketista paljastui tällainen ihanuus eli ihan omaa väriäni oleva ihanan pehmoinen samettimainen kaulahuivi. Kiitos "tytöt"!



Pääasia tässä kuvassa ei suinkaan ole hattu, vaan tämä kaunis ihanainen blogisiskojen yhteistyössä neuloma huivi.

Joulukortin välissä oli aatonaattona rahasumma, jolla käytiin heti ostamassa uudet tyynyt 60 prossan alella, entisen ikivanhojen tilalle.

Suklaata ja kahvia sekä joulukukkaa tuli pukin myötä. Mutta toivotuin lahjani oli kunnon digikamera. Nyt voin siis 3.1 megan tilasta kuvata 10 megan Canonin Power Shot A640 kameralla laadukkaamia kuvia...vaan kun osais sitten käyttää sitä oikeaoppisesti. Kaikki muut tässä postauksessa ovat kuvattu uudella kameralla, paitsi nuo lahjasäkit.
Vielä kotimatkalla piipahdimme lasten kanssa ukin haudalla ja lapset veivät omat kynttilänsä haudalle. Itse mieluumin käyn iltaisella haudoilla, kun näky on niin kaunis kynttiläloistoineen. Sieltä henkii syvä rauha.

Illan mittaan vielä testailin uutta kameraani. Katseltiin televisiota, herkuteltiin hedelmillä, makesiilla ja kinkkuvoileivillä. Oli niin ähky olo...mutta suotakoon se kerran vuodessa. Kuuntelimme radiosta ja tv:stä jouluista musiikkia ja polttelimme kynttilöitä.


Perinteisen joulukuusen tilalle hankimme pari vuotta sitten valokuitukuusen, jotta ei tarvitse neulasia noukkia listojen välistä ja maton alta enää juhannuksena. Tosin mielelläni koristelen kuusen silti viininpunaisilla köynnöksillä ja samanvärisillä palloilla sekä kävyillä. Joukossa on osa hopean värisiä palloja. Kuusen pienet kynttiläiset valaisevat tässäkin kuusessa kauniisti.



Pihatonttu siinä toivotteli ohikulkijoille hyvää joulua ja palakoon siinä nyt ainakin Uuteen Vuoteen tai loppiaiseen asti.

Joulupäivä meni kotosalla tyttären perheen käydessä syömässä ja Tapanina torppa oli täyteen sukulaisia kahvilla. Vielä silloin sain viimeisiä "tuomisia" eli Kirsi toi minulle pinkin enkelikorvikset ja suklaarasian.
Huomenna on sitten se arki ja alennusmyynnit.

Joulun aikaan ei ehtinyt paljoa päivitellä, mutta laitan tässä vielä näytille niitä tavanomaisia jouluruokia, joita olen tehnyt. Osan laatikoista vein joulukylään, jossa vietimme aattoa läheisteni kanssa.



Lanttulaatikko on joulun herkkuruokaa.



Samoin valmistin porkkanalaatikkoa.



Jo lapsuudesta asti jouluruokapöytään on kuulunut imellytetty perunalaatikko eli perunatuuvinki. Se tehtiin perinteisesti imellyttämällä. Keitin perunat kuorineen suolattomassa vedessä. Perunalaatu ratkaisee hyvinkin paljon laatikon imeltymisen onnistumisen. Valitsin tällä kertaa perunalaaduksi Rosamundaa, vaikka se tuntui melko arvokkaalta perunalta muihin verrattuna. Toki Van Gochista olisi saanut varmaan yhtä hyvää.  Kuorin perunat kuumana ja vedin soseutusmyllyn läpi. Lisäsin vehnäjauhoja muutaman ruokalusikallisen imeltymään laittaessani sekä saman verran vielä jonkun tunnin päästä. Aamusella laitoin lämmintä maitoa, suolaa ja sulatettua rasvaa tai (juoksevaa margariinia). Maitoa laitoin niin runsaasti, että se todella on kuin velliä. Lisäsin varmuuden vuoksi hieman siirappia, että tuuvinkin todella maistuu imelältä. Paistoin 150 asteessa 2-3 tuntia.

Mielestäni tuuvinkin oli hyvin onnistunutta.

Ainoa minkä unohdin kuvata, oli makea makaronilaatikko. Äiti teki lapsuudessa aina makaronilaatikkoa, johon laitettiin sokeria. Tämä ei näköjään kuulu kuin johonkin perinteeseen. Äitini kotona Kymenlaaksossa sitä oli tapana tehdä. Itse laitan sitä myös jouluisin ja makaronilaatikko sekä maksalaatikko maistuivat jouluaikaan myös lapsille ja muut jouluruoat jäivät vähemmälle huomiolle.

Kinkunkin sain edulliseen hintaa eli  10kg x 2,90 euroa /-20 prosenttia. On vielä runsaasti jäljellä.



Tässä se joulupossu sitten on. Lahjaksi saadut kinkkuhaarukka ja veitsi ohessa.

Toki joulupöytään kuului rosollit sun muut lisukkeet, joita en kuitenkaan kuvannut.



Joulupuuron laitan muhimaan aina aattoaamulla, kun olen ottanut kinkun pois uunista ja laittanut perunalaatikot kypsymään. Puuron ja sekahedelmäkiisselin kanssa aloitan jouluaaton vieton.

Kaisan blogissa oli suomenruotsalainen evankeliumi ja jotta kaikki sen sanoman ymmärtäisivät, niin tässä on evankeliumi eri muteilla. Tämän sain sähköpostissa jokunen vuosi sitten Jouluna.

 

JOULUEVANKELIUMI Savon kielellä

 

Ja tapahtupa siihen aekaan että keisarj Aakustus anto semmosen ukaasin, jotta koko muailma olj pantava verolle. Tämä tämmönen verolle panemine olj ens kerta ja se tapahtu, kun se Kyrenius olj Syyrian muaherrana. Ja niimpä kaekki mänj kirjan piälle pantaviks ite kuhhii ommaan kaapuhiisa. Niinpä Joosehvikkii lähti mänemään Kalilejasta Nasaretin kaapunnista

ylös Juuttaanmuan Tuavetin kaapuntiin, jonka nimi on Peetlehem, hiän kun olj niät synnyltään Tuavetin sukukieppiä, verolle pantavaks morsijamesa Marijan kansa, jok¹olj jo pieniin päen.

Niin tapahtupa heijjän siellä ollessaan, että Marijan purkuaeka tulj ja hiän tehnä pyöräätti poejan, esikoesesa, kiäräsj sen kapaloon ja panj aperuuheen, kun kievarista ei löötynnä ennee tyhjee tilloo. Siellä seuvulla olj lammaspaemenia kejolla yöllä vahtimassa katraetaan. Niin heijän eissään seeso Herran enkelj ja Herran kirkkaas loesti heijän ympärillään, ja hyöhän säekähtivät pahanpäeväsesti. Mutta enkelj sano heille: ³Elekee työ pelätä tyhjee, sillä kahtokee, kun minä ilimotan teille ihan ilosen asijan, jok¹ on tulova kaekelle kansalle: teille on tänä päevänä syntynnä Vapahtaja, jok¹ on Ristus Herra, Tuavetin kaapunnissa. Ja tämä on teille osviittana: työ löövätte lapsen kapaloetuna aperuuhessa makkoomassa.² Ja hyötähyvijään olj enkelin kanssa emä jookko taevaallista sotaväkkee ja hyö ylistivät Jumaloo ja huutivat: ³Kunnija olokaan Jumalalle korkeoksissa ja muassa raoha immeisten keske, joeta kohtaan hiän ei vihhoo pie.² Ja kun enkelit olvat männä paementen luota tiehensä, niin nämä

tuumaelivat toesilleen: ³Mitähän, jos lähetään sinne Peetlehemmiin päen kahtommaan, mittee siellä oekeestaan on tapahtunna ja mittee Herra äskön tuossa ilimottelj.² Ja niihä hyö lähtivät täätältämmään oeken juoksujalakoo ja löysivättii Marijan ja Joosehvin ja lapsen, joka muata

köllötti aperuuhessa. Ja kun hyö olivat tämän nähnä, ilimottivat hyö sen uutisen, jokolj jo heejän tiijossaan tästä lapsesta. Ja kaekki, jotka sen kuulvat, päevittelivät siinä iha uuvestaannii, mittee paemenet heille ilimineerasivat. Mutta Marijapa panj nämä kuulopuhheet tarkasti korvasa taa ja vatvo niitä hiljoo ite mielessään. Ja paemenet palasivat takasi ja kiittelivät ja ylistelivät Jumaloosa kaekesta, minkä olivat kuullu ja nähnä, sen mukkaa mitenkä heille olj alu¹alakaen huastettu.

 

 JOULUEVANKELJUMI TURU MURTTEL

 

Sihe aikka kävi simmottiski, et keisari Aukustus käski panna koko valtakunnas toime verotukse. See oli ensmäinen kerta ja tapahtus sillon ku Quirinius oli seeffinä Syyrias. Kaik meniväkki sit panema nimeäs verolistoihi, jokaine oman kaupunkisses. Nii Joosef lähti kans Kalileast, Nasaretin kaupunkist ja meni verottamisen tähre Juureasse, Daavirin kaupunkki, Peetlehemisse, ku hän kerra kuulus Daaviri sukku. Hän lähti sinne yhres kihlatu morssiammes Marian kans ja see orotti. Ku hee olivas siäl, tuli Marial aika täytte ja hän synnytti poja, esikoises. Hän kapaloitti lapse ja tälläs sen seime, ku kortteris ei ollu heil tila.

Siäl oli paimeni vahtimas yäl laumatas. Yhtäkki heijä eressäs seisos Herra enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröitti heijät. Hee rupes pelkkämä, mut enkeli sanos heil: "Älkkä pojap peljäkkä! Mää ilmotan teil ilose uutise, tosi suure ilon koko kansal. Tänäpän teil o Daavirin kaupunkis syntyny Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämmöne on teil merkki: tee löyrätte lapse, ketä makka kapaloissas seimes." Ja siin samas oli enkeli ympäril suur taivalline sotajoukko, ku ylisti Jumala ja sanos: "Jumalan on kunnia korkeuksis, maan pääl rauha ihmisil,  ketä hän rakasta". Ku enkelit oli menny takasin taivasse, paimenet sanosiva toisilles: "Nyt Peetlehemisse! Siäl mee nährä, mitä on tapahtunu, minkä Herra meil ilmotti". Hee lähtiväk kiiruste ja löysivä Maria, Joosefi ja lapse, ketä makas seimes. Ku hee sen näkivä, hee kertosiva, mitä heil oli lapsest sanottu. Kaik kun kuuliva paimenitte sanat, olivak ku puul päähä lyätyi. Mut Maria pani syrämesses piilo ihan kaik, mitä oli tapahtunu ja tuteras

sitä. Paimenet menivät takasi ja kiittivä ja ylistivä Jumala siit, mitä olivak kuullu ja nähny. Kaik oli juur niin ko heil oli sanottu.

 

 

 

 JOULUEVANKELIUMI STADIKSI

 

1. Sillon Augustus, joka oli niinku keisarina, anto käskyn, ett jengin koko valtakunnas tarvii pistää sille verot.

 

2. Tää oli eka kerta ku se verotti ja sillon tää Kvirinius oli Syyrias dirikana.

 

3. Kaikki jengi lähti hoitaan hommat verovirastoon, jokanen omaan stadiinsa.

 

4. Niin toi Joosefkin lähti Galileasta, Nasaret-Citystä, ja meni kynittäväks Juudeaan Daavidin stadiin, koska se kuulu Daavidin porukoihin.

 

5. Se tsöras sinne yhdessä Marian, sen gimmafrendin kanssa, joka venas beibii.

 

6. Ja ku ne oli siellä, se Maria alko synnyttää.

 

7. Se oli sen eka, ja se oli kundi, siis se skidi. Maria pisti sille kapalot ja duunas sen seimeen, koska ne ei päässy paikalliseen moteliin ku se oli ihan täys.

 

8. No, siellä lähellä oli jotain ihme paimenii yöllä tsiigaan niiden elukoita.

 

9. Ja äkkiä niiden edessä stondas Herran enkeli ja Herran lysis ympäröi ne.

 

10. Mutt se enkuli alko heittää läppää: "Ei mitää hämminkii hei. Mä ilmotan teille karseen ilon, ja se koskee koko jengii.

 

11. Just tänään teille on Daavidin stadissa syntyny Vapahtaja. Se on Kristus.

 

12. Tää on teille niinku merkkinä: se skidi bunkkaa seimessä pamperseissa."

 

13. Ja samalla hetkellä enkelin ympärillä oli tosi hevi taivaallinen sotajengi, joka präis tö Loord ja sano:

 

14. "Jumalan on kunnia ylhäällä ja rauha täällä alhaalla meikäläisten joukossa, joita se diggaa."

 

15. Kun enkelit siit sitt silpas takas taivaaseen, paimenet funtsi: "Lets kou to Piitlehem. Siellä me nähdään, mikä homma tää oikein on, tää mistä Herra meille kerto."

 

16. Ne lähti kiitään ja löysi Marian ja Joosefin ja sen skidin, joka bunkkas seimessä.

 

17. Kun ne näki tän, ne kerto kaiken mitä ne tiesi skidistä.

 

18. Jokanen, joka kuuli paimenten jutut, oli ihan ulalla.

 

19. Mutt Maria stikkas kaikki sanat ja happeningit sydämeensä ja funtsi siellä näitä juttuja.

 

20. Paimenet lähti takas ja ne kiitti mennessään Jumalaa siitä, minkä ne oli kuullu ja mitä nähny. Kaikki oli just niin siistii ku niille oli sanottu.

 

 

Olli Seppälä slangintanut. Julkaistu tekijän luvalla.

 

Julkaistu aiemmin Askel-lehden joulunumerossa 1977

 

 

 

 JOULUEVANKELJUMI TAMPEREEN KIÄLELLÄ

 

Ja tapahtu niihi aikoihi, että Keisari Aukustus määräs, että se pruukaa pitääv verot koko maalle. Soli ensimmäinev verollepano ja tapahtu siilo ku nääs Kyrenius oli Syyriam maaherra. Ni jokaise tartti ryysiä verovirastoon, kuki omaan kaupunkiinsa. Ni Jooseppiki läksi Kalileasta Nasarettii, Juuttaa maa Taaveti kaupunkii, jonka nimi om Peetlehem ku se oli meinaa itte sitä Taaveti sukua. Verotettavaks sem morsmaikkansa Marian kans, joka vartos lasta. Ja just ku ne nääs kerkis siihe kohralle, eikös Maria alkanukki synnyttää. Ja poja pyäräyttiki, ensimmäisem mukulansa, kääri sen rätteihi ja tälläs semmosee seimee sen tähre kum majapaika huushollit olit oli joka lukaasi täys. Ja siä seurulla oli paimenia niityllä vahtimassa väliä laumaansa. Ni heirä eressää seiso Herra enkeli ja heirä ympärillä paisto Herra Kirkas

valkee ja ne pelästy. Mut enkeli sano, jotta Moro! Älkää peläästykö, mää sano teille oikee ilose asia ja se koskee kaikkia muitaki. Teille o just tänää syntyny Vapahtaja, Taavetin kaupunkissa, joka or Ristus - Herra. Ja semmosem merkim mää anna, että sei lapsel

löyrätte ku se on kapaloitu ja makaa seimessä. Ja siinä samassa enkeli kans' oli kauhee määrä taivaallista sotaväkee, ja nää ylisti Jumalaa ja sano: "Kunnia olkoo Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmiste keske, jolle hällä o hyvä tahto." Ja ku enkelit oli mennyp paimentel luota tiähensä, niin nää sano keskenää, et kaim mar meki lähretää

kiiruukaupalla Peetlemii kattoo, mitä siä nyt on tapahtu ja mistä Herra anto tiaro. Ja hehäl läks oitis ja löysi Maria ja Joosepi ja niirel lapse, joka köllötti seimessä. Tän nähressää nää sano, että mitä ne nääs oli kuullu tästä mukulasta. Ja joka ainoo, kuka kuuli paimenie sanat, oli ihmeissää. Mutta Maria laitto korvansa taa kaikki, mitä ne oli sanonut ja miätti sitä miäleesänsä. Ja paimenet palas takasi ja mennessää kiitti ja ylisti Jumalaa kaikesta siitä nääs, mimmottia ne oli kuullu ja nähny ja niinku niille oli meinaa ilmootettu.

 

 

 

JOULUEVANKELIUMI KALEVALAMITALLA

 

 Antoi käskyn keisarimme,

 

 ahdisteli Augustinus.

 

 Veron raskaan alle menköön,  kukin joutuin jolkutelkoon.

 

 Ensi kerran näin nyt sattui ajalla Quiriniuksen,

 

 vakavan sanan sanojan, käskyn haltijan kavalan.

 

 Kukin lähti mennäksensä, nimiään kirjoittaaksensa

 

 listaan oman kaupunkinsa, tuville tutuksi tulleen.

 

 Galilean Joosef jätti, hylkäsi hän Nasaretin

 

 mennäkseen nyt Beetlehemiin, kirjaan Daaviin kirjoittaakseen.

 

 Läksi matkaan myös Maria, kihlattunsa, kaivattunsa,

 

 joka vartos pientä lasta, vesaa rinnan alla kantoi. He kun pääsit Beetlehemiin,

 

 tuli aika synnytyksen. Syntyi poika potranlainen, ihanainen, kaunokainen.

 

 Esikoisen, ensimmäisen kapaloihin äiti kääri. Majakseen ei ollut muuta

 

parempaa kuin tallin seimi. Lampaitansa vartioitsi öinen joukko paimenia.

 

Enkelparvi, Herran kansa pahoin pelkoon miehet peitti. Sanoi enkel´: "Ällös

 

pelkää, kerron teille suuren riemun: syntyi vapahtajaksemme  perillinen

 

Daavidille. Kristus on hän, Jumalamme, Herra kaiken maan ja taivaan. Tää on

 

merkki, kuulkaa tarkkaan: seimen oljilla makaapi." Tuli suuri sotajoukko,

 

enkelkuoro ihmeellinen. Lauloi kunniaa Jumalan ylistäen Valtiataan:

 

 "Jumalan nyt olkoon kaikki kunnia ja kiitoksemme. Olkoon rauha ihmisillä,

 

rakkaus ikuinen heillä!" Läksi poijes enkelparvi, paimenet jo kiireen

 

huomas: "Beetlehemiin mennään tästä ihme suuri toteamaan!" Näki joukko paimenien:

 

siellä Joosef ja Maria, kapaloissaan pieni lapsi, makaamassa seimessänsä.

 

 Kukin kertoi kuinka tiesi pienoisen pojan tarinan. Ylen paljon ihmetteli

 

jokainen, joka sen kuuli. Pani talteen syömmehensä kaiken kerrotun Maria.

 

Mietti hiljaa, tunnisteli, ihmetteli kuulemaansa. Riemuin paimenet palasi takasin luo lampaittensa

 

ylistäen Jumalaansa, luottaen todeksi tiedon.

 

 

 

Nyt tosin jo väittävät Jeesusta saduksi ? Joosef kun meni ja tunnusti?.

Halusin tulla kuitenkin toivottamaan kaikille rauhallista Joulun aikaa, jos ei olla enää kuulolla tai osa jo lähtee joulun viettoon muualle! Kiitos kaikille tähän astisesta!

Tänään sain taas kasapäin joulukortteja. Osa oli itsetehtyjä ja osa kaupan antimista. Uskokaa tai älkää, mutta olen sen verran höppänä, että olen säästänyt jokaikisen postikortin ja kirjeen, jonka olen saanut avioliittomme aikana. Yläkaapissa on laatikko, johon kerään aina saamani kortit. Onpa lapsilla sitten jotain tuskailtavaa, kun minusta aika jättää. Josus pitäisi tuo laatikko ottaa alas ja tutkia mitä kaikkea on yli 30 vuoden aikana tullut kerättyä. Osa lähettäjistäkin on jo muuttanut manan maille.

Tänään sain kortin ystävältäni Tupulta, joka on vaikeasti vammautunut rattijuopon ansiosta. Hän tokkopa on itse pystynyt näitä ihanuuksia tekemään, mutta lämminsydämisenä ihmisenä muistaa minua joka joulu milloin milläkin kivalla. Muistan jokunen joulu sitten, kun hän oli kasannut kirjan minulle, johon oli laittanut muistelmia itsestään ja perheestään ja pyysi minun jatkamaan sitä sitten omalla tavallani. Tosin en ole siihen mitään lisännyt. Se joululahja tuntui kaikkein arvokkaammalta, sillä tiesin miten paljon tuskaa ja kipua sen kokoamiseen on jouduttu käyttämään, mutta sinnikkyydellään Tupu sen minulle kasasi. Toivon virtuaalisesti hänelle voimia jaksaa vielä eteenpäin ja kaikki muu on korkeimman hallussa ja paljon onnea elämään.



Tupu lähetti ihanassa hopeapintaisessa kuoressa minulle kaksi kaunista kirjekuorta, joista toinen oli hopean värinen ja toinen kullan värinen. Niissä oli kauniisti kimalleliimalla koristeltu läppä ja liimaamiseen on käytetty kaksipuolista teippiä, jossa on siis toinen teippi vielä tallella. Pari enkelikorttia oli myös mukana, sillä meitä yhdistää enkelit. Viime tapaamisella sain Tupulta lahjaksi hienon ison puisen enkelin, jonka hänen isosetänsä oli tehnyt.

Tänään sitten iltapäivällä joku pimputteli ovikelloa. Harvoin meillä ketään päiväsaikaan käy tai ei ainakaan ilmoittamatta. Niinpä menin ovelle ja siellähän oli Posti-Pate syli täynnä joulukortteja ja pari pakettia. Tämän tuntui ihan jouluiselta. Katselin ihmeissäni punaista joulupakettia ja ajattelin sen olevan ns. kässäkerhon joululahjaswappi. Tosin se olikin ihanilta blogiystäviltäni Katjalta ja  Katrilta



Tällaiseen ihanaan joulunpunaiseen pehmopussiin oli lahja ujutettu. Ajattelin, että jospa uteliaisuutaani sen aukaisisin ennen jouluaattoa. Innoissani aukoilin liimasivua auki ja mitäs sieltä paljastuikaan....



Paketin sisällä olikin toinen paketti, joten nyt kyllä piti luovuttaa. Tätä pakettia en kyllä henno aukaista ennen joulua. Ei taida paljon yllätyksiä tulla jouluksi, niin pitää edes yksi paketti jättää kiltisti odottamaan pukin tuloon asti. Olen aivan  yllättynyt...Valtaisat kiitokset blogiystävilleni Katrille ja Katjuskalle. Olette ihania! Tuskin maltan odottaa....kerron sitten jouluaaton jälkeen mitä paketista paljastui.

Toinen päivän yllätys oli Kässäkerhon joululahjaswap, johon osallistuin Marsun pyytämänä. Laitan oman lahjani tänään menemään eteenpäin. Itse sain tänään paketin, jossa luki päällä "kässäkerhon jouluswap". Tätä pakettia en voinut olla avaamatta. Oli siis ihan pakko olla utelias ja katsoa.



Paketin sisältönä paljastui kortti ja ihana kaulakoru. Oikeastaan arvasin jo ennen kuin katsoin kortista lähettäjän, että mistä tämä paketti oli tullut. Kiitos Taava ihanasta kaulakorusta ja oli vielä jopa ihan omaa värisävyänikin. Korttikin oli kaunis 3 D-tekniikalla tehty ja siinä oli kaunis cd-levy, johon kuva oli rakennettu. Tosi paljon kiitoksia Taava!



Edit 5.1.2007
Uudella kameralla sain otettua paremman kuvan tuosta Taavan lahjuksesta ja samalla kun lisäsin sen kässäkerhon perustettuun blogiin, niin liitän sen tähän, jotta tuo helmikukkakoru näkyisi paremmin.



Posti toi myös ison nipun joulukortteja.  Yksi kortti sai kyyneleet silmiini. Kortti oli edesmenneen maksansiirtopotilastoverini Eijan mieheltä. Eija menehtyi keväällä vaikeaan sairauteen. Eija kirjoitteli paljon runoja ja tässä joulukortissa oli hänen hautakuvansa sekä jouluinen runonsa.

Tämän Eijan runon voinen varmaan julkaista hänen muistokseen:

Jouluinen aika jälleen saa, kiireinen on koko maa.
Unohtunut on jo varmaan merkitys tuon juhlan armaan.
Juoksee kansa, liikkuu raha, olo on vain usein paha.

Siivotaan ja tehdään ruokaa, moni touhuissansa huokaa:
"oispa niin kuin ennen aika, saapuis rauha, joulun taika,
hiljaisuus ja tutut tuoksut, unohtaisi turhat juoksut"

Tavoittaa, sen toki voimme, kokea kuin ennen koimme
vaihtamalla viettotapaa, uskaltaen olla vapaa.
Joulun aidon saamme omasta kun muille jaamme.

                                        (Kirjoittanut ystäväni Eija, jouluna 1996)

Jospa näin Eijan ajatuksin tavoin osaisimme viettää rahallista joulua.

...Joulumaa, on ihmismielen rauhan valtakunta, eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä, joulumaa jos ihmiseltä löytyy sydämestä.

Tänään laitoin herätyskellon vartavasten soimaan  ehtiäkseniToimintakeskuksen jouluiseen yhteislaulutilaisuuteen. Siellä oli laulattamassa yhteislaulutilaisuuksista tutut Irja ja Tauno Suomi. Kymmensivuinen vihko uudempia ja perinteisiä joululaujua kaikui salin täydeltä. Ihanaa oli kuunnella ja itse laulaa niitä. Aloitimme tuolla Katri-Helenan kauniilla joululaululla. Joululaulujen lomassa nautimme joulutortuista ja kahvista pipareineen. Tästä se joulutunnelma alkoi. Pieni kömmähdyskin sattui, kun unohdin kiireessäni sulkea puhelimeni ja tuntui hieman nololta tietenkin kun kesken kauniin joululaulun puhelimeni soitti Tico-ticoa eli sambaa. Ei olikein sattunut tuohon joulumusiikkiin....täytyi laittaa asia vähän huumoriksi. Suljin sitten kylmän rauhallisesti kännykkäni ja jatkoin laulamista. Onneksi ei kuitenkaan oltu kirkossa laulamassa. Silloin olisi nolottanut entistä enemmän.
Laulutuokion jälkeen suunnistin kotiin päin.



..ja jos jouluna ei ole lunta, niin voiko joulupukki tullakaan...No, tänä aamuna lähtiessäni sinne laulutuokioon näytti matkan varrella tällaiselta. Jotain pientä toivoa siis lumisateesta jo voisi olla. Sen verran pakkasen puolella kuitenkin ilma jo on, että tien pinta näytti kuuraiselta ja taivaanranta oli tumman värinen, jospa vielä lunta jaksaisi sataa. Toivotaan, että sitä joulupukkia nähdään näilläkin main, oli sitten lunta tai ei.

Malmin toimintakeskuksessa näköjään jatkuu lounasruokailu ainakin tammikuun ja toivossa eletään, että asia muuttuisi sosiaalilautakunnassa.Eipä niillä menoilla paljon säästöä saada aikaiseksi. Luulempa, että on paljon isompia säästökohteita olemassa. Toimintakeskuksen väki jakoi nostalgiset joulutervehdykset kävijöille. Siitä muistui mieleen jotain edesmennyttä Malmia, kun vielä olin pikkutyttö. Nyt on Malmikin muuttunut tuosta hyvin paljon.


Malmin toimintakeskus tuossa entisen KOP:n takana. Tällaista oli ennen vanhaan Malmilla.

Tänään muistin aukaisat Positiivareiden joulukalenterin 16. luukun. Sen sisällä oli aivan itseeni sopiva ajatus.

Minä kiitän Sinua elämä,
niin kuin vaihtuu talvi kevääseen,
niin lakkaa rakkaudensade auringon tieltä.
Kiitän hetkistä, jotka saivat minut nauramaan
kyynelistä, jotka vuodatin.
Niin teit sinä minusta ihmisen.



Rakastan elämää, joka uutena aamusta aukee. Rakastan elämää, joka uupuen illassa raukee. Kirkkahin päivä ei, aina parhainta loitetta luone. Unelman usein tuo...

Täksi päiväksi oli kutsu käynyt entisen työpaikkani eläkeläisten joululounaalle. Paikan päällä oli n. puolitoistasataa ellei enemmänkin eläkeläisiä, jotka ovat palvelleet taloa yli 15 vuotta ja jotku jopa yli 40 vuottakin. Tuohon aikaan on mahtunut paljon ja kaikenlaista. Itse muistan kun oli nuori, vaalea ja hiljainen tyttö mennessäni taloon töihin. Nyt en ole enää kuin osaksi vaalea. No, aika muuttuu ja me sen mukana. Tänään näki pitkästä aikaa myös entisiä työtoverita ja pomoja. Joku ehtii aina myös vuoden aikana poitumaan luonnollisesti joukostamme. Tunnelma oli iloinen ja joululounas jälleen kerran tosi maittava.



Tässä konsernissa eli sen tytäryhtiössä on tullut palvelua ja nyt se on alansa huippu.
Myymälän hyllytkin tuli koluttua ja kaupunkiin suunnistin kuin kassi-Alma ostoskasseineni. Pitihän sitä hieman joulupukin konttiin rohmuta paketoitavaa ja meikkihyllyltä aina löytyy tai tarttuu jotain matkaan.

Suuntana oli suoraan oman potilasyhdistyksen kerhon pikkujoulupuurojuhliin. Seillä olikin jo joulupuurot tulella ja aputontut niitä hämmentelemässä.



Aatsipoppaa, tytöt keitti "soppaa" omalla reseptillään... Tehtiin iso kattilallinen sitä oikeata joulupuuroa ja sitten toinen pieni satsi laktoositonta puuroa. Kahvipannu oli kuumana ja Luciapullia tarjolla. Lisäksi jouluglögi kuuluu tietty asiaan.



Joululaulujakin lauleltiin ja joulutonttu jakoi pikkupaketit jokaiselle. Olimme siis sopineet kunkin tuovan vitosen arvoiset lahjat ja ne sitten arvottiin, niin ei tullut mitään valikointia pakettien suhteen. Minä sanoin enkelihaitarikoristeen ikkunalle eli siinä oli viisi enkeliparia, kuten vanhan ajan kiiltokuvissa ja sen haitarin avatessa niitä sitten oli yhteensä kymmenen enkeliä. Sen laitan ikkunalle jouluksi.

Tämä ja eilinen päivä on tullut tonttuiltua oikein urakalla ja onneksi huomenna ei tarvitse lähteä minnekään tonttuilemaan. Nyt voi pikkuhiljaa suunnata katseensa kohti joulun odotusta.

Sitä on tuntenut olevansa taas joulun alla ihan kuin uudelleen syntyneeksi. Joka päivä on ollut meno niin vauhdikasta. Eilen aamusella suuntasin matkani Toimintakeskukseen, jossa olen käynyt vähän vaihtelevalla menestyksellä syksyn aikana maalailemassa. Eilen oli suuri päivä. Siellä oli tarjolla joululounas edulliseen 4 euron hintaa. Pöydät olivat katettu kauniisti kahteen kattaukseen. Ensimmäinen kattaus alkoi varttia vaille 11, johon meillä oli äidin kanssa paikat lunastettu. Oli tarkolla alkuruokana sienisalaattia, erilaisia sillejä ja kirjolohifilettä sekä kananmunan puolikas mädin kera. Sitten oli jouluaterian vuoro ja lomassa kuulimme venäläissyntyisen esiintyjän laulua ja musiikkia. Oli niin tunnelmallista ja ohessa muksia kevennyksiä.



Tästä se joulutunnelma alkaa. Tämä on kyllä jo järjestysnumerossa kaksi, kun syödään tämän joulun maissa jouluruokaa. Päälle päätteeksi oli tarjolla kahvia ja luumuhyytelökakkua. Kyllä oli tosi tönkkö olo kaiken tuon jälkeen. Sitten äidin luokse vähän sulattelemaan ruokaa ja virkkaaman joululahjahaastelahjaa. Sitten oli lähtö kuntosalille. Ei taida niinkään terveellistä olla, kun on juuri syönyt itsensä ähkyksi.

Ja näin kaupunki säästää:

Se mikä tässä lounasasiassa riepoo, on se että kaupunki on päättänyt kaikessa viisaudessaan lakkauttaa vanhuksilta ja syrjäytyneiltä tämän lounaan tarjoilun edulliseen hintaa. Kaupunki siirtää kokin ja vahtimestarin muihin tehtäviin, jossa heitä tarvitaan. Tämä on monen asiakkaan mielestä väärin ja he vastustavat tätä ateriapalvelun lakkauttamista. Aktiivit ovat ajamassa asiaa ja käyneet kaupunginvaltuuston kokouksessa asian kanssa. Täytyy vain toivoa, että tämä olisi pahaa unta ja toiminta jatkuisi ennallaan ensi vuonna. Muussa tapauksessa luulempa, että se hiljainen joukko ja vähäosaisten ryhmä, jotka kokevat kotoonta lähtemisen muutenkin vaikeaksi, jäävät siten jatkossa kotiin yksinään, koska ei ole enää syytä lähteä ulos toisten joukkoon syömään ja tapaaman muita.

Kuntosalille asti siis pääsin täpätäyden mahani kanssa ja tunti meni kuntoillessa. Sen jälkeen piipahdimme tavanomaisella kahvituokiolla lähikuppilassa. Edessä oli vielä Pääkaupunkiseudun Osteoporoosiyhdistyksen pikkujoulukahvitus. Näin ollen kotosalla olin sitten illalla joskus kahdeksan maissa, joten meneehän se päivä näinkin.

Näinkin voi käydä, että joulunaluskiireessä jää kalenterin luukut avaamatta ajoissa. On ollut sellaisia tohina päiviä ja tämä päivä on mennyt olosuhteiden pakosta vähän hunningolle, kun olen ollut kylässä miltei koko päivän. Näin yömyöhään vasta eilistä ja tämän päivän luukkua kurkkaamaan. Onpa Positiivareilla taas kauniita ajatuksia ja ihanaa taustamusiikkia luukkujensa sisällä.

8. luukku:

Niin kuin yö vaihtuu aamun sarastukseen,
on jokainen alkava päivä uusi mahdollisuus
tarttua hetkeen ja tehdä unelmista totta.



9. luukku:

Kaiken takana olen minä,
Ihminen.
Ehkä en ole enää yhtä tuottava yksilö.
Ehkä ajatukseni eivät ole enää tähän aikaan sopivia.

Vaikka askeleeni eivät enää kulje samaan tahtiin kanssasi,
niin saanhan silti kävellä rinnallasi?
Olenhan silti sinulle ihminen?



"Tuonne taakse metsämaan, sydämeni halaa. Siell' on mieli ainiaan, sinne toivon salaa. Siellä metsämökissä on "kaunis" kultaseni...", rallattelin tuossa kalenterin musiikkia kuunnellessani ja näihän se sinne metsämökkiin halaa talviaikaan mieli.

Positiivareiden joulukalenterin 5. luukku on tänään avattu ja jouluun on aikaa enää 19 päivää:

Joka päivä yritän löytää adventtikalenterin mietteistä, jotain omaa elämääni koskettavaa.

5. luukku avattu, tämän päivän ajatus:

Älä mieti, mitä sinulta jäi näkemättä,
Älä muista sitä, mitä olisit halunnut tehdä.
Kyllä Sinulle annettiin onnellisen elämän avaimet.
Ethän pelkää käyttää niitä?



Taustalla soi kappale " Hää valssin huuma jo haihtunut lie, kuin ammoin sen soinnut mi unelmihin vie..."

Tosin tämä kuva ei ole häävalssiamme, vaan kuvattuna veljenpojan häissä...avioliittoa takana päin jo yli 30 vuotta.

Tänään avautui Positiivareiden kalenterin 4. luukku.

Luukun takaa paljastui sanoma:

"Niin kuin lintu opettaa poikansa lentämään,
niin minä tarvitsen Sinua.
Minä sain siivet,
mutta näytäthän Sinä,
miten niillä lennetään?
Minä tunnen pelkoa,
mutta kerrothan Sinä,
mitä minä pelkään?
Valmistathan sinä meidät elämään?
Sillä minulle vain sinä olet täydellinen."



Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen....

Positiivareiden kalenterin kolmas luukku on tänään aukaistu.

Paljastus:

Mihin katosi auringonnousu,
aikaisen aamun lintujen laulu?
Mihin katosi lämpimät kesäyöt,
tuulen lämmin henkäys?
Vai kadotinko vain löytääkseni uudelleen?



luukku avautui sävelellä, joka pisti ihan laulamaan mukana:
"Mun kaunis kotimaani, on vailla vertaistaan, kuin helmi se kirkkahana loistaa...."
Muistan joskus oppikouluaikoinani, kun tv:stä tuli kotimainen elokuva, jossa Mauno Kuusisto lauloi tätä laulua. Se oli niin kaunista...

Positiivareiden kalenterin 2. luukku:

Huomaan, että nämä ohjeet ovat kuin minun salaisesta arkustani eli elämänohjeita:

Kakkosluukun paljastus:

"Elämässä ei ole suljettuja ovia,
on vain löydettävä oikea avain."