Lauantaina aamusella suuntasimme matkamme kohti Tamperetta. Entinen Elli eli Elinsiirtoväen liikuntaliitto kuuluu nykyään isompaan liikuntajärjestöön eli Vammaisuhreiluliittto, VAU:n piiriin. Alueellisia osakilpailuja järjestetään vuoden aikana vuorotellen eri kaupungeissa ja seitsemännet osakilpailut tämän kauden aikan olivat Tampereella. Itsekin olen vuoden sisällä yhä innostuneemmin osallistunut kilpailuihin, vaikka en vielä mikään huippu olekaan ja kilpailen alimmassa sarjassa eli E-sarjassa. Tosin sarja saattaa tulevana kautena muuttua, sillä keskiarvoni on kovasti nousussa.

Kuluneen kauden aikana olen saanut erivärisiä mitaleita ja muita palkintoja. Kilpailemassa on näkövammaisia, kuulovammaisia, kehitysvammaisia ja elinsiirtopotilaita. Itse siis kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Oma kilpakumppanini kahdella viime kilpailureissulla on ollut kehitysvammainen nuori nainen, jonka kanssa emme pysty kommunikoimaan kuin hymyllä ja eleillä, mutta olemme näköjään hyvä tiimi. Oli ilo havaita, että tyttö todella piti minusta, hymyistä ja eleistä päätellen. Uskomatonta, kuinka hienosti hän heitti ja minulle tuli tietenkin hieman näytön paikkaa, kun yritin pysyä pisteissä perässä. Lopputulokseen olin enemmän kuin tyytyväinen, sillä se oli kaikkien aikojen parhaiin tulokseni ja tavoite oli saavutettu. Palkinnoksi sain kauniin hopeoidun keilataulun.

Oli ilo ottaa tämä palkinto vastaan ja kun siirtoaikani jälkeen en pystynyt osteoporoosin ja lihaskunnon takia edes kävelemään, niin tuntuu tosi ihanalta, että nyt voi jopa kilpailla. Kävelykin piti aikanaan opetella tuskien kautta uudelleen. Perjantaina mittarissa on 16-vuotta kolmannesta maksansiirrostani. Tosi hieno asia ja sitä pitää hieman juhlistaa jollain muotoa. Viime perjantaina iloitisin kovin jo 20-vuotta kestäneestä jatkoajastani, sillä ensimmäisestä elinsiirrostani oli tuolloin kulunut tasan 20-vuotta.

Tampereella ruokailimme ja jatkoimme mutkan kautta kotiin. Piipahdimme myös Lempäälässä Idea-Parkissa. Kerran aikaisemmin olen käynyt siellä ja muuten kun sinne ei tule lähdettyä, niin päätimme mennä piipahtamaan. Olisi ollut paljon mielekästä ostettavaa, vaan valuuttaa ei ikinä ole tarpeeksi. Kuitenkin teimme pieniä myönnytyksiä eli käväisimme jäätelöbaarissa tulessamme, sillä Idea Parkiin saavuttuamme minulle tuli tosi huono olo. Johtui ehkä ulkoilmasta ja sisälle tullessa kun oli liikaa vaatetta matkassa ja hiki ja huono sisäilma suuressa tilassa. Jätskiannoksen jälkeen taas jaksoi.

Ensin käytiin Europehousessa, jossa oli tarjolla kaikkea kaunista ja ihanaa. Minun rahapussilleni sopivaa löytyi pari pussilista akryylihelmiä. Isossa laarissa oli valtaisa määrä helmiä, joista itse halusin valkata vain pinkin ja violretin värisiä helmiä. Eurolla sai niin paljon kuin pussiin mahtui tipahtamatta. Taisi myyjä vähän hölmönä katsoa, kun minä olin rohmummut vain kahden värisiä helmiä. Mies taas ei viitsinyt noukkia pitkään helmiä pussiini, kun eihän hän erottanut oransseja helmiä pinkeistä ja otti mitä käteen sattui. Siirtyikin sitten noukkimaan niitä ihan omaan muovipussiin ja lupasi jakaa niitä lapsenlapsille.

Tällaisen määrän minä noukin pinkkejä ja violetteja helmiä

Tässä siipan noukkimat helmet eurolla.

Lisäksi ostin pari vuotä itselleni, kun on ollut hieman pulaa vöistä ja farkut tuppaa valua vyötäisiltä ilman vyötä.

Strassikivin somistettu vyö maksoi 2 euroa ja tuo pinkinmpi palavyö maksoi femman.

Sitten siirryimme Minimaniin, jossa oli jälleen kivoja löytöjä:

Siitä on kulunut aikaa, kun neulekärpänen on iskenyt, mutta kaiken varalta oli taas pakko ostaa Novitan Rose-mohairlankaa, kun 10 eurolla sai kymmenen kerää. Eihän sitä muuten, mutta jos sattuis tarvitsemaan ja kun halvalla sai.

Näitä koreja ei kertakaikkiaan voinut jättää ostamatta. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että mistä löytäisin edullisesti hattuhyllylle siistit korit, jonne voisin laittaa käsineet, myssyt ja huivit, kaikki omiin laatikoihinsa. Tässä ne nyt ovat ja maksoivat alle kuusi euroa kappale. Olisin voinut kyllä ostaa vielä yhden ylimääräisenkin, kun olisi mahtunutkin tuohon viereen vielä. Nyt sain rumat minikorit ja pahvilaatikon pois hyllyltä ja noista koreista on kuitenkin melko helppoa noukkia etsimänsä.

Kauppojen sulkemisaikaan lähdimme pois ja kotimatka sujui rattoisasti soiteltuani serkulleni, jolla oli merkkipäivä. Juttua piisasi Lempäälästi Helsinkiin asti ja päivä oli ollut kaikin puolin mukava ja mieleenjäävä.

 

 

Perjantaina lähdin pakkasesta ja viimasta huolimatta Helsingin Kädentaitomessuille. Olihan siellä muutakin katsottavaa kenties, kuin nuo käsityöt ym. tarvikkeet. Paikanpäällä näytti olevan hirmuinen määrä koululaisia, jotka olivat kaiketi tulleet katsomaan elmo-näyttelyä. Minä taas olin kiinnostuneempi kädentaidoista ja erityisesti ihanat helmet sai silmäni tuikkimaan entistä enemmän. Tuntui kuin en juuri mitään muuta olisi nähnytkään kuin mitä ihanampia helmiä. Jonkun verran niitä kahmin, vaikka mieli olisi tehnyt runsaasti enemmän kahmia. Tosin minä näin noviisina en tiedä kaikkia jippoja ja ostin "kalliita" irtohelmiä ja sitten siskoni ohjeisti, ettei kannata ostaa irtonaisina vaan nauhoissa. Tehty mikä tehty, mutta kauniita ne olivat kuitenkin.

Tein kollaasin ostamistani helmistä. Bling-blingiä eli kaikki mikä kiiltää ja kimaltaa, houkuttaa. Kuten huomata saattaa, niin pinkki ja rosa on edelleen suosikkejani, mutta myös savunharmahtavat vuorikristallihelmet oli pakko saada, maksoi mitä maksoi. Nuo lituskaiset kirkkaat kristalliset helmetkin olivat mieleeni. Kolme rajttua sydäntä olivat niin soman näköisiä, joten houkuttivat kovin ostamaan. Kiinalaisia helmiä löytyi myös matkaani ja kimaltavia välihelmiä eli noita rengasmaisia ja pinkkejä pieniä helmiä, kirkkaita lasihelmiä ym. Eiköhän noilla jo alkuun pääse, kun inspis iskee.

Seurailtuani siskoni Maijun korttigallerian tuotantoa, niin itsekin sitten innostuu joskus hankkimaan uudempia tykötarpeita, kunhan niitä sitten osaa käyttää. Tässä messuilta ostamiani tuotteita.

Maiju opetti minua tekemään paperiruusuja, joita varten sitten hankin näitä värejä sekä helmiäisjauhetta.

Ruusuihin pitää saada myös lehdet, joten tällä kaksiosaisella leikkurilla saa näpsäkkäästi kauiniit ruurust. Maijun ja Heinin youtube demo aiheesta löytyy täältä. Leikkureita on saatavana ainakin Heinikasta.

Ostin myös kaksiosaisen, jouluisen silikonileimasimen.

Tullessani messuille havaitsin hattukauppiaan, joka osoittaui oman mökkikunnan yrittäjäksi. Häneltä ostin lämpimän hatun sekä hienon huivin samaan settiin. Ei löytynyt tähän hätään parempaa mallia kun Nasu, joten se saa nyt kelvata, vaikka ei ihan istuisikaan Nasun päähän tämä hattu. Nelisen tuntia vierähti messuilla ja jalat olivat kyllä aika turtana kun lähdin lähes messujen sulkuaikaan kotiin. Tosin rahapussikin oli jo siinä vaiheessa tyhjä, joten oli muutenkin parasta häipyä hyvän sään aikana. Sää ei kyllä kovin hyvä ollutkaan, kun junat olivat puolisen tuntia myöhässä ja sain parikymmentä minuuttia seistä asemalla jäätävän kylmässä tuulessa. Onneksi sain omalta asemalta siipan noutamaan kaupan kautta kotiin. Ihanaa oi taas palata oman kodin lämpimään.

Näin tammi-helmikuun vaihteessa voi kaupoissa tehdä monen moisia löytöjä, kun kulkee silmät tarkkana hyllyjen väleissä. Itse kävin jokin aika sitten Cittarissa ja olin jo melkein pois lähdössä huomatessani hyllyn, jossa oli jouluisia aletuotteita. Silmät kiinnittyivät vitosen hintalappuihin ja hieman kurkotusta ylähyllyn suntaan, niin mitä siellä näinkään.....

...kaksi luonnonvalkoista jättilyhtyä, joiden oikea hinta oli ollut 39:95€ /kpl ja myytiin joulusesonkituotteina 5€/kpl-hintaan. Mietin siinä tovin, että miten ihmeessä saan lyhdyt raijattua kotiin asti, kun en yleensä jaksa edes kauppakassia kantaa ja nyt oli vielä kuntosalikassikin mukana. Vilkaisin kelloa ja huomasin, että onkin jo siipan kotiintuloaika kotiin töistä ihan lähimain. Soitin hänelle ja niinpä sitten raahasin lyhdyt kassalle ja jäin marketin aulaan odottamaan kyytimiestä. Tuollaista lyhtyä himoitsin jo joulun maissa, vaan en raaskinut ostaa. Nyt sain niitä ihan tuplaten edulliseen hintaan.

Viime viikolla kävin entisen työtoverin kanssa Itäkeskuksessa syömässä. Hän oli jokin aika sitten luvannut tarjota minulle lounaan eräässä ruokapaikassa. Söimme mahat pullolleen. Menomatkalla syömään bongasin Pierre Cavallon puodin ja teki mieli mennä katsastamaan mitä siellä on tarjolla ja jospa olisi jotain edullista...minun rahapussilleni sopivaa. Suureksi osaksi ostan vaatteeni kirppareilta, mutta välillä täytyy hemmoitella itseään jollain ihan uudella vaatekappaleella. Olin jo aiemmin ihaillut Pierre Cavallon nettisivustolta pinkkiä neuletakkia, vaan sitten näin jotain ihan muuta kuin pinkkiä. Lapsenlapseni sanoikin, että "hienoa mummi", kun kuuli minun ostaneeni muutakin kuin pinkkiä. Erään myyntipöydän kohdalla oli mainos mallipaidoista ja sieltä tämän löysin 19€:lla, kun vastaavat tuotteet hyllyllä olivat puolta kalliimpia. Onneksi sattui vielä olemaan minun kokoani. Musta, juhlava neule....kyllä sellaisella on käyttöä. En aina pidä pinkkiä, vaikka siltä kuulostaakin. On minulla mustaakin ja niitä yleensä pidän juhlavissa tilaisuuksissa. Saahan nähdä koska tämän vaatteen saatan pistää päälle. Maaliskuulla on kyllä juhlatilaisuus, vaan tiedä sitten minkäläiset etikettisäännöt sinne on laadittu. Saattaa olla, että on ns. jakkupukupakko ja tämä pusero ei olisi "sallittu". Pidän tämän puseron kauluksesta, sillä se on jotenkin tyylikkäästi pystyssä ja kivan näköinen.

Viime viikolla Marsu toi minulle hienon käsityöpussukan, joka sisälsi 9-osaisen bambupuikkosetin. Tosin tuo neuleharrastus on ollut taas aikoja jäissä. Pysähtynyt ehkä sukkaprojektiin, jollon minulla oli tarkoitus opetella sukan kantapää. Ei kai auta muu kuin opetella se kantapään kautta. Itiksen reissulla saimme kyllä Anttilasta "OI-villasukka"-ohjeen, jossa oli neuvottu sukan neulontaohje ihan tumepelo-ohjein. Jospa se siitä vielä ura urkenisi, kun vaan jaksaa keskittyä hommaan. Nyt ei ainakaan voi syyttää, ettei olisi neulevälineitä ja lankojakin löytyy laatikkokaupalla kaappien päältä. Joskus on tullut niitä hamstrattua, vaan nyt ei sovi lisää ostaa, ellei entisiäkään käytä.

Tällaista hauskuutta täällä ollaan hankittu ja kirpparilöytöjä sitten tehdään entiseen tapaan.

Taannoin, 36 vuotta sitten oli tapana kultasepänliikkeissä lahjoa kihlapareja ylimääräisillä lahjuksilla. Ehkä se oli jonkinlaista markkinointikikkaa. Ostaessamme kihlasormukset meille tarjottin kylkiäisinä Ruotsin risteilyä tai puolta tusinaa kahvikuppeja. Koska sulhaseni oli armeijassa, niin meillä ei niin helposti olisi ollut aikaa risteilyyn, joten valitsimme tuon kahviastiaston. Eikä harmita yhtään näin jälkikäteen. En tiedä onko tuo kahviastiasto mitenkään arvokas eli mitään keräilysarjaa, mutta mielestäni se on juhlavaa ja ainakin kuppien ja lautasten pohjassa on numerosarjoja.

Puolesta tusinasta kaikki alkoi ja kirjahyllyn lasikaapissa on nyt 55 kahvikuppia ja asetteja monin verroin enemmän. Osaan kupeista on tullut pieniä säröjä juhlien jälkeen tiskatessa. Lähinnä näitä kahvikuppeja käytetään isommissa juhlissa ja näitä on ollut hyvä lainata myös sukulaisille, kun on ollut kahvitilaisuuksissa kahvikupeista puutetta.

Sattuipa somasti viikonlopulla kirppiskäynnillä. Rahapussissa sattui sillä kertaa olemaan vain viisi euroa ja kiertelin katsomassa onko mitään ostettavaa, käytössä oleva rahasumma huomioiden. Olin jo katsellut itselleni uutta uimapukua, joka maksaisi neljä euroa, vaan ensin päätin kiertää kirppiksen läpi, ennen ostopäätöstä. Eräällä pöydällä sitten huomasin tämän astaiston, kun pariskunta oli juuri tuomassa tavaroita myyntiin. Koppasin astaiston kainalooni, sillä se maksoi vain viisi euroa ja laatikossa oli 10 kahvikuppia alustoineeen ja kahdeksan kakkuasettia. Tosin niissä kakkuaseteissa oli sellaiset kullatut lehdykät, kun kotona olleet olivat pääsääntöisesti valkoisia, joissa on kultaraita. Lisäksi minulle on kerääntynyt kolme kermakkoa ja pari sokerikkoa. Iso pullalautanennkin on löytynyt kirpparilta aiemmin.

Aikamoiset  juhlat voisi nyt pitäää, kun kahvikuppeja on jo 65 paria, vaikka sitten joissakin onkin pieniä säröjä. Ehkä hieman voisi karsia sitten niitä huonompia jossain vaiheessa pois. Taitaa tulla kohta säilytyspulaa. Olen nähnyt näitä kahvikuppipareja monenlaiseen hintaan kirppareillakin. Toiset pyytää useita kymppejä, mutta minä en osta niitä millään isolla rahalla. Nappaan tilaisuudesta kiinni, kun kohdalle sattuu edulliseen hintaan.

Tällainen mukava löytö tälläkertaa ja uimapuvunkin sain, kun kävin automaatilla hakemassa lisää valuuttaa.

Edit:

Lisään vielä kahvikuppiparin kuvan, että näkyy oikein minkälaisista kupeista sitä oikeasti on kyse ja joidenkin pohjassa näkyy tuo leimakin:

Kahvikuppipari ja kakkulautanen

Puolalaisia näyttää olevan, leimasta päätellen.

 

Eilen löysin Tarjoustalosta aivan oman väriseni ostoskärryt. Toki ne oli ostetava, ettei tarvitse ruutukuosisia, vanhanaikaisia ostoskärryjä perässään vetää. Näissä oli vielä lisäksi isommat pyörätkin, joten en voinut vastustaa kiusausta.

Mitäs pidätte? Maksoivat alle 13 euroa.

Ikuisuusprojektini eli säilytystilojen järjestely on saanut hieman tuulta purjeisiinsa. Nyt olen niin pitkällä, että osalle langoistani olen löytänyt säilytyslaatikoita. Saiturilta löysin 50% alella olevia laatikoita. Viimeisiä vietiin...huomasin, että muutaman laatikon kannesta oli kulmaus hieman auki. Päätin kysyä, että saako niistä lisäalea. Vastaava myyjä lupasi jo alennetuista laaikoista vielä puolet, joten näiden viiden laatikon hinnaksi jäi vain yhteensä viisi euroa. Muutama pieni teippipala ja kannet ovat ehjiä. Jospa saisin pusseissa lojuvia lankojani hieman järjestykseen. Se on sitten eri asia, koska ehdin ja jaksan niistä jotain tehdä. Silmissä kyllä kiilsi Prisman lankahyllyssä olevat ihanan rosan väriset mohairlangat, joista olisi himottanut tehdä kesäksi namukkaan värinen Salomoninsolmuhuivi. Täytyy vielä harkita.

Tällaiset ostokset ovat mukavia, kun saa 75% alella. :)

 

Lauantaina piipahdin Maijulla katsastamassa Heinikan korttiaskartelutarvikkeita, joita kantautui Heinin mukana Maijulle. Sielä valitisin seuraavia tykötarpeita. Harvoin raaskin mitään ostaa, mutta nyt oli ihan "pakko":

Ostin kokeeksi hienoa uutuutta eli Velvet irtosamettia, tuota pinkkiä jauhetta joka on pullossa. Maijun korttigalleriasta löytyy Heinin selostama video-ohje tuon sametin käytöstä.

Ihania kangaskukkia (korjaan...paperikukkia) rasiallinen...kaikki pinkit olivat jo huvenneet, joten vaihtoehdoksi jäi ostaa nämä lilasävyiset kukat. Ei sen puoleen, kauniita nekin ovat.  Lisäksi ostin pari nippua vaaleanpunaisia miniruusuja korttiaskartelua varten. Pienessä pullossa taas on strassimaisia helmiä, kukkien keskustoiksi. Niiden kiinnittämiseen tarvitaan Mini Glue dotsin liimapalloja, joita ostin Maijulta, kun itselläni ei sellaisia ennestään ollut. Niitä on tuossa turkoosissa laatikossa.

Tässä näitä kangaskukkia, joita on purkissa toista sataa...eiköhän niistä muutamaan korttiin liikene.

Tänään sain vielä Heinikasta, Maijun välityksellä, kivoja onnitteluleimasimia. Hauskoja tekstejä erilaisiin synttärikortteihin ja muihin onnitteluihin.

Näitä tykötarpeita voi haikailla täältä:

 

 

Harvoin nykyään tulee mainoksia selailtua, mutta tänään osui silmiini mainoslehdykässä olleet matkakärrykuvat. Niinpä oli ihan pakko lähteä illalla Kodin YkkösAnttilaan kuolaamaan vaalenpunista vetokärryä, jossa oli ohessa pieni matkakassikin. Tällainen ihanuus sitten tarttui matkaan.

Nyt vaan pitää toivoa, että jossain vaiheessa olisi mahdollista päästä tätä yhdistelmää kokeilemaan jonnekin matkalle. Toivossahan on hyvä elää.

 

Hammaslääkärin jälkeen kävimme tänään ruokaostoksilla. Siinä sitten autolle kävellessämme kysyin miheltäni, että mennäänkö katsomaan Hobbariin? Hän ihmettelemään, että mitä olen ostamassa...virkoin siihen, etten mitään, mutta käydään vain katsomassa mitä siellä olisi. Niinpä niin, ei pitäisi lähteä edes "katsomaan", sillä jotain aina tarttuu matkaan.

Ensin bongasin jalkineita, joista sai 50 prossan alennuksen, jo alennetuista hinnoista. Nyt olisi siis hyvä sauma ostaa ja ihan mukavan oloisia kenkiäkin vielä. Niitä siinä sovittelemaan ja toteamaan, että ovat juuri minun jaloilleni tehtyjä.

Näistä Pomar'n Gore-Texin kegistä maksoin 50%:n alennuksen jälkeen vain 34,50 €.

Ei kovinkaan kauaa enää aikaa, kun jo kävelykenkiä tarvitaan.  Saksalaisista Legeron kengistä maksoin jo alennetuista hinnasta, 50% alen jälkeen vain 19,50 €.

Nyt on hankittu sekä talvi- että kevätjalkineet, yhtseishintaan 54€.

Tässä tulee se varsinainen heräteostos:

Minullahan on aika uusi pöytäkone, mutta kun mies on kateellisena katsonut vuosia tätä bloggailuani, niin häntä on myös alkanut kiehtomaan oma tietokone. Oma vanha tuossa nurkassa kököttää ja se on niin täynnä kaikenmaailman tietoa ja ehkä liian pieni omiin tarpeisiimme, joten se kai joutaa siitä myyntiin. Yhden läppärin saimme lahjoituksena, mutta sekin on aika hidas ja pienitehoinen...sitähän voisi käyttää vaikka mökkikoneena.  Ajattelinkin, että kai se mieskin tarvitsee paremman koneen, jos mieliin nettitouhujen saloin sukeltaa. Tässä tällainen Fujitsu Siemensin Notebookin 19" läppäri tattui matkaan.

Jos ei muuten vaikka jostain syystä olla "puheväleissä", niin voihan sitä sähköpostia lähettää huoneesta toiseen tai Fecettää. :)

Niska limassa taas vuoden päivät, näitä velkojamme maksellaan...kyllähän se köyhäkin välillä törsää.

Ostamalla Roosa nauha -kampanjan yhteistyökumppaneiden tuotteita, voit antaa panoksesi
Syöpäsäätiön Roosa nauha -rahastoon, joka tukee suomalaista rintasyöpätutkimusta

Minä jaksoin ihailla paikallisessa liikkeessä noita rosan värisiä saksia. Onhan minulla jo ennestään Fiskarsin saksia ja lisäksi joitain halpamyyntisaksia. Jostain kumman syystä vaan "joku" leikkelee niillä milloin mitäkin, joten ne eivät sitten olekaan ihan käyttökunnossa, jos tarvitsee leikata kangasta ym. materiaalia. Vihdoin mies lupasi ostaa ne minulle, jos lupaan olla kiltisti. No, ainahan minä yritän olla kovin kiltti ja lupasin tietenkin taas hätäpäissäni.



Paketissa on yleissakset ja ihanat pinkit kynsisakset, joille kyllä on käyttöä.  Tämän tuotteen hinnasta meni 10% hyväntekeväisyyteen eli rintasyöpätutkimuksen hyväksi.

Eikös olekin söpöjä...ja tietenkin myös käytännöllisiä. :)

Minun yksi intohimoistani on keräillä runo- ja värssykirjoja. Suosikkeihini kuuluu Marleena Ansion lisäksi, Tommy Taberman, Eino Leino, Maaria Leinonen, Jörn Zing ja monia, monia muita runoilijoita.

Eilen silmiini osui kukkakaupan ohikulkiessa kori, jossa oli muutama Marleena Ansioin runokirja jäljellä. Niitä myytiin femman hintaan. Ennestään hänen runokirjojaan minulla oli kuusi kappaletta ja nyt oli pakko sijoittaa vähistä rahoista kymppi pariin kirjaan.



Tässä tämä kokoelmani ja uutena löytönä tässä ovat kirjat "Kuiskauksia yli virran ja veen", sekä "Kultasydän".
Välillä tuntuu, että kaikki värssyt ja runot ovat kuluneet niin loppuun ja pitäisi saada uusia käyttöön. Kortti ilman värssyä, on kuin niitty ilman kukkia.

Kuiskauksia yli virran ja veen: Kirja sisältää runoja ja säkeitä, tueksi ja lohduksi.
Kultasydän: Sisältää runoja sydämestä sydämelle, kuten tämän:
"Ei mikään voi niin lohduttaa, kuin se että kultasydämen seurassa olla saa!"

Runoista saa voimaa jaksamiseen!

Jokin aika sitten ostin uuden tietokoneen, vanhan jumittuvan Fujitsun tilalle. Vanhassa koneessa oli jälkikäteen ostettu litteä näyttö, joka oli vain 15 tuumainen. Tämä uusi tietokoneeni on Hp Pavillon Slimeline ja näytön ostin erikseen. Näyttö onkin huomattavasti isompi kuin aikaisempi eli se on Samsungin  22" näytöllä.



Toivottavasti koneella on tarpeeksi kapaseteettia. Toisaiseksi ainakin näyttää siltä, että valokuvien editointi sujuu paljon sutjakkaammin kuin ennen. Tuolta koneelta on mahdollista katsella tv-lähetyksiä, erillisen sauva-antennin kanssa. Eilen haettiin Hobbarisa sellainen, mutta en kyllä ymmärrä yhtään mitään niistä tv-kanavista, kun emme löydä ainuttakaan. Kai tämä laite on tähän systeemiin yhteensopiva. Tv-tikku on PCTV DVB-T Stick Solo. Täytyy pyytää apua jostain, jos emme yhteisvoimin onnistu löytämään näitä kanavia tai onko jokin muu ongelma tiedonsiirron kanssa. Muussa tapauksessa se pitää varmaan palauttaa. Koneessa on uusi Vistan käyttöjärjestelmä, joka osaltaan tuottaa hieman hankaluutta, ennen kuin siihen tottuu.



Canonin skanneristani loppui viime viikolla jälleen muste. Koska minulla kuluu aika paljon mustetta ihan vapaaehtoistyönkin merkeissä, niin mietin mistä saisin edullisemmin väriä, kun ei oikein olisi tällä hetkellä varaa satsata niihin. Näin Hobbarin mainoksesta, että myynnissä olisi 29 eurolla tulostin. Mietin, että voihan tässä koneessa olla pelkkä tulostin ja pitää tuon vanhan skannerin siinä entisessä koneessa, kun mies halusi sen kuitenkin itselleen jättää. Tiedä sitten mitä se sillä tekee, kun ei ole tähänkään asti tietokoneesta ollut kiinnostunut. Siirsin sen skannerin siis vanhaan koneeseeni ja tämä musta Canoin Pixma iP 2600 on nyt omassa koneessani, mutta näköjään pitää hankkia siihen välijohto, kun vanhat eivät sopineet tähän koneeseen. Ihmettelin kyllä hieman, että ne vanhan koneen säiliöt sopivat tähän, vaikka koneessa oli värit 37+38 numeroilla ja entisessä oli 40+41 tai 50+51.  Huomasin kyllä, että tuossa tulostimessa olevissa säiliöissä on vähemmän väriä, kuin noissa aiemmissa.
Toivotaan, että tämä paketti kaiken kaikkiaan on toimiva ja riittää tarpeisiini. Onneksi on kuitenkin nopeampi kuin tuo entinen. Enhän kai minä sitä töllötintä välttämättä tähän olisi tarvinnut, mutta se on noita miesten kotkotuksia.

Viime viikolla ihmettelin monen kuvaamani niittykukkasen nimeä. Kouluaikoina niitä piti opetella ulkoa, mutta eiväthän ne enää ole muistissa pysyneet ja tokkopa niihin kaikkiin on edes törmännytkään. Mökiltä löysin joskus kirpparilta ostamani "koulun värikuvakasvion", josta oli monin verroin hyötyä kasvien tunnistamisessa. Viikonlopulla löytämäni kelta-apilakin oli helposti tunnistettavissa kirjasta. Nämä vanhat kirjat voivat olla mukavia aarteita tänä päivänä.



Kirjasta tulivat ihan omat kouluajat mieleen. En ole varma, vaikka itsellänikin olisi joskus ollut tällainen kasviokirja. Tuon kirjan painos on vuodelta 1967 eli samoihin aikoihin olen ollut oppikoulussa aikoinaan.

Kesälomalla bongasin kirppiskauppiaalta vanhan käsityökirjan. Ensin hän yritti myydä sitä tosi vanhana kirjana, mutta painos paljasti kirjan olevan myöskin 60-luvulta. Kirjassa on aivan perustietoutta käsitöiden alkeista.



Jotenkin tuon kirjan nimi hieman töksähti, sitä tavatessani. Kirjassa oli neuvottu erilaisten käsipistojen nimiä ja tekotapoja. Siihen aikaanhan vielä tehtiin ompeleitakin vielä suurilta osin käsin, kun koneet eivät olleet vielä niin kehittyneitä ja monipuolisia. Muistui kirjastakin ne kansakoulun käsityötunnit mieleen, kun käsin piti kursia yhtä sun toista ja itselläni ei silloin ollut oikein käsityötaidot hanskassa. Opettajahan joutui kolmannella luokalla kansakoulua tekemään mollamaijanikin loppuun, kun itse en sitä osannut ja itkun kanssa sitä väänsin. Enpä paljon kehujakaan saanut muuton jälkeen kansakoulun viidennellä, kun uuden koulun opettaja haukkui lyttyyn tekemäni puolihameen. Onneksi nämä kokemukseni eivät ole onnistuneet tappamaan kokonaan käsityöinnostustani. Olempa vielä nuorempana käynyt monen vuoden ajan  Työväenopistolla pukuompelukurssilla, ompelemassa monen moista vaatetta itselleni ja lapsilleni. Siellä syntyi villakangastakkia, poplaria, housuja, hameita, paitapuseroita, kastemekkoja ym. Nyt on kone ollut lähinnä korjausompeleita varten, sillä en oikein kipeän selkäni kanssa jaksa kumarrella piirtämässä kaavoja ja ompelemassa. Eihän sitä kyllä koskaan tiedä ja ihan huvin vuoksi oikeastaan tuon kirjankin ostin. Siinä on kyllä muutakin kuin ompeluohjeita. Löytyy tietoa myös lapasten peukaloista sekä sukan kantapäistä. Ehkäpä noita vanhoja kirjoja kannattaa hieman silmäillä kirpputoreilla jatkossakin.

Tänään oli pakko lähteä ulos vähän "tuulettumaan", ettei ihan mökkihöperöksi jää näin kesäkauden koittaessa. Suuntasin matkani ensin halpiskauppaan, josta olin ostanut taannoin kameraani muistikortin tarjouksesta. Tuo muistikorttihan lakkasi toimimasta viime viikolla 'yllättäen'. Ajattelin koittaa 'kepillä jäätä' ja kävin kysymässä myymälästä, että onko niissä mitään takuuta. Penäsivät kuittia, mutta eihän sitä tule kaikista muistikorteista säästettyä kuitteja, joten eihän minulla sellaista ollut. Kyselin kauppiasta ja takahuoneesta hänet tavoitin. Hän kuunteli ongelmani ja ihmetteli, että 'muistihäiriö' on tullut korttiin. Harvoin hänen mukaansa niihin mitään tulee. Asia ei vaatinut suurempia selvittelyjä ja sain hyllystä 2 gt kingstonin muistikortin...siis kaksi kertaa isomman, kuin se alkuperäinen ja paljon laadukkaampi. Minun ei tarvinnut edes maksaa mitään väliin, sillä kauppias ei ollut varma tuon palautetun hinnasta, joten sain sen hyvitykseksi. Aika hieno homma...nyt mahtuu kesäkuvia enemmän muistiin.
Samalla ostin näitä 2700-tehoisia akkuparistoja, kun ne olivat tarjouksessa (8.95) paketti. Nyt mulla on kolmet isotehoiset akkuparistot, joten ei pitäisi heti teho loppua.

Ehkä siitä kortista olisi voinut jollain ohjelmalla onkia ne 'hävinneet' tiedostot, mutta ei sen niin väliä, sillä ei muistikortissa mitään kovaamatonta materiaalia ollut.



Iloisena tästä vaihtokaupasta, jotkoin matkaani kirppistä kohti. Sieltä löysin pari kirjaa, jotka houkuttivat osamaan.



Hetken pyörittelin tätä "suomalaisten lempilauluja-kirjaa" käsissäni ja löysin sieltä mm. lastenlasten soittaman ja laulaman ihanan Lintu-laulun.

"Maailmaan, mä avaraan, jos mennä voisin vaeltamaan ja voisin nähdä kaiken sen, myös paikankin niin lämpöisen. Mikä ohjaa kohtaloa? Mikä ollut ainiaan?".....jne.
Minusta se on niin kaunis ja hieman suruvoittoinenkin kappale. Isommat tytöt esittivät tämän kappaleen pikkusiskon ristiäisissä taannoin.

Toinen haaveilemani kirja on Virkkaajan käsikirja:



Neulojan käsikirja minulla olikin jo ennestään, kun ostin sen Maijulta jossain vaiheessa. Olen kuitenkin enemmän virkkaaja, joten tämä kirja houkutti kovasti. Nyt joku halusi luopua siitä femmalla, joten kaupat siitä syntyi.

Jotain pientä tilpemähööriä vielä tarttui mukaan ja sitten suunta kohti kotia.



Koristeellisia kirjekuoria ja korttipohjia löytyi 20 cnt:llä.

Maanantaina ostettiin kaupunkireissulla käydessämme Kodin Ykkös-Anttilasta lisää niitä ns. korituolin päällisiä, jotka myytiin puoleen hintaan. Tarjous on vielä kuun loppuun ja myynnissä oli myös sinisävyisiä ruusuja. Ostin tuolin päällisiä jo aiemmin neljä, mutta mallasin niitä myös selkänojaan ja päätin törsätä vielä neljään istuimeen, jotta saisin pehmusteet myös selkäpuolelle. Ajattelin kiinnittää ne kanttinauhoilla solmie. Yhteensä kahdeksasta istuinsuojasta olen maksanut 58.60 eli normaalihinta olisi ollut tuplaten tuon.



Sain ystävältäni tänään 2-hengen pihakeinun....hieman parempikuntoisemman, kuin omamme. Vertailin näitä tyynyn päällisiä sinivalkoraidallisiin pehmusteisiin, joista oli jonkin verran jo aika tehnyt jälkeään. Nämä istuinpehmusteet sopisivat kyllä hyvin keinuunkin, mutta en taida kyllä vaihtaa alkuperäistä suunnitelmaani. Tuolin selkänojiin ne kuitenkin laitan. Voinhan jossain vaiheessa vaikka bongata jostain pinkkiä päälliskangasta ja vuorata keinun päälliset uudestaan, oman väriseksi.... (haaveiluako vain?).

Nyt on tullut kyllä törsäiltyä taas. Käytiin vielä tänään kesäkukkia ostamassa, mutta pelargonioita en kyllä taaskaan raaskinut ostaa.

Tällä viikolla on posti kujettanut mielekästä postia. Ensinnä viikolla tuli kolme kaivattua lehteä. Aina niitä selatessa miettii mitä kaikkea tekisi mieli tehdä, mutta jossain vaiheessa sitten  huomaa, ettei tullut mitään tehtyäkään. Kesä on kuitenkin tulossa ja lomalle mennessä sitten vie mukanaan autokuormallisen (?) kaiken näköistä tykötarvetta, siltä varalta, että jotain tulisi tehtyä. Joskus tulee ja joskus taas ei.



Hieman kesälukemista, jos aika antaa enemmän myöten, kuin talviaikaan. Sitten näissä mallilehdissä on ainakin silmänruokaa.

Tänään tuli paketti. Mietin hetken, että olenko saanut jonkun lehden kylkiäisenä kirjan, kun en millään muistanut mistä hyvästä se voisi olla. Lasku sitten paljasti, että jossain vaiheessa hämärillä hetkilläni, olin tilannut "Rakenna kotipihalle" kirjan.



Kirjassa on paljon tietoa mm. perustekniikasta, käytävistä ja oleskelualueista. Sitten on aitojen, muurien ja porttien rakentamisesta, sekä terasseista ja vajoista kuin myös huvimajoista. Mistäs sitä koskaan tietää, mitä mieli tekee rakentaa. Toki täytyy sitten miettiä lupia ym. Ainakin on jotain, mitä haaveilla.

Tulipa vielä yksi pakettikorttikin ja posteljooni sanoi, että oli niin pitkä paketti, ettei se mahtunut matkaan. Lupasin hakea sen joku päivä konttorista. Siellä on julisteita ensiviikon maksapäivää varten. Niitä olisi tarkoitus jakaa alueiden terveyskeskuksiin sekä apteekkeihin. Vanhasaan jo tiedän, ettei ainakaan Yliopiston apteekkiin saa viedä mitään potilasjärjestöjen julisteita, kuin ei muutakaan eli vain heidän omia mainoksiaan. Täytyy miettiä mnne niitä voisi jakaa. Tämän vuoden teemana jälleen on alkoholimaksasairauksien runsas lisääntyminen. Olisipa hyvä, jos Alko ottaisi seinälleen sellaisen julisteen, pienenä varoituksen sanana, mutta silloinhan myynti voisi vaikka laskea.

Torstaina käväisin pika-pikaa kirpparilla ja oli pakko ostaa itselleen Lapin matkaa varten lapaset, kun ei ole saanut aikaiseksi tehdä itselleen lapasia. Toki täyttyy vielä miettiä, että kannattaako kahden ja puolen euron hinnalla edes tällaisia kirjoneulelapasia itse yrittää edes väkertääkään.



Minusta nämä olivat niin pirteän väriset ja uskompa, että ovat ehkä lämpimmätkin kuin nahkarukkaset. Varsinkin, jos laittaa vielä toiset lapaset alle. Talviliikuntapäivillä, Rovaniemellä, on varmaan kylmempää kuin täällä etelässä.



Täytyy kyllä myöntää, että on jollain ollut näissä lapasissa neulomista. Kerran olen itse tehnyt aikoinani ns. Revontulilapaset itselleni ja meinasin seota vallan pienten eriväristen lankakerien kanssa, joten se siitä kirjoneuleesta omalta kohdaltani.

Lisäksi ostin Hobbarista lauantaina itselleni kahdet uudet talvisaappaat, sillä aiemmat ovat kaikki joitain kirppislöytöjä ja ei aivan Lapin rinteille sopivia ja ajatellen vielä, että siellä voi olla pakkastakin. Lapin Urheiluopiston maastoon menemme eli Ounasrinteen tuntumaan.

Hih, taidanpa olla aika sydämellinen ihminen, kun mulla on näin paljon sydämiä ja lisää pitää saada. Eilen ostin myyjäisistä Kirsiltä sydänkorvikset ja riipuksen. Tosin olihan mulla jo ennestään vaalenpunainen sydänriipus ja pienet vaaleanpunaiset korivikset, jotka ostin syksyllä Juuasta Kivigalleriasta.ja ne kyllä maksoivat maltaita, näihin myyjäisistä ostamiini ja sunnuntain kirppislöytööni verrattuna. Siis kirppikeltä löysin valkoisen tai kirkkaan sydämen eli miten sen nyt ottaa, sillä sydämet kuultavat kauniisti kimallusta sisältä päin. Näitähän voisi kerätä vaikka erivärisiä, erilaisten asusteiden kanssa pidettäviksi. On mulla vielä vanhan rosan värinenkin sydänkoru, jonka ostin joulun maissa naisten messuilta.

Tässä nämä sydänkoruni eli kaulakorut ja korvakorut:



Yläkulmassa se sunnuntainen kirpparilöytö eli valkoinen /kirkas. Ylhäällä keskellä Juukan kivigalleriasta otsettu sekä alimmaiset korvakorut ovat sieltä. Kirsin tekemiä ovat ylimmäinen vanhan rosan värinen koru, paksulla ketjulla ja alimmaiset isot rosan väriset korvakorut alhaalla keskellä. Oikeassa alakulmassa on naisten messuilta ostaman sydän.

Tässä näitä varasydämiä, jos sattuu kadottamaan.

Eilen oli taas totutusti kirppispäivä. Ekalta kirppikseltä lähti matkaan vain ns. kaljakärryt, joita kaipasin vetokärryyni, kun entisistä oli hävinnyt kassin alla olevat tukiraudat ja kassin laidat hankasivat pyöriin ja kangas näytti kuluvan rikki.
Kävimme myös Mellukirppiksellä, josta löysin vaikka taas mitä.



Ostin punaisen kynttilälyhdyn (3 eurolla) kirppikseltä. Tuon lasisen maljakon, sisustushiekkaa ja kynttilät ostin illalla Ikeasta kun käytiin siskoa siellä kyyditsemässä. Laitoin hiekaa  maljakkoon ja siihen pienen pinkin kynttilän. Maljakon voisin kai laittaa eteisen piirongin päälle somisteeksi ja vielä kun jostain keksisin punaisen kaitaliinankin kaapin päälle.



Mohairlankoja löysin edullisesti kirpparilta, kuin myös tuon luonnonvalkoisen kerän villasekoitelankaakin. Maksoin siitä euron sekä noista ruskeista ja persikanvärisistä mohaireistakin per pussi. Pussissa oli siis ruskeaa kolme kerää ja persikkaa kaksi kerää, joten edullisia solmuhuivilankoja. Lupasinkin tehdä siskolle synttärilahjaksi tuosta ruskeasta Salomoninsolmuhuiviin ja siskontytär tilasi jo itselleen myös synttärilahjan eli vaaleanpunaisen huivin. Onhan se hyvä, että sanotaan mitä halutaan, niin saa ainakin mieleisen lahjan ja ei tule hankittua mitään sellaista, jota toinen ei sitten halua käyttääkään.



Ostin viisi käsityölehteä (20 cnt/kpl), jos äitiä tai jotain muuta huvittaa virkata liinoja tai verhoja tai muuta vastaavaa. Lisäksi löysin jälleen yhden keittokirjan eli Juhlaherkut, josta maksoin pari euroa.



Kolme pientä froteista jouluaiheista pyyhettä ostin 50 cnt:llä. Niistähän voisi tehdä vaikka sellaisia ovipyyheitä eli napilla tai jollain systeemillä ommella listaan ja kehittää jonkun pään tai muun koristeen siihen ylös. Toki ne soveltuvat ihan vaan käsipyyhkeiksikin.



Yhdet pinkit farkutkin vielä löysin kevääksi, kun näin talven aikaan totuttelen pitämään mustia tai harmaita housuja. Lisäksi ostoskoriin löysi tiensä tummansiniset Eccon kävelykengät kolmella aurolla. Ne tuntuivat hyvältä jaloissa.



Eurolla löytyi ostoskoriini vielä yksi pinkki puuvillainen Pierre Cavallon pusero, jossa oli ketjun varassa pieni strassikivi koristeena.



Kolmella eurolla ostin Philipsin vekkarin. Tämä tuntui hauskalta, kun näyttö ei ole kirkas ja numerot ovat ylöspäin, joten ei häikäise silmiin sängyssä ollessa. Tosin mietittiin pitkään kotona miten sen saisi aikaan. Tänään mies otti sen auki ja sai selville miksi se ei heti toiminut. Nyt kello pelittää ja tässä mulle oma vekkari. Tähän asti on ollut vain kännykkä, josta on vaikea yöllä katsella kellon aikaa. Aika hauskan näköinen kello, vai mitä?

Joskus löytyy kirppikseltä vaikka mitä ja toisinaan ei löydy yhtään mitään. Nyt näytti olevan ihan kiva päivä ja suht'edullisia ostoksia. Nuo langat olivat tosi halpoja ja niistä saa kivoja huiveja. Kohta pitäisi siis alkaa koukkuamaan sitä Salomoninsolmuhuivia siskolle.

Edit: (27.11.2007)
Huomasin, että tämä hauska, vanhan näköinen patalappu jäi esittelemättä. Sen löysin myös viikonlopun kirppiskierrokselta. Siitä tuli mieleeni niin oma nuoruus. :) Värikin oli vielä sattumoisin pinkkiä, joten ehkä se passaa keittiööni.

Lauantaina meillä oli vapaaehtoistyön työryhmän kokous. Tämä oli tämän ryhmän ostalta vuoden viimeinen. Miten vaikeata olikaan kammeta taas aikaisin ylös sängystä, että ehtii kymmeneksi kaupunkiin. No, ehdinhän minä. Välillä vaan hieman huvittaa, että mitä lyhyempi matka on, niin sitä kiireempi tulee. Osa porukasta tulee jopa pohjois-Suomesta asti ja silti ehtivät ajoissa paikalle. Kokous oli kuitenkin oikein hyvin onnistunut.

Sain jo pienen joulumuistamisenkin.



Jouluinen kahvimuki sekä saunahunajaa... Hunajaa tulikin illalla jo testattua saunareissulla.

Kaupungista palattuani lähdimme heti Biltemaan, josta piti hakea sitä kaipaamaani kaksipuolista teippiä. Ostin varmuuden vuoksi kaksi rullaa, jos toinen on hukuksissa....ellei sitten molemmat satu häviämään. En ota itsestäni mitään takeita.



Matkan varrella taivalla näkyi möllöttävän valtavan kokoinen vaaleankeltainen kuu-ukko. Pitihän siitä napsasta kuva auton tuulilasin läpi.

Biltemasta menimme Vantaalle uuteen Tarjoustaloon. Siellä oli tavaraa ja tilaa paljon. Yksi iso miinus minulla on kyllä Tarjoustaloon nähden, että niissä on se vika monesti, ettei hintoja näy mailla halmiella. Sen kyllä sai tuta myös kassoilla, kun jonoja tuli kun kassat joutuivat yhden sun toisen tuottteen kohdalla soittelemaan takahuoneeseen kyselläkseen tuotteiden koodeja ja hintoja. Raivostuttavaa ja jos jotain mielekästä näki hyllyillä, niin hinnoista ei ollut tietoakaan. Tämän huomion olen jo tehnyt aiemmin omassa vastaavassa myymälässä. Miten ihmeessä se hinnoittelu on tehty niin vaikeaksi ja keneltäkään ei voi edes kysyä, kun on vain kassahenkilökuntaa näkyvillä.



Enkelin mallisen piparimuotin sentään löysin. No, ei tässä tietty kaikki. Mies haali matkaansa iskuporakoneen ja minä ostin kuumailmapuhalatimen askartelua varten, jos se sitten passaa polttamatta koko torppaa. Sitten ostin vielä turvavöihin kiinnitettävät pehmusteet, kun välillä tuntuu ikävältä että hihna painaa ilkeästi kaulaa tai muuten tuntuu pahalta. Näissä ei sitten ollut koodia, jota piti soitella. Vähän tuli taas törsättyä, mutta jospa sitä vaikka hieman ennakkoon tuhlaili niitä veron palautuksiaan.

Tässä se meidän kuutmokeikka olikin. Illalla Marsu toi lastin Tupperwarekamoja ja osa niistä meni jakoon, mutta tuli sitä itselleenkin taas mukavasti kaapintäydennystä. Saunareissun jälkeen alkoi kummasti ramasemaan ja ihan piti nukkua tunnin "päikkärit", vaikka ilta oli jo parhaimmillaan. Olinhan istunut monta tuntia kokouksessa äänessä, joten se näytti ottavan voimille. Nyt sitä kukutaan taas kun pitäisi jo olla nukkumassa. Mutta ehtiihän sitä vieläkin.

Kuluneiden viikkojen aikana on tullut hamstrattua hieman joulukortteja ajatellen askartelumateriaalia. Ensin ostin Maijulta mm. 3D-kuvia ja muutakin mukavaa. Tiimarissakin kävin ostamassa jouluisen punaisia kuviopapereita. Osa näistä tykötarpeista tosin menee yhdistyksen askartelukerhossa tehtäviin joulukortteihin. Niitä olemme aikeissa tehdä ensiviikon keskiviikkona.



Kirpparilta löysin tumman viininpunaista ja vihreää kartonkia kortteja varten sekä Maijulta joulunpunaista ja harmaata kartonkia. Ositn myös pienen vihkosen, josta saa monta 3D-korttia tehtyä.Maijulta bongasin kivan Metallic Gold-lehtiön, jossa on ihania metallin hohtoisia neliskanttisia papereita. Täytyy katsoa raskiiko niitä kortteihin käyttää vai mitä keksii? Tarrapalasia ja ääriviivatarroja tarvitaan myös ja niitäkin hankin jonkun verran lisäksi.

Viimeviikolla oli Lidlissä tarjolla erilaisia askartelupapereita. Ostin yhden paketin sellaisia päivänkakkara- ja ruusukuvioisia kiiltaäviä, erivärisiä papereita. Niissä on nuo kukkasten kuviot tuossa metallisessa pinnassa, joten sopivat kyllä osittain jouluaskarteluunin, kun vain sopivan värin valitsee. Lisäksi löysin tällä viikolla sieltä laatikollisen kartonkipohjia, joista osa oli aukollisia. Laatikossa oli myös tautapapereita sekä kirjekuoria. Korttiaskarteluun: oli liimaa, kiilleliimaa sekä vaahtomuovisia osia koristeluun. Kaikki väritkän eivät toki sovellu joulukortteihin, mutta näistä voi valita.



Yhtä vielä puuttuu...eli aktiivisuutta joulukorttien tekoon. Nyt ei ole ainakaan tykötarpeista kiinni. Yleensä olen lähettänyt noin 100-150 korttia, mutta saahan nähdä paljonko ehdin tänä vuonna tekemään ja paljonko raaskin lähettää.



Viikonlopulla löysin kirpputorilta tällaisen 70-luvun harrastuskirjan, jossa on vallan kaikenlaista harrastusta. Siellä näytti olevan ohjeistusta matonkutomisesta lasitöihin sekä öljyvärimaalaukseen. Lisäksi oli helmitöiden tekoa ja ihan melkein mitä vaan käsillä voi harrastaa tai askarrella. Uskon, että tuosta löytyy tänäpäivänäkin paljon oppia kädentaidoista. Hintakaan ei ollut paha....maksoin siitä kaksi euroa.
Näin joulun alla taas kuljen "askartelusilmät ja käsityösilmät" avoinna.



Löysin myös tällaisia virkkuukoukkuja. Just pari päivää aiemmin olin ihmetellyt Marsun vastaavaa koukkua ja sanoin, että en ole sellaisia koskaan ennen nähnytkään. Nyt löysin niitä läjäpäin ja hieman erikokoisiakin. Nyt ei pitäisi virkkuukoukkujen olla aina kadoksissa....joo, ei pitäisi...hmmm.

Maiju innostui minun onnekseni siivoamaan askartelu- ja käsityövarastojaan. Olosuhteiden pakosta hänen oli siis luovuttava yhdestä harrastuksestaan eli neulonnasta ja virkkaamisesta.
Eilen kävin rohmuamassa hänen ylijäämäkamojaan eli ostin tällaisia ihanuuksia:



Neljä mahtavaa käsityökirjaa: Virkkaajan käsikirja, Neulojan Käsikirja, Myssyistä sukkiin ja Virkkaus on helppoa ja hauskaa. Eiköhän näille käyttöä ajan kanssa löydy. Tosin sitä on tietenkin kerääntynyt muitakin käsityökirjoja ajan kanssa, mutta ei kai niitä "liikaa" koskaan ole?



Tällaiset lankojen kerintälaitteet bongasin myös hänen aarteistostaan. Ehkä niilläkin on jossain vaiheessa käyttöä.



...Ja kaiken päätteeksi taas lankaa. Tällaisia lankojahan minulla ei vielä ollutkaan. :)) Tuosta rosasta mohairista kokeilen tehdä MarLin ideoimia hihattimia....Vähän on kyllä pala kurkusssa, sillä ei ole hajuakaan millaiset niistä tulee ja edes pitäisi oikeasti tulla. Kokeilen ensin, ennen kuin ystävälle uskallan tehdä moisia. Käy vielä niin kuin hiiren nutulle...

Tosin, eihän nämä käsityömateriaalit ja -tarvikkeet olleet Maijullekaan mitään roskia, mutta tarpeettomia kuitenkin. Taas säästyi itseltäni monta euroa, kun ostin ns. "kirppiskamoina" . On se mukavaa, kun on tuollainen "keräilijä" sisko...ihan niin kuin minäkin.

Tänään piti aamupäivällä sitten lähteä sille ylimääräiselle laboratorioreissulle. Tosin ei olisi tippaakaan huvittanut, sillä päätä särki taas julmetusti. Näyttää johtuneen niskoista tuo särky ja se Ketorinin ottokin oli vielä huomiseen asti pannassa. Ei siinä mikään auttanut, vaan lähteä piti. Kävin labrassa ja pitipä antaa vielä yksi verikoekin, josta ei oltu taas mitään mainittu. Tosin kai sitä verta riittää, joten näyte tuli samalla otettua. Liittyi niihin munuaiskokeisiin ja tuohon keräykseen. Tosin ei tullut edelleenkään viittä litraa... joten katsotaan mitä tulokset sitten näyttävät tällä kertaa.
Labrassa käynnin jälkeen suunnistin suoraan munuaisosastolle kysymään, että saisinko jo ottaa tuota kiellettyä lääkettä, kun Panacodista tuli äkäinen allerginen reaktio ja muuta ei tilalle olisi. Osastonhoitaja soitti polille lääkärille ja sain luvan ottaa. Se oli päivän pelastus. Pikkuhiljaa alkoi päänsärkykin helpottamaan ja lähdin kävellen Hietsun kirppikselle. Siellä käynti kuuluu kesään ja viikonloput kun ollaan melkein mökillä, niin tänään saattoi olla niitä ainoita päiviä, jolloin oli mahdollisuus lähteä sinne. Myyjiä ei ollut koko torin täydeltä, mutta aika mukavasti kuitenkin. Jotain pientä löytyi matkaan.



Eurolla löysin tuollaisen läjän leimasimia. Lisäksi ostin eurolla myös rasiallisen mustia siemenhelmiä sekä nuo pinkit korvakorutkin maksoivat saman verran. Löysin vielä patterikäyttöisen sudokupelin, joka oli ihan uusi. Patteritkin siinä oli mukana ja maksoi vain kaksi euroa. Kesällä voi nuoret sitten vaikka mökillä aikaansa kuluttaa sudokuita ratkoessa, jos ei parempaa tekemistä keksi. Tosin on mulla ennestään yksi sellainen, mutta eipä tule riitaa kuin on kaksin kappalein.

Viikolla tein vielä tällaisia helmiostoksia kirpparilta. Talven aikaan sitten taas voi iskeä joku helmentekobuumi ja sittenhän niitä on varastossa. Kirppikseltä saa monesti edullisesti siemenhelmiä.



Sinoopperin helmilajitelma ja sähkönsinisiä siemenhelmiä varastoon.

Kotiin tultuamme lähdimme Bauhausista hakemaan puuöljyä mökkiterassin laattojen öljyämiseen. Ostettiin sävytettyä punaruskaa puuöljyä, jotta saadaan viime viikolla aloitetut puuosat öljyttyä loppuun...jos ilma sallii. Valkoista maalia terassin kaiteisiin piti myös ostaa. Puuhastelua siis on tiedossa, jos juhannukselta vaan ehtii. Onhan sitten toki niitä lomapäiviä, joten kyllä se homma varmaan kesän aikana edistyy.
Äiti lähti mukaamme ostoksille ja piti käydä Plantagenissa kukkia katsomassa. Pitihän minunkin sitten vielä mökille jotain haalia. Tosin pelargoniat olivat siellä kyllä edullisempia, kuin ne mitä ostin Joutsasta, vaikka hyvän tarjouksen sainkin. Tosin sainhan sieltä myös kasan ns. kaupantekijäisiä.
Plantagenissa pelargoniat maksoivat 1,50 kappale ja ostin neljä aniliinin punaista pelargoniaa ja lisäksi ostin yhden Kosmoskukan sekä vaalenpunaisen idänunikon taimen. Sellaista mulla ei olekaan, vaan niitä oranssinpunaisia. Taitaa jo kukkien hinnat hieman halventua ja lopelioita ei näkynyt enää myynnissä, joten niitä en tällä kertaa sitten saanut. Enkä löytänyt Karjalanneitoakaan. Toivottavasti vielä saisin sellaisen huussin ovenpieleen. Joku tietty ajattelee, että mitä huussin luona kukilla tekee, mutta mielestäni amppelissa olevat Karjalanneidot sopivat siihen niin hyvin.



Pelargoniossakin piti vaihtaa väriä, jotta on vähän eri värisiä pihapiirissä. Nyt muistin jo laittaa parvekelaatikotkin sisälle valmiiksi, ettei unohdu kyydistä.

Tänään aamusella aikaisin olin varannut pyykkituvan. Oli hieman kiireinen aamu, joten reippaasti pyykit koneeseen ja tohinaksi. Suoraan päätä siitä selvittyäni oli kiire kaupunkiin. Kampissa jo minua odoteltiin. Tunnistankohan enää...vain kerran olemme aiemmin tavanneet. Siellähän se Katri jo odottikin minua. Tarkoitus oli tavata toisiamme livenä, mutta myös suunnistaa pääkaupungin tunnettuihin lankapuoteihin.
Ensimmäisenä suuntasimme matkamme lippumyymälään, josta piti lunastaa Katrille matkustajalippu, jotta ehtisimme mahdollisimman monessa kaupassa piipahtaa ja voisimme kulkea julkisilla, ettei aikaa tuhraantuisi turhaan kävelemiseen. Sen jälkeen sitten suuntasimme matkamme Novitan Tehtaanmyymälään Lauttasaareen. Tosin myymälän anti ei tällä kertaa ollut niin erityinen, kuin viime kerralla. Tosin yksi syy oli varmaan pieneen ostosmäärään myös budjetti. Mukaan lähti kuitenkin tällaisia lankoja:



Ensin hamstarisin rosaa Samosta, ajatuksena tehdä Salomonin solmuhuivi, joka olisi hieman kesäisempi. Turkoosia Bampinoa ostin, kun Woolilla ei ole sitä väriä ja kaipasin sitä Isoäidin neliöiden tekoon. Kassalla maksaessamme huomasin tiskillä vasta tulleita Kid Mohair-paketteja. Kuulimme, että nekin ovat siinä myyntiä varten, niin piti siitä vielä ostaa varmuuden vuoksi noita rosan värisiä keriä huivin verran. Samanlaisia tarjousneuloja ostimme Katrin kanssa, joilla voi olla käyttöä neulonnassa. Nyt olikin tullut ostettua jo niin paljon, jotta piti vähän pidättäytyä muissa lankamyymälöissä ostomaniasta.

Novitalta jatkoimme matkaa Menitalle. Poikkesimme samalla Kirralta hakemassa "tyhjennysaineet" perjantain tähystyksiä varten. Poikkesimme myös aamukahvilla kahvilassa ja sitten lankaa, lankaa ja lankaa....Menitalta en kyllä osannut itse lankaa ostaa, mutta silmiini osui huovutusvillaa, joka oli suhteessa paljon halvempaa kuin Tiimarissa. Uskon, että on myös laadukkaampaa.



Toivon mukaan punaisesta ja valkoisesta saa yhdistämällä rosaa.

Jatkoimme matkaa Haapaniemeen, jossa kävimme ensin Priima Lankatalossa. Itse en ostanut enää yhtään mitään sieltä. Katri teki omia ostoksiaan. Tosin siellä olisi ollut ihanaa hopeahohtoista rosaa lankaa, mutta nyt ei ollut enää siihen varaa.

Katri halusi vielä piipahtaa Hakaniemen hallissa Vihreässä vyyhdissä sukkalankoja ostamassa. Sitten huomasimme, että viitisen tuntia olimme olleet liikenteessä ja oli aika kotiutua. Jakoimme matkaamme Kamppiin, jossa saattelin Katrin junalle. Pienen Wc-episodin jälkeen pääsimme jatkamaan linja-autoasemalle. Muutenkin tuo huussimaksu on tosi törkeän kallista Hesassa ja sitten kun vielä raha jää jumiin rahalippaseen ja sille ei saa vastinetta. Piti käydä läheisessä suurarissa motkottamassa. Siellä olisivat antaneet poletin korvaukseksi, mutta mitäpä minä poletilla, kun olimme jo rahaa laittaneet toiseen oviaukkoon, että asiat hoituisivat. Eivät tahtoneet millään ymmärtää, että olemme maksaneet tuplaten tuosta käynnistä. Sitten tuli mies meisseleiden kanssa katsomaan mistä kiikastaa. Sanoi, että saa maksuksi enemmänkin rahaa pistää kuin euron. Totesin, että on jo muutenkin huisin kallista, niin kukapa maksaa 12 mummoa tuosta käynnistä. On kuulema sittenkin halpaa. Eläkeläisenä olen kyllä muuta mieltä.  Joku oli tukkinut sen lipasaukon ja siellä oli monta ylimääräistä euroa. Muut eivät ole varmaan valitelleet, vaan maksaneet kiltisti. Elämä on....

Katsokaapas mitä Katri toi minulle tuliaisiksi:



Ihanat Kerttusukat. Minä kun en taida tuota sukkien neulomista. Pitäisi opetella, mutta kun ei vaan saa aikaiseksi. Ihan varmasti minulla on käyttöä noille sukille. Vilukissana yöt ja monesti päivätkin pidän villasukkia jalassani. Tuli ihan tarpeeseen. Kiitos Katri niistä. Posti-Patekin oli käynnyt poissaollessani. Mietin hetken, että keneltäköhän iso kirjekuori on tullut. Yht'äkkiä mieleeni juolahti, että Famu on varmaan pistänyt tulemaan ruusukapan ohjeen. Kiitos Famu. Ei siinä kaikki....Käyntikortinkin oli jättänyt eli kauniin puuvillaisen orvokkipatalapun. Voi miten se olikaan kaunis....Iso kiitos sinullekin  ja kaunis tervehdyskorttikin oli mukana. :))
Tämä päivä oli tosi iloinen ja mukava. Ihana tavata välillä livenäkin ihania blogituttavia. Syksymmällä taas varmaan otetaan Katrin kanssa uusiksi ja toivotaan, että Katjakin pääsee silloin mukaan.

Viimeviikolla kerroin, että meille on tulossa uusi perheenjäsen. Ei mitään pikkuisia...ei sinne päinkään, enää tässä iässä. Kaisa pyysi, että esittelen sen sitten blogissani. Perjantaina ihan virallisesti teimme kaupat koeajossa olleesta Mazda 626 farmariautosta. Tämä on toinen farkkumallinen auto meillä.Tosin tässä mallissa on automaattivaihde, joten toivottavasti kuski muistaa sen ajaessaan. Hyvä kuljettaa mökille tavaraa, kun tavaratilaan mahtuu äärimmäisen paljon ja isompaakin kuljetettavaa. Värikin on mielestäni mukava ja autoa oli tosi huolella pidetty. Mikä parasta, niin nyt ei tarvitse kesäkuumallakaan tuskaillen hikoilla autossa, kun siinä on ilmastointilaite. Lisäksi ei tarvitse talvella värjötellä kauaan, ennen kuin auton lämpötila nousee. Ihanaa todella, kun autossa on ilmastointi. Lisäksi on tuo turvatyyny, jota hieman toisaalta myös pelkään. Onneksi tässä mallissa se on etupaneelin päällä, niin ei toivon mukaan poksahda ihan maksan kohdalle, jos onnettomuus sattuu.


Mazda 626




Toyota Carina II

Tämä Carina jäi sitten autoliikkeeseen. Tosin siihen oli laitettu jo paljon rahaa likoon, kun pääsiäisenä korjautettiin etupyörän laakeri ja katsastusmiehen toimesta uusittiin etulokasuojat sekä hitsautettiin takalokasuojat. Lisäksi piti ostaa uusi akku ja jotain muuta pientä. Kesärankaatkin vaihdetiin parempiin, mutta ei kuitenkaan ihan uusiin. Parasta oli kuitenkin vaihtaa, kun  näitä iän mukana tuomia ongelmia oli jo tullut tarpeeksi ja autolla oli sen verran ikää, että vaihdettava se olisi ollut kuitenkin. Nyt se sitten odottaa likkeessä uutta omistajaa.Toivottavasti tuli taas tehtyä hyvät kaupat.

Unohdin ihan kaikessa tohinassa esitellä teille lauantaisen "syntymäpäivämatkani" ostossaldoa. Kun kerran Sinellin kevätsiivousta käytiin ihmettelemässä, niin pitihän sieltä jotain kotiin tuomisia hankkia matkaan.
Tapaamiseen oli tarjoitus kunkin tehdä nimilappu rintaa, jotta tunnistaisimme toisemme. Itse tein sellaisen Tiimarista ostamaani vaneriseen, soikeaan laattaan. Päällystin sen ensin servetillä, johon käytin servettilakkaa kiinnittämiseen. Kirppikseltä ostamillani siirtokirjaimilla kirjasin bloginimeni siihen. Mistään jemmapaikastani ei löytynyt sellaista hakaneulaa tai muuta vastaavaa neulaa, jolla olisin voinut kiinnittää laatan puserooni, niin piti penkoa lastenlasten kirppiskamoista sellainen girl-avainperänauha. Liimasin sen kuumaliimalla laatan taakse. Näin sain "itseni näköisen" nimilaatan, josta mahdollisesti sellaiset henkilöt minut tunnistavat, jotka ovat käyneet blogissani.
Eija lymyilikin myymälässä ja ohi kulkiessaan katseli siihen tyyliin, että "ollaan tavattu" aiemmin. Kun Maiju sitten esitteli meidät toisillemme, niin hän kertoi tunnistaneensa minut heti. Hah....Olisikohan ketään tunnistanut, jos olisin pukeutunut aivan "valepukuun" eli väärän värisiin vaatteisiin.



Tulin ostaneeksi korttipohjia. enkelitarroja, synttäriaiheisia 3D-kuvia vihkosessa, tekstaustussin (pinkin) sekä 3 pakettia kauniita servettejä ja numero- ja kirjaintarroja.  Maiju ihmettelin, että mitä teen kolmella kokonaisella paketilla. Jos ei mitään muuta keksi, niin siinä tapauksessa niihin voi varmaan suutaan pyyhkiä. :))
Tuossa kuvassa näettekin sitten sen nimilaattani sekä siskontytön tekemän onnittelukortin tädille.

Meneehän ne synttärit tällalaillakin matkustellen.

Aamulla kampesin itseni ylös suhteellisen varhain, jotta ehtisin saksalaiskauppaan ennen liikkelle lähteviä jobbareita. Pikkulinnut olivat visertäneet, että siellä on myynnissä nukkekodin kalusteita. Ajattelin ostaa yhden paketin, mutta mukaan tulikin kolme. Kakki kun olivat sisällöltään erilaisia, niin pakkohan niitä oli ostaa.



Pari pakettia on lähinnä keittiön kalusteita ja sitten on vielä lastenhuoneeseenkin. Mielestäni nämä kyllä näyttävät aika isoilta Lundbyn ja Mobilen nukkekoteihin, joiden mittasuhde on 1:16. Tosin en kyllä ymmärrä niistä mittasuhteista yhtään mitään, muuta kuin silmämääräisesti katsottuna.

Kukan sipuleitakin sattui mukaan. Pinkkejä kukkiakaan ei voi vastustaa ja pikkuisella kotipihallamme olisi ikkunan alla tilaa vielä monivuotisille kasveille.



Lisäksi Marsu oli toimittanut viikonloppuna tilaukseni Maijulle, josta sen viikolla kävin hakemassa. Nyt on vähäksi aikaa Woolia ja ensi kosketukseni Kool-Aidiin, jota tilasin 10 pussia



Pink Limonade...eikö kuulosta houkuttavalta? Katsotaan sitten milloin innostun kokeilemaan lankojen värjäämistä. Lisäksi onnistuin haalimaan Marsun "hullujen päivien" saaliista itselleni paketin virkkauskoukkuja. Senhän voi ottaa lomalla maalle, niin ainakin on millä koukkia.

Katsokaapas, mitä ihanaa MarLi oli laittanut posti-Paten mukana minulle! Ihan ystävällisyyttään hän oli lähettänyt pussillisen iiihaaniiiaaa servettejä. Kiitos paljon MarLille! Eiköhän niille käyttöä löydy.



Jotta pääsisin alkuun tässä servettilakkahommassa, niin en voinut olla menemättä Tiimariin, josta ostin nämä:



....vanerinen rasia sekä soikeita vanerisia laattoja ja tuollainen reiällinen laatta. Mulla on mielessä yksi idea ainakin...psst..nyt en puhu enempää. Launtainta koittaakin sitten mielekäs päivä eli Taavan järjestämä blogitapaaminen Sinellissä. Sanotaanko sitten vaikka niin, että "syntymäpäivänään matkoilla". :))

Ajatelekaas....näin paljon ihanuuksia tänään tai tällä viikolla. MarLilta tuli ihana paketti kaiken kukkuraksi.

Eilen siis käytiin kirppiksillä ja aina sitä jotain mukaan tarttuu.



Nyt on uusi Maria Teresia löytö varjostettu. Lampustahan puuttui yksi kupu ja sellaisten ostaminen kaupsat yksitellen maksaa. Tosin olisi ollut vaikea löytää kirppikseltäkään yhtä samanlaista, kuin se puuttuva kupu oli. Siten ostin Malmin markkinoilta kirppismyyjältä neljällä eurolla viisi kupua, jotka olivat vähän saman kaltaisia kuin alkuperäiset. Tosin kattokruunusta näkyy olevan yksi lamppu pimeänä, joten se täytynee vaihtaa uuteen vielä.



Satuinpa löytämään vaalean punaisen damastialiinan. En ollut aivan varma, että onkohan minulla tuon väristä vai onko se tummempi. Tarpeen mukaan voin sitten lahjoittaa tämän edelleen tyttärelle, jos tuli ostettua tuplaten. Ylläolevia kahvikuppeja minulla on jo yli 50 paria ja asetteja kyllä enemmänkin. Olen aloittanut niiden keräämisen kihlajaislahjaksi saamien jälkeen. Mitäkö teen monella kuppiparilla? Tosin ne ovat omia ja sukulaisten juhlia varten. On hyvä, kun on hienoja kahvikuppeja omasta takaa, kun on juhlia. Meillä on muutenkin suuri suku ja ei sitten tarvitse pohtia, että mistä saadaan kupit tilaisuuteen. Yhen pinkin paketillisen servettejäkin ostin, kun tänään on Marsu luvannut opettaa yhdistyksen askartelukerhossa servettilakkasysteemillä koristelua. Mökille ostin vielä raastinraudat, jotta kätevästi voisi raastaa suoraan purkkiin mitä tarvitsee. Käytiin kyllä vielä kissakirpiksellä, mutta tällä kertaa emme löytäneet yhtään mitään matkaan.

Markkinoilta löysin vielä tällaisen oman värisen juhlaponchon:



Siinä on hopeista kimmallusta ja kiiltävää lankaa. En voinut sitä vastustaa, kymmenellä eurolla.

Marsulta tuli vinks* ,että saksalaisessa kaupassa on takkiin sopivia kenkiä tarjolla. Näin sen sitten ymmärsin, että Lidl'iä kohti kannattaisi suunnata. Meillä täällä omassa kaupungin osassa on Lidl, mutta siellä ei yleensä ole paljoakaan noita tarjoustuotteita. Aavistelin, että enhän sieltä varmaan mitään kenkiä löydä. Oikeassa olin. Soitin apumiestä apuun. Mies tuli omilta reissuiltaan ja nappasi minut kyytiin matkan varrelta, suuntasimme matkamme Vantaalle Lidl'iin. Siellä oli enemmän kenkiä. En tiedä mitä Marsulla oli mielessä. En kuitenkaan jaksa uskoa, että siellä olisi ollut pinkkejä kenkiä myynnissä. Koska kengät olivat super edullisia, niin ostin hintaan vain 9,99...itselleni luonnon vaaleat kävelykengät. Eiväthän ne mitään nahkaa ole ja kaukana Stokkan laatukengistä, mutta sopuhinta eläkeläiselle. Piti vielä testata yllä kirpparilta löytämiäni rosan värisiä farkkuja, uutta mokkatakkia sekä näitä kenkiä. Mitäs olette mieltä?


"Pink Ladyn" kevätlook


Kipin-kopin Lidl'iin kenkäostoksille ja tällaiset poposet sattui matkaan

Edit 1:
En kyllä nähnyt Lidlissä suoranaisesti pinkkejä kenkiä, mutta tällaisia sieltä löytyi...tuossa yhdessä on vähä pinkkiin vivahtavaa, mutta ei kyllä mielestäni sellaiset. Lisäksi en pitänyt siitä mallista eli korko ei ollut oikein mieleiseni.

Kävin tänään Hobby Hallissa miehen kanssa illalla. En varsinaisesti mennyt mitään hakemaan sieltä, mutta kunhan mentiin katsomaan mitä näin kevätkaudella siellä olisi. Kaiken rosan värisen tietenkin näen heti kauas. Henkareissa roikkui useita vanhan rosan värisiä mokkaisia jakkuja. Ajattelin, että olisi kivaa omistaa joku kaunis, siisti pikkutakki, ettei tarvitsi aina likkua tuulitakissa tai fleesetakissa joka paikassa. Kokeilin mokkatakkia päälläni ja eihän se yhtään hassummalta näyttänyt. Tykästyin siihen ja päätin ostaa, sillä alennustakin oli aika reippaasti. Takki oli ennen maksanut 119 euroa ja ale-hinta oli 59 euroa. Toki mokkatakissa on se haitta, ettei sitä taida itse pystyä pesemään. Muistan kuinka joskus teini-ikäisenä mulla oli myös mokkatakki, vaan eri mallinen. Se oli keskiruskea ja siitä pidin paljon, tosin se nuhraantui käytössä. Hihat tässä takissa ovat hieman pitkät...täytyy katsoa miten ne on viisainta lyhentää. Ajattelin itse, että mitenköhän onnistuisi kiinni silitettävällä nauhalla.



Pitänee vielä lyhentää ne rosat farkut, niin sitten on yhtenäinen asu. Etteköhän tunnista jos vastaan kävelen. Eilen vielä kävelin untuvatakki päälläni ja taisi olla nahkarukkasetkin matkassa. Tuli vaan sellainen tunne, että nythän on kevät ja en kyllä enää kehtaa ylleni untuvia laittaa. Tänään otin käyttööni kevyttoppatakin, mutta tuntui, että sekin olisi liian lämmin tällaisina päivinä. Kevät keikkuen tulevi.

Minä se siis tekstiilejä katsein Hobby Hallissa ja mies viiletti elektroniikan kimpussa ja katseli samalla klapikonetta. Näin lähti mukaan mökkikaudelle klapikone, jotta lomalainen säästyisi halkojen hakkaamiselta. Ennestään on ollut sellainen kiilakirves



mutta nyt piti saada oikein klapikone. Sitä en saanut kuvattua, kun se on suuressa laatikossa. Toivottavasti siitä on iloa mökkiläisille.

Lähdettiin miehen kotiin tultua käymään vielä Vantaalla Lidlissä ja siellähän olikin tarjouslankoja iso kasa. Sportimo-polyakryylilankaakin löytyi paketillinen. Siellä olisi ollut monen värisenä: sinistä, punaista, valkoista, keltaista, beesiä, turkoosia ja ehkä vielä muitakin värejä. Kuitenkaan kun en ole sellaiseten päävärien ystävä, niin nappasin puoli kiloa valkoista lankaa ja vain 4,99 hintaan. Pinkkiä Las Vegasiakin siellä oli aika paljon jäljellä, joten otin kaksi pakettia lisää.



Nyt on pinkkiä lankaa reilusti ja valkoistakin riittämiin. Ehkä tämä meidän oma Lidl on niin pieni ettei sinne tule isoa kuormaa tällaisia tuotteita ja sitten kun vielä joku "tukkuostaja" tulee ja ostaa valtaosan niistä, niin pitää lähteä pidemmältä hakemaan lisää lankaa. Vielä kun iskis se käsityökipinä pitkästä aikaa, niin olisi ainakin pinkkiä lankaa. :)

Onneksi eilen käväisin iltamyöhään Tiitsan blogissa kuikuilemassa. Tiitsan tavoin sain ajatuksen mennä aamusella katsomaan Lidlistä edullisia lankoja. Olihan minullekin tullut mainos, mutta monesti ne jäävät kiireen vuoksi katsomatta, kuten nytkin viikonloppuna. Tarjouksessa on siis Las Vegasin lankoja eli 4x50g maksoi 5,99. Kaikkea muutakin käsityöhön liittyvää olisi ollut tarjolla. Tosin lankakorin vieressä oli aika kova tunku ja oli varmaan ollut jo aamu klo 9: stä alkaen. Näin parin naisen kädessä pinkkiä Las Vegasin hapsulankaa, mutta korissa ei ainuttakaan kerää omaa väriäni. Harmistus...hetki liian myöhässä. Onneksi toinen nainen päätti olla ottamatta pinkkiä lankaa ja kysyin voinko sen saada. Yksi nainen taas mietti ainakin vartin, että ottako vai jättääkö pinkit langat. Vertaili nitä takkini väriin ja mietti, että tykkääkö vai eikö tykkää. Sanoin, että jos ei pidä, niin ottaisin mielelläni toisen. Vieläkin mietti ja kai hän sitten ne otti, ellei ole vienyt niitä sitten takaisin. Ihmettelin vain, että miten jonkun värivalinta on niin vaikeaa tai sitten se on vaan se joukkovoima joka saa ihmiset ostamaan, vaikka ei tekisikään niillä mitään. Näin sain neljä kerää itselleni. Onnistuin löytämään läjän alata yhden lähes pinkkivoittoisen kirjavan Las Vegasin paketin. Valkoista ja sinistä olisi ollut enemmän tarjolla, mutta muut värisävyt olivat jo loppuneet. Edullinen akryllilanka eli 500g, joka olisi maksanut 4,99 oli jo loppunut...vain yksi paketti kirkkaan keltaista lankaa jäljellä. Lisäksi ostin ompelutarvikepaketin, jossa oli runsaasti lankoja, neuloja, mittanauhaa, hakaneuloja ym. ompeluun liittyvää. Pitsivirkkauslankaa en ostanut, sillä sitä ei ole tullut harrastettua.



Päästyäni taidekerhoon kuulin taidekerholaiselta Eijalta, että myymälässä oli ennen kymmentä ollut kova säpinä ja joku oli ostanut lankoja laatikkotolkulla. En siis ihmettelekään, ettei niitä ole enää reilun tunnin jälkeen myymälän aukeamisen jälkeen. Ostaako ihmiset todella "omaan käyttöön" niin paljon ale-lankoja vai herää taas epäilys, että menevät jälleen myyntiin. Verratessa Tango Faniin, joka maksaa n. 5-6 euroa, niin tämä on todella edullista. Neljä kerää saa samaan hintaan. Varmaan ne langat, jotka olisivat maksaneet puolikiloa sen viiden euron hujakoilla, menivät lankahamstereille. No, ei se haittaa...onhan mulla lankoja, mutta nämä kun ovat niin "herkullisen värisiä" ja aiemmat ovatkin ehkä jo lopussa.



Saiturilta ostin vielä kotiin tullessani yhdet varvassukat. Ennestään minulla on yhdet pinkit ja ne osoittautuivat mukaviksi jaloissani.

Käväisimme lauantaipäivän tapaan muutamalla kirppiksellä. Tosin ei paljon tullut ostettua. Ekalta kirpparilta ostin mustat farkut eurolla ja vaaleanpunaisen T-paidan viidelläkymmenellä centillä. Passeleita olivat minulle. Aina ei tietenkään käy niin, vaan sitten kotona huomaa, että koko hieman valehteli.
Käväistiin myös Biltemassa, sillä mainoksen mukaan siellä piti olla edullisia cd-levyjä, joihin olisi voinut kopioda esim. valokuvia kuvagalleriasta talteen. Myytäessä 30 cnt kappalehintaan, cr-r ja cd-rw-levyjä, niin arvata saattaa, että ne ovat loppu saman tien. Uskonpa huvikseni taas, että jobbarit ovat olleet ensimmäisenä asialla. Yleensä kun jossain on hyvin halvalla tavaraa myynnissä, niin sen jälkeen samaa tuotaetta näyttää olevan kirppiksellä "halvalla" myynnissä eli tupla/triplahinnalla. Ostinpa kuitenkin kaksipuolista teippiä kun entinen meni melkein kaikki joulukorttien tekoon ja parit kuviosakset 50 cnt kappalehintaan. Käytiin sitten vielä toisella kirppiksellä ja siellä sain ahaa-elämyksen. Ensin näin yhden vanhaa perunakappaa muistuttavan puisen lootan, joka on ollut ehkä kukkalaatikkona. Siihen oli kiinnitetty muovi sisutaan. Keksinpä yht'äkkiä, että tuonhan voisin ostaa siltä varalta , että kun nukkekoti jää hyvin äkkiä pieneksi ja tois'aalta olen ostanut hieman suhteellisen isoja nukkekodin astioita, niin voisin tehdä aiheeseen sopivan roomboxin. Sitten otin vinks* "roomboxkatseen" käyttöön ja sillä silmällä tähyilin uudelleen pöytiä ja kappas vain. Löytyikin toinen roombox-laatikko. Näistä kahdesta saan sitten tehtyä kaksi boxia tarvittaessa. Eikä maksaneet edes maltaita...euron kipale.



Laatikot eivät näin kuvasta päätellen kovin kaksiselta näytä, mutta hieman tuunailemalla niitä luulisi niistä saavan tarkoitukseen sopivia. Löysinpä kirppikseltä myös Junioreille tarkoitetun helmipaketin eli siinä oli tykötarpeita erilaisten helmien tekemiseen eli siemenhelmiä hopean- jakullanvärisiä sekä erivärisiä helmiäishohtoisia. Lisäksi oli muovisia tähtikuvioita ja kuu-ukkeleita, narua, siimaa ja lukkoja. Kaipa niitä johonkin voi käyttää. Biltemasta ostin helmiä varten 18-lokeroisen muovisen lootan, jossa voi säilyttää helmiä. Kirppiksellä oli myös piirustuslevyjä muutamalla kymmenellä centillä, joten ostin ne, jos vaikka keksii askartelussa apukäyttöä niille. Ostin myös hopeanhohtoista nauhaa, jota voi käyttää korttiaskarteluun.



Nauhassa on aika kiva kohokuvio kukkaköynnöstä. Sitähän voisi soveltaa ystävänpäivkortteihin vaikka.

Pikkuinen tytteli oli illalla kyläilemässä ja innostui taas kovin mummin nukkekodista. Naurahti matkalla mumilaan, että "hassua, että mummi leikkii nukkekodilla". No joo...hassuahan se varmaan on, mutta sanoin, että mummi tykkää laittaa sitä vaan kuntoon. Enpä ole katsonut mihin kuntoon se pikku-vieraan jäljiltä jäi, kun hän tuli kertomaan keittiöön, että "siivosi" nukkekodin. Heti kyllä huomasi, että yksi sänky oli "kadonnut" viimekertaisesta. Kerroin, että se on viety verstaalle eli odotti korjausta. Kaivettiin se sieltä ns. verstaalta väliaikaisesti takaisin. Minä olen luvannut mummin mussukalle sitten kesällä synttärilahjaksi nukkekodin. Sitä jo tänään kyseltiin ja piti vielä varmistaa, että asia sitten muistetaan. On ne sitten niin suloisia nuo piikuvieraat.

Monin paikoin tänään on ollut kova pakkanen. Eteläisessä Suomessa pakkaslukemat eivät ole nousseet niin korkeiksi kuin pohjoisemmassa Suomessa. Kuitenkin tämä 17 asteen kylmyys tuntui oudokseltaan hirmuiselta koettelemukselta. Onneksi ystävättäreni soitti ja lupautui hakemaan minut miehensä kanssa kuntosalille, kun mies oli menossa asioille samoille suunnille. Pieni viiden minuutin kävelymatka pysäkiltä, ei ehtinyt luita rikkomaan. Sanotaankin kyllä, ettei kylmä luita riko...tokkopa sentään rikkoisi.
Tunti vierähti rattoisasti kuten tavallisestikin. Linjurilla tultiin kotikonnuille ja sitten livahdin kirppikselle sillä aikaa kun noutaja tuli hakemaan minut sieltä. Katsoin taas sillä silmällä, josko tänään mitään näkisin mielekästä. Oikein kun penkoo pikkulootia, niin voi löytää vaikka mitä:



Nämä pienet keittiövälineet ovat Barbien keittiöstä. Ne ovat puisia. Näyttää ehkä hieman isohkoilta nukkekotiin. Jos eivät sinne sovellu, niin sitten täytyy kai alkaa rakentamaan roomboxiin keittiötä.


Mitäs vielä satuin löytämään? Phashimirhuivin...pinkin tietty. Kokoakin on aika kosolti eli 80x220 noin silmämääräisesti mitattuna. Parilla eurolla sen ostin.
Käytiin vielä samalla Citymarketissa ruokaostoksilla ja Tarjoustalon mainoksen mukaan bonuskortilla tai Tarjoustalon etukortilla saisi 15 % alennusta Novitan langoista. Siksipä oli ihan pakko ostaa pari kerää lankaa, vaikka en ole vähään aikaan neulonutkaan. Haaveena opetella sukkien tekoa, kunhan aika antaa periksi ja tietysti pitänee olla hieman inspistä hommaan.



Yhä harvemmin ehtii iltaisin katsomaan televisiota, mutta tänään sattumalta osui silmini dokumentti, jonka katsoin. Illan dokumentti alkoholisoituneesta isästä ja suhteestaan tyttäriin oli koskettava. Katselin sitä surullisena...niin monessa kodissa on lasinen lapsuus.Tällaisilla tunnelmilla tänään.

Eilen Maiju ilmoitti, että nyt olisi taas CityMarketista saatavana edullisia lankoja. Tosin minullahan on jo viisi isoa laatikkoa lankoja täyteen, mutta ainahan sitä voi katsomaan mennä samalla kun käy ruokaostoksilla. Cittarissa on ollut aiemminkin niitä ns. omia väreja Novitan Teddylankoja. Ostin pari kerää pinkkikirjavaa Teddyä, kaksi kerää TangoStar lankaa ja pari kerää harmaata Huopasta. Langat olivat poistovärejä ja ne oli 20 prossaa alennuksella.



Huopasesta ajattelin uskaltaa tehdä sille sukulaismiehelle ne töppöset, kun lupasin tehdä jotain lämpimää joululahjan korvikkeeksi. Teddylangasta ei vielä mitään tietoa. Tuosta Tango Starista voisi tehdä jotain myssyä tytöille tai jotain reunusta johonkin. Se on aika hauskan tuntuista. Ei ihan samanlaista kuin Tango Fani, vaan lyhyempi hapsuista ja pehmoisempaa. Pikkuisen ehkä jännittää Hupasesta tehdä niitä töppösiä kun se ei ehkä toimikaan samalla lailla kuin se norjalainen lanka, josta tein itselleni. Olikos tuosta kokemuksia, mitenkä huopuu?

Tänään olin Hammasklinikalla ja sieltä suuntasin kohti kaupunkia. Tarkoitus oli mennä Sinelliin katsomaan vain ääriviivatarroja, mutta...Siellä oli niin paljon kaikkea ihanaa. Tosin koskaan ei tunnu olevan liikaa rahaa. Mietin pitkään montako tarrra-arkkia raaskin ostaa ja niitä tuli kymmenen arkkai kuitenkin otettua. Siten vaan katselisin ympärilleni...aah, 3D-kuvia. En raaskinut ostaa, mutta sitten näin vihkosen, jossa niitä on sitten ehkä enemmän, joten ihan pakko ostaa!! Vallan kauniita kuitukankaita oli rullisssa ja hopean väristä kuitukangasta voisi toki käyttää enkelikorteissa....ostan, en osta, ostan, en...ja ostan kuitenkin. Sille tuli hintaa 4 euroa metri. No, eihän se nin hupaa ole, mutta rahapussissa kyllä tuntui nämäkin ostokset. Vähän jäi vaivaamaan, kun vielä ensi viikolla pitäis mennä "oppaaksi" Katrille ja Katjuskalle Hesan lankapuoteihin. Eihän sitä voi vaan olla ja katsoa, mutta veronpalautuksia...niitähän on tulossa. Ei mitään huippumääriä, mutta lisänä rikka rokassa kuitenkin.



Kotiin tultuani odotti eteisessä vino pino postia. Iso painavan näköinen paketti lattialla. Purkasin sen ja sieltä paljastui Yhtyneitten Kuvalehtien kirja, jonka tilasin nettimainoksen välityksellä viime viikolla. Siinä on esillä houkuttelevan näköisiä käsitöitä. Piti kai hieman palkita itseään.



Tänään on jatkettava joulukorttitalkoita, muuten ei joulukorttien lähettämisestä tule yhtikäs mitään.

Pakko mun on taas näyttää teille mitä mä tänään löysin...

Olen kulkenut kirppiksellä hieman tuntosarvet taas pystyssä. Lähinnä kuikuilen pöydiltä jotain sellaista, mitä kulloinkin "tarvitsen" tai mistä olen kiinnostunut. Tänään siis mielessä edelleen ne tekemättömät joulukortit. Satuin löytämään siis muutaman arkin punaista kartonkia. Lisäksi löysin "halvalla" vaaleanpunaista softista sekä askartelunauhaa...ahhh, niin jouluista. Kiitoskaan ei ole pahasta, joten ostin kiitos-leimasimen. Taitaa mulla olla ennestään jo yksi, mutta ehkä se on vähän erilainen. Sitten satuin sellaiselle pöydälle, jossa oli edesmenneen pitopalvelun tuotteita jonkin verran. Ostin pari laattaa, joissa luki "laktoositon" ja "sokeriton". Lisäksi löytyi pursotinpussi ja viisi muovista tyllaa.
Olinhan ostanut Lidlistä viime viikolla noita lasikorutöihin tarvittavia työkaluja, mutta nyt oli tarjolla viimeiset laadukkaat pyörö- ja kärkipihdit, joten eihän niitäkään kannattanut sinne jättää...jos vaikka sattuis tarvitsemaan.





Nämä kaksi käsityölehteä ovat varsin vanhoja...vielä vanhempia kuin minä. ;)
Virkkaus ja neulontatöiden talvinumero on vuodelta 1953 (Neoviuksen lehti) ja toinen on Omin käsin-lehti, joka on Yhtyneitten Kuvalehtien kustantama vuodelta 1952....Huomio! Hinta on ollut 150 markkaa. Niinpä niin, ne on niitä oikein mummon markkoja. Omin Käsin lehden oikealla reunustalla kannessa näkyy sen ajan klassikkokangasta, joka on Armi Ratian suunnittelemaa.

Taustalla näkyy jo hieman uudempaa tuotantoa eli aivan eri vuosituhannelta. Ostin meinaan Anttilasta persikkapintaista korttikartonkia ja hopean ja kullan väristä kimalleliimaa. Aika isoissa puteleissa, kun yhdessä on 200 ml ja maksoikin yhteensä alle 4 euroa.

Tällaisia tilpehööriostoksia tänään tein...ja edelleen joulukortit tekemättä. :(

Edit 1:
Kaisan sivulta löysin tervehdysgeneraattorin, jossa on mukavia tervehdyksiä sinulle.
Kaisan sivulta löysin tonttugeneraattoriin, josta voit tarkistaa oman tonttunimesi. Minun tonttunimeni on Helinä Helkyin.

Tänään olin potilasliiton projektin johtoryhmän kokouksessa ja sieltä palattuani shoppailin tovin potilastoverini kanssa Stockmannilla ja Akateemisessa kirjakaupassa. Tosin en mitään ostanut kaupoista. Asemalle suunnistaessa käväisin Marmorikujan Singerillä ja muistin, että jotain siellä olisi ollut ostettavaa, mutta en millään muitanut mitä. Soitin siskolle ja sehän selvisikin...piti ostaa kettupuuhkaan ( jos ja kun, sen jossain vaiheessa saan tehtyä) silmät ja kuono. Perinteisiä valko-mustia silmiä en nähnyt muita kuin sellaisia pitkillä tapeilla kiinnitettäviä. Halusin ostaa ihan nappimaiset silmät. Löytyi pinkit silmät. No, eihän ketulla tietenkään pinkkejä silmiä ole, mutta sopisi varmaan kivasti pinkkiin kettuun. Minulla on vaaleanpunaista Tango Fania ja muuta vastaavaa lankaa, joista voisi tehdä kettupuuhkia. Silmät on sielun peili..
Ostin kahdet silmäparit sekä kuonot.



Kotimatkalla poikkesin kirppiksellä. En sieltä kyllä muuta löytänytkään kuin viisi nappisilmää....Eikä maksanut edes paljon eli 20 senttiä. Mies kysyi että mitäs sellaisilla teen. Sanoin, että siinä on varasilmää ja kun jotain tavaraa ei löydä, niin voi ottaa silmän käteen ja katsoa....heh,heh.
Näinhän äiti ennen sanoi, että ota silmä käteen ja katso! Tässähän näitä apusilmiä sitten tarpeeseen.
Tuossa kuvassa on vähän reksvisiittaa, eli puretun ötökkälelun jäänteet, jota käytin tässä vähän kuvausapuna.

Viikonloppuna selasin vanhoja lehtiä ja mainosposteja ja heitin  tarpeettomia paperinkeräykseen. Joukosta löytyi joku vanha Seura, jossa mainostettiin "Kauniit käsityöt" kirjaa. Kirja näytti niin houkuttavalta, että ajattelin katsoa netistä jos sitä vielä olisi myynnissä. Niinpä hakeuduin kuvalehtifirman sivustolle ja siellä ainakin näin kirjan mainoksen. Myyjä etsi tiedostoista, ensin epäili onko sitä enää myynnissä, sitten löysi kuitenkin. Nyt on kirja tilattuna 35 eurolla ja odottelemaan pari viikkoa sen saapumista.

Tänään pitäisi jotain leipoakin kiireesti, sillä Marsu ja Maiju (todennäköisesti) saapuvat puuhastelemaan iltasella enkeleitä kanssani. Esittelen sitten aikaansaannoksia teillekin. Nyt pitää pikapikaa mennä imuroimaan ettei vieraat kompastele villakoiriin heti eteisessä ja sitten vielä se leipominenkin....

Aamupäivällä siis kävin taas kirpputorilla. Löysin jotain pientä askartelurintamalta sekä yhden paksun 10 koon virkkuukoukun.



Eihän tässä nyt mitään kovin erikoista ole, mutta askartelemista ajatellen. Teemme huomenna Marsun kanssa pullukkaenkeleitä ja tuota kiinteää helminauhaa voisi käyttää enkeleille helminauhana. Lisäksi löysin edullisesti viisi pientä punottua olkipukkia, jotka ajattelin sommitella kortteihin. Yhdestä myyntipöydästä ostin runsaan kerän boorditapettia, joka oli ihan kivan näköistä ja ajattelin, että sitähän voisi käyttää kortteihin. Siinä oli entinen hinta ollut 5 euroa, mutta myyjä halusi päästä nopeasti eroon lopuista tavaroistaan ja myi ne minulle yhteensä 50 sentillä.  Helmipusseistakin maksoin vain 50 senttiä per pussi.

Tässä se minun löytöni:



Mitäs pidätte uudesta sävy sävyyn paistinpannustani? Olisi Hong Kongissa ollut saman värisiä kattiloitakin, mutta mielestäni niissä oli yllättävän ohut pohja.

Joku kysyi aiemmin, että mistä saa naisille tarkoitettuja rosan värisiä työkalusettejä. Samassa kaupassa näin sellaisia, mutta oli kyllä arvokkaampia kuin se minun työkalusettini. Kuulin, että niitäkin on ollut aiemmin Anttilassa myynnisssä. Nappasin kuvan Hong Kongista hyllyllä olevasta salkusta, josta näytti puuttuvan jokunen työkalu...tämä kuva siis siltä varalta, jos nyt joku näin joulun kynnyksellä pinkkiä vasaraa kaipailee.



Eikös tämä innostaisi naisiakin itse vasaroimaan tai ruuvailemaan? Mihinkäs me sitten enää miehiä tarvitaankaan....

Aamulla kävin sairaalan laboratoriossa antamassa verinäytteen, josta näkyy suolatasapaino ja sun muut mineraalit. Sain viime poli-käynnillä uusia verenpainelääkkeitä ja lääkäri halusi välillä kontrolloida sen sopivuutta ja ettei nuo mineraalit laske liikaa. Onneksi voi tänäpäivänä käydä otattamassa muualla laboratoriokokeensa kuin hoitavassa yksikössä. Niinpä pyysin tuota lähetettä oman alueeni kaupungin sairaalaan, ettei tarvinnut keskustaan sen takia lähteä. Poikkesin taas kirppikselle...sitä on hyvin vaikea ohittaa. Lisäksi torilla oli kirppiskauppiaita, joten sieltäkin löysin jotain. Kirppikseltä tarttui taas mukaani kivoja juttuja.

hieman epätarkka kuva löytämästäni Reebokin hupulliseta liivistä, josta maksoin 5 euroa

Tämäkin oli aivan "pakko" ostaa...juhlakassi ja maksoi 3 euroa

kirppislöytöjä: lehti 0,50 e, pakki 4 e, klemmarit 1 e/pussi

Löysin kirppikseltä sellaisen naisten työkalupakin. Mies virnisteli töissä tullessaan sille. Miksiköhän? Pinkit työkalut...aivan mulle sopivia. Nyt on sitten minulla omat työkalut, kun yleensä tässä kämpässä on vasara tai mittanauha kadoksissa kun sitä kaipaa. Samoin ostin pussillisen isoja klemmareita...niitäkään ei ole kun tarvitaan. Sitten tuo vanha Neulo & Virkkaa-lehti.

Tänään taas poikkesin tapani mukaan kuntosalilta palattuani kirppiksellä. Tein vain sellaisia "halvalla saa" ostoksia tänään. Mökille on kerääntynyt joitain vanhan oloisia nukkeja ja niinpä tänään löysin taas sellaisen söpön pienen nuken ja hintaakin oli vain 0, 40 euroa. Pieni mustelma posken sivussa (mustekynän jälki), mutta muuten kohtalaisen ehjän oloinen. Tämän nuken ajattelin viedä sinne jatkoksi nukkerivistööni.

"punasaappaat ostin kullallein.."

Lisäksi löytyi lapsenlapsille jotain. Pienimmälle löysin popot ja toiseksi pienimmälle fleesesormikkaat. Toivottavasti ovat sopivia ja tytöt tykkäävät niistä. Pussillinen paperinaruja. Ostin ne siinä mielessä, että niistähän voi yrittää tehdä jotain kukkasia tai muuta askarteltavaa.

Tässä alla on mummonmökin asukit eli nukkekatraani. Joskus sitten kun pieniä sattuu mökille, niin nukeista on heille iloa.

Osa on kirppisnukkeja ja iso nukke takana on entisen työtoverini lahjoittama lapsuusaikainen nukkensa. Sen vieressä on jalkapuoli posliininukke turistimatkala Tukholmasta parikymmentä vuotta sitten.

Niinhän sitä taas tuli luvattua, etten lankaa osta. Perjantaina siis myin osan langoistani ja nyt tuli pienoinen "pakko" lähteä katsomaan lankoja. Tytär soitti, että lanka jonka myin hänelle, loppui kesksen. Mietittiin mistä sitä saisi lisää, joten netistä vain hakusanalla langan nimellä. Google ohjasi meidät Tikkurilaan Lanka- ja neulestudio Villikseen. Sainpa miehen töistä palattua idean, että vietäisiin äidille puolukoita ja omenia, sekä samalla reissulla mentäisiin katsastamaan Villiksen muuttomyyntitarjouksia. Ei kun menoksi ja paikkakin löytyi helpolla. Kappas vain... keitä kaupassa oikein olikaan? Siellähän olikin Maiju sekä tyttäreni lankakerien kimpussa. Mikäs suloinen yhteensattuma? Kovin paljon en raaskinut ostaa, sillä tuo lankojen hamstraus käy kyllä kukkaron päälle.

5 kerää rosaa Natugarn-lankaa ja neljä vyyhtiä kesto-lankaa

Tuota vanhan rosan väristä 100% villalankaa en voinut vastustaa ja hintakin oli vain 2, 50 euroa kerä. Lisäksi ajattelin ostaa harmaata kestolankaa, joka on varmaan hyvää sukkalankana. Se on Jämsän huopatehtaan valmistamaa ja langassa on 80% villaa ja loput polyamidia. Nuo neljä vyyhtiä maksoivat yhteensä 10 euroa. Olisihan sielläkin ollut aivan ihania lankoja, mutta joku tolkku se taas täytyy tässäkin hommassa olla. Lisäksi ostin pari villalankaneulaa, sillä sellaisia tylppäkärkisiä neuloja kun ei ennestään ole ja tervävillä parsinneuloilla on vaikeampaa päätellä ym. villalankaa pistellä. Eiköhän näillä hankinnoilla taas vähän aikaa mennä eteenpäin.

Tänään sitten sain optikolta uudet pokat. Hieman trimmausta vaativat kuitenkin ennen niiden luovuttamista. Yllätyin kun katselin ohjehintaa. Lasit olisivat maksaneet ilman alennusta hieman alle 730 euroa ja alennettuna maksoin 350 euroa. Olipa hyvä tarjous. Nämä ovat kaksiteholasit ja molemmissa silmissä kun on eri vahvuudet.

Vaaviakin kävin katsomassa ja reppana kun ei tuntenut mummia uusissa laseissaan. Pienen rupattelun jälkeen jo hyväksyi minut...ehkä ääni tuntui vähän tutulta.

uusi look

vanha look (anteeksi hieman samea kuva)

Nyt vain totuttelemaan näihin uusiin laseihin. Vielä jäi hieman askarruttamaan ne pinkit lasit siellä liikkeessä, mutta täytyy itselleen todeta etteivät ne olisikaan käyneet tämän kuulolaitteen kanssa, kun niissä oli liian paksut sangat. Väri kun oli vaan niin hemaiseva.

Tässä nämä pokat sitten ovat, pinkkiä näkyy sisäpuolelta hieman

ERIKOINEN TAPAUS:

Käytiin vielä Prismassa samalla reissulla. Rullaportaissa tuli vaikeavammainen mies sähkökäyttöisellä pyörätuolillaan "avustajansa" kanssa. Miehellä oli hengitysputki ym. kurkussaan ja ei itse pystynyt juuri mitään tekemään. Pyörätuoli oli juuttunut tasaiseen liukuhihnaan rullaportaiden alapäähän juntturaan. Pyysin miestäni avustamaan ja itsekin yritin vetää sitä pois. Huomautin naiselle, että siinä on varmaan joku lukitus päällä, johon hän sanoi ettei ole. Nainen oli niin tuiterissa, että ihan kauhistutti. Niin vaikeavammaisen kanssa liikenteessä ja itsekin olisi tarvinnut ehkä avustajaa. Takana rullaportaissa seisonut pariskunta pujotteli välistä. Oli joutunut jo jonkun tovin kävelemään portaissa takaperin, kun eivät päässeet ohitse. Nainen ärähti heille, että a-n-t-e-e-k-s kun olivat tukkimassa tietä. Ihmiset kummaksuivat ja pyörittelivät päitään. Minustakin oli kyllä aika kummaa, että noin änkyrässä oleva nainen hoivaa oikein vaikeasti sairasta ihmistä, joka on täysin hänen armoillaan. Kaikkea sitä näkee, kun vanhaks elää.

Tässä on neljät halpalasit, jotka ostin odotellessa rikkoontuneita lasejani. Onpahan ainakin varalaseja pahan päivän varalle ja alla on nykyiset moniteholasini

Eilen sain optikolta takaisin toissapäivänä viemäni silmälasit. Titaanikehyksien sanka hitsattiin kiinni. Onneksi toimitus oli niin nopea, sillä tuntui tosi hankalalta käyttää Tiimarin halpalaseja moniteholasien sijasta. Huomasin tuon tuosta pitäväni niitä nenäni päässä ja tarpeen tullen sitten siirsin ne lukuasenotoon. Olin tosi iloinen saadessani niin pian optikolta puhelinsoiton, että silmälasini ovat haettavissa. Niinpä lähdinkin heti niitä hakemaan. Tuosta huolimattomuudestani jouduin pulittamaan lähes viisikymmentä euroa.

Illalla huomasin ilmaislehden Instrun mainoksen, jossa mainostettiin edullisia silmälasipaketteja. Niinpä sitten tänään päätin suunnata kulkuni kohti Instrua. Minulla oli sellainen päähän pinttymä, että olisi pitänyt saada pinkit lasit. Sellaiset olisi liikkeessä ollutkin ja yhdet lasit, joissa olisi ollut yläkehys ja sangat pinkkiä, mutta lasin alalaita olisi ollut kehyksetön. Sitten ajattelinkin varata ajan optiolle, mutta mainitessani että molemmat silmäni ovat operoit harmaakaihin vuoksi, niin myyjä sanoi ettei optikolla ole oikeutta tarkistaa näköä ja minun pitäisi varata aika silmälääkäriltä. Niinpä jouduin menemään yläkertaan lääkärikeskukseen varaamaan aikaa silmälääkäriltä. Sainkin sen jo tiistaiksi. Tosin maksu onkin lähes 80 euroa, kun optikolla käynnistä olisi joutunut maksamaan 10 euroa. Harmillista, mutta eihän sille mitään mahda.

Iltapäivällä kun mies tuli töistä, niin sain hänet houkuteltua optikolle kanssani. Niinpä uuden kerran pähkäilin niitä esillä olevia mielekkäitä silmälaseja. Jäin kiikun kaakun miettimään kaksien lasien välillä eli toiset niistä olivat kalliit lasit, joissa oli se yläkehys pinkkiä. Ne olisi maksanut noin 600 euroa, mutta tarjouslasit saisi 350 eurolla. Loppujen lopuksi kallistuin niihin edullisempiin. Pinkeistä muovilaseista jouduin luopumaan järkisyistä, sillä kuulolaitteen osa pitäisi mahtua korvan taakse sangan lisäksi. Niissä laseissa oli aivan liian paksut sangat, joten niiden kanssa olisi tullut ongelmia. Kallistuin tummempiin ehkä vähän pinkkisävyisiin laseihin, joissa on muoviset kehykset, jotka kiinnittävät katseen laseihin enemmän. Jotenkin ei osaa valita sellaisia aivan huomaamattomia rillejä.

Miehellä on vain lukulasit, jotka hän osti 50-vuotislahjarahoilla. Sittemmin on harmitellut, että olsi pitänyt raaskia ostaa moniteholinssit. Nyt ajattelinkin, että voisimme ostaa molemmat uudet lasit, kun kerran saa näin edullisesti. Kahdet lasit tulisivat maksamaan yhteensä 600 euroa. Monestihan joutuu yksistä pulittamaan saman verran.  Loppujen lopuksi ei kannattanutkaan odotella lottovoittoa tai rikastumista. Instrussa kanta-asiakkaat voivat varata lasinsa tarjoussangoista ja maksaa sitten ostettaessa neljässä erässä kuukauksittain. Se helpottaa kummasti ostamista.  Sitten on hyvä, että hätätilanteessa jos lasit särkyvät, niin on ainakin vanhat silmälasit varalaseina. Pian sitten meillä kummallakin on uudet ehommat silmälasit ja saas nähdä onko näkökyky muuttunut paljon kahdeksassa vuodessa, jolloin edelliset lasini hommasin.