Mökillä näkyi kauniina päviänpaisteisina ilmoina paljon perhosia. Niistä huomaa, että ei tunne läheskään kaikkia. Joidenkin nimiä onnistuin löytämään oppaista.


Metsän nokiperhonen on suhteellisen yleinen perhonen. Kauempaa katsottuna se näyttää lähes mustalta, mutta läheltä näkyy kauniit oranssin vivahtavat koristelut siipien alareunoissa.



Sinisiipi-lajejakin on yllättävän paljon, joten itse en osaa mennä sanomaan onko tämä niittysinisiipi, hopeasinisiipi tai ketosinisiipi, vai valllan joku muu saman heimon laji.



Ymmärtääkseni tämä on joku piippopaksupää tai vastaava.



Tämä arkisen värinen ruskea perhonen on Tesmaperhonen.



Tämä perhonen on ehkä joku (niitty)hopeatäplä.



Löysin kyllä tämänkin perhosen nimen ötökkäkirjastani mökillä, mutta en muistanut kirjoittaa niitä ylös, jotta olisin vielä kotonakin sen muistanut. Laitan myöhemmin, jos muistan.



Onnistuinpas kuvaamaan heinäsirkankin, vaikka en ole vuosikausiin kuullut sen ääntä. Muista edes minkälaista ääntä mahtaa pitääkään. Kerran lääkäri kysyi korvaleikkauksen jälkeen, että kuulenko heinäsirkan äänen? Vastasin, että en tiedä, sillä en edes tiedä minkälaista ääntä se pitää. Tämän kaverin vain huomasin hyppivän heinän korrelta toiselle.



Tänä vuonna on ollut aika runsaasti sisiliskoja ilmoista huolimatta mökillä ja kauniimpina päivinä saattoi sellaisia havaita mökin kivijalan läheisyydessä. Lisäksi näin useita pikkuisia sammakon poikasia hyppimässä pusikoiden luona ja raparpereiden lomassa. Onneksi en ole vielä ainakaan nähnyt yhtään kyykäärmettä pihapiirissämme. Jännäää, ettei myyriäkään ole näkynyt, mutta muutaman pienen päästäisen olen nähnyt. Oletamme, että liiterissämme majailee kärppä. Olkoon siellä vaan, sillä se pitää myyrät ja hiiret loitolla mökistä. Mökillä näkyy myös näin elokuisina iltoina lepakoita iltamyöhään pyydystämässä pieniä ötököitä ilmasta.



Eilen sitten mies hihkaisi parvekkeella ollessaan illalla, että siili taapertaa lasten leikkipihan poikki. Yritin pikku pihaltamme kuvata sitä, mutta en saanut kuin samean kuvan, joten uskaltauduin lähemmäs. Siili piipersi pusikon reunaan ja hievahtamatta katseli kun kuvasin sitä. Tässä tämä meidän Citysiili. Viime kesänä siili majaili parvekkellamme, tiedä vaikka majailisi edelleenkin. Samoja reittejä ne taitaa iltaisin tepastella ruoan hakumatkalla.