Yö tuli nukuttua ja aamupalakin järjestyi kotoonta noukituista leivänrippeistä sekä menomatkalla osetun kahvipaketin turvin. Tosin piti käydä lainaamassa naapuriasukilta eli ystävättäreltä margariinia, sokeria ja maitoa aamukahvin ja leivän lisukkeeksi. Näin saatiin päivä alkuun. Teimme myös vielä alueella kierroksen ennen pois lähtöä.



Tässä oli eräleirikeskuksen päärakennus, jossa taisi olla myös majoituspaikkoja. Itse majoittauduimme kahden perheen mökissä kaikilla mukavuuksilla.



Mökki sijaitsi korkean kallion päällä, josta saattoi ihailla alhaalla olevaa järveä niemekkeineen.



Kävelimme ison tien risteykseen kuvaamaan tätä lampea, jossa oli kaatunut kelo. Minusta nämä väkkäräpuut ja kuivat kelot olivat jotenkin niin jänniä.

Lähdimme ennen puolta päivää takaisin kotikamaraa kohti. Poikkesimme ensin Posiolla hakemassa polttoainetta sekä Anu Pentikin myymälässä ja museossa.



Sitten suuntasimme matkamme hieman tulosuuntaan takaisin päin. Käytiin vielä häätalossa moikkaamassa ja sitten ajoimme Ranuan suuntaan. Kun kerran käytiin Ranualla, niin pitihän sitä sitten poiketa myös eläintarhan portilla. Käytiin paikallisissa myymälöissä ostamassa tuliaisiakin, kuten karamelliä ja tilaviiniä.


Ranua Zoon sisäänpääsyn kohdalla

Ranuan eläintarhan myymälöissä tapasin jopa tuttuja. Sikäläisen Munuais- ja maksayhdistyksen väkeä oli retkellä eläintarhassa. Kauas sitä pitääkin mennä tavatakseen tuttuja ihmisiä. Vilkuttelin heille vielä lähtiessämme, automme ajaessa ohi parkkipaikalla. Suuntasimme matkamme kohti Oulua. Ajoimme Kiimingin kautta, kuten menomatkallakin. Tuli vain heitettyä sellainen rundi, kun kiersimme eri tietä takaisin kotiin päin Pudasjärven suuntaan. Kiimingissä oli aamusella tapahtunut ikävä onnettomuus, josta kuulin vasta Pyhännällä, kun poikkesimme miehen veljen luona. Pari tuntia oli vain aikaa olla sukulaisissa ja sieltä oli määrä lähteä vielä "hyvän sään aikaan", jotta ehtisimme ennen aamuyötä Suolahdelle Maijan luokse. Sama paikka, jossa yövyimme mennessämmekin. Maija on hyvä ystäväni. Maija lupasi taannoin minulle 50-vuotispäivälahjaksi ihanan puisen miehensä tekemän tuulimyllyn. Tämä ihanuus oli vielä saamatta ja oli puhe, että haemme sen menomatkalla ja vietämme toisen yön heillä, jolloin aamusta jää enemmän turinatuokioita. Tosin olimme perillä taas vasta puolen yön tuntumissa. Maija jo ehti pelätä meidän joutuneen tuohon auto-onnettomuuteen, kun en soittanut aiemmin tulostamme. Tosin enhän siitä onnettomuudesta silloin aiemmin vielä tiennytkään mitään. Maija oli kuulma rauhoittunut vasta, kun ilmoitin tulostamme. Vielä tultuamme nautimme iltateetä sekä yösauna oli lämpimänä. Aamusella viivyimme vierailulla ja ihastelimme talon hienoa puutarhaa.



Kiitos vaan Maijalle ja taitavalle miehelleen tästä ihansta tuulimyllystä. Se saa kauniin paikan mökillämme, kunhan sille oikean paikan keksin.
Kävimme vielä syömässä Hotelli Keitelessä ja sieltä suuntasimme matkamme kohti mökkikuntaa. Veimme matkan varrella jättämämme parvekelaatat mökille ja myös tuon tuulimyllyn. Muutamaan viikonloppuun emme ole päässeet mökille, joten heinä oli kasvanut tosi korkeaksi ja itikoita oli sen vuoksi runsain mitoin sielläkin. Oli parasta kaivaa ruohonleikkuri esiiin ennen kotiin päin ajoa. Mies leikkasi pitkän heinän ja minä kuvasin auenneita kukkia. Tosin irikset olivat kuihtuneet ja en edes ehtinyt nähdä niiden loistoa. Sellaista se on maalla, kun ei aina ehdi mennä, niin kaikkea kaunista ei siten ehdi edes näkemään.



Aika hurjasti siis nurmikko oli kasvanut ja voikukkia pitkin pihaa. Pikkuinen pupu lähti loikkimaan metsän siimekseen marjapensaan alta tullessamme. Pelästyi äkillisiä tunkeutujia.



Ihailin auenneita kukkia. Tämä tulikellukka on mielestäni kaunis.



Kullerotkin olivat avanneet kauniit kukkansa.



Jaloakilleijat ovat vanhoja perennoja, joita mökin pihapiirissä on levinnyt pitkin omenapuiden alle. Niitä on tällaisia vaalenpunaisia ja sinisiäkin. Tähän aikaan kesästä omenapuiden alusta rehoittaa kieloja, akillejoija sekä varjoliljoja. Tosin sinne on päässyt leiviämään myös nokkosia sekä koiranputkia. Nyt en ole jaksanut niitä sieltä vielä kiskoa irti. Sitten kun tämä kukkaloisto on kuihtunut, niin sitten on hyvä leikata tämä alue kokonaan leikkurilla.  Seuraavaksi niitä varjoliljoja odottelen avautuneeksi.
Pari tuntia viivyimme mökillä ja keitimme vielä kahvit ennen lähtöä. Kotona olimme sitten maanantaiiltana ja näin tuli keikka heitettyä. Kyllä kannatti lähteä matkaan, vaikka viikonloppuna on saanut istua autossa ihan yllin kyllin. Tuli kivoja muistoja kummipojan häistäkin ja nämä häät olivat tavallisuudesta poikkeavat. Kiitos kummipojalle ja vaimollensa kutsusta.

Tänään oli pakko ottaa torkut sairaalasta tulon jälkeen....taitaa olla sitä univelkaa ja osastollakaan kun ei ollut minulle petiä antaa, kun oli niin täyttä. Vasta iltapäivällä osa potilaista kotiutettiin, joten huomenna on kai sitten toinen juttu. Nyt palataan taas tähän arkeen.