Tänään oli mukavan kaunis keväinen päivä ja päätimme lähteä pienten pirpanoiden kanssa Haltialan tilalle. Haltialan tila sijaitsee aivan Vantaan ja Helsingin rajan tuntumassa, vilkasliikenteisen Tuusulantien välittömässä läheisyydessä. Vaikkakin se on niin liki, niin silti siellä tulee harvoin käytyä. Pitihän lähteä pienille mussukoille näyttämään hieman lampaita ja muita eläimiä.




Lampolassa oli paljon mustia ja valkoisia sekä ruskeita lampaita. Näytti olevan hiljattain kerittyjä, kun valtavat villakasat lojuivat nurkissa. Tuli vaan mieleeni, että siinähän olisi ollut aarretta jollekin joka osaa karstata itse lankaa. Kaupunkilaistytöt hieman nyrpistivät neniään lampolaan mennessään, sillä eiväthän he ole tottuneet tuollaisiin "tuoksuihin".



Kerittyjä lampaita. Näyttivät hieman "kaljuilta" ilman kiharaista turkkiaan.



Pikkuisia syömässä heinää



Ei kuitenkaan auta laittaa sormeaan "mutusteltavaksi". Siinä on korvamerkittyä...



Kalkkunoitakin oli näkyvillä. Aikamoista mölyä ne pitivät, joten parasta pitää näppinsä verkon toisella puolen. Malko tuiman näköinen otus.



Hieman tuli taas hutera olo, joten piti käydä välillä tankaamassa juotavaa ja ostamassa jotain sokerista, sillä tuntui että verensokeri olisi matalalla. Joimme jaffaa ja mummi ahmaisi yhden munkin (tosin ei kuulu suositeltaviin syötäviin, mutta minkäs teet?)
Eikös muuten olekin ihana kulkupeli tällainen fillari? Tällaista itsekin olen himoinnut oman mökkini portin pieleen ja siihen jotain kauniita kukkasia vanhaan pärekoriin kasvamaan.  Pitäisi saada vain jostain oikein vanha ja aikansa palvellut pyörä ja maalata se mustaksi tai punaiseksi.

Olipa kiva päivä, mutta olisi pitänyt olla kauemmin siellä ja oikein hyvävointisena. Olotila näyttää vaihtuvan päivittäin ja huonovointisena ei kauaa jaksa olla missään.

Piipahdimme vielä kylässä miehen siskon luona, jossa emme ole käyneet pitkän pitkään aikaan. Tulikin jo huono omatunto, kun läheiset jää huomioimatta. Sitten vielä kun aikaa oli, niin menimme yllätysvierailulle ystävättäreni siirtolapuutarhamökille, jossa emme olleet aiemmin vielä käyneetkään. Päivään mahtui monta kyläpaikkaa ja näin tuli hieman rästivierailujankin hoidettua tällaisena välipyhäpäivänä. Näitä sattuu harvoin ja yleensä kun viikonloput ovat varattuja ja olemme mökillä. Välillä tuntuu, ettei ystäviään ehdi tavata tarpeeksi....aika paha juttu. Mistköhän saisi lisää aikaa. Riittäisiköhän se, jos viikossa olisi kahdeksan päivää ja se viimeinen olisi ylimääräinen pyhäpäivä. :))