Joskus on sitten niitä päiviä, kun mikään ei mene kuten pitäisi. Aamusella menimme äidin kanssa pesutupaan. Se vaaleanpunaine untuvatakkini, jonka pesetin pesulassa ensilumien aikaan, oli ällöttävän likainen hihan suista, joten jotain sille piti tehdä. Niinpä sain ahaa-elämyksen. Olin ostanut Luontaistuotekaupasta monen kehumaa sappisaippuaa. Uskaltaisikohan kokeilla pelkästään hihojen pesua? Niinpä juuriharjalla hinkkasin sappisaippuaa takin hihoihin ja loppujen lopuksi huuhtomisen jälkeen laitoin takin pesulan kuivausrumpuun. Kuinkas sitten kävikään...? Takin hihoissa oli keltaiset rannut, joten ei sellaista kehtaisi pitää vaikka muuten näyttivätkin ihmeen puhtailta. Tosin takki näyttikin sitten kokonaisuudessaan likaiselta. En kyllä vie takkia enää Pesulaan, sillä muutenhan sille tulee huippukallis hinta, jos joutuu pesettämään sitä kolme kertaa talvessa. Niinpä otin riskin. Laitoin takin pyykkikoneeseen kotiin tultuani. Valitsin kevyen ohjelman ja kone hurraamaan. Taikina oli leivottu aamusella kun kävin välillä pesutuvasta kotosalla. Tarkoitus oli ryhtyä leivontahommiin kotiin palattua pyykkituvalta. Pikaisesti kommentoimaan koneelle ja sitten tulikn puhelu, joka kesti varmaan tunnin.
Nyt kyllä lähden leipomaan. Päätin laittaa tiskikoneen päälle ennen leivontatuokiota. Hetken päästä menin hanasta ottamaan vettä ja ihmettelin, että mitenkä sukkani ovat aivan litimärät. Ei voi olla totta....voi taivahan talikynttilät!!! Arghhh...puhisin ja pihisin. Nopeasti hana kiinni ja soittelemaan Hanille, että mitäs  nyt on vialla kun lattia lainehtii vedestä? Lupasi tulla katsomaan, jos pääsee. Tosin itse päätin soittaa huoltomiehen ennen sitä paikalle, ettei tule valtavia kosteushaittoja. Luuttusin ja luuttusin. Huoltomies tuli tutkimaan mikä vuotaa. Loppujen lopuksi pääsimme siihen johtopäätökseen, että pesukoneesta johtuu. Hänen työvuoronsa päättyi ja minä sitä lattiaa vaan luuttusin. Samalla iskin jalkani johonkin listan laitaan ja sain ikäviä naarmuja. Kaikkea sitä sattuukin. Loppujen lopuksi keittiön lattia oli pyyhitty. Hani tuli kotia ja tutki missä vika. Itse olin ottanut roskasihdin jo pois koneesta ja putsannut sen. Vielä pyyhittiin tiivisteen laidat. Laitettiin kone uudelleen hurisemaan....Kappas vain, ei enää tiputtanutkaan mitään. Syy vesivuotoon näytti olevan joko tukkiutunut roskasihti tai tiivisteen välissä joku lika. Ei tähän tohinaan enää lisää melskettä olisi kaivattu.
Taikina oli kohonnut jo kuusi tuntia. HUH...mitäköhän pullaa siitä syntyy? Nyt aloin leipomaan. Pullat olivat ihan hyvän näköisiä ja makukin ihan passeli.


Työnnän pullat uunihin...


Kirsikkaisia joulupullia, joiden väliin tuli margariinia, kirsikoita, vanilijasokeria ja sokeria, hasselpähkinää ja rusinoita sekä voidellulle pinnalle raesokeria.



Toisen pellillisen tein samankaltaisia pullia, mutta niihin en laittanut hasselpähkinää ja kirsikoiden sijasta käytin sukaattisekoitusta, jossa oli kirsikan lisäksi appelsiinia, sitruunaa ja ehkä muutakin hedlemää.



Eipä nämä pitkot niin järin hienon näköisiä ole, mutta pinnalle ripottelin pähkinää ja raesokeria. Ehkä nekin hupenevat joulupyhien aikana.Toki tuohon pinnalle voisi laittaa tomusokerikuorrutusta piristämään.

Lopuksi päätin leipoa vielä 1 kg paketillisen valmistaikinasta joulutorttuja. Tällä kertaa olin sen verran laiska, että en tehnyt itse tuota luumusosetta. Yleensä keitän pussillisen luumuja ja sen jälkeen soseutan ne tehosekoittimella. Lopuksi lisään luumusoseen joukkoon omatekemää omenasosetta osan. Näin siitä tulee maukkaampaa. Tänään kaiken sählingin jälkeen päätin tehdä helpomman kaavan mukaan eli suoraan purkista valmista luumusosetta. Torttujen paistossa tulee usein se ongelma, että kauniilta näyttävät tortut aukeavat sitten viimeistään uunin kuumuudessa. Nyt laitoin samoin kuin viime vuonna eli taitoin tähden ensin ja sitten vasta hillon siihen päälle. Tosin ei ihan siistiä jälkeä tule välttämättä, mutta parempi näin. Nyt on joululeivonnaiset kutakuinkin valmiit. Vielä iltapuhteeksi ajattelin tehdä piparitaikinan. Huomenisssa sitten paremmalla onnella niitä paistelen. Katsotaan sitten kuinka käy. Lauantaina on laatikoiden paiston aika, kun en halua tehdä niitä ennakkoon pakkaseen.



Tortut odottavat paistamista.



Tässä niitä torttuja nyt olis tarjolla.

Päivän päätteeksi sain iltasella jossain vaiheessa vietyä untuvatakkini kuivaushuoneeseen, koska pyykkituvan rummussa saattoi kuivata vain pesutupavuoron yhteydessä. Mietin mitenköhän onnistuu? Laitoin takin henkarissa kuivumaan Runsaan kahden tunnin kuluttua menin katsomaan ja otin sen mukaani, sillä pesutuvassa oli muita kävijöitä ja pelkäsin takkini lähtevän "kävelemään". Toin sen kotiin kuviumaan, joskin se tuntui melko kuivalta. Vielä aamuslella katsastan ja tarvittessa vien sen uudelleen sinne lämpöön roikkumaan, jos tuntuu tarpeelliselta. Ei se ainakaan mitenkään pahalta tässä vaiheessa näyttänyt. Jos näin onnistuu, niin pesen jatkossakin sen itse.

Eilen muuten menimme kinkkuostoksille. Yleensä olen tilannut juhlakinkun potkalla, mutta nyt hinta vähän jäi mietityttämään. Tuoreesta kinkusta pyydettiin 5,95 kg. Niinpä päätimme mennä paikalliseen Prismaan katselemaan myymälän antia. Siellä oli pakasteessa oleva juhlakinkku potkalla 3,95 kilo. Huomasimmepa toisella puolen käytävää olevan kokonaisia kotimaisia kinkkuja alehintaan eli 2,90 kilo (niissä oli ollut normaalihinta jotain 3,70) ja tästä hinnasta tulisi vielä 20 prossan ale. Näin saimme kymmenen kilon kinkun alle 24 eurolla. Joku varmaan ihmettelee, että mitä kaksi henkeä tekee noin isolla kinkulla. Tosin aina on joku ollut jouluruokapöydässä. Tänä jouluna menemme kylään syömään, mutta ehkä saamme vielä joulupöytään vieraita joulupäivänä tai tapanina...kaiken varalta. Ikinä ei ole jäänyt kinkkua, vaan välillä jopa loppunut kesken. Kerran vuodessa sitä on herkuteltava.

Ollaan vielä kuulolla ennen joulun toivotuksia!