Elämä on elämää

Tänään sitten oli Tikkurilassa Vantaan Suurkirppiksen vihoviimeinen myyntipäivä. Kaikki pöytäpaikat lähes ulkoon olivat käytössä. Trokaritkin yrittivät päästä eroon vuosikausia kasaantuneista roinistaan. Kiertelimme siten viimeisen kerran viikonloppuna 13 vuoden ajan vakioksi muodostuneessa kirppispaikassa. Harmillista sinänsä, että tämä kirpputori joutui lopettamaan. Paikalle rakennetaan uutta ja vanha joutuu väistymään tieltä.
Eräs jobbariimyyjä oli jo tyhjentänyt "pöytänsä". Tosin sitä tavaraa oli ollut siinä vuosien varrella niin paljon, että jäätiin hieman ihmettelemään, että minneköhän sellaisen roinakasan kanssa joutuu? Ei sellaisia määriä voi edes minnekään kellariin viedä ja pois viemiseenkin on varmaan tarvittu iso kuorma-auto tai monta kuormaa pakettiautolla. Siinä myyntipisteessä oli sellainen läjä kenkiäkin, että kun ne on haettu, nin tokkopa myyjä on ikinä tiennyt kasassa sellaisia olleenkaan. Huh-huh.

Onneksi on vielä kirpputoreja jälkellä ja eiköhän sitä menomestoja keksi muillekin viikonlopuille.

Kategoria: Kierrätystä 7 kommenttia Kommentoi

ansku kirjoitti 17.12.2006 - 20:00

NO VOI!! Tulipa tuolla joskus käytyä muutaman kerran...
Eiköhän niitä kirppiksiä riitä :D

Tarjuska itse kirjoitti 17.12.2006 - 20:12

Keräsivät adressia kirppiksen lopettamista vastaan, mutta eivät onnistuneet enää mitenkään vaikuttamaan siihen, sillä päätös oli jo tehty. Vallilassa on se kirppismakasiini, joka kuuluu samaan buljuun, mutta siellä on aina niin hitsin täyttä. Täytyy kai opetella siellä käymään.

Tatsi kirjoitti 17.12.2006 - 22:03

Sääli jos tuttu ja hyväksi havaittu paikka joutuu lopettamaan, mutta onneksi uusiakin joskus syntyy. Me käytiin tänään Turussa Länsikeskuksessa toisen kerran hyvällä suht isolla kirpparilla jossa on paljon tavaraa, se on nyt mukavaksi paikaksi todettu.

Tarjuska itse kirjoitti 17.12.2006 - 23:26

Tatsi: Onko se itsepalvelukirppis vai viikonloppupaikka, johon voi mennä myymään. Ollaan joskus Turussa ollessa käyty yhdellä kirppiksellä, joka oli siinä Varissuon lähettyvillä. En muista paikan nimeä...Joskus veljen tykö mennessä sattumalta bongaamme uusia paikkoja.

Ansku kirjoitti 18.12.2006 - 07:56

Hei, vastaan Tatsin puolesta joka saa korjata jos vasttan väärin. Eli luulenpa että se on itsepalvelupaikka, se Varissuolla oleva on varmaan Linkkikirppis ja ymmärtääkseni tuo on paaaljon suurempi.

maiju kirjoitti 18.12.2006 - 21:25

Mun kantapaikkani melkeinpä joka viikonloppuna oli tuo Minttutien kirppis. Todella vaikea löytää uusi paikka.

Vuosien myötä monet myyjät tulivat tutuksi. Muutamien kanssa pari viikkoa sitten todettiin, että "missäs me nyt sitten jatkossa nähdään kun ei enää Minttutietä ole?" Siinäpä vasta pulma.

Vaikea löytää varmaan sellaista paikkaa, jossa olisi samanlainen tunnelma.

Maiju

Tarjuska itse kirjoitti 18.12.2006 - 23:05

Sanopa Maiju muuta! Vallilassa ei ole samaa tunnelmaa ja siellä on aina liian suuri tunku, ettei pääse ohittelemaan eikä katselemaan. Täytynee varmaan käydä enemmän itsepalvelukirppiksillä viikonloppuisin, jos ei mitään uutta tule Minttutien väelle tilalle.

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivu

"Tule käymään tai mene kotiisi"

Tässä blogissani kerron taideharrastuksestani ja muuta elämästäni. Vaikean maksasairauden jälkeen piti elämä laittaa uusiksi. Tarinoin elinsiirron saaneen arjesta ja harrastuksista. Joskus jopa innostun leipomaankin. Innostun milloin mistäkin kuten käsitöistä. Puutarhassani mökillä viihdyn kesäisin. Välitän tietoa myös muillekin maksasairaudesta ja tietolinkeistä. Haluan samalla kannustaa muita vakavasti sairastuneita, elämä jatkuu kaikesta huolimatta, niin kauan kuin on toivoa. Siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen rippeeseen asti. Mielessä ajatuksena oli taito tuottaa taidetta. Värejä oli iso salkullinen saatuna tuttavalta sekä nippu pensseleitä. Sitten vaan toivoin, että osaisinpa maalata. Työkyvyttömyyden myötä löytyi harrastuspaikka eli taidekerho. Tosin työt eivät ole kovinkaan ammattimaisia, mutta kiva käyttää värejä ja opetella. Kiitos kun kävit blogissani, toivottavasti sait sieltä jotain itsellesi ja mieleesi. Virtuaalikahvia tarjolla vieraskirjassani. Käypä kaffeella! KLIKKAA KUUKAUDEN KOHDALTA NÄHDÄKSESI KAIKKI BLOGIN KUVAT JA TEKSTIT! Tekstiäni ja kuviani ei saa suoranaisesti kopioida, ainakaan ilman lupaa. Kysy lupa ensin. Jos et pääse lähettämään sähköpostia linkin kautta, niin jätä viesti minne voin meilata yhteystietoni.

KAMERA, JOLLA KUVAAN: