Elämä on elämää

Mitään jouluvalmisteluja en ole ehtinyt tekemään. Sanottakoon, että yhden blogilahjan olen tehnyt, joka lähtee Hallattarelle jossain vaiheessa. Lisäksi olen luvannut vielä osallistua lahjanvaihtotempaukseen, mutta se homma on edelleen ajatustasolla. Joululahjoista ei ole tietoakaan. Tosin yhtä Fifiä olen aloittanu, mutta yhtä nopeasti sen myös purkanutkin. Eilen aloitin sen sitten uudelleen ja pitänee kai merkitä joka ainoa neulottu kerros ylös, ettei mene ihan sekaisin taas mallikuviossa. Näytti äärimmäisen helpolta, mutta ei se niin helppoa sitten ollutkaan kuin kuvittelin. Pitäkää peukkuja, jotta saan sen loppuun....toivottavasti kärsivällisyyttä riittää. Salomonin Solmut olisivat paljon helpompia, mutta jotain uuttakin pitänee yritää.
Vielä on huono omatunto tekemättömistä joulukorteista. Jospa viikonlopun aikana saisi jotain aikaiseksi. Niin paljon olisi tehtävää, mutta mistä saisi inspiraation?

Huomasin äsken, että taas näyttää tulevan seuraava kymmentuhatluku laskurissa täyteen. En varmaan ihan joka kerta kymmentuhatluvun sattuessa arvontoja viitsi järjestää, mutta jos nyt näin joulun kynnyksellä joulumielellä jotain keksiksin. Kommenttia ketkä haluavat mukaan 30 000:n kävijän kunniaksi järjestettävään arvontaan! Laitan arvonnan poikki, kun tuo 30 000 on tullut täyteen, jos ei tänään keskiviikkona täyty, niin sitten huomenna kun palaan Liiton vertaistukityöryhmän kokouksesta tarkistan tilanteen.
Kommentoikaa kertomalla mieleenpainuvin joulumuistonne!

....Joulumielellä Tarjuskakin tänään, pukkia odotelessa...

Edit 1. (22.11.2006, klo21:16):
Arvontaan ei enää ehdi osallistua, sillä tavoite eli 30 000 kävijälaskurissa on tullut täyteen. Täten julistan arvonnan poikki. Toki saatte tämän jälkeen joulumuistojanne kirjoittaa, mutta ne kommentit eivät enää osallistu arvontaan.

Kategoria: Elämä on juhlaa 12 kommenttia Kommentoi

kaili kirjoitti 22.11.2006 - 19:47

kerran kun kinasteltiin serkun kanssa ja lopua näkynyt niin mummo sanoi, että kohta se tonttu näkee meidän kinastelun ja tuo ikkunan pöydälle risuja. Ei me uskottu ja 15min päästä olivat risut ikkunanpöydällä, me ihmeteltiin miten tonttu tiesi just nyt käydä meillä kurkkimassa. Ikää meillä oli kai jotain 6v. Se jäi hyvin mieleen.

Kirsi kirjoitti 22.11.2006 - 19:59

Tarjuska, ota rennosti vain, ei joulu vielä tule. Edes adventtiaika ei ole alkanut. Kauppiaat vain hämäävät ja venyttävät markkinointiaikaa. Ensimmäiseen adventtisunnuntaihin on vielä aikaa toista viikkoa :D

Kaisa V kirjoitti 22.11.2006 - 20:13

Joulu tulee, mutta et ole ainua, jolla on kaikki kesken tai ei ole aloitettukkaan. Mä alan kohta kammoamaan joulua! Kaikki läheiset ihmiset ovat kuolleet juuri joulun alla. Ja mieleen painuvin joulumuisto on n. kolme vuotta sitten, kun pappani kuoli 1.12 ja samana päivänä virallisesti muutin Juhanin kanssa yhteen. Ei iloisin muisto, mutta mieleen jäänein.

Nelmi kirjoitti 22.11.2006 - 20:22

rauhoitu Tarjuska, joulu tulee ajallaan teet sitten tai olet tekemättä. Ymmärrän silti hyvin tuskasi. Itse poden samanlaista. Nuorempana ja terveenä teki hujauksessa sen mihin nyt saa varata aikaa ja huilitaukoja vaikka kuinka. Olenkin itse katsonut viisaammaksi unohtaa puolet tehtävistä, jos muu perhe ei niitä sitten tee.
Olin jo lukenut reumapolilla käynnistäsi, mutta silloin en päässyt kommentoimaan...Hyvä kun ei reumaa ollut. Nivelrikossakin on ihan tarpeeksi särkyjä, varsinkin isojen nivelten alueella. Itselläni on reumaa ja solusalpaajat tuttuja lääkkeitä. Annostus taitaa vain olla eri kuin sinun hyljintälääkkeissäsi.
Tehdään me mitä jaksetaan iloisin mielin ja annetaan loppujen olla, on minun neuvoni. (joka on kyllä nyt vasta opeteltu pakon edessä)

Anitta kirjoitti 22.11.2006 - 20:43

Mieluisin joulumuistoni on aattoilta kun äiti ottaa tuoksuvan joulukinkun pöytään. Saunassa on jo käyty ja joulupukkia odotellaan. Isän hakema kuusi on koristeltu itsetehdyillä paperikoristeilla ja elävillä kynttilöillä.

marsu kirjoitti 22.11.2006 - 20:44

Yhtenä vuonna vein kaikki joululahjani kukkapöydän alle piiloon ettei se punanenäinen pukki ja vielä punanenäisempi apupukki vaan vie niitä mennessään. Sen vuoden lahjoista muistan ison vauvanuken joka on vieläkin tallessa ja ihan hyvinvoivanakin. Ikää...? sitä oli siinä 5-6 vuotta.

Villasukka kirjoitti 22.11.2006 - 20:44

Mieleenpainuvin...ainakin pienen koululaisen mieleen jäi joulu vuodelta 77. Uskoin vielä pukkiin kuten tietysti 2v. veljenikin. Joulupukki tuli ja jututti ja minä taisin laulaakin hänelle. Pukki oli vanha ja köyryselkäinen ja siksi tietysti keppi jossa oli kulkunen köyden päässä. Pukin lähdettyä huomasimme myöhemmin illalla, että kulkunen köysineen oli tipahtanut ja jäänyt.... Oli tosi omituista kun seuraavana päivänä näin äidin antavan kulkusen naapurille?!

Tiitsa kirjoitti 22.11.2006 - 20:49

Ihan tuon joulumuiston takiakin piti kommentoida. Meillä oli sijoitettuna pieni poika . Tuli perheeseen vuoden vanhana ja kuusivuotiaana laulettiin lastenlaulua jossa sai esittää toiveen joulupukille. Tämän lapsen toiveena oli saada ystävä. Tätä en varmasti unohda koskaan.

marsu kirjoitti 22.11.2006 - 21:05

JEES! tasaluku 30 000 tuli täyteen 21:04

Tarjuska itse kirjoitti 22.11.2006 - 21:23

Kuten varmaan jo luittekin, niin arpajaiset ovat julistettu päättyneeksi ja näiden kahdeksan osallisujan kesken arvotaan palkinto, joka on vielä suunnitteluasteella. Marsun nimi oli kaksi kertaa, joten poistan viimeisen kommentin arvoista. Teen siis kahdeksan arpalippua ja järjestys 1-8 menee nimijärjestyksessä per arpa.

Johanna kirjoitti 22.11.2006 - 21:26

Minä taas muistan yhden joulun mummolassa. oli kaikki joulun ihanat puuhat tehty.saunottu,syöty hyvää ruokaa,viety hevoselle ja muille eläimille herkkuja. ja porukkaa oli enemmänkin kerääntyneenä joulun viettoon:) no enoni sit hävisi ja pukki saapui samaan syssyyn ja pääsin oikein pukin syliin ja huomasin että joulupukilla on samanlainen kello kuin enolla;) olin joku 3-4 vuotias:)

famu kirjoitti 22.11.2006 - 21:48

Voi,en ehtinyt arvontaan.Ja,kun kommentit alkoivat juuri mennä läpi.Olen ollut "lukkojen takana" ainakin neljä päivää.-Valon pilkahduksia kaamoksen keskellä toivottelen Sinulle.

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivu

"Tule käymään tai mene kotiisi"

Tässä blogissani kerron taideharrastuksestani ja muuta elämästäni. Vaikean maksasairauden jälkeen piti elämä laittaa uusiksi. Tarinoin elinsiirron saaneen arjesta ja harrastuksista. Joskus jopa innostun leipomaankin. Innostun milloin mistäkin kuten käsitöistä. Puutarhassani mökillä viihdyn kesäisin. Välitän tietoa myös muillekin maksasairaudesta ja tietolinkeistä. Haluan samalla kannustaa muita vakavasti sairastuneita, elämä jatkuu kaikesta huolimatta, niin kauan kuin on toivoa. Siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen rippeeseen asti. Mielessä ajatuksena oli taito tuottaa taidetta. Värejä oli iso salkullinen saatuna tuttavalta sekä nippu pensseleitä. Sitten vaan toivoin, että osaisinpa maalata. Työkyvyttömyyden myötä löytyi harrastuspaikka eli taidekerho. Tosin työt eivät ole kovinkaan ammattimaisia, mutta kiva käyttää värejä ja opetella. Kiitos kun kävit blogissani, toivottavasti sait sieltä jotain itsellesi ja mieleesi. Virtuaalikahvia tarjolla vieraskirjassani. Käypä kaffeella! KLIKKAA KUUKAUDEN KOHDALTA NÄHDÄKSESI KAIKKI BLOGIN KUVAT JA TEKSTIT! Tekstiäni ja kuviani ei saa suoranaisesti kopioida, ainakaan ilman lupaa. Kysy lupa ensin. Jos et pääse lähettämään sähköpostia linkin kautta, niin jätä viesti minne voin meilata yhteystietoni.

KAMERA, JOLLA KUVAAN: