Elämä on elämää

Tatsi tuossa jo ihmetteli kävijämäärääni ja kyseli, että mitäs meinaan. Itse tässä jo ihmettelinkin, että jopas on huimasti noussut kävijämäärä blogissani. Eka kymppitonnia mittarissa kohosi puolessa vuodessa ja tämä toinen mokoma päälle tuleekin jo noin puolessatoista kuukaudessa. Bravo...kiitos teille. Huomaan myös, että viimeaikoina olen saanut uusia blogituttavuuksia juttuseurakseni. Toki mun pitää jotain kivaa järjestää teille sitten h-hetkellä. Olkaapas sitten tarkkana kuin porkkana.

Sateenkaaren päässäkö onni lie....

Kategoria: Elämä on juhlaa 5 kommenttia Kommentoi

Kirsi kirjoitti 11.10.2006 - 15:08

Hups vain. Itse vielä odotan kymppitonnin särkymistä. Onnea, Tarjuska.

Obeesia kirjoitti 11.10.2006 - 16:47

Minä en tiedä kävijämääriäni, koska en ole hankkinut laskuria. Tilaajamäärä on pikkuhiljaa noussut, samoin blogilistan lukijamäärä. Siitä päättelen (samoin kuin kommenteista), että lukijoita on.
Käly kysyi, miksi pitää kirjoittaa nettiin, miksei voi pitää tavallista päiväkirjaa. Niin miksi ;-)
Seuran vuoksi, vastasin.

Tarjuska itse kirjoitti 12.10.2006 - 00:03

Kirsi: Kyllä sä pikkuhiljaa perässä tuut...tiedä vaikka saisit mut pian kiinni :)
Obeesia: Miksi? Päiväkirjassa ei saisi vastakaikua, mutta täällä saa ja hyviä ideoita ja oppii paljon uutta. Saa myös uusia nettituttuja ja joskus jopa livenäkin voi tutustua.

Ansku kirjoitti 12.10.2006 - 07:55

Ootellaan innolla....

Täähän on paljon kivempaa ja helpompaa kuin tavallisen päiväkirjan kirjoittaminen, mun mielestä. Kiva esitellä omia töitään saada kommenttia, kuvia on helppo laittaa, hauskaa, opettavaista ja vaikka mitä. Kelle esittelisit käsin kirjoitettua päiväkirjaa, en minä ainakaan kellekään, tosin sinne tulisi kirjoitettua varmaan sellaista mitä tänne ei viitsi kirjoitella. Mutta onneksi on vaihtoehtoja, yks tykkää yhdesta toinen toisesta ja sehän on just mielenkintoista elämässä.

Upee pääkallopipo!!!

PS. Laitan sen Iris Foldin kuvasarjan seuraavan kortin teon yhteydessä, ehkä vkl:na

Tarjuska itse kirjoitti 12.10.2006 - 10:02

Niinpä niin, Ansku. Toiselta oppii Salomonin solmuja, toiselta hienoja kortteja, verkkoponchoa ym. Ilman tätä blogia tuskin olisin alkanut virkkaamaan pitsineuleponchoakaan, saati tekemään muita käsitöitä. Itsestään voi olla ylpeä.

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivu

"Tule käymään tai mene kotiisi"

Tässä blogissani kerron taideharrastuksestani ja muuta elämästäni. Vaikean maksasairauden jälkeen piti elämä laittaa uusiksi. Tarinoin elinsiirron saaneen arjesta ja harrastuksista. Joskus jopa innostun leipomaankin. Innostun milloin mistäkin kuten käsitöistä. Puutarhassani mökillä viihdyn kesäisin. Välitän tietoa myös muillekin maksasairaudesta ja tietolinkeistä. Haluan samalla kannustaa muita vakavasti sairastuneita, elämä jatkuu kaikesta huolimatta, niin kauan kuin on toivoa. Siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen rippeeseen asti. Mielessä ajatuksena oli taito tuottaa taidetta. Värejä oli iso salkullinen saatuna tuttavalta sekä nippu pensseleitä. Sitten vaan toivoin, että osaisinpa maalata. Työkyvyttömyyden myötä löytyi harrastuspaikka eli taidekerho. Tosin työt eivät ole kovinkaan ammattimaisia, mutta kiva käyttää värejä ja opetella. Kiitos kun kävit blogissani, toivottavasti sait sieltä jotain itsellesi ja mieleesi. Virtuaalikahvia tarjolla vieraskirjassani. Käypä kaffeella! KLIKKAA KUUKAUDEN KOHDALTA NÄHDÄKSESI KAIKKI BLOGIN KUVAT JA TEKSTIT! Tekstiäni ja kuviani ei saa suoranaisesti kopioida, ainakaan ilman lupaa. Kysy lupa ensin. Jos et pääse lähettämään sähköpostia linkin kautta, niin jätä viesti minne voin meilata yhteystietoni.

KAMERA, JOLLA KUVAAN: