Mummin mussukoista kahdella on kesällä syntymäpäivät. Harmillista varmaan syntyä keskellä kesää juuri kun kaikki sukulaiset ovat mökkeilemässä ja viettämässä kesälomaa, poissa kaupungin pauhuista. Pikku prinsessa kyseli jo keväästä asti moneen kertaan, että mitä mummi tekee kesällä. Udellessani, että mitä varten haluaa sen tietää, niin hän kysyi, että voiko mummi tulla kesällä sitten hänen synttäreilleen. Sanoin, että jos olemme kotosalla, niin voin tulla ja jos olemme mökillä, niin ainakin lahjan hänelle annan. Silloin suu meni leveään hymyyn. Uteli kyllä vielä, että mitäkö mummi on ajatellut antaa. Kyselin, että mitäs hän toivoisi ja vastaus oli nukkeja. Todellisuudessa pari barbinukkea oli ostettu jo Sokoksen alennusmyynnistä ajoissa kevättalvella odottamaan juhlia. Mummit kun ovat sellaisia höppänöitä, niin mummi kun innostui virkkaamisesta, niin mieli teki tehdä prinsessalle pandalangasta poncho ja kuten olen jo aiamminkin kertonut, niin nukelle kanssa. Sitten mummi käväisi vielä Prismassa alennusmyynnissä. Sieltä löytyi...ah, niin soma...rosan värinen salsahame ja valkoinen nätti t-paita. Mummi ei voinut olla ostamatta niitä vielä prinsessalleen.

Mummin pikkuinen piiperoinen vietti elämänsä ensimmäistä syntymäpäivää yhdessä neljä vuotiaan siskonsa kanssa. Mummin pikkuinen mussukka kun täyttää yksi vuotta elokuun loppupuoliskolla, mutta nyt tuntui sopivalta hetkeltä viettää yhteissynttäreitä. Piiperoinen kun ei vielä oikein osannut riemuita lahjoistaan, mutta kortteja hän riemulla katseli. Aivan kuin olisi osannut niitä lukea, hii. Mummin pieni mussukka sai mummilta lahjaksi kuvassa näkyvän mekon ja röyhelölahkeiset trikoohousut. Jarrusukkahousullaikin voisi olla nyt käyttöä, kun neiti kävelee sutjakkaasti tukea myöten ja joskus sattuu käymään hieman köpelösti. On neidillä kengätkin, mutta niitä hän haluaa kiskoa pois, sillä ne tuntugat jotenkin kai haittaavan menoa.  Vielä mummi ajatteli ostaa pikkuprinsessalleen hiekkalelusetin, sillä pitänee vauvelilla olla kai yksi uusi ja oma hiekkalelusetti, ettei kolmen sisaren vanhoilla tarvitse vallan leikkiä. Hiekkalelut näytti kiinnostavan, sillä sellaisiahan voi vaikka maistella.

Tuntui kuin joululahjoja olisi pakannut kun tytöille lahjoja laittoi pakettiin. Lisäksi piti kummallekin tehdä ihan omatekemät onnittelukortit.

Värssy kortissa:

Sa armas pikku sirkku  ja lapsi keväinen,

niin hilpeä ja virkku ja hentosiipinen,

Sa kasva kukan lailla,

kun välkkyy aamunkoi,

ja perhot liehuu mailla,

ja kimalaiset soi.

Mummin 4-vuotiaalle prinsessalle mummi teki 3D-kortin, jossa oli niin omaa murua muistuttava pikkuinen neiti. Vähän köynnöstarranauhaa reunoihin ja pohjana vaalean punaista kartonkiaa ja taustana kuviollista taustapaperia sekä hileliimaa koristeeksi. Pikkuiselle prinsessalle 1-vuotiskortiksi mummi teki nallekortin. Nallekortti tehtiin hohdokkaalle kermanvaalealle kartongille, johon tuli taustaksi pinkkiä paperia ja 3D-nalle loikoili nurmikolla. Nallea hieman somisteltiin myös kimalleliimalla.

Värssy kortissa:

Kultakäen kukkuessa

onni kaunis karttuu,

onnen päivän paistaessa

lapsi suureks varttuu.

Juhlissa oli taivaalliset tarjoilut ja kaikkea ei missään nimessä jaksanut maistella. Samalla reissulla tuli vietyä mummin 10v. neitoselle kesälomalla aloittamani virkattu kassi, johon ompelin mustan vuorisilkkivuoren. Kassiin ommeltiin sitten kolme kukkasta, joihin piti ensin saada mielipide itse neitoselta. Neitonen oli tyytyväinen kassiin. Kahdelle neitoselle on nyt sitten tilauksessa valkoiset Panda-verkkoponchot. Täytynee etsiä sopiva ohje ja ostaa lankoja kun ehtii ja alkaa virkkauspuuhiin.

Mitähän tällä pienellä kädellä vuosien saatossa aherretaan

Mummi ja mussukan pikkuinen jalka

Itse sitä jaksoi riemuita pienten juhlioiden kanssa ja kaiken päätteeksi kun mummin 4-vuotias tulee vilkuttamaan ja lähtiessään mojauttaa lähtösuukon poskelle. Tämä on sitä riemua. Pieni prinsessa se innostuu aina näpelöimään mummin koruja, silmälaseja ym. Tällä kertaa mielenkiinnon vei mummin kamera. Sitä tuli ehkä painettuakin epämääräisistä nappuloisa. Siinä sitä riittikin mummille illaksi ihmettelemistä, että mistä syystä valokuviin oli tullut päivämäärä ja niissä kaikissa luki 1.1.2004. Mummi sitten vaan soittelemaan viisaammille ihmisillä ja ihmettelemään, että mitenkäs sen päivämäärän voisi poistaa. Ainoaksi konstiksi keksittiin sillä kertaa käsitellä kuvista ne pois. Mummille se oli sellaista opettelemista, jota ei ole aiemmin edes tullut kokeiltua. Toivottavasti ne jotenkin niistä kuvista satiin häivytettyä. Nyt vaan vielä pitäisi keksiä, että mitenkäs sen päiväyksen saisi tuosta hiivatun kamerasta pois. Olen yrittänyt kaikan maailman juttuja ja tiedä sitten onko sen asetuksetkin jo päin mäntyä. No, onneksi mulla on toinen HP-kamera, joten jos tuo Konica ei toimi, niin olkoon sitten.

Joka tapausessa päivä oli riemua ja rikkautta tulvillaan.