Sunnuntaina tuli oltua jonkin verran ulkosalla, kun ilmakin oli kauniin keväinen. Samalla piti ulkoiluttaa kameraa ja napsia keväsiä kuvia. Näytti olevan runsaasti oravia liikkeellä ja pieniä oravanpoikasiakin oli näkyvissä.
Kurret kiipeilivät peräkanaa puuhun ja sieltä alas.
"...ja orava se hyppeli oksallaan ja keinutti syntymäpuuta. Lie harvoin niin iloista oravaa. Kas hypsis ja kopsis, se hyppeli vaan ja keinutti syntympäpuuta. "
Pieni oravanpoikanen ihmeissään katseli oksantyngän päällä, että uskaltaisiko tuosta yrittää alas.
No, vihdoin sitä uskaltautuikin ja alhaalla oli kova kuhina kun nelisen kurrea viuhtoivat hännät suorina ja hyppelivät pitkin ja poikin naapurin pihamaata.
Pikku kurre murkinalla...
Välillä kurre teki pieniä tutkimusretkiä naapuripuun luokse
Mitähköhän täältä mahtaa löytyä... ja ehkä kuvaajaakin hieman epäillen täytyi välillä vilkaista.
Näitä oravia meidän talojen pihoilla riittää. Joskus ne kiipeilevät rapattujen talojen seiniä pitkin ja pujahtavat jostain avoimista ikkunoista sisään. Sellaisia velikultia ne ovat. Ovatpa joskus syöneet jonkun mummon piirakastakin puolet, kun mummo oli jättänyt piirakkansa yläkerran asunnon pöydälle jäähtymään.
|
|
Ne ovat hauskoja olentoja. =)
Meripilvi: Pienessä ajassa, ehtivät puuhastella vaikka mitä. :)
Kaisa: Kiitos kommentistasi. Ilahdutit mieltäni. :)
LeeAnn: Kiva, että tykkäät käydä. Joskus tuntuu vaan siltä, että jää liian vähän aikaa tälle blogille ja enemmän pitäisi ehtiä.