Tänään oli tosi keväinen ja lämmin ilma. Päivällä päätimme lähteä hautausmaalle käymään. Isäni olisi täyttänyt perjantaina vuosia, jos olisi ollut elossa, joten päätin näin muutaman päivän myöhässä käydä häntä muistelemassa haudalla. Otin kotoonta enkelin mukaani, sillä äiti kertoin enkelin kadonneen haudalta, jonka olin aiemmin sinne vienyt. Lisäksi ostin miniruusun hautausmaan vieressä olevasta kukkakaupasta.

Siitä on jo runsaat kymmenen vuotta aikaa, kun isä kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen. Vielä monesti ajattelen, että mitä isä tykkäisi mistäkin asiasta. Isä varmaan pitäisi mökistämmekin, jota ei ehtinyt näkemään. Ostimme sen vasta isän kuoleman jälkeen. Isän äidin sukujuuret olivat aika läheltä mökkimaisemiamme, joten uskon että hän olisi viihtynyt myös mökillämme. Kaikkea sitä tulee ajatelleeksi ja muistaneenksi, vaikka suurin suru onkin jo takana päin. Muistot kuitenkin pysyvät.

Käväisin myös entisen luokkatoverini Tonin haudalla. Hänen hautansa on melkein isäni hautaa vastapäätä. Samoin on myös Kalle Hagertin hauta aivan viereisessä korttelissa. Haudalla on upea kuvapatsas. Muistan vielä kuinka nuorena tyttönä kävimme ihmettelemässä hautausmaalla taka-alalla, kun suuri joukko ihmisiä riesni romaanien kuninkaan hautajaisiin. Seurasimme juhlaväen kulkua, vaikka haudalle asti emme menneetkään.

Kalle Hagert

Isän haudalta jatkoimme matkaa mummon ja vaarin haudalle. Matkan varrella oli paljon mielenkiintoista kuvattavaa.

Hautausmaalla vilistää monen laisia eläviä. Oravat ovat yleinen näky haudoilla. Tässä yksi pörröhäntä luikkii hautojen päällä ja välillä istui jonkun hautakiven yllä, loikkien sitten vikkelään piiloon.

Tarpeellsia pelastuslauttoja hautausmaan vesialtaissa. Jokaisessa vesialtaassa oli tällaiset palikat ja muistutus ihmisille siitä, että tarkoituksella ne on altaisiin laitettu, jotta pikku kurret eivät hukkuisi, kun hyppelevät ajattelemattomina paikasta toiseen.

Kuniita kujia hautausmaalla ja ihania, vanhoja muhkurapuita. Tosin monet niistä jo aika lahoilta näyttivät, mutta linnuille oivia pesäpuita ja tietenkin myös oraville.

Naakat ja rastaat ym. linnut olivat vallanneet onton oloiset puut, joista löytyi hauskoja pesäkoloja. Tämä naakka oli jotenkin niin hellyyttävän näköinen, maatessaan tuossa puun oksalla.

Tässä yksi pesän vartija. Ihme ettei tuo naakka lähtenyt minnekään, vaikka tien varrella sitä kuvasin. Yht'äkkiä kuitenkin tuli kiire, kun rastas tuli hätistämään sitä liian lähelle. Silloin rastas sai kyytiä ja häipyi hieman kauemmmaksi. Kova taistelu hautausmaalla näytti olevan pesäpuista.

Aivan ihania koristepuita kukki hautausmaalla. Olisikohan tämä se Japaniin kirsikkapuu. Tosi kauniin hempeitä, vaaleanpunaisia, kerrottuja kukkasia täyteen.

...niin ihanan hempeitä kukkasia.

Lisää kukkaloistoa, toisesta koristekirsikkapuusta...vai onko koristeomanapuu?

Kyllä tämä kevät on ihanaa luonnon värien aikaa.

Hautausmaan haudoillakin oli kaunista väriä ja ihania hautamuistomerkkejä.

Malmin hautausmaan itäisen kappelin pääsisäänkäynti.

Kaunis, vanha vesitorni sijaitsee hautausmaan laidalla.

Rauhallinen ja kaunis haahuilukierros hautausmaalla. Mukavaa kävellä kauniina päivänä, ilman mitään kiirettä. Tosin yksin ollessa voisi nauttia vielä enemmän, kun kukaan ei olisi patistamassa jatkamaan matkaa. Tuntuu vain siltä, että voimat voisivat lopahtaa kesken ja silloin olisi kyytimies tarpeen.