Mökkilomalla kului aika rattoisasti seuratessa luonnon eloa. Sammakoilla oli meneillään kutuaika ja niiden menoa oli mukava seurata tien penkalla kameran kanssa. Piti pysyä vähän etäämmällä, sillä muuten ne veikkoset eivät tykänneet hyvää, vaan molskahtelivat rantapenkereen piiloon. Odottelivat siellä omaa rauhaansa. Onnistuinpa saamaan jonkinlaisia kuvia, vaikka aurinko porotteli pilvettömältä taivaalta ja kuvista ei tahtonut tulla oikein hyviä sen vuoksi.
Ensikontakti yhteen Sakuun, joka pitkään tuijotti minua tienpenkereelle ja lopulta kyllästyi ja meni matkoihinsa lajitovereidensa seuraan.
Toisessa rapakossa tehtiin uimaharjoituksia ja odoteltiin ehkä seuraakin.
Hmmm....eipä tietenkään pitäisi häiritä nuorenparin intiimihetkiä, mutta kun niin julkisella paikalla olivat tienvarrella, niin en voinut olla kuvaamatta.
Tällaista jälkeä siitä sitten syntyy. Enpä ole aiemmin törmännyt sammakonkutuun. Kylläpä rapakosta kuului hauska kurnutus, kun montakymmentä sammakkoa näytti siellä samanaikaisesti kurnuttavan ja laulavan kosiolaulujaan.
Kohta niitä taas loikkiin puutarhoissa ja teiden ylitse. Onpa sammakoillakin omat vaaransa, etteivät joudu kääremeiden, kärppien ja pöllöjen suupaloiksi.
|
|
Hyvää kesänodotusta sinulle. On se niin ihmeellistä, kun kaikki taas vihertää ja ilma lämpenee...
Edellisviikolla kun olin tyttäreni luona etsimme Paidan kanssa rannalta sammakoita. Vain yhdeen kylmänkankean otuksen näimme, eikä kudusta tietoakaan. Ei edes viimekesäisessä paikassa. Taisi olla vielä liian kylmää sielläpäin Suomea.
Meillä lapset pieninä hakivat kutua aina lasipurkkiin ja siinä seurasivat niiden kehitystä nuijapäiksi. Siinä vaiheessa he sitten kiikuttivat ne takaisin siihen puron kohtaan mistä olivat ne hakeneetkin ja kävivät seuraamassa siellä pikkusammakoiden elämää.