Joka kevät on yllätys, että mitä ihmettä hiirulaiset ja myyrät ovat keksineet talven aikana touhuta mökkimaisemissa. Ennen talvea päätimme olla kaukaa viisaita ja laitoimme mökin sisätiloihin lisälistat. Vanhassa, jo yli 70-vuotiaassa, mökissä on lattiapinta laskeutunut ehkä muutaman sentin ja listojen ja lattialankkujen väliin on jäänyt osin hiiren mentävä aukko. Mökissä kun ei ole ns. upiomaista kivijalkaa vaan ennen vanhaan kivijalka kasattiin isoista kivistä ja niiden välistä hiiretkin pääsevät mylvimään mökin alle ja yrittävät sitä kautta sisätiloihin. Mökin alle on pakko laittaa hieman "sapuskaa" pojille, mutta sisätiloihin ei viitsi vaaleanpunaisia hiutaleita laittaa. Tällä kertaa sisältä löytyi yksi kuollut hiiri. Ei ole kivaa, että kuolleet hiiret asettuvat taloksi, sillä omasta mielestäni ainakin siitä tuli epämiellyttävä haju, joka seurasi minua toista päivää. Lopulta pyyhin lattian siltä osin ja sain hajua hieman hälvenemään. Mieheni, joka tupakoi, ei tosin sitä hajua haistanut ja äksyili minulle, ettei mökissä mikään haise, vaan luulen niin. Alkujaan pelkäsin, että siellä olisi kosteusongelmia, kun oli niin tunkkainen haju, vaan ei sieltä mitään kosteutta ainakaan löytänyt ja laitoin miehen vintille tarkistamaan ettei katto vuoda mistään. Ei kuulema näkynyt ja piti sitten uskoa, että haju tuli siitä hiirestä. Miten ihmeessä se pääsi sisälle, kun kaikki kolot olivat tukittu. Yksi mahdollisuus oli tietenkin se, että se oli päässyt ovasta sisään, kun syksyllä olimme viimeistä kertaa, kuka sen tietää?

Ulkona tosin oli ollut kunnon orgiat.

Minulla on ollut huussin lattialla maissimattopalaset, jokaisella porrasaskelmalla. Tältä näytti keskimmäisen askelman matto. Mattolevystä ei ollut jäljellä kuin pieniä silputtuja narunpätkiä ja hiiren- tai myyränkakkaa monta rikkalapiollista. Ällöttävää siivottavaa. Yksi matto oli syöty jo edellisenä kesänä. Nämä mattopalaset ovat purettu aikoinaan sellaisesta isommasta matosta ja osan laitoin saunan oven eteen kynnysmatoksi. Nyt ei ole jäljellä kuin kaksi pientä mattolevyä ja eiköhän nekin vielä mene parempiin suihin?

Ikävää myös se, että mökin edustalle istutetuista Unkarin syreeneistä oli kaluttu rungon pintaa ikävästi. Olen odottanut kuudetta vuotta, miten syreenit kasvavat ja kaunistavat mökin pihaa ja nyt myyrät ovat päässeet järsimään rungoista pintakuoren pois. Toivottavasti syreenit eivät kuole tämän takia.

Viime vuonna kaadoimme vanhan, täysikuivuneen valkeakuulaspuun ja iloitsimme kun sen tyveen oli kasvamassa uutta puunrunkoa. Nyt nämä ikävät otukset olivat keksineet senkin. Olimme suojanneet omenapuut verkoilla, mutta emme olleet laittaneet oheen tiheämpää kanaverkkoa. Oletimme tietenkin, että vain jänikset himoitsevat näitä omenapuita. Tosin myyräthän pääsevät minne haluavat, lumen- ja maansisäisiä käytäviä myöten.

Kylällä oli tehty paljon avohakkuita ja kävelylenkillä näitä jyrsittyjä puunrunkoja ja kuusen latvuksia löytyi vähän joka puolelta. Nuori, pehmeä pinta taitaa olla jyrsijöiden mieleen.

Syksyllä saimme mökkinaapurin avohakkuualueelta ison kasan propsipuuta, jotka kasasimme saunan taakse ja peitimme pressulla. Nyt pressun alta löytyi tällaisia kaluttuja polttopuita. Luulempa, että nyt taas myyriä vilistää ennätysmäisesti ja pitänee olla varuillaan, kun varastoja ja liitereitä järjestelee ja tonkii, ettei saa sitä kavalaa myyräkuumetta.