Elämä on elämää

Perjantaisella kävelyreissulla bongasin sattumalta myös komean fasaanin. Äkkiä yritin saada kamerani kuvauskuntoon, mutta juuri kun pääsin yllättämään puskan takaa tulleen fasaanin ja ajattelin kuvata, niin se otti hatkat ja pyrähti pusikon taakse.

Harmillinen takaisku. Yritin kiertää pusikon reunaan ja sitten fasaani pyrähti aitauksen taakse, josta en onnistunut kuvaamaan. Siirryin kamerani kanssa takaisn jalkakäytävälle ja katselin minne se seuraavaksi rientää. Hiippailin erään talon kulmasta pientä kinttupolkua pitkin kuvaamaan lintua, joka oli menossa talon laitaa pitkin.

...Onnistuinpas, vaikka fasaani ei ihan suoraan kääntänytkään katsetaaan minuun päin. Nuo silmän ympärykset olivat niin hauskan väriset ja komea tuo urospuolinen kukkolintu onkin. Pienen tovin siinä mietittyään se lähti viipeltämään ajotien ylitse. Vauhti oli kyllä aika vikkelää, kun pyrhälsi tien ylitse ennen kuin autot ehtivät ajaa sen yli. Loppumetreillä pyrähti lentoon ja lensi lähellä olevan omakotitalon pihamaalle marjapensasta "mutustelemaan".

Tällaiset jäljetä jää fasaanin käynnistä.

Kategoria: Luonto 6 kommenttia Kommentoi

Anitta kirjoitti 29.03.2009 - 01:45

Fasaani on komea lintu.

Inkataika kirjoitti 29.03.2009 - 09:54

Fasaania on kiva kuunnella kun ne tööttäilee ja kuvata, kun ovat niin isoja ja värikkäitä. Kuitenkin ovat tosiaan niin arkoja, että on vaikea ehtiä kuvaamaan välillä kunnolla ja tarpeeksi läheltä. Pari kertaa olen kuitenkin onnistunut saamaan harvinaisen hyviä lähikuviakin. Hauskat nuo jäljet muuten. Kuin nuolia!

Leena kirjoitti 29.03.2009 - 14:59

Hyvin olet onnistunut kuvaamaan tuon kauniin linnun. Ääni kyllä ei ole kovin kaunis... ;)

kirjoitti 29.03.2009 - 16:11

Fasaani on kaunis ja niin upean värikäs lintu.
Meilläkin niitä joskus oli aika paljonkin, nykyisin en ole nähnyt!

Tuija kirjoitti 30.03.2009 - 02:17

Mahtavan kuvan olet saanut. Minä olen tänään katsellut ikkunasta fasaania joki juoksenteli lumihangella, oli hyvä hankikanto, no mitä joskus yksi jalka petti välillä. Se juoksenteli edes takaisin. Oli kiva kattella.

maija kirjoitti 30.03.2009 - 18:31

postia blogissani

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivu

"Tule käymään tai mene kotiisi"

Tässä blogissani kerron taideharrastuksestani ja muuta elämästäni. Vaikean maksasairauden jälkeen piti elämä laittaa uusiksi. Tarinoin elinsiirron saaneen arjesta ja harrastuksista. Joskus jopa innostun leipomaankin. Innostun milloin mistäkin kuten käsitöistä. Puutarhassani mökillä viihdyn kesäisin. Välitän tietoa myös muillekin maksasairaudesta ja tietolinkeistä. Haluan samalla kannustaa muita vakavasti sairastuneita, elämä jatkuu kaikesta huolimatta, niin kauan kuin on toivoa. Siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen rippeeseen asti. Mielessä ajatuksena oli taito tuottaa taidetta. Värejä oli iso salkullinen saatuna tuttavalta sekä nippu pensseleitä. Sitten vaan toivoin, että osaisinpa maalata. Työkyvyttömyyden myötä löytyi harrastuspaikka eli taidekerho. Tosin työt eivät ole kovinkaan ammattimaisia, mutta kiva käyttää värejä ja opetella. Kiitos kun kävit blogissani, toivottavasti sait sieltä jotain itsellesi ja mieleesi. Virtuaalikahvia tarjolla vieraskirjassani. Käypä kaffeella! KLIKKAA KUUKAUDEN KOHDALTA NÄHDÄKSESI KAIKKI BLOGIN KUVAT JA TEKSTIT! Tekstiäni ja kuviani ei saa suoranaisesti kopioida, ainakaan ilman lupaa. Kysy lupa ensin. Jos et pääse lähettämään sähköpostia linkin kautta, niin jätä viesti minne voin meilata yhteystietoni.

KAMERA, JOLLA KUVAAN: