Nyt niitä helmikuun helmiä on viimeinkin nähtävillä. Viikon sisällä on aurinko jo näyttäytynyt kolme kertaa ja silloin aina tekee mieli lähteä kameraa ulkoiuluttamaan. Sunnuntaina jälleen iltapäivällä teimme pienen lenkin eli korttelikierroksen. Onneksi se luonto on lähellä, täällä taajamassakin. Ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan...voi lähteä kiertämään vain taloyhtymän ympäristöä ja kaunista löytyy.

Kerrostalolähiön naapurissa sijaitsee vanha kartanomiljöö, jossa on jäljellä vielä vanhoja rakennuksia. Sinne monesti mielii kameran kanssa kulkea...riihen kulmaan.

Eipä tarvitse kaukaa lähteä hiihtolatujakaan hakemaan. Ladut löytyy talon nurkalta.

Pellolta pääsee siirtolapuutarha-alueelle ja sitä kautta kiertämään kävelytien kautta takaisin toiselle puolen peltoa.

Täällä purolla on monesti elämää. Mielellään katsoo sorsaperheiden uiskentelua, mutta nyt en nähnyt ainoatakaan sorsaa.

Lisää latuja löytyi toiselta pellolta ja aurinko teki pikkuhiljaa laskuaan.

Minä jaksan ihailla iltaruskoa, sillä harvoin olen hereillä aamuruskon aikaan.

Ollaan helmikuussa ja pajunkissat ovat jo nupuillaan, vaikka vielä on aikaa pääsiäiseen.

Puro virtasi kauniisti myös toiselta sillalta katsottuna.

Auringon viimesäteet heijastavat lumeen ja puroon. On se vaan niin kaunista luonto, tällaisena talvipäivänä.

Tämä kuva piti vielä laittaa, sillä joskus syksyllä kuvasin valokuvatorstain haasteeseen "kesken eräistä" kuvaa, jossa oli pellolla outoja tikkuja pystyssä...kuin esteradalla. Lopulta tikut katosivat ja sitten alkoi kovat kaivaukset. Näyttää siltä, että kyseessä on jotain putkiston laittoa. Tällaisessa vaiheessa se pelto on nyt....Katsotaan sitten myöhemmin, miltä lopputulos näyttää. Nyt on pellolla aikamoinen mylläkkä käynnissä.