Elämä on elämää

Keväällä sain äitienpäivälahjaksi runkoruusun. Itsutin sen mökin puutarhaan. Talveksi se piti nostaa varmuuden vuoksi pois kasvupaikastaan ja toin sen ruukussa kotiin. Koska meillä ei ole sellaista kellaria, jossa ruusu voisi olla taven ajan, niin se tuotiin olohuoneen nurkkaan. Siinä se on ollut, välillä vähän vihertäenkin ja toisinaan taas hieman kuintuneena. Eräänä päivänä hämmästeltiin, että se on kasvattanut pitkän kukkavarren. Hassun näköinen, mutta huvin vuoksi annoimme sen olla. Oli ihan pakko ottaa siitä kuva.

Pitänee tuo tietty leikata, mutta ensin näytille.

Loppujen lopuksi, siinä oli ihan soma punainen ruusunkukka. Pilkahdus kesästä.

Kategoria: Luonto 11 kommenttia Kommentoi

Uuna kirjoitti 02.02.2009 - 09:17

Kauniin värisen orkidean olet ostanut. Harmi ettei ole syntymäpäivää, ei siis ole minulle :-)

Ruusullasi on kova halu kukkia. Valoa yrittää etsiä, mutta ei sitä oikein löydy talvella riittävästi.

Titin blogi kirjoitti 02.02.2009 - 09:26

Onpa siinä ruusun varrella pituutta. Aika hauskan näköinen. ;-)

piitis kirjoitti 02.02.2009 - 17:35

Ruusu on ajatellut, että nyt täytyy pukata vartta oikein kunnolla. Orkideassa on kaunis väri. T. Ensivisiittiläinen Piitis

Marjukka kirjoitti 02.02.2009 - 18:33

Jopas on ruusulla mittaa. Kaunis orkidea, eikä ole edes niin hankala kukka, kuin muksi luullaan.

Inkataika kirjoitti 02.02.2009 - 20:14

Ihana ruusunen ja vieläkin ihanampi orkidea! Mahtavasti olet saanut ruusun säilymään, ja varsi on kyllä kuin pavunvarsi konsanaan! :)

harakka kirjoitti 02.02.2009 - 22:00

On siinä varrella mittaa ruusulla, ja kukkiikin vielä!
Orkidea on kaunis!

Moninainen kirjoitti 02.02.2009 - 23:08

Meillä runkoruusu on mökillä kylmässä eteisessä, voi olla, että on liian kylmä paikka, mutta kun ei oikein muutakaan paikkaa sille keksinyt. (Mies tosin väitti, että ei se eteinen mene pakkasen puolelle, kun tuvassa on lämpö, mutta minä luulen, että menee.)

Anitta kirjoitti 03.02.2009 - 08:32

Kaunis orkidea ja aivan ihana ruusunkukka.

Kristina kirjoitti 03.02.2009 - 11:49

Hei, Kukat ovat kauniita. Sinulla on valoisa paikka runkoruusulle, kun se jaksaa tehdä noin täydellisen kukan. Mökillä tai eteisessä vois suojata juuria pakkaselta styroxlaatikolla. Minullakin on runkoruusuja joita hankin tyttäreni häihin. Hän ei halua hoitaa niitä, joten minä yritän. Hoitokoirani emäntä on ystävällisesti ottanut niitä siirtolapuutarhamökkiinsä, kun hänellä on omiakin talvisuojaa tarvitsevia kasveja.
Laitoin kommentteja enkä tiedä miten sotkin, mutta varmaan jotain näkyy sullekin.

Anonyymi kirjoitti 14.10.2009 - 12:39

Runkoruusustani, ajattelin jättää sen talveksi ulos. Seinän viereen peittää kuusen oksilla ja harsolla. Ruukku kallelleen. Keväällä näkee.

Tarjuska ite kirjoitti 14.10.2009 - 12:55

Anonyymi: Kerropa sitten keväällä miten runkoruusu kesti talven yli. Olisi kiva tietää. Nyt otettiin se kyllä mukaan, sillä pelkäsin sen jäätyvän. Selviäväthän muut ruusut talven yli, niin miksipä ei runkoruusukin...vaan kun ei ole kokemusta.

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivu

"Tule käymään tai mene kotiisi"

Tässä blogissani kerron taideharrastuksestani ja muuta elämästäni. Vaikean maksasairauden jälkeen piti elämä laittaa uusiksi. Tarinoin elinsiirron saaneen arjesta ja harrastuksista. Joskus jopa innostun leipomaankin. Innostun milloin mistäkin kuten käsitöistä. Puutarhassani mökillä viihdyn kesäisin. Välitän tietoa myös muillekin maksasairaudesta ja tietolinkeistä. Haluan samalla kannustaa muita vakavasti sairastuneita, elämä jatkuu kaikesta huolimatta, niin kauan kuin on toivoa. Siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen rippeeseen asti. Mielessä ajatuksena oli taito tuottaa taidetta. Värejä oli iso salkullinen saatuna tuttavalta sekä nippu pensseleitä. Sitten vaan toivoin, että osaisinpa maalata. Työkyvyttömyyden myötä löytyi harrastuspaikka eli taidekerho. Tosin työt eivät ole kovinkaan ammattimaisia, mutta kiva käyttää värejä ja opetella. Kiitos kun kävit blogissani, toivottavasti sait sieltä jotain itsellesi ja mieleesi. Virtuaalikahvia tarjolla vieraskirjassani. Käypä kaffeella! KLIKKAA KUUKAUDEN KOHDALTA NÄHDÄKSESI KAIKKI BLOGIN KUVAT JA TEKSTIT! Tekstiäni ja kuviani ei saa suoranaisesti kopioida, ainakaan ilman lupaa. Kysy lupa ensin. Jos et pääse lähettämään sähköpostia linkin kautta, niin jätä viesti minne voin meilata yhteystietoni.

KAMERA, JOLLA KUVAAN: