Viikonlopulla alkoi aikamoienn myräkkä, täällä eteläisessä osassa maatamme. Sunnuntaina satoi lunta ja tuiskusi niin, että oli työ ja tuska pysyä pystyssä. Tuuli meniasi napata melkein lennosta mukaansa. Onneksi olimme kuitenkin suurelta osin, autolla liikenteessä, vaikka ei sekään varmaan mitään herkkua ollut, ainakaan kuskille.



Lumi jäätyi hetkessä auton tuulilasiin, juuri kun oli saanut lasin puhdistettua ja muutenkin piti olla skarppina  liikenteessä.

Tänään olin menossa vesijumppaan kaupungille ja onneksi linjuri kulki moitteettomasti, paksusta lumikerroksesta huolimatta. Pysäkille kävellessäni ihmettelin, että mitenkä niin paljon on saattanutkin sataa lunta yön aikana. Aura-autot olivat olleet jo varmaan aamutuimaan liikenteessä, mutta silti oli vielä paljon aurattavaa jäljellä. Tosin oman tiemme varrella ei varmaan koskaan ole ollut niin tarkoin aurattua jalkakäytävää ja lisäksi vielä hiekoitettuna, kuin tänän oli. Yleensä lumet on aurattu jalkakäytäville ja jalankulkijat saavat siksi kävellä keskellä ajotietä. Nyt näytti olevan lumivalli jalkakäytävän ja ajotien välissä, joten liikkuminenkin oli helpompaa.

Kotiin tullessani sattumoisin otin kuitenkin lipat, sillä lunta oli satanut jo auratun tien päälle, enkä voinut aavistaa, että tuoreen lumen alla piilee vaara. Onneksi ei käynyt pahasti ja pienen ihmettelyn jälkeen jatkoin matkaa, kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.

Hetkessä tuo ikävä kaatuminen unohtui ja oli pakko kaivaa kassista kamera, ihaillessani lumisia pihlajapuita, joissa vielä roikkui punaisia marjoja. Muutenkin lumi oli tehnyt kauniita taideteoksia ja täyttänyt yhden vuorokauden aikana synkän ja pimeän luonnon.


Kaunis pihlajapuu...lumivaipan täydentämänä



Lumi oli peittänyt alleen naapurin lasten potkulaudan...vain kahvat ja vähän vartta oli enää näkyvissä.



Tänään illemmalla jo tämäkin rinne näytti vielä lumisemmalta ja iso kasa taloyhtiön lapsia äiteineen oli tarhapäivän jälkeen nauttimassa talvisesta maisemasta ja pulkkamäestä.



Jäniksen jälkiäkin näkyi jo hangella.



Kotipihamme pikku portin edustakin oli jo kovin peittynyt ensilumesta. Pitäisi kai kaivaa pikkuhiljaa lumilapiokin esiin ja ryhtyä lumitöihin. Lisäksi pitänee ensitöikseen kaivaa ne jääpiikit jostain kätköstä käyttöön, sillä niissä piilee se halvin henkivakuutus....unohtamatta tietenkään heijastinta...piemeiden iltojen ja sohjoisten säiden varalta.

Talven riemua ja varovaisuutta, ennen kaikkea.