Kahtena meenneenä viikonloppuna olemme yrittäneet ottaa lomalla menetettyä marjanpoiminta-aikaa kiinni. Aika mukavasti vielä on ollut luonnossa vadelmia, vaikka jo syksyä kohti ollaankin menossa. Viikko sitten löysimme vattuja viitisen litraa. Toki olisimme löytäneet enemmänkin, mutta aika on niin rajallista viikonloppuna. Lauantain jälkeen tulee sitten sunnuntai ja silloin on taas mietittävä tavaroiden pakkaamista, kylmäsäilysyslaitteiden sulatusta ym. "muuttopuuhia". Eihän sitä mökiltäkään lähdetä niin kun torpasta.



Kaksi kertaa tällainen satsi tuli mukaan viikko sitten ja tänä viikonloppuna ehdimme noukkia vattuja neljä litraa eli yhteensä ollaan noukittu 9 litraa. Muutaman litran annoin kuitenkn lapselleni sekä maisiaisi mummin pikku-ukolle.



Vielä tänä viikonloppuna vatut näyttivät kohtalaisen hyviltä, eikä matosia vadelmia juurikaan ollut kannussa. Puskissa näytti vieläkin olevan osin raakoja marjoja. Näyttävät olevan aika pitkäikäistä metsän antia nuo vadelmat. Puolukoita emme vielä ehtineet noukkimaan, mutta nekin ovat kypsyneet aika eri tahtiin metsiköissä. Joissain korkeimmilla paikoin ovat jo kypsän punaisia, kun taas alavimmilla mailla ovat vielä raakoja. Pitänee yrittää lohkaista jostain puolukanpointa-aikaa ennen kuin hirvimiehet lähtevät pyssyineen liikenteeseen. Minua kyllä hieman kuvottaa ne iljettävät hirpikärpäset tähän aikaan metsiköissä ja niitä ei ole mikään mukava noukkia niskastaan ja vaatteistaan sitten kotosalla pois. Joskus osaavat jopa piiloutua niin hyvin, että vasta seuraavana päivänä uskaltavat näyttäytyä.



Nyt on niin paljon sadettakin riittänyt, että sieniä löytyy metsistä ainakin jonkun verran. Itse en oikein muita sieniä osaa, enkä uskallakaan noukkia, kuin näitä keltaisia kanttarelleja. Viikko sitten meitä onnisti, sillä löysimme kolmisen litraa herkullisia kanttarelleja. Tosin minä niitä itse syön meidän huushollissa, vaikka en tiedä miten paljon niissä on ns. kiellettyjä aineita, tuota munuaisten vajaatoimintaa ajatellen. Harvoin kuitenkaan näitä maallisia herkkuja on tarjolla. Mies ei edes suostu maistamaan moisia. Miellään taitaisi potkaista kanttarellitkin saappaan kärjellään johonkin mättään toiseen päähän ja survoa ne. Huh....on saanut näköjään joskus kansakouluaikana kammon sieniin, kun on ollut maalaiskoulussa pakko syödä ja hän on pyöritellyt sieniä suussaan, ihan pahaan oloon asti.  Tänä viikonloppuna löysimme suhteessa vähän kanttarelleja, viikon takaiseen saaliiseen verrattuna. Eilisen saalis taisi olla vain hieman alle litran verran, mutta siitä kyllä makoisan kanttarellikastikkeen saa.



Omenoita ei vaan taida tänäkään syksynä saada. Viime vuonna niihin iski se pihlajamarjatoukka ja täksi syksyksi elättelin toiveita. Nyt niitä ei yksinkertaisesti juurikaan ole ja se vähä mitä on, niin niissä on rupea jonkin verrana ja ne ovat mahdottoman pieniä. Kotilaiset omenat ovat hinnoissaan kaupoissa, joten ei sieltä niitä raaski ostaa hillottavaksi. Jospa jostain vielä onnistaisi niitä saamaan, sillä pakasteessa ei juuri omenahilloa ole ja sitä kaivataan talvella lettujen ja pannarin kera. Parasta on myös kääretorttu mielestäni, omatekoisen omenasoseen kera.

Tänä kesänä emme saaneet mustikoita kuin runsaan parin litran verran ja niin jäi se kotoinen, perinteinen pullataikinaan tehtävä mustikkapiirakka tekemättä. Muutamaan rasiaan pakkaseen sain siis mustikoita, jos tekee mieli vaikka puuron kanssa nauttia. Eipä taida monella muulllakaan olla mustikoita tänä kesänä pakkasessa.  Puolukoita saattaa tulla runsaammin. Hyvä, että sain ainakin vattuja, joista tuli tosi makoisaa vattupiirakkaa, kermaviilitäyteen kera.