Lupasin puutarhakukkien jälkeen esitellä teille kesäisiä niittykukkia, joita bongasin pariviikkoisen mökkilomamme aikana. Nimet vaan olivat hieman hakusessa, vaikka kouluaikana niitä piti osata ulkoa. Muistaakseni 80 kasvin suomalaiset nimet, heimo ja latinalainen nimi sekä kasvupaikka. Nyt kyllä saa miettiä päänsä puhki ja hyvä jos edes suomalaisia nimiä muistaa. Tässä niitä kuitenkin, sen verran kun ehdin pienentää kuvankäsittelyohjelmalla. Tämä koneeni on varsinainen murheenkryyni....hidas kuin etana.



Harakankelloja kasvaa mökkipihamaallamme ja sen ympäristössä pilvin pimein.



Kissankelloja en ole kuitenkaan nähnyt mökkimaastossa moneen vuoteen ja muutaman sellaisen näin Kissakoskella käydessämme ja nämä harvinaisuudet piti ikuistaa. Jossain päin niitä varmaan kasvaa, mutta itse olen ihmetellyt, että minne ne lapsuuden kissankellot ovat kadonneet?



Ihmettelin lähikaupalle kävellessäni tienpenkereellä kasvavaa isokokoista kissankellon näköistä kellokukkaa ja se paljastui kurjenkelloksi.  Sellaisia kuin kasvaisi meidänkni pihapiirissä.



Peurankelloja kuitenkin kasvaa luonnonvaraisena mökillä omenapuiden katveessa. Tämänkin kukan nimesin ensin ukonkelloksi, mutta maalla vasta selvisi, että se onkin peurankello.



Päivänkakkarat ovat kotiutuneet pihapiiriimme oikein hyvin. Niitä kukkii runsaasti myös tonti ympärillä.



Päivänkakkarat ja harakankellot tuovat oikein kesäisen tunnelman maastoon.



Kaunis, hempeä ruusuruoho kerää uteliaita hyönteisiä luokseen.



Yleensä näkee valkoisia siankärsämöitä, mutta Kissakoskella kukki vaalenpunaisia kaunottaria.



Pelto-ohdakkeita näkyi kukkivan tienvarsilla runsaasti ja ne houkuttivat luokseen monen moisia ötököitä ja perhosia. Millään en saanut kukan nimeä päähäni, kunnes se ykskaks tulla tupsahti mieleeni.



Tämäkin keltainen tienreunustoilla kasvava kukan nimi onkin kultapiisku. Alkuunsa nimesin keltamataraksi, mutta onneksi minua hieman oikaistiin.



Myös tämä punalehtiruusu tai kutsutaanko sitä myös metsäruusuksi? Yksilö on juurtunut pihakuusemme tyveen ja siinä kuusi ja ruusu sulassa sovussa kasvavat.



Tässä se rentun suosima ruusu eli maitohorsma. Niitä on tienvarret punaisenaan ja kauniitahan nekin ovat, mutta sitten jossain vaiheessa pölyävät kyllä melkoisesti, kun kukinta on ohi.



Kissakoskella näimme valtaisan määrän valkoisia lumpeen kukkia, mutta mainostetuista punaisista lumpeista ei ollut jäljellä kuin pelkät lehdet. Luulempa, että niitä joku noukkii mukaansa...vai olekohan vallan väärässä? Ennen en oikein tiennyt millä kohtaa ne kukkivat ja nyt kun kuulin, niin ei niitä ollutkaan. Olisipa ollut hauskaa saada vaalenpunaisita lumeista kuva. Ehkäpä joskus onnistaa vielä.

Ihailkaa näitä luonnonkukkia sillä aikaa, kun minä bongailen lisää kuvattavaa lomallani. Viikonlopun jälkeen taas maisemissa. Iloista viikonvaihdetta itse kullekin.