Eilen aamupäivällä piti lähteä laboratoriokäynnille Keskussairaalaan. Siellä näytti olevan vain yhdessä vastaaottopisteessä alkuunsa yksi hoitaja, ottamassa näytteitä vastaan. Aina joutuu jännittämään, että mitenkä osaa suhteuttaa aikansa siten, että lääkeainepitoisuus otettaisiin juuri oikeaan aikaan eli kahdentoista tunnin päästä siitä, jolloin iltalääkkeet on otettu. Labrassa kun ei näy hoitajia mailla halmeillakaan, vaan kaikki ovat lukkojen takana ja valotausta voi lukea oman vuoronumeronsa. Onneksi tällä kertaa ajoitus meni nappiin, sillä jossain vaiheessa henkilökuntaa tuli lisää koppeihin ja homma lähti rullaamaan.
Itselläni on tapana käydä aamukahvilla näytteidenoton jälkeen ja niin tein tälläkin kertaa. Sitten päätin lähteä kotia kohti.

Joutuisin matka on kulkea poikittaisliikenteellä Pasilaan. Näytti siltä, että joutuisin odottamaan bussia kymmenisen minuuttia, joten ajattelin lähteä ratikalla. Sekin livahti nokkani ohitse, joten otin seuraavan vaihtoehdon käyttööni. Ajattelin mennä jäähallin pysäkiltä bussiin. Matkalla muistui, että piti käydä apteekissa ostamassa verenpainelääkkeet, joten siinähän sekin olisi ihan matkan varrella. Sitten ajattelin poiketa UFF:lla, jossa harvemmin viitsin käydä. Ostin yhden puseron sieltä. Käväisin vielä Pelastusarmeijan kirpparillakin, mutta ei mitään edullista ja ostettavaa. Enpä enää viitsinyt kääntyä jäähallin suuntaan, vaan otin seuraavan vaihtoehtosuunnitelman käyttööni. Lähdin kävelemään Oopperaa kohti, jonka vierestä pääsisin myös bussilla kotiin. Tuli mieleeni kiertää Helsingin Olympiastadionin kautta, kun niillä main ei ole tullut taaperreltua vuosi kausiin. Kamerahan on aina matkassa ja voisin kuvata tuon tornin.



Samalla kun tätä Olympiastadionia kuvailin, niin päätin tervehtiä myös Paavoa. Siinä se oli kuten ennenkin, matkaa tekemässä.


Paavo Nurmen patsas

Paavon luota päätin kiertää Mäntymäen laidasta katomaan punaista tupaa. Siinä on ennen muinoin asunut entisen naapurini sisko ja nyt tämä rakennus on  Töölönlahden ulkoilukeskuksen  yhteydessä oleva  rakennus, jota nykyään vuokrataan kokoustilaksi.



Mikäpä se olisi tuollaisessa punaisessa mökissä asustaa, keskellä kaupunkia ja kulkuyhteydet, palvelut ja luonto olisivat ihan käden ulottuvilla. Harmi vain, ettei se ole enää asuinkäyttöön vuokrattavissa Siinä olisi oikein kaupunkilaisen unelmamökki.


Mäntymäen laitamaan oli istutettu pitkä rivi alppiruusuja. Voi, että ne olivatkin kaunita. Tuli mieleeni, että nyt on varhaan Rodot taas kukkeimmillaan Haagan Alppiruusupuistossa, jonne olisi kiva taas piipahtaa käymään. Kerran olen siellä joskus käynyt ja siellä on isolla alueella mitä kauneimpia alppiruusuja ja atsaleoja ehkä parhaillaan kukkimassa.

Enpä hennonnutkaan enää rynnätä bussipysäkille Oopperan luokse, vaan suuntaisin matkani kohti Töölönlahtea. Mietin, että mihin ihmeessä minulla olisi kiire. Kerrankin on aikaa kuvailla ja nauttia oman kotiseutunsa kauniista luonnosta ja nähtävyyksistä. Päätin viimein, että kävelen pikkuhiljaa Töölönlahden rantaa pitkin asemalle ja menen omia aikojani kotiin. Otan ilon irti tästä kauniista päivästä ja paikasta.
Heti alkujaan bongasin lahden poukamassa pari laulujotsenta, jotka olivat aivan muutaman metrin päässä rannasta. Siinä ne ottivat päiväkylpyjä ja joukossa uiskenteli sorsapariskunta sekä muutama naurulokki, jotka yrittivät napata lennosta kaloja pienen koskenjuoksun partaalta. Niitä oli ilo seurailla ja kuvata. Jähmetyin lahden poukamaan pitkäksi toviksi. Hieman kyllä arvelutti, että jos nuo naurulokit ruikkaavat vaikka niskaani, mutta onneksi pysyivät sen verran loitolla minusta. Noista lintuhavainnoista pitää kertoa ihan omassa jutussaan. Muuten tästä tulee oikea romaani ja eihän sitä jaksa kukaan lukea, vaikka tokkopa jaksaa tätäkään. Onnittelen, jos pääset loppuun asti.



Havaitsin rannan tuntumassa näitä keltaisia kurjenmiekkoja, joita keräsin joskus kouluaikoinani värikuvakasviooni. Silloin piti kesällä kerätä tietty määrä kasveja, prässätä ne ja muistaa vielä latinalaiset nimetkin ja kaikki kasvupaikat ja muut tärkeät tiedot. Nyt ei ole niistä mitään muistikuvaa. Muistan vaan, että tässä yksi keräämistäni kasveista. Kaunis tuo keltainen kurjenmiekka ja ehkä niitä saa ostaa kukkatarhoistakin nykyään.



Ehkä tutumpi on tämä sininen kurjenmiekka. Tälllaisia kasvaa meidänkin mökin kukkapenkissä. Siellä näyttivät vielä olevan nupuillaan, mutta rantakaislikossa nämä oliva jo täydessä kukassaan.



Hiljakseen jatkoin matkaani ja kuvasin kaikkea mahdollista mitä eteen tuli. Tässä näkymä Töölönlahdelle. Lahden ympäristössä on mitä kauniimpia rakennuksia ja monia turistikohteita. Tulihan räpsittyä noin 550 kuvaa,joten vain murto-osan pystyn teille esittelemään.



Etu-oikealla näkyy valkoinen rakennus eli Finlandiatalo. Siinä lahden päädyssä näkyy kaunis suihkulähde, joka pulppuaa vettä valtoimenaan.



Tuossahan olisi suihkua kerrakseen, mutta ei tuonne lahteen voi kyllä mennä uimaan. Tuo suihkulähde näkyy joka puolelta rantaa kauniina.



Näitä Linnunlaulun huviloita ihailin toiselta puolen rantaa. Ne ovat vallan ihanan näköisiä. Olisipa joskus kiva mennä katsomaan niitä hieman likempääkin.

Jatkoin matkaan ja jäin ihmettelemään kummallista ääntelyä ja rantakaislikossa näin joukon valkoposkihanhia ja joillakin hanhista oli matkassa poikasia. Sellaisia ruskeita karvapalloja. Hanhet pitivät omituista ääntelyä. Vastaani tuli myös runsaasti sorsia. Huomasin rantatien laidassa istuskelevan papparaien, joka syötti muovikassistaan leipää, jonossa oleville sorsille ja jokunen pulukin oli eksynyt jonoon. Siinä pappa heille leipää antoi ihan kädestä pitäen ja nämä citylinnut ovat näköjään tulleet jo niin tutuiksi ihmisten kanssa, että eivät pelkää mitään. Minun kameraanikin tulivat ihmettelemään, kunnes huomasivat, ettei se mitään syötävää olekaan.
Kiesin vielä rantatien mutkan, jonka varrella näin ison lauman valkoposkihanhia nauttimassa vesileikeistään. Niitä oli hauska seurata ja yllättävän upean näköisiä, isokokoisia lintuja nekin olivat.



Tässä vielä Linnunlaulun huviloita ihastelen vähän eri kuvakulmasta. Töölönlahden rantaiten varrella kukki monenmoisia kauniita ruusupuskia. Kyllä Helsingissäkin voi kaunista olla, näin kesäisenä päivänä.



Töölönlahden päädyssä, Finlandiatalon kupeessa, näkyi pienoisia purjelauttoja. Rannassa on kioski, josta voi vuokrata veneitä ja paikalla toimii myös purjehduskoulu.



Vastarannalta näkyi hyvin myös Linnanmäen huvipuisto ja uusi maaimanpyörä, jota en ole vielä päässyt testaamaan.
Pikkuhiljaa olin jo tulossa Aseman suuntaan ja kellokin näytti olevan jo iltapäivää kohti menossa. Olin tehnyt kotiseutukierrostani lähes nelisen tuntia. Mietin, että mitä kaikkea olisi jäänyt näkemättä, jos olisin valinnut toisin. Olisin mennyt kotiin ja kaikki tuo kauneus olisi jäänyt näkemättä. Tuntui tosiaan kuin olisin ollut turistina omassa kotikapungissani. Matkailu avartaa, vaikka menisi sitten vaan kymmenen kilometrin päähän tai poistuisi kotiovestaan ulkoilmaan.  Tällaisia jokapäiväisiä valintoja tehdässä, elämässä tulee kummia sattumia ja tapahtumia, jotka jäävät ikiajoiksi mieleen. Tämä päivä oli minulle iloinen ja mieleen painuva, vaikka olinkin ihan omassa seurassani liikkeellä. Ainakaan kukaaan ei hoputtanut, että nopeammin, olemme pikemmin perillä.



Tämä kaupunkikierron on hyvä päättää tähän kuvaan, jossa taustalla näkyy Helsingin kansallismuseon torni.

Junassa ihmettelin, kun sormet tuntuivat niin puutuneilta, mutta mikäs ihme se nyt olikaan kun yli 500 valokuvaa oli kortilla. Onneksi oli mukana tupla-akut sekä lisämuistia korttina.

Kotiin päästyäni hetken huilahdin ja sitten kävimme iltasella nauttimassa sen missatun hääpäivämme kunniaksi Kiinalaisen ravintolan herkkuja. Lisäksi tein maanantai-illalle vielä kääretorttulevystä mansikkaleivoksia iltakahvin kera, joten ihan onnistunut maantaipäivä. Tiistai menikin sitten sadetta pidellessä.

Toivottavasti pääsit matkaan, tälle Töölönlahden kierrokselle ja kokeilepa joskus tehdä se livenä. Aikaa kannattaa varata ja kamera matkaan. Kiitos, jos jaksoit lukea loppuun asti. Tämä postaus meni uusiksi, kun tuli yksi virhenäpäytys ja arvaa harmittiko?