Lupasin antaa teille vielä kuvapläjäyksen viime viikonlopun luotokappaleista, joita mökkimaisemissa bongasin. Meillä oli kolme tyttöä mukana mökillä ja mumin Murusen kaverista oli hauskaa tehdä tarkempaa tuttavuutta joidenkin öttiäisten kanssa.

Launtaina oli sen verran mukavan lämmin päivä, jotta tytöt halusivat mennä kokeilemaan järviveden viileyttä. Toki otin taas kameran mukaan ja aika meni itselläni mukavasti, kun näin mukavia kuvauskohteita.



Mökkimaisemissa ei ole juurikaan näkynyt valkoposkihanhia aikaisemmin. Täällä eteläisessä osassa maata taas ne eivät ole niinkään harvinainen näky. Tällainen hanhi tepasteli uimarannan vieressä olevalla viljapellolla ja jossain kuvassani havaitsin myös naaraan tepsuttelevan siinä likellä.



Ihailin Suonteejärven välkkyvää pintaa ja ihan summassa kuvasin, näkemättä tuota juuri veden pintaa laskeutuvaa joutsenta. Sitten kun katselin kamerasta kuvia, niin vasta havaitsin tuon joutsenen ilmalaskun. Tuollaista en ole aiemmin onnistunut kuvaamaan. Olipa hauska sattuma. Tosin en näillä main ole edes joutsenia aiemmin nähnyt.



Aika pitkältä, rannasta, kuvasin tätä joutsenta. Tuossa kivellä on näköjään lokin pesä ja lokki suojeli poikastaan joutsenelta ja yritti härnätä sitä jatkuvasti syöksyen sitä kohti ja laskeutumalla veteen ja ilmaan sen edessä. Joutsen ei tuosta pelästynyt, vaan peitti välillä päänsä, kaulaa myöten veteen, jos lokki tuli liian liki.



Tämä oli mielestäni paras otos, kun joutsen pyrähtää tuonne veteen, kun lokki syöksyy sitä kohti takaa päin.



Sitten näytti lokki kyllästyvän ja jättävan joutsenen rauhaan. Joutsenkin oli jo matkalla toiseen suuntaan, mutta pian känsi nokkansa takaisin päin. Emme enää jääneet katsomaan kauanko linnut jaksoivat toisiaan kiusata.



Ihme ja kumma, että tyttönen sai tämän sisiliskon kädelleen, eikä liskonen lähtenyt lipettiin, eikä tiputtanut häntäänsäkään. Hieman sitä oli ihmeteltävää puolin ja toisin. Itse en olisi kuitenkaan sitä käsiini ottanut. Riitti kun katselin sitä kameran näytön kautta.



Vihdoin lisko pääsi kipuamaan lämmintä ikkunan laitaa ja hyvä, ettei livahtanut ikkunan pielessä olevasta aukosta lasiruutujen väliin.



"Kerro, kerro kuvastin...ken on maassa kaunehin"? Uskon, ettei ainakaan tämä pikkuinen rupikonnan poikanen ole siitä kauneimmasta päästä. Tällainen kummajainen siellä pihalla loikki, joten oli kaupunkilaistytöillä viikonlopulla ihmettelemistä näissä öttiäisissä, joita olivat nähneet.

Muutama ammu tai heppa nähtiin vain auton kyydistä. Auroraperhosen ja sitruunaperhosiakin bongasin, mutta niitä ei tahdo millään ilveellä saada linssiluteiksi.
Saas nähdä mitä ensi viikonlopulla saattaa näkyä. Maailmassa monta on ihmmeelistä ötökkää, ne hämmästyttää ja kummastuttaa isojakin kulkijoita.