Tänään siippani täytti vuosia. Oikeastaan en ajatellut järjestää mitään sen kummallisempia juhlia. Tytär lupasi tehdä isälleen pienen kakun ja tuoda sen illalla. Poika soitteli päivällä ja kysyi, että ollaanko kotosalla ja onko meillä juhlat. Sanoin keksiväni jotain ja toivotin heidät tervetulleiksi. Muita en kutsunutkaan. Kiireesti katsoin kaappeihin mitä siellä oli  ja sen mukaan, ajanpuitteissa, yritin keksiä jotain tarjottavaa. Pakasteesta löytyi mustikoita ja metsävadelmia. Otin niitä sulamaan ja päätin tehdä marjaisan muropiirakan. Lisäksi ajattelin tehdä pikaisesti mehevän kääretortun, omenasosetäyteellä. Siitä saisi nopeasti tehtyä pikaisia leivoksia. Lisäksi löysin pakkasesta laatikollisen coktaipiirakoita ja siinähän sitä jotain tarjottavaa olisi yllätysvieraille.



Tämän marjaisan muropiirakan tein ensin. Pakasteesta löydetyistä mustikoista ja vatuista sain  tortun pinnalle hieman  kesän makua.

MARJAISA MUROPIIRAKKA

pohja:

100g margarinia

100g (1dl) sokeria

1 muna

2 3/4 dl (200g) vehnäjauhoja

1 tl sokeria

pinnalle:

n. ½ litraa mustikoita ja vadelmia

hienoa sokeria marjojen pinnalle

Valmista piirakka näin:

1. Sekoita huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi.

2. Lisää muna hyvin sekoittaen.

3. Yhdistä vehnäjauho ja leivinjauhe

4. Levitä taikina tasapohjaiseen voideltuun piirakkavuokaan

5. Paista pohjaa n. 10 min, 200 asteessa

6. Ota vuoka uunista, levitä vanilijakreemi pohjalevylle ja lisää mansikat pinnalle. Paista vielä n. 15 min.

Sillä välin kun torttu oli uunissa, niin valmistin kääretorttutaikinan:

KÄÄRETORTTULEIVOKSET:



kääretorttupohja:

4 kananmunaa

2 dl hienoa sokeria

2 dl vehnäjauhoja (tai  2/3 osaa vehnäj. ja 1/3 perunajauhoja)

täytteeksi:

omenasosetta

pinnalle:

Flora vispiä 2½ dl

hienoa sokeria 3-4 teelusikallista

1tl vanilijasokeria

Kuvassa ei vaan ole kuin viimeiset kolme kääretorttuleivosta, sillä vahingossa poistin kamerasta ne alkuperäiset kuvani ja jääkaappiin jäi enää kolme jäljelle. Niitä tuli kyllä toista kymmentä leivosta tuosta muhkeasta tortusta.

Sitten oli enää valmiiden coktailpiirakoiden vuoro, joten paistoin raakapakastetut piirakat vain uunissa:



Onnistuinhan saamaan pienellä varoitusajalla jotain tarjottavaa. Jotenkin vain tuntui, ettei millään jaksaisi.

Tässä tämä lahjakakku, jonka tytär toi isälleen:



Aika veikeän näköinen tämä meidän "ukki". :)Todellisuudessa se ei juurikaan näitä krakaatteja mieli pitää, mutta olkoon näin juhlapäivän kunniaksi. Hyvältä maistui tämä konjakkikrokanttikakku.

Miehen työpaikalla on tapana tarjota työkavereille synttäri- ja nimpparikahvit. Eilen tultiin mökiltä ja mietin, että mistä loihtia jotain tarjottavaa. Niinpä yömyöhäisellä tein nämä pari piimäkakkua. Ruokasooda oli hyvin vähässä, mutta onneksi riitti näihin, joten homma tuli hoidettua.




Tämä on sitä samaista Piimäkakkua, jota teen yleensä monen monituista kertaa kesäloma-aikaan. Mökkinaapuri on ihan hulluna tähän kakkuun. Eikä se minunkaan mielestäni ole yhtään hullumpaa. Se ei ole maustekakku, vaan vanhan ajan maukas piimäkakku.

PIIMÄKAKKU

1½ kkp piimää (1½ dl)

2 kkp sokeria

1 kkp rasvaa 1kkp (100g )

rusinoita

1 muna

3kkp vehnäjauhoa

1 tl kaardemummaa

2 tl soodaa

Kaikki aineet sekoitetaan kulhossa puuhaarukalla tai muulla kapustimella. Teen taikinaa 1½ kertaisen ohjeen, jotta se mahtuisi normaaliin rengasvuokaan. Tällä ohje riittää pieneen rengasvuokaan. Kahvikupin sijasta voit käyttää desimittaa ja suhteutus pysyy samana. Aineita ei siis tarvitse vatkata vatkaajalla vaan sekoittaa vuorotellen aineosa kerrallaan. Jauhojen joukkoon lisätään ruokasooda (älä käytä leivinjauhetta!) Rasvaksi sopii myös pullorasva, esim. Flora gulinesse( älä käytä Oivariinia). Sulata rasva, jos käytät kiinteätä leivontarasvaa. Voitele vuoka, korppujauhota ja taikina vuokaan ja paistumaan. Paista kakkua uunissa 180 asteessa, n. 1 tunti. Kakku on mehukasta ja maukkaan makuista, eikä tyypillistä maustekakkua kun siinä on mausteena vain kaardemummaa.

Onnea molemmille kaksoispuoliskoille!



Silloin aikanaan onni ei ehkä tuntunut niin loisteliaalta, kun kaksi pientä poikaa syntyi tähän maailmaan. Heidän äitinsä kuoli pari päivää synnytksen jälkeen keuhkokuumeeseen. Aikuisia miehiä molemmista pojista on kuitenkin tullut. Onneksi lähellä on ollut muita rakastavia ihmisiä.
Tämä miehen syntymäpäivä ja oma elämäni liipaisevat siinä määrin läheltä, että v. 1994 tuli juuri syntymäpäivänä kutsu minulle, toiseen maksansiirtooni. Olin juuri leipomassa miehelleni kakkua, kun puhelin pirahti ja soitto keskussairaalasta tuli. Minut kutsuttiin välittömästi sairaalaan, jossa elinsiirtoryhmä oli lähdössä hakemaan siirtoelimiä jostain pidemmältä. Oli jätettävä kakun tekeleet kesken ja lapset jäivät itkemään äidin lähtöä. Muistan ikuisesti tuon tunteen. Seuraavan päivän puolella eli 10.6 tapahtui tuo siirto. Tosin ongelmia tuli pajon leikkauksen jälkeen ja edessäni oli vielä kolmas maksansiirto. Tämä toinen siirto siis ei ollut mitenkään turha, vaan ilman sitäkään en olisi hengissä. Sattui vain kohtalokas valtimotukos kesken leikkauksen ja siirrännäinen menisi kuolioon, ilman uutta leikkausta. Näin nämä päivät ovat jääneet mieleeni. Silloin tuohon aikaan oli vielä leikkausta seuraavana päivänä enoni hautajaiset. Näin moni elämää ja kuolemaan yhdistävä päivä on sijoittunut tähän ajankohtaan. 10,6 on siis eräänlainen syntymäpäiväni.....niitä minulla on kaiken kaikkiaan neljä elämässäni.