Eilen oli maksakerhomme kevätkauden päättäjäiset Kaivopuiston Ursulassa, jonne kokoonnuimme lähes parin kymmenen hengen voimin. Haltioissani, siinä sivussa, kahvia ja herkkuleipiä syödessämme....tiirailin rantaravintolan ikkunasta valkoisia, ihania joutsenia, jotka paistattivat päivää rantakiveyksellä. Hieman ennen pois lähtöä hihkaisin miehelleni, että mun on pakko saada napsia muutama kuva niistä.
Harvoin mökkireissullakaan joutsenista kuvia saan, sillä kuski porottaa toista sataa mittarissa ja niin ihanat kuvattavat joutsenet menevät 'viivana' ohi.

Taustalla häämäöttää Suomenlinna ja tässä kiveyksellä oli monta valkoista joutsenta ja mitäköhän nuo pienemmät mustavalkoiset vesilinnut mahtaa olla? Lisäksi ravintolan ympäristössä lensi vauhdikkaasti lokkeja ja kalatiiroja, etsimässä röyhkeillä hyökkäyksillään herkkupaloja. Samaa ihmettelin Kauppatorin rannassa, kun ajoimme Kaivopuistoa kohti. Siellä lokit tekivät syöksyjään torikojuja kohti. Luinkin juuri jostain lehdestä, että meinaavat palkata ehkä
lokkipoliiseja tai keksivät jotain muuta röyheille lokeille.

Iso joukko joutsenia oli ryhmässä, mutta tässäkin suhteessa on vara valita. Yksin, vaan ei yksinäinen, oli tämäkin lintu, joka tämän tästä kuopi höyheniään nokallaan. Yritin saada siitä sivuprofiilikuvan, mutta ei, kun ei.

Kaikki ne näyttävät kuopivan turkkiaan. Oli ihanan lämmin päivä, mutta merivesi ei varmaan ollut aivan niin lämmintä, miltä ilma tuntui. Lisäksi rannalla tuulee kyllä aika kovaa.

Mitähän sieltä veden alta oikein löytyy. Kaula pitkällään joutsen hamuaa jotain veden syvyydestä. Tiedä sitten löytyikö vaiko ei?

Tässä taisi olla ainoa joutsen, joka ui ja sain ihan selkeän profiilikuvankin. Olisin kuvaillut lintuja vaikka kuinka pitkään, mutta mies tuli hoputtamaan, että nyt pitäisi lähteä. Olin ottanut noin kymmenen kuvaa ja hups...ladatuissa akuissa ei ollutkaan tarpeeksi voimaa. En ole kyllä varma, että olinko vaihtanut kameraani akut, mökkireissun jälkeen ja mukaani ottamata akut olivat joitain vanhoja, heikkotehoisia akkuja. Enpä siis olisi voinut enempää kuvatakaan, mutta aina puoliskon kanssa liikkeellä ollessa, on olevinaan kiire. Tulisipa kauniita kesäpäiviä ja pääsisin lähtemään yksin Kaivarin rantaan, en pitäisi mitään kiirettä ja ottaisin kaikki muistikortit ja akut mukaani, kaiken varalta.
Arvatkaapa miten kävi viime viikolla, kun otin päivän mittaan pyykkitupareissulla kuvia sekä pihapiiristä kauniita kuvia? Samana iltana yritin kuvata kuopuksen synttärikorttitekelettäni. Näin kuvat kamerassa ja yritin selata aamupäivällä ottamiani kuvia ja ihmettelin, että kamerassa oli teksti kysymysmerkin kuva ja teksti: "Tuntematon tiedosto". Ihmettelin, että mikä hiivatin tuntematon tiedosto siellä mahtaa olla, kun ihan ongelmitta kamera päivällä pelasi. Sammutin kameran ja katsoin uudelleen....kamerassa oli ilmoitus, että 'ei kuvia'. Mitä ihmettä, sillä juuri aiemminhan otin kuvia ja minne nekin katosivat? Muistikortti oli tyhjä ja eipä tullut siitä mitään tietokoneen kauttakaan näkyville. Vaihdoin toisen muistikortin kameraan ja se toimi niin kuin pitikin. Kokeilin vielä sitä ensimmäistä körttia vanhaan kameraani, mutta herjasi se siinäkin. Näyttää siltä, että kortti oli sanonut sopimuksensa irti. Onneksi siinä ei ollut mitään järin kalliarvoisia harvinaisuuksia muistissa. Varmaan harmittaisi, jos olisi ollut jotain lomakuvia tms.
Mitä tästä opinkaan, että kallisarvoiset otokset voivat kadota kuin tuhka tuuleen, jos ne jää tallentamatta ja kortti hajoaa kesken kaiken. Onkohan niissä korteissa mitään takuiita. Onhan se ehkä toista vuotta vanha kortti, mutta kun ihan yks kaks, ilman varoitusta lopettaa toimintansa.
Pitänee hankkia kesälomaa ajatellen muutama uusi muistikortti, jotta lomakuvia voisi ottaa runsaasti. Minulla kun ei ole kannettavaa konetta, niin kuvat saan tallennettua vasta lomalta palattuani ja neljässä viikossa niitä ehtii kertymään, jos tähän tahtiin kuvaan, mitä yleensä viikonlopulla tulee napsittua.
Toivottavasti Ihotaudeista ei tule kutsua ensi viikon keskiviikolle, sillä silloin on luvassa Osteoporoosiyhdistyksen kevätristeily merellisessä tunnelmassa ja sinne minä ehdottomasti haluaisin tällä kertaa mukaan. Huomenna tulee kuluneeksi kolme viikkoa siitä, kun koepalavastaukset ovat viipyneet ja sanottiin, että vastaus tulee kolmen viikon päästä. Odotellaan.
Kyllä muistikortit täytyy olla kunnossa noin ahkeralla kuvaajalla:)
Pysähdyimme pari vuotta sitten lomareissulla Helsingissä. istuimme Samin ja helsinkiläisen kaverini kanssa tuomiokirkon portailla syömässä jäätelöä. Samin jäätelöstä oli jäljellä enää pala tötteröä, kun kuului VIUH - lokka syöksyi takaapäin meidän välistämme (istuimme siis ihan kylki kyljessä) ja nappasi Samin tötterönlopun! Ensisäikähdyksen jälkeen sille naurettiin monta kertaa. Mutta jos jätskiä olisi ollut jäljellä niin ei olisi kyllä naurattanut.. :) (Minä olin ostanut jätskini silloisessa kampanja-Aku-Ankka-mukissa, joka ei lokkeja kiinnostanut.)
Kaisa: Kiitos! Voi olla, että monet itkut on Kauppatorin tienoillakin itketty, lokin nappaamien jäätelöiden vuoksi.:( Siellä pitää olla kyllä koko ajan varuillaan. Kaupungissa on niin citylintuja, jotta joka suunnalta voi tulla joku kutsumaton vieras osingoille.
Anneli: Tuosta luonnosta on tullut minulle sellainen 'pakkomielle' sen jälkeen, kun olen digikameran saanut. Kamera on aina matkassa, jos suinkin vain voin ottaa sen mukaan. :) Kokeilepa sinäkin ja maaseudulla varmaan löydät hyviä kuvauskohteita paljon. Onnistuminen tuo iloa. :) Aurinkoista ja iloista kesää sinulle!
Leenukka: Siis mikään ei ole niin varmaa, kuin epävarna. Ennen saattoi myös filmit jumittua kameraan tai valottua. Lisäksi joskus se lähtenyt ollenkaan kelaamaan. Muistan yhdetkin kuvat, joita ei sitten ollutkaan olemassa filmillä ja harmitti kovin. LIsäksi niitä hukkui välillä filmikehystämöön ja sille tielle jäivät. Olisin halunnut useita tuon kaltaisia kuvia, mutta aina joku hätistää ennen aikojaan pois kuvauspaikalta. Lisäksi harmittelin, että myöhästyin ottamaan vedenpinnassa räpiköivästä joutsenesta kuvan. Mökkireissullakin joutsenia lensi aurassa ohi, mutta liian myöhään nekin bongasin ja kuvaus ei enää onnistunut. :(
Yhdestäkin onnistuneesta kuvasta pitänee siis olla iloinen. :)
Kyllä minuakin kerran vähän harmitti .. parikymmentä vuotta siten istuin ruokatunnilla kolera-altaan reunaalla kauppatorilla ja söin jäätelöä, jonka juuri olin ostanut. Jäätelö oli lakritsijäätelöä ja sitten tuli mukava lokki ja ruikkasi päälle... En ollut ihan varma, että osuiko se siihen jätskiin vaiko ei... kun se jäätelö oli saman väristä kuin se lokin kakka... Siihen jäi sen jäätelön syönti :)
Voihan harmi, minkä tekosen se lokki teki sinulle. Pitäisi varmaan herkutella sateenvarjon tai päivänvarjon alla, etteivät yllätä noin rumasti.
Anuradha: Kiitos....harmitti, etten saanut noita sen kaltaisia enemmän. :)
college term paper guide | term paper guru | term paper writing