Sunnuntai-illalla päätimme lähteä "Tanssii tähtien kanssa" ohjelmakoosteen jälkeen pienelle happihyppelylle. Mukaani nappasin tietenkin kamerani, vaikka kello oli jo yhdeksän pintaa. Vielä ei ollut kovin pimeä, vaikka kello olikin aika paljon. Kävelimme pienen korttelikierroksen ja tutkimme mitä luonto tarjoaa ilta-aikaan.



Tuo puro houkuttaa kuvaamaan ja jotenkin ilta-aurinko sävytti veden pinnan kauniin näköiseksi.



Kävelytien sillalta katsottuna puro näytti taas lähes tyyneltä.



Toiselta puolen siltaa taas puro virtasi näin vuolaasti.



Yksi sorsakin oli puron alajuoksun tuntumassa uiskentelemassa yksinään. Sitä oli kyllä aika hankala kuvata, kun ei millään meinannut pysyä aloillaan. Se pöyhisteli itseään ja lopuksi lähti virran viemänä kovalla vauhdilla soutamaan veden pintaa pitkin.



Tämä liitäjä oli matkalla näköjään kaukomaille....lastillinen turisteja mukanaan, ainakin todennäköisesti ajatellen.



Kävelytien varrella näytti olevan pilvin pimein näitä lehtokotiloita, joista jo eräänä päivänä kirjoittelin. Puron varrella olevan kävelytien reunalla on paljon vihreää, josta löytyy varmaan naposteltavaa. Kävelytielle eksyessään nämä otukset jäävät sitten jalankulkijoiden talllaamiksi ja pyöräilijöiden yliajamiksi. Kuolleet lehtokotilot joutuvat monasti sitten lajitovereittensa ateriaksi.



Bongasin matkalla kauniin ja mahtavan verivaahteran, jossa oli upeat lilahtavat lehdet ja keltaiset kukinnot.



Kävelyreitin päätteeksi näin tosi mahtavasti kukkivan omenapuun. Tosin kukkaset eivät ole aivan vielä kokonaan auki, mutta kunhan hieman tuosta aukenevat, niin ei omenapuu paljon tuosta voi enää kukikkaamaksi tulla. Olipa mahtava päätös kävelylenkille ja näin sunnuntai-iltasellakin voi vielä kaikkea mukavaa tulla vastaan. Aika nopeasti sitten ilta pimeni, kun ehdimme lenkiltämme kotiin.

Perjantaina olin Anittan kanssa katsomassa itämaisen tanssin show:ta. Oli tosi mahtava näytös ja niin upeita tanssijoita ja ihanaa katseltavaa. Kiitos oikein paljon siitä!