Vappupäivänä tuli kuvattua kameralla kadun vihreälläkin puolella. Tällaista kuvasatoa tällä kertaa.



Kesä se alkaa voikukista ja leskenlehdistä. Tässä katukiveyksen välissä kukkivia kevään ensimmäisiä voikukkia.



Kaunpunki oli istuttanut Uimahallin viereen puistikkoon tällaisia sinivalkoisia kukkia, jotka vaikuttavat kyllä skilloilta. Joten niitä taitaa olla tällaisia kaksivärisiä lajikkeitakin olemassa.



Lasten leikkipuisikon luona kasvoi kauniita kaksivärisiä tulppaaneita, joissa oli jännät vihreänruskeat lehdet. Enpä ole aiemmin sellaisia nähnytkään.



Mökilläkin kasvaa tällaisa parvitulppaaneja, joita kaupungin kukkapenkissäkin näytti olevan. Ne eivät kasva kovinkaan korkeiksi, mutta ryhmässä näyttävät kuin keltaisilta tähdiltä.



Tulppaanitkaan eivät olleet joka paikassa aivan auenneet, mutta tämä nuppu näytti jotenkin niin herkältä, punaisessa nupussaan.



Luonnossakin näyttää kukkivan jo monia kauniita kukkia. Näiden nimeä en kyllä tiedä, mutta kauniita kedonkukkia kuitenkin.



Enpä tiennytkään, että niinkin lähellä meitä, kasvaa koulun vieressä kauniita valkovuokkoja pikkuinen metsikkö tulvillaan. Valkovuokoista tulee aina äiti ja äitienpäivä mieleen. Siihenkään ei ole enää pitkä aika, joten saahan nähdä, jaksavatko vuokot vielä kukkia silloin.



Aina tuntuu, että ruoho on vihreämpää aidan tuolla puolen, kuten tuossa kuvaamiani kaupungin kukkiakin ihastelin. Kuitenkin tämä oman pikkupihani särkynyt sydän, on niitä odotetuimpia kukkiani. Nämä nuputkin jo ovat niin sydämellisen kauniita.



Koivutkin ovat jo hiirenkorvilla ja tuovat kaunista vihreyttä luontoon.



Monet monituiset kerrat olen ihaillut tätä vanhaa koivua pysäkkimatkan varrella. Miten ihmeessä tuuli tekeekin tuollaisia kauniita pesiään puihin ja niitä näyttää tuokin koivu olevan lähes pullollaan.

Kevät on kyllä ihmeellistä aikaa. Kameran kanssakin on mukava kulkea luonnossa ja aina löytää jotain hämmästeltävää. Kevät ja kesä ovat kyllä sitä minun vuodenaikaani...tuntuu kuin heräisi uudelleen.