Perjantaina puolisolle tuli kova mökkikaipuu ja niin hän päätti suunnistaa auton nokan kohti maalaismaisemia. Minun piti jäädä rannalle ruikuttamaan, sillä olin luvannut hoitaa pikkutyttöjä, kun äitee meni Lastenmessuille hommiin.
Aamupäivällä suuntasimme matkamme kohti lähiön leikkikenttää, johon tutustuimme jo viime kesänä. Siellä oli monia mielekkäitä härveleitä, joissa aika kului mukavasti.



Kovin pitkälle ei tällaisella polkuhärvelillä taida kyllä päästä, mutta mukavaa siinä oli polkea.



Päivä oli ihanan arinkoinen, mutta uima-allas oli vielä tyhjillään. Ei varmaan mene enää kovin kauan aikaa, kun sinne pääsee innokkaat pikkulapset polskuttelemaan.



Komeita karhuja "tepasteli" puiston nurmikolla. Tuollainen karhu olisi mukava vaikka mökinkin portin pielessä, mutta todella vain puisena. Voisi tulla pienoinen kiirus, jos sellainen livenä tepastelisi mökkipolulla vastaan.



Ihana puutikka naputteli puiston puunrunkoa. Leikkituokion jälkeen suuntasimme matkamme lähistön kauppakeskukseen.



Sinisiä skilloja eli idän sinililjoja kasvoi leikkipuiston kukkapenkissä. Kevät tulee, sen kyllä huomaa päivittäin luonnosta.



Kauppakeskuksen tuntumassa on kaunis puisto, josta bongasin nämä pinkit tulppaanit. Ne olivat aivan ihanan näköisiä ja värisiä.

Kauppareissulla lupasin ostaa pikkuneideille jotain vappukrääsää. Ostimme tuuliviirit, saippuakupla-ainetta ja pussillisen ilmapalloja. Liikekeskuksessa jaettiin asiakkaille ilmaisia ilmapalloja ja niin tytötkin saivat omansa, tosin ne lähtivät karkuun jo markettiin päästyämme. Muuten olisi tullut kova suru, joten piti hakea lähtiessään vielä uudet pallon, joista mummi pitikin sitten tiukasti kiinni kotiin asti.

Ihan sattumalta avasin kotona telkkarin ja sieltä tuli Ristosta ja Minnasta ohjelma. Olen tutustunut Ristoon joskus takavuosina kuntoutuksessa ja Minnankin olen tavannut. Silmät tarkkana seurasin ohjelmaa telkkarista ja se oli pakko vielä tallentaa digiboxiin, jotta voi sen ajalla vielä uudelleen katsoa. Vaikka dokumentti oli kuvattu vuosia sitten, niin en ollut sitä aiemmin nähnyt. Tosi sisukkaita molemmat ja olen aina ihaillut Riston tanssitaitoa pyörätuolilla. Kiva katsella jotain ohjelmaa tutuista ihmisistä.

Iltapäivällä tuli äiti käymään ja koska kahvileipää ei ollut tarjolla, niin päätin pikaisesti tehdä jotain. Tein köyhiä ritareita tai ovatko nämä sitten rikkaita Ritareita, kun hillon ja kerman kanssa nautitaan. Toinen tytöistä ihmetteli, että mitä tuo tarjottava on ja sanoin, että lapsena usein herkuteltiin tällaisilla, kun ei ollut kovin kaksisia herkkuja tarjolla.



...eli paisettua paahtoleipää, mansikkahillon ja kerman kera.

Nyt oli viimehetken aika tehdä vappusimaakin. Toinen sitruuna olikin pilaantunut, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lisätä sitruunan lisäksi yksi appelsiini joukkoon. Saahan nähdä minkälaiinen makuyhdistelmä siitä syntyy.

Päivä meni vikkelään pikku-prinsessojen kanssa. Illalla tuli sitten syvä hiljaisuus, kun väki väheni ja jäin itsekseni iltaa viettämään. Hyvin harvoin, jos koskaan, jään yksin kotiin. Toista päin joskus kyllä saattaa olla. Oli toisaalta rauhoittavaa olla itsekseen ja katsella televisiota, surffailla netissä ja taisinpa torkahtaa siinä välissä sohvallekin, kun katsoin biisikärpästä ja muita illan ohjelmia. Onneksi ei jäänyt kovin paljoa aikaa murehtia sitä huuliongelmaani ja yritin keksiä jotain tekemistä itselleni. Kaipa noita mökkiviikonloppuja vielä tulee. Tuntuu siltä kun olisi kevät tulossa, niin ei olekaan aikaa lähteä mökille. Ensi viikonlopulla olisi myös kiinnostavaa tekemistä, kun olisi lapsenlapsen tanssikilpailut, mutta mökkikin houkuttaa. Sitten tuleeä äitienpäivä ja voiko silloin olla poissa kotoa? Sen jälkeen olisi vertaistukityöryhmän kokous ja ideapalaveri lauantaina, joten sieltä ei sovi olla pois...varsinkin kun olen puheenjohtajana. Täytyy miettiä, jos kuitenkin menisi mökille äitienpäivänäkin. Kevättouhut iskee ja muuten jää kaikki tekemättä. Kesäloma-aikaankin tuntuu löytyvän kovin paljon synttäreitä ja rippijuhlaa ym. , joten tulee väkisinkin mieleen, että jääko lomalle yhtään aikaa? On se ihmisen elämä kovin kiireistä.