Eilen aamusella laitoin herätyskellon soimaan, jotta ehtisimme ajoissa kirpputorille. Avatessani ikkunaverhoja, huomasin taivaan rannan olevan kauniin oranssin sävyinen, joten hyvin nopeasti puin ylleni ja lähdin pikaisesti ulos kuvaamaan tuota auringonnousua.. Harvoin satun heräämään sellaiseen aikaan, että näkisin oranssin taivaan.



Aamurusko kultaa taivaan vanhan riihen takaa. Tämä kuva on naapurustostamme ei vanhan kartanon pihapiiristä.



Tämän kuvan otin kartanon pihapiiristä aamutuimaan.



Aurinko tervehtii kirpeänä pakkasaamuna vanhan riihen takaa.



Viikon aikana on satanut jonkin verran lunta ja eilen oli jopa talven tuntua ilmassa, kun lumi oli hieman pakastunut, vaikka osa olikin jo ehtinyt sulaa pois. Nappasin tämän kuvan samalla kävelyreissulla. Kasvin lehdet olivat jäätyneet, mutta vielä hyvin elinvoimaiset.

Kymmenisen minuuttia ehdin olla ulkona ja pian oli jo osa taivaanrannasta muuttumut harmahtavaksi ja oranssisävystä ei ollut enää tietoakaan.



Taustalla on muutama vanha kuusi ja tuosta yhdestä väärään kasvaneesta, olen aiemmin laittanut myös kuvaa tänne blogiini. Se näyttää siltä, että toinen kuusi olisi kasvamassa lavuksen päähän.
Sormia alkoikin jo pakkanen hieman nipistellä, joten palasin kotiin aamukahville, jonka jälkeen lähdimme kirppiskierrokselle. Silloin ei enää ollut kartanon ylläkään oranssin väristä sävyä, vaan taivas oli muuttunut arkisen harmaan siniseksi. Liukasta oli ulkona, joten sai kävellä kieli keskellä suuta....pitäisi kai kaivaa ne jääpiikit esiin, kun taas muistaisi.