Viime viikosta olen jo hieman virittäytynyt joulutunnelmaan. Torstaina olin maksakerhomme joulupuurolla. Viidestä litrasta maitoa teimme joulupuuroa ja vain yksi annos jäi kattilan pohjalle, joten aika hyvä menekki. Kerhossa oli yli kaksikymmentä henkilöä, joten tunnelma oli huipussaan. Näin joulun alla on mukava pitää vähän tavallisuudesta poikkeavaa kerhoiltaa. Tontut jakoivat lahjat. Lähes jokainen oli tuonnut tullessaan vitosen arvoisen paketin. Olen muutamana vuotena tehnyt niin, että pyydän jokaisen laittamaan lahjansa säkkiin ja samalla nimilappusen kulhoon. Näin arvomme paketit, jolloin "aputonttu" ottaa yhden paketin kerrallaan pussista ja samalla nimilappusen tonttuhatusta, johon olen ne laput siirtänyt kulhosta. Näin lahjalle löytyy saaja ja eikä tule jaettua mitenkään "pärstäkertoimen" mukaan.
Tämäkään siis ei ollut mitenkään sovittu, että minulle sattui ihana enkelikirja, joka on tosin paljon arvokkaampi kuin tuon mainitun lahjan arvo piti olla.



Tämä kirja sisältää valtavan määrän tietoa ja uskomuksia enkeleistä sekä ihania enkelikuvia.



Olen tosi iloinen tästä "joululahjastani". Kiitos paljon lahjan antajalle.

Lauantaina oli pakko tehdä joulusiivous, sillä muuten olisi tullut hieman kiire sen suhteen. Se ei meinaan medän kaltaisessa huushollissa olekaan ihan "helppo nakki". Onneksi mies lupautui auttamaan ja viemään matot ulos. Oikeastaan hän sai minut houkuteltua tähän kamalaan projektiin. Eihän siinä mitään muuta, jos kaikki olisikin niin helppoa, kuin saamassani kännykkäviestissä sanottiin:

"Oon kuullut, jotta kannattaa pistää kartemummaa pellille ja pelti kuumaa uunii.Sitte vaa kasteloo villasukan tolulla, viskaa sen sohvan alle, nii johan o samantien joulutunnelma valmis. Haisoo iha pullalata ja pirttiki puhtaalta. Ei tartte kuurata lattiaa polovet ruvella, eikä paistaa julumaa pullataikinaa aamukolomee."

Tuli jo tehtyä siis sen vanhan kaavan mukaan eli polvet ruvella konttasin jopa sängyn allakin. Siellähän sitä pölyä todella oli ja yritin kiskoa sänkyä irti seinästä, jotta paremmin saisin villakoirat talteen. Ei siinäkään vielä mitään, mutta sitä mukaan kun etenin imurin kanssa, niin matkan varrella tuli tämän tästä sellaista roinaa vastaan, että olematon sappenikin rupesi kiehumaan. "Jollakin" on tapana jemmata sängyn alle sellaista roinaa, joka ei mahdu muualle ja sieltä löytyi vaikka mitä sinne kuulumatonta. Ennen kuin tuon roinan sai tieltä pois ja lattian puhttaaksi, niin homma tuotti ylimääräisiä hikipisaroita.
Onneksi tuli iltapäivään mennessä paikat siivottua ja pikaisesti piti ehtiä vielä ruokakauppaan ja äidille synttärilahjaa ostamaan. Hemtexissä kului aikaa sen verran, että hupsita, kun menimme Cittariin niin siellä unohduimme katselemaan miesten takkeja ja pian kuulutettiinkin, että kauppa suljetaan viidentoista minuutin kuluttua. Onneksi tiesin suunnilleen mitä piti kaupasta ostaa, joten juoksujalkaa suunnistimme niille hyllyille ja kassalle. Kotona huomasin, että aika uuden nahkahanskani olivat kadonneet. Oikeastaan ne "katosivat" jo edellisen päivän kauppaostoksilla, mutta löytyivätkin kauppakassista. Sanoinkin kauppareissulla Cittariin mentäessä, että "katsopa kuinka nämä ovat hyvät ja lämpimät....Harmittaisi kovasti jos katoaisivat". Eipä olisi kannattanut moista manata, sillä sille tielle taas olivat kadonneet ja nyt ei löytynyt edes kauppakassistakaan. Sitten alkoin hieman 'kypällä' suututtamaan koko illan, sillä kauppahan oli mennyt jo kiinni, joten ei päässyt edes etsimään niitä.

Sunnuntaina oli Joulukuun markkinat torilla ja  samalla päätettiin mennä Ostoskeskukseen tarkistamaan, jos hanskoja löytyisi. Hemtexissä eivät olleet, joten Cittariin ja samat mutkat kiersimme kuin edellisenä päivänä. Kappas vaan, joku oli nostanut hanskat miesten housurekin päälle. Siinä ne tutut mustat nappanahkaiset rukkaseni nököttivät odottamassa omistajaansa. Olin tosi iloinen, että löysin ne. Jospa muistaisi täst' edes jättää ne vaikka autoon, kun menee ostoksille tai jos mukana on kassi, niin laittaa heti sinne. Onneksi tavara palasi takaisin omistajalleen, joten nyt ei harmita lähskään niin 'kypällä'.
Markkinoiden jälkeen suuntasimme matkamme äidin luokse. Äiti täytti oikeastaan eilen eli maantantaina 79 vuotta, mutta juhlistimme sitä jo sunnuntaina. Mietimme siskon kanssa, miten ennen vanhaan mummot olivat paljon vanhemman näköisiä kuin nykyään. Meilläkin mummo oli jo vanhan ajan mummomaisen näköinen, vaikka kuolikin suheellisen nuorena. Samoin oli äidinäitikin aikoinaan. Raksas elämäntyö varmaan vaikutti osaltaan siihen, että ihmiset vanhenivat ennen aikojaan. Nykymummot ovat aivan toisen näköisiä kuin silloin ennen ja he voivat hoitaa kuntoaan ja terveyttään monella tapaa, entisaikojen tapoihin verrattuna.

Maanantaina oli kuvataidekerho, mutta samalla oli toimintakeskuksessa Suomen pariskunnan säestämänä yhteislaulutuokio. Näitä yhteislaulutuokioita on muutman kerran vuodessa ja tämä jouluinen laulutuokio virittää jo mukavasti joulutunnelmaan. Lauloimme monisivuisen lauluvihon lähes kannesta kanteen. Toimitakeskuksessa saimme kahvia tai glogiä sekä piparia ja joulutortut.  Pyysin Irjaa ja Taunoa esittämään vähän vaivihkaa äidille syntymäpäivälaulun. Äiti ihmetteli, että onkohan täällä jollain mullakin syntymäpäivä kuin hänellä. Kerroin, että laulavat hänelle sen laulun. Äitikin oli selvästi iloinen kuullessaan tämän ihanan kappaleen  Illan kynttilöistä.  "...Nyt on vanha ja ikkunan luona, istun katsellen yön tähtihin. Taasen nään lapsuusaikani armaan, niin kuin ennen taas käyn kotihin..."
Vielä menimme maalaamaan ystäväni Eijan kanssa, vaikka olimme kaksin ja opettajaakaan ei näkynyt talossa. Tuon kuvani esittelen myöhemmin.

Vielä oli illalla ohjelmaa, sillä Meiju Suvas oli tulossa kirkkoomme laulamaan joululauluja yhdessä Tapanilan kantaattikuoron kanssa. Sinne olin jo sunnittelut meneväni ja sain houkuteltua myös mieheni mukaan, sillä yksin ei olisi ollut niin mukavaa istua sielläkään. Yleensä nämä jouluiset lauluhetket saavat hieman joulutunnelmaa aikaiseksi. Meijulla on hieno ja kantava ääni, joka saa oman arvonsa vielä kirkossa, jossa on hyvä akustiikka. Lisäksi en voinut olla ihailematta kantaattikuoron esitystäkään. Meijun lapsi ystävineen oli Lucia-kulkuessa kirkossa. Ihania pieniä Lucia-neitosia.
Meiju oli niin läsnä kuulijoitaan ja kutsui joululaulukonsertin jälkeen ihmisä reilusti jutustelemaan kanssaan. Itsekin hain nimmarit vapaaehtoiskontertista ostamaani ohjelmalehtiseen. Samalla pyysin lupaa ottaa hänestä valokuvankin. Aiemminkin olen ollut hänen esittämäänsä joulukonserttia kuuntelemassa, sillä hän on oman kaupunginosa-alueen julkkiksia.



Kirkkokonsertin jälkeen Meiju oli läsnä kuulijoilleen.



Oli tosi hieno konsertti ja näin pääsin sopivasti mukavaan joulutunnelmaan. Illalla katsoin telkkarista vielä elokuvan "Äideistä parhain". Mietin, että miltä oikein on mahtanut tuntua pienistä lapsista, joutuessaan pois kaukaa kotoa, vieraaseen maahan ja vieraan kielen keskelle...ilman omaa äitiä. Tätinikin on aikoinaan ollut sotalapsena Ruotsissa ja ajattelin, että mitenkä yksi perheen monesta lapsesta on laitettu vieraaseen maahan ja miltä hänestä on mahtanut tuntua siellä. Mitä tämä kokemus on sotalapsille jättänyt mieleen?
Elokuvan jälkeen sain inspiksen silittää vielä ikkunaverhot ja laittaa keittiötä hieman jouluisempaan asuun. Olohuoneeseenkin vaihdoin toiset ikkunaverhot, jotta puhtassa huoneessa olisi myös puhtaa ja jouluisen väriset verhot, vaikka ne aiemmatkin olivat lähes saman väriset, mutta vaihtelu virkistää. Tänäään on tiedossa oiken synttärien suma eli kolmella  sukulaisella on tänään synttärit. Ehkä menemme yksille....ehkä kaksille. Vipinää siis riittää joulun alla syntyneilläkin kaiken muun lisäksi. Onnea tämän päivän kaikille sankareille!